torstai 13. joulukuuta 2018

Eläimet.




Tänään aamulla tapahtui ihmeitä:

Pekka nuoli Nankan koko naaman hyväksi eli puhtaaksi!!
Nanka ei hievahtanut milliäkään toimenpiteen aikana eivätkä silmät paljoa sivuille pälyilleet, niin jännittävä toiminta taisi koiruuden mielestä olla. 😵

Allaoleva leffa näyttää kuinka Milla aikoinaan pesi Maisan, kokonaan.





Muutenkin ovat nyt olleet kuin paita ja perse, kahdestaan makailevat lähekkäin lattioilla ja Pekka jopa sanoo Nankalle kurrr ja lähtee sitten "juoksemaan karkuun" ja Nanka tietty perässä naama leveässä hymyssä ja on se Pekankin naama, jos nyt ei hymyssä niin ainakin virneessä.


Pekka taitaa nautinnon.



Papparaisen kainalossa uni maittaa.
Maisa nukkuu nykyään kylpy-ammeessa.

Eläimet ovat selkeästi piristyneet, ainakin ruoka-aikoina ,sekä illansuussa. Pekka vaatii itselleen kaksinkertaisia ruoka-annoksia ja remuaa yöt, jollei vaatimuksiin suostuta. Totuttu on siihen jo vuosia, että jos Pekalla ei ole illalla vatsanahka piukeana, niin kellään ei ole silloin kivaa, eli Pekka syötetään aina ensimmäisenä.

Joulukoristeet kiinnostavat elukoita selvästi. Kaikenlaista ovat päivän ja varsinkin yön aikana "varastaneet" leluikseen. Tontulta on varastettu tonttulakki ja lakista on revitty tupsu irti (Nanka). 
Kaikki nauhamaiset koristeet ovat täällä pannassa, eivät ne yötä pidempään säilyisi asetetuilla paikoillaan. Pöydille ei voi jättää oikeastaan mitään kevyttä, muuten ne löytyvät ties mistä, jopa kissanhuussiin ovat kissat joulukoristeita haudanneet myöhäisempää käyttöä varten, ihmisiltä piiloon. 

"Joulukuusi" on sijoitettu keittiön nurkkaan patteriputkeen sidottuna, se on onneksi niin tiuha, ettei sitä ole viellä kaadettu kertaakaan.
Meillä kuusi tuodaan ajoissa sisälle, varhaisimmillaan jo syyskuussa. Tänä vuonna vasta lokakuun lopulla. 😄


Pekka on hieman näreissään...
(sen huomaa korvien asennosta)



...kun joutuu nukkumaan nenä kiinni Maisan pers... pyllyssä.

Silmäni voivat hyvin. Tosin operoineen lääkärin mukaan hämäränäkö heikkenee ja se on jo havaittu. Varsinkin valosta hämärään meno aiheuttaa jokusen sekunnin "sokeuden". Luku-, ja läppäririllit tuli vkl aikana uusittua, entinen +1,5 vaihtui kakkoseen, siis +2:n. Onhan nämä muodikkaat, hintana 3,99€ ja näillä on pärjättävä, koska lääkäri kielsi uusien silmälasien hankinnan (optikkoliikkeestä) ennen lopputarkastusta ja tarvittaessa viellä senkin jälkeen.

Tänään avasin muumikalenteristani 13. luukun ja sieltä ilmestyi orava.
Säilytän hahmoja kahvikalustokaapin alahyllyn ulkoreunalla.



Kaikkea hyvää sulle sinne!!





sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Nanka.



Nanka on niin onnessaan lumesta.

On hauskaa katsella kun se vetää täällä isossa kaupunkipihassa kylkimyyryä hymy korvissa asti. Välillä se haukkaa vauhdissa lunta ja jatkaa kurvailujaan korvanpäät maata viistäen.
Ei ole hetki tai kaksi kun se jaksaa kiihdytellä ja mainion näköistä on, kun tuollainen, matalajalkainen koiruus juoksee sen minkä ketaroistaan pääsee.  Se on niin matalalla juostessaan, että kykenee pihassa parkissa olevien autojenkin alta juoksemaan, ei toki kaikkien mutta korkeimpien. 
Ilolla ja hymy kasvoilla sitä seurailee.
Etupihalta takapihalle ja päinvastoin, kerta toisensa jälkeen, eikä pienintäkään aikomusta poistua pihasta, kun ei rusakotkaan ole liikkeellä.
Päiväkävelyllä käydessämme oli kaksi rusakkoa mennyt polkumme yli, näkyivät viellä siinä lähistöllä ja ellei tuo Vaimo olisi ollut taluttimen päässä kiinni pitämässä, olisi Nanka kyllä päässyt rusakkojahtiin.
Jyrsijöiden perässä se on edelleen urakoinut, vain yhden vaivaisen se on saanut kiinni ja syödyksi, mutta siitä ne taidot ja ruokahalu kasvaa.


Nanka tykkää leikkiä langalla.



Pikkumies antoi koiramäen elsan Nankalle unileluksi...



...se tykkää nukkua sen kanssa. 😍





Tää on ihan perseestä, mutta kun en vaan muista kuinka tuon videon saan käännettyä oikeaan suuntaan. Kauan olen jo yrittänyt, nyt loppui hermo.
Kännykässä se on aivan oikein päin, pääsi kääntymään kyljelleen siirron aikana.



 

Täällä sitä ollaan maattu ja haistu, koko sakki, paitsi tuo ahkera Vaimo.
Ei tällaisessa kaupunkikodissa ole oikein tekemistä. Lukemista, ristisanoja, YLE-areenaa sekä blogeja, niitä kaikkia selällään. Kerran kaksi viikossa käyn kirpputoreilla ja hyvän sään sattuessa kohdilleen köröttelen sähkärillä kauppatorille.
Kesällä saatu murtuma alkaa olla jo kiinnittynyt, ainakaan selkä ei ole niin mielettömän kipeä enää, vain se peruskipu, mutta se on jo tuttu kaveri. 😜


Kaikkea hyvää sulle sinne!!





keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Viime yö oli hirveä!!



Pekalla oli nälkä.

Ihmettelinkin, kun se söi illalla niin vähän, vajaan pussillisen märkää ruokaa niin, että siitä piisasi viellä Maisalle ja Maisan jälkeen viellä Nankallekin. Kanaa, näiden kolmen herkkua.

Pekka heräsi mahassa olevan kolon tunteeseen neljän korvilla ja tuli sen jälkeen puolen tunnin välein mua herättelemään.
Meillä kun ei ole yöllä märän ruuan tarjoilua, niin eläinten pitää pärjätä raksuilla ja vedellä. Tämä ei Pekalle kuitenkaan riittänyt ja melkein hermostuin jatkuvaan päällepomppimiseen. Yöllä ei multa saa, paitsi hätätapauksessa, muuta kuin kolme silitystä turkkiinsa eikä se tahtonut millään kelvata nälkäiselle kollille.
Onneksi Vaimo nousi ½7 aikaan ja kissat saivat aamuruokansa. Koira saa vastaavan vasta aamulenkin jälkeen.

Mun silmät voivat hyvin. Mitä nyt silmätippoja laitellaan illoin-aamuin ja jos olen ollut ilman aurinkorillejä kirkkaammassa valossa, alkaa pääkoppaa kivistää mutta siitä selviää parasetamolia nappaamalla.
Välillä silmäluomien yhteen kopsauttamisen jälkeen vilkkuu "näytössä" punaisia pisteitä ja vastaavasti avatessa vilkahtaa lautasen kokoisia mustia läiskiä, eli hyvin menee, olosuhteisiin nähden, onhan operaatiosta vajaa viikko.

Pekka on lihonnut, hoikkapoika hollolasta lihoo kun ei täällä kaupungissa pääse ulkoilemaan muualle kuin parvekkeelle tai kylpyhuoneen ikkunalle. Ihanaa on ottaa paksu kissa paljaan massun päälle köllöttämään. En tiedä miksi se musta on niin mukavaa mutta näyttää se Pekkakin nauttivan. Kaksi kiloa on paino Pekassa noussut.
Nanka painaa nyt kokolailla tasan yhdeksän kiloa, eli mä en saisi sitä syliini nostaa, niinpä se on alkanut hypätä mun kyytiin, vaikka en saisi edes kannatella moista painoa. Herätessään se luikertelee aina ensiksi mun petiin rapsuttelu ja silittelyhoitoa saamaan, eikä siitä Maisa tykkää. Tänäänkin tuli heti Nankan ajamaan pois "hänen papparaisen" kyljestä muualle. Jotain rotia sentään tässäkin asiassa.
Maisa painaa enää noin 1½ kiloa. Se nukkuu suurimman osan päivästä, eikä monasti enää mussa kiinni.
Itse painan edelleen 72 kiloa.

Olin eilen pikkumiehen koululla, siinä samassa missä itse kävin 1-2 luokat, myyjäisissä, viimeisissä sellaisissa, koska pikkumies vaihtaa koulua. Sama kakofonia siellä sisätiloissa oli kuin aina näiden viiden vuoden aikana mitä olen siellä myyjäisissä käynyt.
Köröttelin sähkärillä makkaranpaistokatokseen ja ostin samalla kaksi mustinta, haljennutta makkaraa. Niitä jäähdytellessä soitin pikkumiehen seurakseni ja hänellekin ostin makkaraa sekä mehua.
Sisällä hankittiin ekaluokkalaisilta kaksi taatelikakkua sekä kaunis piparkakkutalo. Pikkumiehelle viellä popcornia.
Kuunneltiin tokaluokkalaisten kuorolaulua ja nautittiin tunnelmasta.
Pikkumies jäi vielä juhliin, minä vein toisen kakun, piparkakkutalon sekä marengit hänen kotiinsa, meidän likka tuli tuomiset hakemaan alaovelta.

Olen koettanut jaksaa joka päivä lähteä täältä kaupunkikodista "ulkoilemaan" 2-3 tunnin ajaksi. Kauppatorille, liikekeskuksiin tai sitten kirpputoreille. Aina en vaan viitsi, jumiudun tähän sänkyyn katselemaan YLE-areenassa olevia ohjelmia ja elokuvia. Nyt vkl oli juuri elokuvamaratoni, eli tulihan niitä eläviä kuvia taas tuijotettua ja kaikki viikottain/päivittäin ilmestyvät suosikkisarjat siihen päälle.

En paketoi tänäkään vuonna lahjoja. On likan(perheen), pojan(perheen) ja sitten viellä meidän vanhojen varisten kassit. Saavat sitten arvuutella, että kellehän papparainen on tämän lahjan ajatellut. On kuulemma ihan kiva saada lahjat tuohon tapaan, ottavat sieltä kasseistaan yhden kerrallaan ja arvuuttelevat sitten porukassa.

Iltaisin kissat ja koira vetelevät rallia ympäri kämppää, tutuksi tulleen kaavan mukaan. Koiran jo väsyessä kiusaavat kissat vuorollaan sitä, että menee varmasti yliväsyneeksi ja sitten se on pakko laittaa "nukkariin", eli hihnaan kiinni. Siinä ollessaan se saa nukahdettua ja kun kuorsaus alkaa kuulua, käyn irroittamassa siltä pannan. Pääsee sitten "kävelemään unissaan", eli se vaihtaa yhä edelleen nukkumapaikkaa kymmeniä kertoja unen aikana.
Itsekin kävelen unissani, yhä edelleen.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!






torstai 29. marraskuuta 2018

Tapahtumia täällä.



Silmäleikkaus sujui hyvin.

Sairaanhoitaja kertoi aluksi, että voi olla että joudun useammassa erässä hoidettavaksi, että täytyy varata aikaa lähiviikkoina. Laajennustippoja ja vielä puudutetta tipauteltiin silmiin ja sitten lääkärin pakeille leikkuriin, eli laaseriin. Homma hoidettiin istuma-asennossa.

Lekuri tutki viellä itse silmäni, joka suuntaan niillä piti tuijjotella ja sitten hoito alkoi. Leuka kiinni "kuppiin" , otsa pantaan ja katse lääkärin korvaan. Lääkäri tuikkasi jonkun esineen silmän pintaan, ilmeisesti ettei silmien räpsyttely haittaisi.
Hän tuikki laserilla ainakin kymmeniä, ellei satoja, kertoja silmiin eri kohdista ja eri kulmista. Erittäin kirkas valo häiritsi muutaman ensisekunnin operaation alussa mutta sitten siihen tottui. Vesi valui silmistä, mutta ei kivun takia. Ensin tehtiin oikea silmä ja koska "pysyin niin hyvin paikoillani" ja jaksoin, operoitiin vasen silmä samalla kertaa. Muutaman harvan kerran silmiin sattui. Aivan kuin olisi tuikattu kuulakärkikynällä kevyesti silmän pohjaan, mutta se nyt ei tuntunut kuin hieman epämiellyttävältä.
Lääkäri, nuori mies, oli tytyväinen tulokseen ja minä myös.

Palkkioksi kävin sairaalan kahviossa, niinkuin aina sairaalakäynnin jälkeen käyn, nauttimassa kasviksilla lastatun sämpylän, pullan sekä ½:n litran pullollisen omenalimonadia.

Silmät eivät viellä kestä valoa, siksi olen hämärässä ja kirjoittelen näyttö himmeänä.
Aamuun mennessä kuulemma helpottaa.



Nanka on ottanut tavakseen tulla heti heräämisensä jälkeen ensin mun päälle heräilemään. On aina niin iloisella päällä ja kiemurtelee kuin käärme tullessaan, siksi onkin saanut taas yhden lempinimen lisää: Käärmenainen!! Se osaa jo liikkua käden alla kun sitä rapsuttelen ja jos ei käsi meinaa siirtyä oikeaan kohtaan, avustaa se kuonollaan käden oikeaan rapsuttelukohtaan.

Kissat sitä juoksuttavat edelleen joka ilta, saavat siinä samalla itselleen "kakkajuoksut". Sitten käykin parvekkeen ovi, kun ensin täytyy pissata ja sitten kakata. Kumpaakin ei voi tehdä samalla käynnillä, täytyy sisällä käydä muille selvittämässä tilanne ja järjestys on erittäin tärkeä: Aina ensin Pekka, sitten Maisa ja Nanka pääsee vain valvottuna parvekkeelle, ettei se söisi niitä kissojen kikkareita.
Sisävessa on saunalla, sen oven alta mahtuvat kissat kulkemaan, vaan ei koira.

Kun putsailen kissojen huusseja, istuu Nanka pää kallellaan ja katsoo touhuani. Näyttäisi ajattelevan että;
siinä sitä taas menee hyvää kissanpaskaa biojätteisiin, harmi.

Huomisen vielä lepäilen, koska käskettiin ja lauantaina lähden käymään maalla.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!






sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Ihmeitä.



Täällä on tapahtunut lähentymistä.

Toissailtana Pekka yllätti meidät kaikki tulemalla mun sänkyyn samaan aikaan kun Nanka ja Maisa oli tässä rapsuteltavana ja silittelyssä.
Eikä tässä viellä kaikki, vaan se että Pekka aivan tuosta noin vaan alkoi nuolemaan Nankan turkkia!! Aivan kuin se olisi tavallinen, jokapäiväinen tapahtuma!!
Sillä kyllä viiraa päästä, ei kai se muuten tuollaista.

Eilen aamusella Nanka teki vastaiskun.
Kun Pekka oli yllättäen jo heti aamusta selällään papparaisen kyljessä kuorsaamassa, hiipi Nanka hiljaa lempipaikkaansa, mun massun päälle ja siitä aivan varovasti ja salaa alkoi se nuolla Pekan turkkia!!
Pekka vaan hetkeksi raotti silmiään ja antoi koiran nuolla.
Oli sillä sitten jälkeenpäin kova homma siistiä turkkinsa salonkikelpoiseksi.

Eräänä päivänä Vaimo toi huoneeseeni nipun vaatteita ja aikoi laittaa ne vaatekaappiini. Sanoin, ei ei ei ei, koska haluan itse laittaa vaatteet niin kuin haluan, eli puhtaimmat alle, niin kiertää koko vaatesarja, eikä ala haista kaapille. Ei ei ei:n aikana ryntäsi paikalle Nanka, katsomaan että ketä nyt rääkätään, täältä saapuu pieruprinsessa hätiin!!
Hauska tyyppi, muuttunut jo kehittyneemmäksi, ensimmäisten juoksujen jälkeen, aivan kuin Milla aikoinaan.

Yhtenä päivänä huusi Vaimo koiraansa että, "Milla, Milla!!"
Kissat singahtivat paikalle todetakseen vain, että ei tänne Milla ollutkaan tullut, vaan tuo typerä Nanka-koira. Pyh, luki niiden ilmeissä.
Ihmeen kauan kissa muistaa... 😏


Kaverukset kammattavana...



...kumpikin vuorollaan ja yhtä akaa.


Kissat ja koira vetävät päivittäin hirveän juoksuhippariehunnan, jonka jälkeen kissat ovat läkähtyä ja koira on aivan innoissaan. Onhan se harvinaista herkkua että kissat aivat tieten tahtoen tulevat koiran ulottuville jahdattavaksi. Nyt tietysti koiran kasvettua, nyt jo yhdeksän kiloiseksi, joutuvat pomppaamaan useammin johonkin turvaan huilimaan toviksi, mutta silloin on jo toinen kissoista taasen valmiina hippaleikkiin. Ilo ja riemu loistaa kaikkien kasvoilta!! 😄
Kun vain olisi joku kerta älliä sen verran päässä että tajuisi riehuntaa kuvailla, mutta kun sitä on niin mukavaa seurailla, että kaikenmoiset tallentamiset jälkipolville tai blogin lukijoille unhoittuu täysin.




Joudun ensi viikolla silmäleikkaukseen. Ne ovat menneet niin huonoksi, että molemmat leikellään laserilla samalla kertaa. Tätä se vanhuus teettää.
Mun tulee nyt sisällä ja ulkona, säällä kuin säällä  pitää aurinkorillejä silmillä.
Arvaa vaan kuinka mua eilenkin vilkuiltiin kieroon, kun ilma on mitä synkin ja yksi tyyppi kelailee kirpparilla aurinkorillit silmiensä edessä.  Muutamat ihan suu auki jäivät mua töllöttämään.
Kyllä mua taas täysin kahjoksi arveltiin.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!





perjantai 16. marraskuuta 2018

Maalla.



Kävin eilen Nankan kanssa maalla.

Postiloota piti tyhjentää ja muutenkin käydä. Ensin katselin että omat paikat ovat siinä kunnossa kuin ne olivat viimekerralla jätetyt ja sen jälkeen kävin tarkastamassa naapurin mökin. Kaikki oli kunnossa. Ilma oli todella raaka, Nanka poistui autosta vain merkitäkseen pissalla käyntinsä, enkä itsekään kauaa pihalla viihtynyt, vaikka oli talvitamineet päällä.

Nyt muistin ottaa ilokaasut ja sifonin mukaan, nyt kun tulee kova kipukohtaus niin helpottaa, kun vaan imaisee pari kapselia keuhkoihinsa. Ainoa huono puoli niissä mulla on, että tulee sitten kova pääkipu, mutta kun otan ensin nopean kipulääkkeen ja sitten hönkäisen, niin kyllä se kannattaa.
Kun olisin kymmenen vuotta sitten tiennyt tuosta ilokaasusta, niin kyllä olisi elämä ollut paljon helpompaa, tai ainakin kivuttomampaa.
Ilokaasu vie kivut pois minuutissa!!

Kakarat kuulemma käyttävät ilokaasua viihdekäytössä, olen lukenut että jotkut kiskovat kitusiinsa satoja kapseleita viikonlopussa, lienee liioiteltua.
Viisaat myös varoittavat tukehtumisen vaarasta, mutta kun käyttää sifonia hönkäillessään, niin ennen tukehtumista lähtee kyllä taju, olen kokeillut, siksi tiedän.

Sitten ajeltiin tervehtimään vwolkkaria.
Siellä se oli mihin jätettiin. Otin lämpimässä pidettäväksi liikennekameran sekä obd-lukijan sekä syntymäpäivälahjan mökkinaapurin pojalle. Juteltiin talon väen kanssa pitkään, suunniteltiin heille pientä remonttia ensi suvena ja laskeskelin pikaisesti tarpeet omatarvekanalan rakentamiseksi. Sisätila vaatii vain eristämisen ja ulkotarhan seinäverkotkin on jo valmiina. Ei tule kalliiksi.

Kotiin tultuani en enää jaksanut muuta kuin alkaa makoilun, sen verran vähissä oli "energylevelit". Katsoin YLEareenasta Gomorran, se oli pitkä mutta hyvä.
Mökkinaapurin poika kävi illalla hakemassa lahjansa, oli siitä oikein mielissään.
Illalla käytin Nankan viellä iltatoimissa pihalla, itse tein moiset jo ennen lenkkiä, eli kierrettiin tämä meidän kortteli ja sen päälle koko porukka nukkumaan.

Tänä aamuna Nanka heräsi ja herätti mut viisi yli viideltä, se on aina niin onnellinen herätessään. Nytkin nuoli naaman "puhtaaksi" ja nautti turkkinsa rapsuttelusta.

Kissat ovat olleet taas tänään sille epäreiluja. Villitsevät, riehaannuttavat ja makoilevat koiran paikoilla, eli sen sängyssä sekä paikoissa missä Nanka yleensä makoilee. Nanka on tänään joutunut niille paljon murisemaan. Onneksi sitä on harjoteltu.
Vaimoa naurattaa, kun sanon Nankalle että "Nanka, sano murrr" ja sitten koira murisee!!


Kaikkea hyvää sulle sinne!!





tiistai 13. marraskuuta 2018

Mä sain!!



Eilen sen uuden sähkärin, eli mopon!!
Että mä oon onnellinen. Sain juuri sellaisen kuin halusin, kolmipyöräisen ja punaisen, missä  on jalkojen välissä tilaa ostoskassille. 
Onhan siinä laittamista, että sen mieleisekseen saa. Nyt saan ihan luvan kanssa muokata vehjettä mieleisekseni. Siis tällaista pientä muokkausta. 😂

Kuvat olen ottanut kaupunkikotimme kerho, eli harrastehuoneessa.

Nanka poseeraa mallina.
Kummallekin sivulle laitan kesällä oikein led-valonauhat, turvallisuutta parantamaan. Kun on kerran jäänyt auton yli-ajamaksi, täytyy turvallisuutta lisätä. Lisäksi otin vanhan käytännön käyttöön, jota käytin pyöräillessäni: Väistä kaikkia. Se on hyvä neuvo, ainakin mulle, sähkärillä liikkuessani.


Kävin välittömästi sähkärin saatuani pyörähtämässä kauppatorilla ja sen jälkeen aloin vehjettä purkamaan. Joo'o, purkamaan.
Purin siitä keulan, koska siinä oli uutuuttaan etuvalona jokin himatuikku, joka ei valaissut pimeässä (pyöräkellarissa) kuin metrin verran eteenpäin. Onneksi olivat ottaneet siitä romuksi menneestä vehkeestä kaikki laittamani omat jutut tämän uuden vehkeen mukaan, eli eteen tuli 18Wattinen ledvalo, se on kuulkaa kirkas!!

Nyt näkee eteenpäin!!


Menihän siihen laitteluun aikaa, kun ei mulla täällä kaupungissa enää mitään suurta varastoa ole mistä hakea milloin minkäkin laista pulttia ja mutteria mutta sain sen valon siihen kuitenkin vaihdettua.

Sen päälle irroitin edestä pyöreän valkoisen etuheijastimen ja porasin katteeseen siihen kohtaan pienen reijän, johon kiinnitin pultilla ja mutterilla sen kameran jalustan, samanlaisen kuin on autossa, joka kokoajan kuvaa liikennettä musta eteenpäin. Irroitetulle heijastimellekin löytyi uusi paikka kamerakiinnikkeen alta.

Musta mötikkä on kamera jalustassaan.
Kiinnitin tavarakoriin juomapullotelineen kahdella nippusiteellä.
Sekin on siitä vanhasta sähkäristä irroitettu.



Penkissä olevaan mustaan U-rautaan, jossa on käsituet kiinni, 
liimailin kolme punaista heijastinnauhaa.
Kesällä laitan tuohon taakse punaista lednauhaa.



Laturia kuskaan aina mukana, sen alla kulkee kirves ja retkisaha.
Keppitelineen nykäisin heti irti, sen paikalle saa sitten kesällä laitettua ison muovilootan.



Vanha vihreä sammakkotöötti pääsi jatkokaudelle. 😀

Tänään kävin sairaalassa, kun hammaskalustosta piti ottaa röntgenkuva. Olipa hieno vehje, yksi kiepautus ja heti oli kuva valmiina tietokoneen näytöllä. Tammikuussa sitten paikataan.

Sieltä päästyäni kurvasin torille, sieltä olivat myyjät jo ehtineet häipyä.
No, ei se mitään. Painuin sitten honkkariin ostoksille, sieltä ostin sähkäriin oranssit sivuheijastimet turvallisuutta parantamaan.
Kesällä laitan tuohon sitten oikein sähköllä toimivat lednauhat.

Honkkarin jälkeen olisin mennyt kieppi-kirpputorille, mutta ovella sanoivat että se on eilen lopetettu, harmi. Köröttelin siitä sitten kotiin. 



Kyllä jo näkee että on sateessa ajeltu, kuraa on punaiselle roiskunut.
Nuo Nanka pyllyn alla olevat oranssit heijastimet 
liimailin kumpaankin sivukatteeseen.

Nanka lähtee aina mielellään mun mukaan, mennään sitten lenkille tai kerhohuoneeseen jotain puuhailemaan, kuten nyt sähkäriä laittelemaan.

Nanka tottelee jo niin hyvin ohjeita, että olen nyt eilen ja tänään käyttänyt sitä ulkona ilman minkäänlaista remmiä tai valjaita, aivan vapaana ja loistavasti on nuo kaksi kokeilukertaa mennyt, hyvä Nanka!!


Janne Oksa on palannut lukijakseni, tervetuloa.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!






sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Woman cave.



Nanka tykkää Millan tavoin nukkua eteisessä, 
tosin toisella puolella käytävää.



Niin, aivan papparaisen huoneen oven kohdalla
ja murina tulee matalana ja syvänä, tarvittaessa!!
Murisemista ollaankin kovasti harjoiteltu täällä.



Nyt on nukkarin eli päiväunien aika...


...*huoh*.



Pekka on tällä kertaa ominut Vaimon sängyn valtakunnakseen.



Ainakin näiden unien ajaksi.



Silmät viirullaan, mutta...



...ei yläluomet viiruina.
Jos niin on, niin silloin Pekalla sattuu niskaan ja/tai pääkoppaan.
Ei muuta kuin papan massun päälle makaamaan ja hierottavaksi!!



Siinä se on, naisluola. Maisa, Pekka ja Nanka kävivät sen 
samointein tarkastamassa ja kohtuuhyväksi toteamassa...
Luolana toimii Nankan kuljetuskoppa, 3x isompi kuin kissojen, 
jolle ei näin talvisaikaan ole muutakaan käyttöä.
Kukkia on luolan ympärillä, viidakkotunnelman luomiseksi.



Kahden tuolin alta kulkee salainen sisäänkäynti luolastoon.

Maisa on nyt poikkeuksellisesti viettänyt päiväänsä Vaimon sohvan sisällä, eikä näin ollen ole päässyt tänään kuvattavaksi.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!






lauantai 10. marraskuuta 2018

Anteeksi.



Ihminen itse itselleen asettaa rajoja ja sääntöjä.

Tai sitten perheen tai suvun takia. Itse olen ollut ajelehtija, antanut elämän tuulten kuljettaa, paljoa ennalta suunnittelematta olen elänyt, antanut virran viedä.
Kapinoinut vastaan ja tehnyt tarkoituksella erilailla kuin muut. Kuulemma jo pienenä sanonut että en tee kuten muut lapset perheessä opintojen tai minkään muun korkeampien tavoitteiden mukaan ja niin olen tehnyt. Jekkuja ja kujeita tehnyt suuret määrät päivien piristykseksi ja ratoksi ja töitäkin painanut paljon.

Monesti on sielua rassannut sellainen, kun vaikka esimerkiksi... onkin juonut illalla olutta vaikka ei ollut aikonut ja humalapäissään tuli tehtyä kaikkea hölmöä ja kaduttavaa ja siinä sitä ihminen sitten kuvittelee kaikenlaista mitä ikinä voikaan pahimmasta pahoimmilleen rangaistusta tulla jostain pienestä asiasta ja rankaisee itse itseään kieriskelemällä häpeässä ja vyöryttää päällensä saaveittain syyllisyyttä ja muuta paskaa ja tekee siinä kohtaa suuren virheen, kun voisi tehdä aivan toisin ja sanoa itselleen että,
"hölmöilit, mutta saat anteeksi, tämän(kin) kerran."

Olisi paljon helpompi kärsiä sitä krapulaa kun ei ole viellä lisänä synnin, häpeän ja katumiksen taakkaa siinä harteilla kannettavana, persetti!!


Ei tässä nyt osaa näköjään mitään aasin siltaa rakentaa tulevaan...


Joskus kun pääsee kuolevaa ihmistä saattamaan loppuun saakka, saattaa kuulla kuolevan sanovan; anna anteeksi.
Moni häkeltyy ja sanoo, ettei sun tarvitse mitään pyytää anteeksi.
Tuo ei kuitenkaan ole pyyntö, vaan kehotus. Rajan takaa annettu!!
Anna anteeksi ja anna se sydämestäsi asti.

Kun ihminen itse alkaa antamaan anteeksi, niin olo kevenee huimasti ja elämäkin alkaa taas maistua hyvälle, suunmukaiselle. Syntiä on tullut tehtyä puolin jos toisin ja käskyjä rikottua, niin heikko on ihmisen mieli, mutta silti kannattaa aloittaa antamaan anteeksi.
Anteeksi antamien kannattaa alkaa jostain ihan pienestä. Sitten antaa anteeksi isompiakin juttuja, aivan tapauskohtaisestikin ja koko ajan niitä anteeksi annettavia tulee mieleen ja sitten ollaan jo hyvällä mallilla, kun antaa anteeksi jotain sellaista, mitä on ajatellut ettei ikinä voi antaa anteeksi.
Itsekään en voinut ensin uskoa kuinka sitä voikaan antaa anteeksi jotain sellaista, joka vieläkin repi sisuksia hajalle ja kalvoi mieltä.

Tuonlaistenkin tekojen anteeksiantamiseen on olemassa helpotus.
Kun joku on satuttanut niin että sielussa viiltää ja päässä möyryää, ei moista ihan helposti voi anteeksi antaa, mutta voi kumminkin.
Kun sanoo; "en hyväksy tekemääsi vääryyttä, mutta saat kuitenkin tekosi anteeksi.", niin saa annettua anteeksi vaikka ei toisen tekoa hyväksykään.

Kyllä se onnistuu kun oikein yrittää ja yhä enemmän sitä oppii antamaan anteeksi, joskus aivan henkilön tavatessaankin, kasvokkain.
Sitten se kaikista vaikein anteeksi annettava...

Vaikeinta on antaa itselleen anteeksi, on se, mutta kyllä siihenkin pystyy.
Annat anteksi itsellesi kun hölmöilit jossain, teit toiselle vääryyttä tai muuten aiheutit pahaa mieltä. Pikkuhiljaa siinäkin edistyy ja hyvä olo ja mieli senkun lisääntyy ja lopulta voit ne syvimmälle sielun sopukoihin piilotetut, kamalimmalta ja häpeämmisiltä tuntuvat teot antaa itsellesi anteeksi.
Kyllä siinä kuule olo kevenee. Siinä samalla voit pyytää myös Jumalalta anteeksi.

Ei sitä tarvitse kaikkea heti antaa anteeksi, kunhan pikkuhiljaa, joka päivä yhden tai useamman kerrallaan.
Miksi sitä rypeä syyllisyydessä, kun sen voi tunnustaa ja heti perään antaa itse itselleen anteeksi, vaikkei tekoa hyväksyisikään.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!







keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Nanka.



Nanka on nyt neiti.

Kun on täällä ollut kosteat kelit ulkoilla, on ollut hauskaa seurata Nankaa.
Se neiteilee.
Sateen jälkeen se kiertää nokka pystyssä vesilätäköt ja pienempien yli se halveksien hyppää. Sopivissa kohdissa täytyy kuitenkin maistella maassa lojuvaa vettä, että miltä se mistäkin kohdasta lipitettynä maistuu. Tarkkaa on se homma, ainakin kasvoilta paistaa välillä vakavan tuumaileva ilme, kun ilmeisesti se painaa muistiinsa sen, miltä vesi miltäkin pinnalta nautittuna maistuu.

Jos sattuu satamaan enemmän, tekee koira jo ulko-ovella stopin: "Ei mua pissatakkaa", se ilmaisee ja kääntyy niiltä sijoiltaan takaisin sisään, mutta jos on oikein tavattoman kova tarve päästä tarpeilleen, tekee se homman niin että se haluaakin taka-ovelta ulos ja menee metrin päähän ovesta pusikkoon pissalle.
Suuremmalle tarpeelle se onneksi menee sateellakin isompaan pusikkoon.

Tänään kun oli sumuista ja satoi tihkua, suostui kuningatar ulos vasta kymmenen maissa, vaikka on jo kuuden jälkeen yleensä menossa pihahommiin. Pikaisesti se kiersi puoli taloa, etu-ovelta taka-ovelle ja sitten koetti sisään, mutta en päästänyt. Jatkettiin kierrosta ja talon pohjoispäädyssä, minne kukaan ei näe, suostui se piiiitkään pissimään ja sitten salamana sisään.

Se on jo hyvin tottunut, että kun ulko-ovesta pääsee sisään, pysähtyy se jo metrin matkan jälkeen, kun tietää pääsevänsä valjaista ja kun niin on käynyt, vetäisee se hirmuiset rallit pitkin ja poikin käytävää, välillä jopa ylimpään kerrokseen saakka!!

Kissoja se ei nyt oikein jaksa, kai sillä hormoonit tekee oloa vetämättömäksi, kun se nukkuu kuin penikkana, vain aterioimassa ja tarpeillaan käyden. Se on myös alkanut päivittäin useasti käymään mun massun päällä rapsuteltavana. Tulee kuin kissat, "pois tieltä, mä tuun ny" tyyliin ja mukavaahan se on kun pääsee koirankin nahkaan ja lihaksiin upottamaan sormensa.

Pekalla on hartiat ja niska ollut juntturassa, muutaman kerran päivässä se tulee hierotuttamaan lihaksiaan ja silloin siltä kuola valuu, nautinnosta. Päiväsaikaan se käy tunnin-kahden päiväunilla mun kyljessä, Maisan paikalla ja iltaisin sitten Maisa tulee mun kylkeen kuorsailemaan.
Nanka ei viellä mun sängyssä nuku, ei se oikein nyt jaksa leikkiä tai riehua.

No jaksaa se Maisaa kerran tai kaksi päivässä kurmottaa, mutta vain 10%  teholla. Eivät kisssatkaan pirteimmillään ole, maataan täällä porukassa kuin härskit sillit, ei toki aivan niin pahalle haista.

Vietetään englantilaisten kissojen päivää!!


Kaikkea hyvää sulle sinne!!