sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Ot-sikko.



Kissat kiukkuavat.

Ne kiusaavat Nankaa oikein urakalla. Villitsevät sen niin, ettei toinen meinaa päiväuniaan saada nukutuksi, siinä tulee koirakin kiukkuiseksi ja silloin se alkaa näykkimään.
Ensin ihan pienesti ja sitten jos et sitä huomioi niin kohta jo enemmän on purentavoimaa.
Katsoimme leffaa sohvilla röhnöttäen ja pieni possu-koira makasi mun kyljessä kiinni selällään. Kissat kävivät vuorotellen härnäämässä koiraa joka olisi halunnut vain nukkua. Läpsivät sitä tassuillaan, toki ilman kynsiä, niin että pääkoppa ja kirsu vaan kopsahtelivat.

Hermostuksissaan sitten sattui näykkäsemään mua sen verran kovaa, että ärähdin kissoille, että on se yhtä perkelettä kun te pienintä kiusaatte, nyt menkää siitä jo älkääkä tulko heti takaisin.
Uskoivat, pölkkypäät.

Kissat käyvät kumpikin nukkumassa kyljessäni kiinni ja sekin ärsyttää koiraa, mutta mulla on mukavan lämpöistä makoilla. Kissat myös käyvät juttelemassa eli marisemassa mulle, että ulos täytyisi nyt päästä, mutta ei niitä tässä kohtaa kylää, kaupunkia, voi ulos päästää.

Kykenin toissapäivänä vahvasti kipulääkkeillä itseni turruttaneena ajamaan maalle ja istuskella rattia vääntämässä, kun ruohikon ajelin taas kerran lyhkäiseksi. Kyllä se olikin kasvanut. Onneksi tuolla isolla koneella menee vain vaivaiset kolme varttia, kun ruohikon tarkasti lyhentää, entisen neljän tunnin tarpomisen sijaan. Samoilla lääkevaikutuksilla pääsin sitten takaisin Lahteen ja olenkin tässä huilaillut sitten ja kipuja hätistellyt kauemmaksi.

Mitä nyt eilen istuin pojan autossa, korjasimme auton ilmoittaman vian, ilmansaannissa moottoriin, ja olimme sen jälkeen niin iloisia että purimme keskikonsolin ja irroitimme mittariston, että saatiin niissä olleet valoviat korjattua vaihtamalla kusahtaneet polttimot ehjiin, sitten vain kasaus ja hommat oli tehty ja mieli kummallakin hyvä.

Nyt sunnuntaina kävimme äsken koiran kanssa iltalenkillä. Sille on muodostunut jo ne vakipaskapaikat, Millallahan oli tasan yksi suora tuolla harjun laella, mihin se suostui tortut vääntämään kaupungissa ollessaan.
Meidän päälle lankesi sade. Tässä "omassa" korttelissa oltiin ja jatkettiin tyynesti sen kiertämistä. Välillä Nanka-Koira katseli mua alta kulmain että onko pakko tarpoa sateessa. Käytiin sitten yhden kaupan ovella sadetta pitämässä ja sitten pojan talon porttikongissa, vaan ei se sade alkanut hiljentyä, niin tarvoimme sitten rauhallisesti kotiin.

Täällä tietty heti ensimmäisenä Koiran kuivaus. Sen päälle se veti taas sellaista rinkiä täällä että oksat pois. Kynnet vaan ropisivat lattiaa vasten, koiralla kun ei ole sellaisia partakoneenteräviä kynsiä kuin on kissoilla, siksi se "ruopii" huimasti enempi kaarteissa kuin kissat. Niiden riehuessa vaan palat lattiasta sinkoilevat kun kaasuttelevat täysillä kurveissa.

Kissojakin nauratti niin koiran lattialla ja sohvilla riehuminen, että nekin ottivat muutaman kierroksen juoksua koiran kirittäjinä ja saivat entisestään koiraa riehaannutettua. Mukavaahan se on koiran juosta kissaa kiinni, saati sitten että kahta!! Vuoroillaan kävivät sitten kaikki kolme juomassa juuri vaihdettua vettä, keittiössä ja saunalla.

Kaksi viikkoa kolarista. Nyt voi jo hissutellen kävellä ja kuten äsken kerroin, kykenen jo oman korttelin kiertämään, kunhan vauhti on tarpeeksi hidas ja pysähdyksiä riittävästi. Pyörätuolikin on viellä romuna, mihinkään ei oikein pääse, tarkoitan kauppatoria ja erilaisia liikkeitä sekä ruokakauppaa.
Niin eikä kirpputoreillekaan ole päässyt!!

Taas uusi lukija on ilmoittautunut, tervetuloa!!


Kaikkea hyvää sulle sinne!!





keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Eläinkuvia.


Kaupungissa ollessa eläimet nukkuvat sisällä.

Meillä ei kissat pääse kaupungissa ollessa pihalle, tässä on ympärillä sen verran liikennettä ettei olla nähty tarpeelliseksi kissoja päästää ulkoilemaan muualle kuin parvekkeelle.
Välillä on ollut sellainen kissa, Ella nimeltään, joka suostui valjaissa ulkoilemaan. Se läksi häntä pystyssä heti kohti viereisen harjun lakea ja sieltä se piti aina kantaa olkapäällä kotiin.

Koirakin viedään hihnassa ulkoilemaan, eikä sitä viellä voi laskea edes tuolla harjun laella irti, se kun ei viellä ole oppinut tarpeeksi hyvin tottelemaan kieltoja.
Ei, menee kuuroille korville kun tuo hurja peto koira-eläin havaitsee saaliin hajun. Kuinka se onkaan jo valmiina ohjelmoituna sen sisimmässä, että kun saaliin haju leijuu sieraimista sisään, niin tehdään pieni ympyrä ja sitten on selvillä saaliin suunta ja sinne tuokin rääpäle lähtee niin lujaa kuin lyhyistä tassuistaan vaan irti vauhtia saa.

Onneksi se tottui todella nopeasti valjaisiin, nyt sen niska ei nyrjähdä kun taluttimesta naru päättyy ja tapahtuu äkkipysäys. Ei tuonlaisen otuksen perässä taitaisi edes sähkärillä pysyä perässä, silloin kun se oikein kirmaa vauhtiin.

Nanka-Koira kokeilee rajojaan. Koettaa keittiössä komentaa, että ruokaa tänne ja sassiin. Eilen illalla se makasi keittiön lattialla pää ruokakipossa ja söi. Meidän pikku-possu!! Tänään se söi Pekan kanssa samalta lautaselta, yhtä aikaa koiran ruokaa.
Onneksi sillä viellä kylkiluut tuntuvat kun koettaa, se on sen merkki ettei koiruus ole kuin HK:n sininen lenkkimakkara nakin kuoressa, eli Lahdeksi sanottuna, nakki. Mitä sitä suotta lenkkimakkarasta höpisemään, tietäähän kaikki mitä tarkoitetaan kun sanotaan että tuo on kuin nakki, ts.pullukka.

Näin ne tytöt makaa!!



Kuvaaja on havaittu.



Nanka on kasvanut kovaa vauhtia, vaikka ei sitä niin itse huomaa kun sen kanssa päivittäin on, mutta paino on kyllä se, minkä minä huomaan siinä kasvaneen. En saisi enää tuon painoista koiraa nostaa, mutta välillä on aivan pakko saada se nostaa syliin siliteltäväksi ja rapsuteltavaksi.



Maisan kanssa on mukavaa pötkötellä.



Ja sama jatkuu toisena päivänä.



Välillä joutuu kääntämään päätä sivuun.



Kuumakin tulee kun ollaan toisissamme kiinni.



Välillä seuralainen vaihtuu.



Kun Maisa väistäisi edes vähän, mutta kun ei.



Näin se uni maittaa.



Koira toi mulle suuren aarteen, oikein kirsullaan tökki sen mun kainaloon
ettei vaan käynyt kenellekään epäselväksi kelle lahjus on tuotu.

Mulla piti olla kuva rikki menneestä sähkäristä, vaan en sitä nyt löydä.
Kone kyetään korjaamaan, mutta lähes puolet keulasta menee kyllä vaihtoon. Romuksi se olisi joutanut, ellei siihen olisi viime keväänä tehty suurta peruskorjausta. 
Ainakin akut, kaikki renkaat ja kourallinen pikku-osia siihen vaihdettiin ja kaikki pikkuviatkin korjasivat, oikein hyvä on ollut sillä ajella. Nyt vaan menee aikaa siihen että uudet osat tulevat Italiasta ja että teknikko saa ne kiireiltään vaihdettua rikkimenneiden tilalle.

Pekan turkki on taas kesän jäljiltä, ts. hiekassa kierimisen loputtua, saatu kiiltämään.


Pekka se yhä edelleen nauttii kamman ja harjan kosketuksesta.



Kaikkea hyvää sulle sinne!!






perjantai 7. syyskuuta 2018

Tapahtumia.


Koira eli Nanka nukkuu niin koiran unta, ettei siitä tahdo viellä saada kuvaa missä sillä olisi silmät kiinni.
Se jaksaa joka ikinen päivä vetää sellassia ralleja, että oksat pois.
Tänäänkin kissat sitä riehaannuttivat ja sitten naureskelivat Koiralle kirjahyllyn ja keittiön pöydän päältä, että olitpas taas tyhmä kun läksit meitä jahtaamaan, meillä kynnet pitää kurveissa, toisin kuin sulla ja päästään yhdellä loikalle korkealle mihin sinä et millään, hehhehhee, pöljä!!

Vahtihomman Koira hoitaa kyllä hyvin. 
Jos joku pitää ääntä rappukäytävässä niin haukahtaa kyllä, mutta ei onneksi jää räksyttämään. Katsoo kyllä aina mua miten reagoin ja kun sanon vaan että hyvä koira niin käy takaisin puuhiinsa.
Murisemista ollaan harjoiteltu sillointällöin ja hienosti se alkaa senkin homman oppimaan.
Kun "haukahdan" kahdesti, wuf wuf, matalalla äänellä, niin koiruus tulee heti luokse, se opittiin vahingossa mutta toimii hyvin. 
Täytyyhän mun oppia puhumaan koiraa, kun koira joutuu opettelemeen ihmiskieltä.

Oli kyllä onni, että koira tuli taloon vasta 3kk iässä, sen emo oli ehtinnyt opettamaan Koiralle jo paljon kaikkea tarpeellista.

Yksi muistivammainen on Nankaa eli Koiraa kutsunut "väärällä" nimellä ja ainakin nyt parin päivän kokemuksella saattaa tapahtua niin, että tämänkin eläimen nimi vaihtuu, mikäli se itse päättää niin.



Kahden kerroksen sohvan väkeä.
Peffa mun,- ja pää Vaimon sohvalla.



Aivan hyvin voi näinkin nukkua.



Maisa tykkää nukkua eläinkuvioisella viltillä
ja yövillasukkien vierellä.



Omituisia, miten niin mun nukkumapaikat on omituisia??!!



Maisa kurkistaa salaa unikuvaajaa.



En kyllä tällä kertaa ollu minä...



...se oli kyllä toi sun Vaimos, kun pia-ras!! PRÖÖT.



Yliajettu ensi-avussa.
Näyttää kovin roistolta!!

Taas uusi lukija tullut, tervetuloa!!


Kaikkea hyvää sulle sinne!!











maanantai 3. syyskuuta 2018

Sattuu ja tapahtuu.



Välillä vaan sattuu.

Nanka-Koiran ikenet kutiavat, se nappailee kaikenlaista suuhunsa.
Villasukat se muljuttaa hetkessä kuolaisiksi mytyiksi, silmälasit nuollaan tahmeiksi. Ikkunalaudalle unohtunut kynä löytyy murusina lattialta ja post-it laput katoavat kummasti. Jos jotain syömistä unohtuu koiran ulottuville, se kyllä ne nappaa suihinsa, vaikka keittiössä on kyllä kuivaa ruokaa aina tarjolla. Nakin palasia ja muuta tärkeää löytyy milloin tyynyn tai maton alta, tai sohvan pehmusteiden välistä.

Vessan ja kylpyhuoneen matot se raahaa pesäkseen milloin minnekin ja jos jompikumpi kissa makaa sen kuljetuskopassa, saa se sieltä häädön hetkessä. Palloja sille saa heitellä vaikka kuinka ja kauan, niitä se tykkää noutaa, oikein riemu loistaa sen silmistä kun se sinkoaa pallon perään ja sen takaisin tuodessaan saa kehut, hyvä Koira!!
Kaikilla pehmustetuilla penkeillä ja tuoleilla on sen mukavaa makailla. Illalla se suukottaa (Yäk!) naaman täyteen ja painuu alkuyöksi nukkumaan eteisen arkun/istuimen päälle.

Kun se tai minä tulen sisälle, on kohtaaminen riemastuttava. Koira pinkoo minkä pääsee ympäri kämppää, sohvakierrosta unohtamatta. Sen riemu on niin sydämen pohjasta tulevaa että siihen melkein pakahtuu. Koiruus pinkoo ympyrää ja kahdeksikkoa ja välillä väistää kissaa ja välillä "vahingossa" tuuppaa kuonollaan, niin että kissa koettaa läpätä takaisin ja kyllä ne kissat koiraa kuonolle tassuillaan läppäilevätkin, välillä aivan sarjatulta, mutta tietty ilman kynsiä, kun on oman talon väestä kysymys.

Tänään kävin sähkärillä kaupoilla.
Kotia kohti hurutellessani ajoin jalkakäytävää pitkin aivan normaalisti. Vasemmalta tuli pihasta auto, joka pysähtyi selvästi laskemaan mut ajamaan ensin, niin kuin kuuluukin. Minä seurasin samaiseen pihaan pyrkivää autoa, että antaako sekin tietä, antoi se.
Kun jatkoin matkaa, niin pihasta tuleva auto ajoikin mua päin. Ei kuulemma huomannut mua.
Oli siinä ja siinä ettei sähkäri kaatunut, ostokset siinä levisivät tielle, päälleajaja kävi ne kyllä sieltä poimimassa, kiltti kun on.

No siihen nyt tuli ihmisiä, poliisi ja ambulanssi. Kuski-parka tärisi säikähdyksestä, äitinsäkin tuli siihen paikalle koska kolari oli ajettu hänen nimissään olevalla autolla.

Meikä siitä sitten akuuttiin, eli ensiapuun ja musta otettiin useita röntgenkuvia ja tutkivat perusteellisesti.
Lääkäri oli juuri tutkinut mun alaselän ja lantion ja minä olin siinä sängyssäni viellä munasillani, kun hoitaja pelmahti paikalle mua röntgeniin viemään. Heitin siihen vitsin, huonon sellaisen, että on se kun saa housunsa alas kiskottua niin heti ryntää naisia paikalle.
Röntgenissä siellä piti myös riisua, mutta siellä ehdin juuri kiskoa ryysyt munien peitoksi, just ja just, kun taas tuli nainen mut sängyllä kuskaamaan paikalleni.

Kuuden tunnin reissu ja luut ehjinä, jippppii. Ehdin siellä ajatella jos vaikka kuinka kauheaa kohtaloa kohdalleni, tuloksia odotellessa. Onneksi Vaimo laittoi matkaani pari hyvää leipää, mehua, omenan ja banaanin. Yhtään ei kiukuttanut kun eivät veren sokerit päässeet laskemaan, hienosti ja kohtuu ajassa ammattilaiset työnsä tekivät. Muistin kiittää kaikkia.

Sähkäri kärsi vaurioita, oltiin kumpikin samaa mieltä tapahtumasta ja vaurioista, ne kuvattiin kumpikin, vain mun vauriot oli viellä tutkittava.
Nyt mulle kävi hyvin. Vain pari revähtymää selässä ja ruhjeita ja haavoja jaloissa. Onneksi oli käsinojat alhaalla, muuten olisin pudonnut sähkärin kyydistä ja kopsauttanut kalloni katuun.

Kipua on tiedossa, mutta niiden helpottamiseen sain ressullisen kipulääkettä. Niin vahvaa että takapäivystäjän piti se kirjoittaa.

Viime viikolla nissani, tällä viikolla minä,,, ensi viikon taidan viettää kotona, sisällä!!😜

Kaikkea hyvää sulle sinne!!





perjantai 31. elokuuta 2018

Eilen.



Eilen oli jännä päivä.

Ainakin elukoille.
Koiraa jännitti kun tuli puolilta päivin vieraita joita se ei viellä ollut tavannut. Se meni kaukaisimpaan nurkkaan, eli mun petiin, heitä karkuun. 
Kumminkin piti sieltä tapahtumia kyttäillä ja vieraille luimistella.
Parin tunnin kuluttua se jo antoi vieraiden itseään hieman rapsutella, mutta ei muuta sitten koko vierailuaikana, vaikka oli todella mieluisat vieraat.

Vieraiden poistuttua läksi Vaimo, Maisa ja Koira Lahteen. Itse jäin tiskaamaan, siivoamaan ja imuroimaan, kunnes poistuin itsekin tilalta.
Vein Vaimon siskonlikalle tuliaisia, tuplaleveän petarin, jonka päivän vieraat heille toivat, omenia, josta olivat koko perhe mielissään ja sitten kaikkea pientä muuta.

Sen päälle köröttelin minäkin Lahteen.
Koira eli Nanka oli aivan mielettömän iloinen kun oli ensimmäistä kertaa elämässään kaupunkikodissa muitakin seuranaan kuin tuo Vaimo. Koira veti sellaista rallia pitkin kämppää että siinä olisi tosikon ja kiukkuisen ihmisen vaikea olla hymyilemättä ja nauramatta. Niin mieletöntä ilonriehuntaa se pikkuotus veteli. Huoneesta toiseen, välillä sohvilla ja sängyillä ja kurveissa vaan kynnet rapisivat, parketin palaset lentelivät ja Koiralla hymy naamalla, korvasta toiseen.

Viellä illalla kaikki kolme eläintä ottivat rallin uusiksi ja se oli Pekasta niin hauskaa, että se meni koiran kuljetushäkkiin Koiraa vaanimaan ja Maisa pahvilaatikkoon.
Oli sitä riemu katsella.

Iltalenkillä tuli tuttuja koiran omistajia vastaan. Olivat mielissään kun vihdoin saimme uuden koiran. Vaikka sateessa seisoimme ja juttelimme, niin ei tuntunut sade haittaavan muitakaan.  😃
----------

Pihasta kuului rysäys ja kun menimme katsomaan, oli eräs ikä-ihminen peruuttanut nissanin, eli sen mun pienimmän auton perään.
Oli aivan kamalan paniikissa tullessamme ja minä koetin rauhoitella, että eihän se ole kuin yksi auto, niitä saa uusia tai korjattua, ei tässä mitään, onneksi ei jäänyt ketään siihen autojen väliin.

"Niin mutta kun, aloitti kolaroija, olen ajanut autoa jo kuusikymmentäviisi vuotta enkä koskaan ole ajanut kolaria!!
Kyllä minä katsoin tilannetta peruutuskamerasta mutta kun piti jarruttaa, niin jalka menikin kaasupolkimelle ja sitten kävi näin..." 😔😔😔

Viellä myöhemmin soitti että kyllä se auton korjaus maksetaan, aivan varmasti ja ehdottomasti ja kun sanoin ettei asia todellakaan haittaa, niin rauhoittui hän jo selvästi. 

Mun pikku nissan vastaan sata kertaa kalliimpi mercedes-benz.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!





sunnuntai 26. elokuuta 2018

Valitusvirsi.



Vaimo lähti Nankan kanssa kaupunkiin.

Kun hällä on syntymäpäivä, niin haluaa siivota koko kesän tyhjänä olleen kaupunkikodin juhlakuntoon, vaikka juhliin tulee "vain" oma perhe.

Mulla on selkä vihoitellut koko kesän.
Kaveri jouti männäpäivänä hieman sitä kipeää kohtaa selässä käsillään ja taidoillaan tarkastelemaan.

Muistathan tämän ihanuuden!!??
Se on saanut uuden kodin ja todella vahvan ulkoiluttajan.

Silloin kun tuo Kisu niminen koira tempasi mun sähköpyörätuolin nurin ja mä jäin sen vehkeen alle...
Siinä sen selän on täytynyt mennä rikki.

Multa on viisi (5) alinta välilevyä häippässyt pois ja poistuessaan välilevyn sisällä oleva neste poltti multa hermojuuret, siksi mulle ei kasva uusia hermoja tilalle ja siksi kompuroin ja telon itseä.

Nikamien annettiin luutua itsekseen toisiinsa kiinni, se on aikalailla kivuliasta, mutta useamman lääkärin mukaan, kuten myös minä olin asiasta samaa mieltä, oli parempi antaa nikamien luutua itsekseen yhteen. Se veisi enemmän aikaa, mutta jos luudutus tehdään leikkauksella, siinä voi tulla komplikaatioita ja alaraajojen halvaantuminen olisi millin päässä.
Nyt jalat toimivat viellä mitenkuten.

Nyt yksi niistä luutuneista liitoksista on murtunut. 

Hyvä, tiedän ainakin mitä tulee tehdä.
Maata.
Ja tiukka ruokavalio.

Liikkuessa tiukka tukivyö alaselän ympärille, luulin jo päässeeni siitä vehkeestä eroon, se on todella hiostava kun on lähes pelkkää kumia. 
Se on etupuolelta noin 15cm leveä ja takaa tuplasti, 
mutta pitää alaselän paikoillaan, taatusti.
No, onneksi ei enään ole helle!!

Tää teksti on kyllä ihan perseestä.

Jokaisesta asiasta löytyy se hyvä puoli.
Kunhan vain jaksaa etsiä.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!






torstai 23. elokuuta 2018

Varkaissa.



Tai ei nyt aivan sananmukaisesti. 
Tuntuu vain jännittävältä kun ajattelee olevansa varkaissa.

Aivan luvallisesti oltiin keräilemässä hakkuualueelta koivun tuohta.
Ahneuttani nyt sinne menin.

Liiterissä on jo 12 kassillista tiukkaan poljettua koivun tuohta.
On varmaan sytykkeitä muutamaksi kymmeneksi vuodeksi.
Niitä ei vaan voi jättää noukkimatta, kun ne metsästä mulle huutelee,
että alahan papparainen tulla tänne, kerää ja sullo meidät 
kestokasseihin ja vie liiteriin sateelta suojaan.
On sitten pakkasilla mukava sytytellä puut lämpöä tuottamaan.



Laitoin mopoon taakse muovilootan 
jossa tyhjät kassit ja muu tarpeellinen kulkee mukana. 
Takasin tullessa täyteen sullottu kassi täynnä tuohta ja toinen jalkatilassa.

Hain sitten viellä mersusta Tuulikki P:n.



Tuulikki P.
Tiettyjä tavaroita nähdessä tai käyttäessä tulee mieleen tavaran 
entinen käyttäjä ja siinä tulee sitten vainajia muisteltua.
"Tuulikki P, metsäkankaan räyhä."


Eväinä vissyä, kurpitsa ja siipiveikkojen hätyyttelynesteitä.



Maisa vahti tarkasti työn tekoa kannon päältä ja välillä täytyi
peräti paikan päälle tulla neuvomaan miten työ tulee tehdä.
Ihan kun kannon päältä maukaistu ohje ei tehoaisi.


Pekka otti rennommin, se makoili sammaleella ja kävi välillä vierellä
 puskemassa mua jalkoihin ja perseeseen pakaroihin.

Kotimatkalla, noin 254m, molemmat rääkyivät että "oota", 
vaikka hurruuttelin mopolla todella hidasta kävelyvauhtia. 
Se on sellainen MaOOOUu parkaisu ja välillä ne huutaa
sitä lähes tau'otta, kunnes raaskivat sen verran lisätä vauhtiaan, 
että pääsevät kulkemaan häntä pystyssä mun ohitse.
Muutaman juoksuaskeleenkin saattava siinä tilanteessa ottaa.

Juuri nyt täällä sataa.
Kissat nukkuvat kuistilla, katon alla sateelta suojassa.
Maisa kuorsaa kippurassa koiran sohvalla ja 
Pekka on venyttänyt itsensä pitkäksi taljansa päälle, keinussa.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!








sunnuntai 19. elokuuta 2018

Elämää.


Heti alkuunsa varoitus.

Jos aikoo testata uusia panoksia paksupeltiseen peltitynnyriin...



...kannattaa katsoa ensin, mitä siellä on sisällä.
Löytyihän se hieman kadoksissa ollut,  2. paskasaavi.

Koira alkaa jo hieman tottumaan siihen, että se saa ruokansa viimeisenä. Mihin sitä muuten kissojen jättämät jämät heittäisi.
Vaikka Koira eli Nanka olisi unessa, se säntää heti tervehtimään kissoja, jos jompikumpi tai molemmat tulevat sisään.

Ulkona Koira viihtyy hyvin juoksulangassa.
Noin pienille koirille ei saa kuin viiden metrin pituisia flexejä, niimpä laitoin kaksi sellaista peräkkäin.
Nyt "Nanga" pääsee langassa 50 metriä pitkälle ja 20 metriä sivuille, se piisaa hyvin, kun juomaankin pääsee kuistille sekä lammikon rantaan ja se pääsee jopa sisälle mun vajaan, jossa usein puuhailen.


Eräänä iltana Vaimo harjasi Pekkaa iltaruuan jälkeen, lattialla. 
Koira oli niin mustasukkainen asiasta, että säntäsi paikalle, ryösti harjan Vaimon kädestä ja vei sen omaan lelukoriinsa piiloon.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!





lauantai 18. elokuuta 2018

Videoita.






Tästä pääset kattomaan kaikki mun Timo Lampi videot.

 


Kaikkea hyvää sulle sinne!!





keskiviikko 15. elokuuta 2018

Katto.


Tuli sopiva keli vwolkkarin katon hionnalle ja maalaamiselle.

Enää huppu kohdilleen ja vetoketjun kiinnilaitto,
niin on hyvä mennä kattoa koneilla hiomaan.

Tikapuita pitkin taivaa... auton katolle.



Näin varustautuneena maalaamaan.
Oikeasti ensin pyyhin katon samalla liuottimella, mitä maali sisältää
ja sitten vasta pääsin maalin levitykseen.



Ovet auki, etteivät tiivisteet liimaudu kiinni.
Katto maalattiin lasien yläreunoista ylöspäin.

Liukuoven kohdalla näkyy takatilassa nyt oleva
metallisänky, armeijasta kympillä ostettu, sekä
sen päällä patjat ja tyynyt. Nyt on hyvä makoilla.
Talveksi taas laitan penkit paikoilleen.


Tulipas hemmetin ruma, olis ehkä sittenkin pitänyt maalata
valkoisella ja siihen sitten siniristi...


Kaikkea hyvää sulle sinne!!