perjantai 16. marraskuuta 2018

Maalla.



Kävin eilen Nankan kanssa maalla.

Postiloota piti tyhjentää ja muutenkin käydä. Ensin katselin että omat paikat ovat siinä kunnossa kuin ne olivat viimekerralla jätetyt ja sen jälkeen kävin tarkastamassa naapurin mökin. Kaikki oli kunnossa. Ilma oli todella raaka, Nanka poistui autosta vain merkitäkseen pissalla käyntinsä, enkä itsekään kauaa pihalla viihtynyt, vaikka oli talvitamineet päällä.

Nyt muistin ottaa ilokaasut ja sifonin mukaan, nyt kun tulee kova kipukohtaus niin helpottaa, kun vaan imaisee pari kapselia keuhkoihinsa. Ainoa huono puoli niissä mulla on, että tulee sitten kova pääkipu, mutta kun otan ensin nopean kipulääkkeen ja sitten hönkäisen, niin kyllä se kannattaa.
Kun olisin kymmenen vuotta sitten tiennyt tuosta ilokaasusta, niin kyllä olisi elämä ollut paljon helpompaa, tai ainakin kivuttomampaa.
Ilokaasu vie kivut pois minuutissa!!

Kakarat kuulemma käyttävät ilokaasua viihdekäytössä, olen lukenut että jotkut kiskovat kitusiinsa satoja kapseleita viikonlopussa, lienee liioiteltua.
Viisaat myös varoittavat tukehtumisen vaarasta, mutta kun käyttää sifonia hönkäillessään, niin ennen tukehtumista lähtee kyllä taju, olen kokeillut, siksi tiedän.

Sitten ajeltiin tervehtimään vwolkkaria.
Siellä se oli mihin jätettiin. Otin lämpimässä pidettäväksi liikennekameran sekä obd-lukijan sekä syntymäpäivälahjan mökkinaapurin pojalle. Juteltiin talon väen kanssa pitkään, suunniteltiin heille pientä remonttia ensi suvena ja laskeskelin pikaisesti tarpeet omatarvekanalan rakentamiseksi. Sisätila vaatii vain eristämisen ja ulkotarhan seinäverkotkin on jo valmiina. Ei tule kalliiksi.

Kotiin tultuani en enää jaksanut muuta kuin alkaa makoilun, sen verran vähissä oli "energylevelit". Katsoin YLEareenasta Gomorran, se oli pitkä mutta hyvä.
Mökkinaapurin poika kävi illalla hakemassa lahjansa, oli siitä oikein mielissään.
Illalla käytin Nankan viellä iltatoimissa pihalla, itse tein moiset jo ennen lenkkiä, eli kierrettiin tämä meidän kortteli ja sen päälle koko porukka nukkumaan.

Tänä aamuna Nanka heräsi ja herätti mut viisi yli viideltä, se on aina niin onnellinen herätessään. Nytkin nuoli naaman "puhtaaksi" ja nautti turkkinsa rapsuttelusta.

Kissat ovat olleet taas tänään sille epäreiluja. Villitsevät, riehaannuttavat ja makoilevat koiran paikoilla, eli sen sängyssä sekä paikoissa missä Nanka yleensä makoilee. Nanka on tänään joutunut niille paljon murisemaan. Onneksi sitä on harjoteltu.
Vaimoa naurattaa, kun sanon Nankalle että "Nanka, sano murrr" ja sitten koira murisee!!


Kaikkea hyvää sulle sinne!!





tiistai 13. marraskuuta 2018

Mä sain!!



Eilen sen uuden sähkärin, eli mopon!!
Että mä oon onnellinen. Sain juuri sellaisen kuin halusin, kolmipyöräisen ja punaisen, missä  on jalkojen välissä tilaa ostoskassille. 
Onhan siinä laittamista, että sen mieleisekseen saa. Nyt saan ihan luvan kanssa muokata vehjettä mieleisekseni. Siis tällaista pientä muokkausta. 😂

Kuvat olen ottanut kaupunkikotimme kerho, eli harrastehuoneessa.

Nanka poseeraa mallina.
Kummallekin sivulle laitan kesällä oikein led-valonauhat, turvallisuutta parantamaan. Kun on kerran jäänyt auton yli-ajamaksi, täytyy turvallisuutta lisätä. Lisäksi otin vanhan käytännön käyttöön, jota käytin pyöräillessäni: Väistä kaikkia. Se on hyvä neuvo, ainakin mulle, sähkärillä liikkuessani.


Kävin välittömästi sähkärin saatuani pyörähtämässä kauppatorilla ja sen jälkeen aloin vehjettä purkamaan. Joo'o, purkamaan.
Purin siitä keulan, koska siinä oli uutuuttaan etuvalona jokin himatuikku, joka ei valaissut pimeässä (pyöräkellarissa) kuin metrin verran eteenpäin. Onneksi olivat ottaneet siitä romuksi menneestä vehkeestä kaikki laittamani omat jutut tämän uuden vehkeen mukaan, eli eteen tuli 18Wattinen ledvalo, se on kuulkaa kirkas!!

Nyt näkee eteenpäin!!


Menihän siihen laitteluun aikaa, kun ei mulla täällä kaupungissa enää mitään suurta varastoa ole mistä hakea milloin minkäkin laista pulttia ja mutteria mutta sain sen valon siihen kuitenkin vaihdettua.

Sen päälle irroitin edestä pyöreän valkoisen etuheijastimen ja porasin katteeseen siihen kohtaan pienen reijän, johon kiinnitin pultilla ja mutterilla sen kameran jalustan, samanlaisen kuin on autossa, joka kokoajan kuvaa liikennettä musta eteenpäin. Irroitetulle heijastimellekin löytyi uusi paikka kamerakiinnikkeen alta.

Musta mötikkä on kamera jalustassaan.
Kiinnitin tavarakoriin juomapullotelineen kahdella nippusiteellä.
Sekin on siitä vanhasta sähkäristä irroitettu.



Penkissä olevaan mustaan U-rautaan, jossa on käsituet kiinni, 
liimailin kolme punaista heijastinnauhaa.
Kesällä laitan tuohon taakse punaista lednauhaa.



Laturia kuskaan aina mukana, sen alla kulkee kirves ja retkisaha.
Keppitelineen nykäisin heti irti, sen paikalle saa sitten kesällä laitettua ison muovilootan.



Vanha vihreä sammakkotöötti pääsi jatkokaudelle. 😀

Tänään kävin sairaalassa, kun hammaskalustosta piti ottaa röntgenkuva. Olipa hieno vehje, yksi kiepautus ja heti oli kuva valmiina tietokoneen näytöllä. Tammikuussa sitten paikataan.

Sieltä päästyäni kurvasin torille, sieltä olivat myyjät jo ehtineet häipyä.
No, ei se mitään. Painuin sitten honkkariin ostoksille, sieltä ostin sähkäriin oranssit sivuheijastimet turvallisuutta parantamaan.
Kesällä laitan tuohon sitten oikein sähköllä toimivat lednauhat.

Honkkarin jälkeen olisin mennyt kieppi-kirpputorille, mutta ovella sanoivat että se on eilen lopetettu, harmi. Köröttelin siitä sitten kotiin. 



Kyllä jo näkee että on sateessa ajeltu, kuraa on punaiselle roiskunut.
Nuo Nanka pyllyn alla olevat oranssit heijastimet 
liimailin kumpaankin sivukatteeseen.

Nanka lähtee aina mielellään mun mukaan, mennään sitten lenkille tai kerhohuoneeseen jotain puuhailemaan, kuten nyt sähkäriä laittelemaan.

Nanka tottelee jo niin hyvin ohjeita, että olen nyt eilen ja tänään käyttänyt sitä ulkona ilman minkäänlaista remmiä tai valjaita, aivan vapaana ja loistavasti on nuo kaksi kokeilukertaa mennyt, hyvä Nanka!!


Janne Oksa on palannut lukijakseni, tervetuloa.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!






sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Woman cave.



Nanka tykkää Millan tavoin nukkua eteisessä, 
tosin toisella puolella käytävää.



Niin, aivan papparaisen huoneen oven kohdalla
ja murina tulee matalana ja syvänä, tarvittaessa!!
Murisemista ollaankin kovasti harjoiteltu täällä.



Nyt on nukkarin eli päiväunien aika...


...*huoh*.



Pekka on tällä kertaa ominut Vaimon sängyn valtakunnakseen.



Ainakin näiden unien ajaksi.



Silmät viirullaan, mutta...



...ei yläluomet viiruina.
Jos niin on, niin silloin Pekalla sattuu niskaan ja/tai pääkoppaan.
Ei muuta kuin papan massun päälle makaamaan ja hierottavaksi!!



Siinä se on, naisluola. Maisa, Pekka ja Nanka kävivät sen 
samointein tarkastamassa ja kohtuuhyväksi toteamassa...
Luolana toimii Nankan kuljetuskoppa, 3x isompi kuin kissojen, 
jolle ei näin talvisaikaan ole muutakaan käyttöä.
Kukkia on luolan ympärillä, viidakkotunnelman luomiseksi.



Kahden tuolin alta kulkee salainen sisäänkäynti luolastoon.

Maisa on nyt poikkeuksellisesti viettänyt päiväänsä Vaimon sohvan sisällä, eikä näin ollen ole päässyt tänään kuvattavaksi.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!






lauantai 10. marraskuuta 2018

Anteeksi.



Ihminen itse itselleen asettaa rajoja ja sääntöjä.

Tai sitten perheen tai suvun takia. Itse olen ollut ajelehtija, antanut elämän tuulten kuljettaa, paljoa ennalta suunnittelematta olen elänyt, antanut virran viedä.
Kapinoinut vastaan ja tehnyt tarkoituksella erilailla kuin muut. Kuulemma jo pienenä sanonut että en tee kuten muut lapset perheessä opintojen tai minkään muun korkeampien tavoitteiden mukaan ja niin olen tehnyt. Jekkuja ja kujeita tehnyt suuret määrät päivien piristykseksi ja ratoksi ja töitäkin painanut paljon.

Monesti on sielua rassannut sellainen, kun vaikka esimerkiksi... onkin juonut illalla olutta vaikka ei ollut aikonut ja humalapäissään tuli tehtyä kaikkea hölmöä ja kaduttavaa ja siinä sitä ihminen sitten kuvittelee kaikenlaista mitä ikinä voikaan pahimmasta pahoimmilleen rangaistusta tulla jostain pienestä asiasta ja rankaisee itse itseään kieriskelemällä häpeässä ja vyöryttää päällensä saaveittain syyllisyyttä ja muuta paskaa ja tekee siinä kohtaa suuren virheen, kun voisi tehdä aivan toisin ja sanoa itselleen että,
"hölmöilit, mutta saat anteeksi, tämän(kin) kerran."

Olisi paljon helpompi kärsiä sitä krapulaa kun ei ole viellä lisänä synnin, häpeän ja katumiksen taakkaa siinä harteilla kannettavana, persetti!!


Ei tässä nyt osaa näköjään mitään aasin siltaa rakentaa tulevaan...


Joskus kun pääsee kuolevaa ihmistä saattamaan loppuun saakka, saattaa kuulla kuolevan sanovan; anna anteeksi.
Moni häkeltyy ja sanoo, ettei sun tarvitse mitään pyytää anteeksi.
Tuo ei kuitenkaan ole pyyntö, vaan kehotus. Rajan takaa annettu!!
Anna anteeksi ja anna se sydämestäsi asti.

Kun ihminen itse alkaa antamaan anteeksi, niin olo kevenee huimasti ja elämäkin alkaa taas maistua hyvälle, suunmukaiselle. Syntiä on tullut tehtyä puolin jos toisin ja käskyjä rikottua, niin heikko on ihmisen mieli, mutta silti kannattaa aloittaa antamaan anteeksi.
Anteeksi antamien kannattaa alkaa jostain ihan pienestä. Sitten antaa anteeksi isompiakin juttuja, aivan tapauskohtaisestikin ja koko ajan niitä anteeksi annettavia tulee mieleen ja sitten ollaan jo hyvällä mallilla, kun antaa anteeksi jotain sellaista, mitä on ajatellut ettei ikinä voi antaa anteeksi.
Itsekään en voinut ensin uskoa kuinka sitä voikaan antaa anteeksi jotain sellaista, joka vieläkin repi sisuksia hajalle ja kalvoi mieltä.

Tuonlaistenkin tekojen anteeksiantamiseen on olemassa helpotus.
Kun joku on satuttanut niin että sielussa viiltää ja päässä möyryää, ei moista ihan helposti voi anteeksi antaa, mutta voi kumminkin.
Kun sanoo; "en hyväksy tekemääsi vääryyttä, mutta saat kuitenkin tekosi anteeksi.", niin saa annettua anteeksi vaikka ei toisen tekoa hyväksykään.

Kyllä se onnistuu kun oikein yrittää ja yhä enemmän sitä oppii antamaan anteeksi, joskus aivan henkilön tavatessaankin, kasvokkain.
Sitten se kaikista vaikein anteeksi annettava...

Vaikeinta on antaa itselleen anteeksi, on se, mutta kyllä siihenkin pystyy.
Annat anteksi itsellesi kun hölmöilit jossain, teit toiselle vääryyttä tai muuten aiheutit pahaa mieltä. Pikkuhiljaa siinäkin edistyy ja hyvä olo ja mieli senkun lisääntyy ja lopulta voit ne syvimmälle sielun sopukoihin piilotetut, kamalimmalta ja häpeämmisiltä tuntuvat teot antaa itsellesi anteeksi.
Kyllä siinä kuule olo kevenee. Siinä samalla voit pyytää myös Jumalalta anteeksi.

Ei sitä tarvitse kaikkea heti antaa anteeksi, kunhan pikkuhiljaa, joka päivä yhden tai useamman kerrallaan.
Miksi sitä rypeä syyllisyydessä, kun sen voi tunnustaa ja heti perään antaa itse itselleen anteeksi, vaikkei tekoa hyväksyisikään.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!







keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Nanka.



Nanka on nyt neiti.

Kun on täällä ollut kosteat kelit ulkoilla, on ollut hauskaa seurata Nankaa.
Se neiteilee.
Sateen jälkeen se kiertää nokka pystyssä vesilätäköt ja pienempien yli se halveksien hyppää. Sopivissa kohdissa täytyy kuitenkin maistella maassa lojuvaa vettä, että miltä se mistäkin kohdasta lipitettynä maistuu. Tarkkaa on se homma, ainakin kasvoilta paistaa välillä vakavan tuumaileva ilme, kun ilmeisesti se painaa muistiinsa sen, miltä vesi miltäkin pinnalta nautittuna maistuu.

Jos sattuu satamaan enemmän, tekee koira jo ulko-ovella stopin: "Ei mua pissatakkaa", se ilmaisee ja kääntyy niiltä sijoiltaan takaisin sisään, mutta jos on oikein tavattoman kova tarve päästä tarpeilleen, tekee se homman niin että se haluaakin taka-ovelta ulos ja menee metrin päähän ovesta pusikkoon pissalle.
Suuremmalle tarpeelle se onneksi menee sateellakin isompaan pusikkoon.

Tänään kun oli sumuista ja satoi tihkua, suostui kuningatar ulos vasta kymmenen maissa, vaikka on jo kuuden jälkeen yleensä menossa pihahommiin. Pikaisesti se kiersi puoli taloa, etu-ovelta taka-ovelle ja sitten koetti sisään, mutta en päästänyt. Jatkettiin kierrosta ja talon pohjoispäädyssä, minne kukaan ei näe, suostui se piiiitkään pissimään ja sitten salamana sisään.

Se on jo hyvin tottunut, että kun ulko-ovesta pääsee sisään, pysähtyy se jo metrin matkan jälkeen, kun tietää pääsevänsä valjaista ja kun niin on käynyt, vetäisee se hirmuiset rallit pitkin ja poikin käytävää, välillä jopa ylimpään kerrokseen saakka!!

Kissoja se ei nyt oikein jaksa, kai sillä hormoonit tekee oloa vetämättömäksi, kun se nukkuu kuin penikkana, vain aterioimassa ja tarpeillaan käyden. Se on myös alkanut päivittäin useasti käymään mun massun päällä rapsuteltavana. Tulee kuin kissat, "pois tieltä, mä tuun ny" tyyliin ja mukavaahan se on kun pääsee koirankin nahkaan ja lihaksiin upottamaan sormensa.

Pekalla on hartiat ja niska ollut juntturassa, muutaman kerran päivässä se tulee hierotuttamaan lihaksiaan ja silloin siltä kuola valuu, nautinnosta. Päiväsaikaan se käy tunnin-kahden päiväunilla mun kyljessä, Maisan paikalla ja iltaisin sitten Maisa tulee mun kylkeen kuorsailemaan.
Nanka ei viellä mun sängyssä nuku, ei se oikein nyt jaksa leikkiä tai riehua.

No jaksaa se Maisaa kerran tai kaksi päivässä kurmottaa, mutta vain 10%  teholla. Eivät kisssatkaan pirteimmillään ole, maataan täällä porukassa kuin härskit sillit, ei toki aivan niin pahalle haista.

Vietetään englantilaisten kissojen päivää!!


Kaikkea hyvää sulle sinne!!





maanantai 5. marraskuuta 2018

Talvilomalla.



Vein vwolkkarin talveksi huilimaan.

Ei noin isoa autoa viitsi kaupunkipihan kapeissa parkkiruuduissa säilyttää koko talvea lunta keräämässä. 5-6kk ajattelin autoa säilytellä käyttämättömänä, eli otin sen trafin sivuilla pois liikennekäytöstä.
Samalla reissulla kävimme maalla vaihtamassa nissaniin talvirenkaat.
Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin nissanista oli varastettu vasemman puolen renkaat ja vaihdettu mitkälie paskat tilalle. 😬

Pitkästä aikaa ajellessani nissanilla huomasin kuinka auto vääntää alati vasemmalle ja kun en itse löytänyt/keksinyt missä vika piilee, vein auton korjaamolle. Päivän tutkimisen tuloksena on, että multa on pöllitty renkaat. Vuosi sitten ostin uuden uutukaiset kesärenkaat ja ajattelin niillä pärjätä ainakin kymmenen vuotta.

Tilalle oli laitettu opelin vanteilla olleet renkaat ja viellä eri kokoiset kuin nissaniin kuuluu. Persetti!!
No, rahalla selviää, ainakin ne kaksi rengasta täytyy uusia ja hakea kaksi nissanin vannetta autopurkaamosta.

Nankan juoksut senkun jatkuvat. Noin pieni koira ei viellä osaa lattioille (ja sänkyyn) valunutta verta nuolla näkymättömiin, joten Vaimo kävi hankkimassa sille vaipat.
Ainakin nuo on aivan mahdottomat pukea, mutta saatiin ne päälle kuitenkin. Toimii!!
Illan mittaan Nanka ne kumminkin sai revittyä päältään.

Järjetöntä hommaa.



Koira on venyttänyt itsensä niin pitkäksi kuin vain kykenee.


On hauskaa katsella tuolla ulkona iltaisin, sillon kun kierrän koiran kanssa tämän meidän korttelin, kuinka kollikoirat hullaantuvat tuosta ihmisnenään ei niin hyvästä hajusta. Pää punaisena ja talutin kireällä kuin kantelen kieli ne vetävät ja kiskovat lemmen tuoksua kohti niin että taluttajat meinaavat menettää otteensa. He ihmettelevät että mikä nyt on kun koira ei ole "koskaan ennen" näin käyttäytynyt. 😂

Eilen Pekka oli tapansa mukaan nukkumassa Maisan paikalla tässä mun kyljessä kiinni.
Yht'äkkiä täydestä unesta se säpsähti hereille ja tarrasi kaikin kynsin ja hampain mun käteen kiinni, auts!!
Näki kai parka jotain pahempaa unta, vai saaliinko se nappasi kiinni??
Samassa paikassa se nytkin kuorsaa, vaikka on vasta aamu.

Pekalta on jossain tohinassa katkennut hammas. Mietin että mikä on kun se ei anna millään suuhunsa katsoa ja nenäkin oli kuuma. Sain sitten ajan päästä sinne suuhun kurkattua, niin ylhäältä, niiden kulmahampaiden välissä olevista pikkuriikkisistä hampaista oli yksi katkennut ienrajasta. Samalla huomasin että oikean puoleisissa poskihampaissa on hammaskiveä päässyt kasaantumaan. Pidin Pekan päästä kiinni ja toisen käden kynnellä napsautin hammaskivet hitoille!!

Maisa on ollut poissaoleva. Makailee vaan jossain muualla ja käväisee illalla pikaisesti mut nukuttamassa.
Eilen tutkin sen tarkkaan, ei sillä ainakaan mikään paikka kipeä ole ja sähisee ja puree vain silloin, kun sen häntää tarkastan.
Maisa oli väärinpäin synnytyskanavassa syntyessään, eikä emä jaksanut enää sitä viimeistä pentua ponnistaa ulos. Nappasin siinä sitten pennun hännästä kiinni ja kiskaisin sen pihalle.
Olen aina valvonut kissan koko synnytyksen ajan ja tarvittaessa auttanut.


Kaverukset katsovat kuinka Pekka ryntää parvekkeelta sisälle, paskottuaan.



Sinne se meni!!



Pekan jälkeen on Maisan vuoro!!


Laitoin parvekkeen lattialle parveketta kiertämään sinisen valonauhan. Olen aikaisempina vuosina moisia kammolla katsellut, kun ihmiset ovat niitä koteihinsa viritelleet. 
Tuo ei näy ulos, vaan näyttää ulkoa katsottuna kuin parveke loistaisi 
huokuisi sievästi valoa joka värjää koko parvekkeen retuliinin väriseksi.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!







perjantai 2. marraskuuta 2018

Lauri Tähkä,



eli Jarkko Suo.

Pidin tätä ukkelia täytenä pellenä, kunnes luin pirkkalehden 11/2018 jutun.

Kumarran syvään ja nostan lippistä korkealle!!

https://youtu.be/PCeCPoyexO4

Ja tässä linkki itse tarinaan.

https://www.pirkka.fi/artikkeli/lauri-tahka-ja-isan-aarteet


Kaikkea hyvää sulle sinne!!





keskiviikko 31. lokakuuta 2018

6kk.


Nanka täytti eilen ½-vuotta.

Se ja kissat ovat riehuneet paljon.
Eilen havaitsin pari veren näköistä länttiä keittiön lattialla, mutta oletin sen olevan mansikkahilloa tmv. Aamulla huomasin sitten verilänttejä Nankan uudella patjalla. Sillä oli alkanut juoksut!!

Eilen unohdin ottaa iltapäivänapit ja iltanapitkin tuli otettua tunnin myöhässä. Ajattelinkin tuossa illansuussa, että miten voi olla näin paska olo ja sehän selittyi sitten illalla, seitsemän jälkeen, kun kävin kurkkaamassa dosettia. Siellä ne oli, kipunapit ottamatta, perse!!
Veressä kun ei ole kivunlievittäjää niin kivut pääsevät taas liian suureen rooliin. Mulla meni puoli yhteentoista ennenkuin pystyin olemaan aloillani ja puolille öin, ennenkun sain avustettuna unen päästä kiinni.

Maisa nukkui eräänä päivänä pitkin pituuttaan mun kyljessä kiinni. Yht'äkkiä se havahtui, liikautteli korviaan ja meni eteiseen. Nanka tuli taluttajansa kanssa kotiin ja Maisa meni sitä vastaan, että saisi sitten juoksutettua koiraa ja keittiöön se sen sitten lopulta juoksutti ja hyppäsi siellä pöydän päälle koiralle irvistelemään ja ilkkumaan.
Kissat ovat nyt kiusanneet Nankaa niin paljon päivisin, ettei se kykene rauhoittumaan unille lainkaan. Niinpä se on laitettu valjaisiin niin, että pääsee nukkumaan lempipaikalleen eteiseen ja hyvin tuo homma on toiminnut, vaikka aluksi olin koiran kiinni laittoa vastaan.
Voi sitä ihminen erehtyä, tyytyväinen on Nanka järjestelyyn ollut.

Aamulla heräilin kuuden pintaan paskamaisiin kipuihin. Kävin nappaamassa tunnin etuajassa kaksitoista kipunappia eri pakkauksista. Oli pakko päästä liikkeelle heti kahdeksan jälkeen.
Rukoilin viellä, että saisin olla pienillä kivuilla edes kymppiin asti ja sainkin, mutta eihän se piisannut.
Lääkäri piti Vaimoa pakeillaan 1½ tuntia, missä oli se puolikas tunti yli laskemaani aikaa ja sain sitten kovenevissa kivuissa körötellä kiukkuuntuneen Vaimon kanssa kotiin.

Käytin Nankan tarpeillaan keskussairaalan ympäristössä, lopun odotusajan koetin makoilla koiran kanssa autossa. Kotiin tultuamme oli kissat meitä heti ovella vastassa ja ne kumpikin hyvittelivät Vaimoa, ikäänkuin olisivat jo tienneet huonot uutiset.

Kissat ovat siis leikkineet koiran kanssa, leikittäneet sitä, mutta myös kovasti härnänneet ja kiusanneet.
Kun ne saivat "uuden" kiipeily/leikkimis/nukkumishässäkän eli tellingin, niin eivät päästäneet koiraa siihen lähellekään ja sehän olisi halunnut sinne, koska teline haisi juuri siltä kissalta, minkä tuoksu joskus haisee koiran nenään kun on joutunut olemaan tämän papparaisen kanssa mökillä, Vaimon ollessa kissaa hoitamassa kaupunkikodissa ja tullessaan sitten maalle sen kissan hajuisena...

Otin tunti sitten Pekan vatsani päälle, kun mua sattui niin paljon etten paikallani kyennyt olemaan. Ajatukset saa siirrettyä muualle kun hieroo kissaa.
Osaan mä kipua "väistää" mutta se on jo toinen juttu.
Pekalla menee usein hartiat juntturaan ja sitten sillä on kiukkuset silmät
kun sen päätä, hartioita ja niskaa kivistää.
Hieroin sitä puolisen tuntia, sinä aikana sen ehtii hieroa niin hyvin, että paidassani on käden suuruinen läiskä märkää, Pekan nautinnoissaan erittämää kuolaa.
Tästä hyödyimme molemmat, minä sen verran että kykenin aloittamaan tämän tarinan.
Nyt kerron kivusta. Jos et halua tietää, ponkaise seuraavan kappaleen yli. :)

Kun miljoonat nuppineulat tärisevät hermostossa kuin tatuoijan koneessa oleva neula, on kipu niin kovaa ettei kykene olemaan paikoillaan. Jos ei kykene kävelemään, on maattava ja liikuteltava itseä ynnä käpristeltävä raajojaan tauotta. Tähän kuuluu myös muutama tuhat jääkylmää ja tulikuumaa sukkapuikkoa, mitä ammutaan kehon läpi tau'otta. Joku riivaaja on löytänyt hohtimet ja niillä se repii sormien ja varpaiden kynnet irti yhä udelleen ja uudelleen, toisen samanlaisen vääntäessä varpaita kierroksen yhteen ja sitten toiseen suuntaan. Kolmas vetelee mattoveitsellä läpi jalan varpaiden välistä kantapäähän ulottuvat haavat, alati, eli uudestaan ja uudestaan. Yksi riivaaja on tuonut mukanaan sähköjohtoa ja sen avulla se antaa mulle sähköiskuja, lyhyitä tai sitten pidempikestoisia. Kaiken yli kuitenkin on kipu, joka tuntuu siltä miltä kuullostaa kun pihviä paistetaan kuumalla pannulla.
Tämä nyt oli aivan itse aiheutettu kipukohtaus kun tuo pää tuntuu välillä pätkivän.
Tuollainen vie voimat niin ettei pariin päivään jaksa kuin olla, aina ei edes sitäkään. 💀

Eläinten kanssa on älytön homma koettaa pakata joululahjuksia paperiin. Pakko on niiden tarttua kynsillään rapiseviin papereihin tai ainakin purra lahjanarua, varastaa teippirulla tai narukäärö. Toistamisiin on kierittävä "vahingossa" paperin päälle tai lahjan, tai tultava tuijjottamaan millin päähän sitä, kuinka teipin koettaa saada paikoilleen.

Alla pieni näyte siitä, kuinka lahjan saa paketoitua helposti.



Löytyi viellä toinenkin.



Viime vuonna en pakannut lahjoja lainkaan, vaan annoin kaikille henkilökohtaiset lahjat kassissa. Taitaa tänä vuonna käydä samalla lailla.
Meillä lahjat jaetaan heti haudoilla käynnin jälkeen, tosin jokainen saa aamulla avata valitsemansa lahjan,  jännityksen helpottamiseksi!!

Unohdin ilokaasut mökille, niinpä nappasin kipulääkkeitä täydet satsit.
Enää ei kivistä mistään, i'm high, eli päässäni viiraa, paras pysyä sisällä.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!





lauantai 27. lokakuuta 2018

Valitusvirsi.



Olen kyllästynyt.

Ilman sähköllä liikkuvaa kulkupeliä on hankalaa liikkua.
Autolla tietysti pääsee, mutta sillä ei voi ajaa kauppatorille ostamaan torimummoilta liha-, ja omenapiirakoita tai mennä tapaamaan tuttuja tai muuten vaan katselemaan torimeininkiä, eikä liikekeskuksiin voi ajella sisään, paitsi tuolla nissanilla kyllä mahtuisi ovista sisään, vaan en usko vartijoiden oikein pitävän ajatuksesta ja jos esittää "muistamatonta", lähtee ajokortti taskusta lopullisesti. Siinä oli jo nielemistä kun ottivat niin paljon kirjaimia pois etten enää saa ajaa rekkaa tai bussia.

No, ehkä niin on parempikin, kaikkien turvallisuuden kannalta.
Sain puhuttua että "A" ja pikku"e" jäi, eli saan edelleen ajaa kaksipyöräisellä (en pysy edes polkupyörällä pystyssä)
ja ajaa yhdistelmää joka painaa maksimissaan 3½tuhatta kiloa.
"Aata" en tarvitse, enkä edes halua käyttää, itsensä voi tappaa helpomminkin kuin ajaa moottoripyörällä kahta sataa pöpelikköön.
Harrikankin sain tyrkättyä pitkäaikaislainaan, en suostunut myymään tai vaihtamaan. Sopimus kuuluu niin, että "pidät kuin omaasi, mutta se täytyy aina olla vähintään siinä kunnossa kuin se oli tulohetkellä."
Pikku "eetä" kylläkin tarvitsen, jos ja kun ajan vwolkkarilla peräkärry perässä täysi lasti päällä.

Tästä on mulla leffapätkäkin, mutta kun en taas muista
millä ohjelmalla ja miten sitä leffaa pätkitään halutuksi.
Mulla on niitä ohjelmia kolme, mutta kun niiden käyttö-ohjeet
eivät sitten millään pysy mun jo lahoamaan päässeessä pääkopassa...


En käsitä tuota apuvälinelainaamon, "sähköllä kulkevat liikuntavälineet" osastoa.
Ensimmäisen sähkärin saaminen kesti kolmatta kuukautta ja nyt on mennyt pian kaksi kuukautta kolarista eikä vieläkään ole uutta menopeliä kuulunut. Mikä tässä hommassa oikein maksaa?
Olisi tällaisen tietämättömän mukavaa tietää.

Tiedän, että heillä on paljon moisia menopelejä liikenteessä, mutta luulisi jo sen takia olevan edes väliaikaisesti jokin vanha rötiskö antaa käyttöön. Meinaa tässä jo sänky ja sohva kasvaa selkään kiinni. En ole aikoihin kyennyt kuin kerran vuorokaudessa ulkoilemaan. Olkapäät ja hartianseutu huutavat hoosiannaa kun liikun keppien avulla, pyysin itselleni sähköpyörätuolin muutaman vuoden liian myöhään, eli käppäilin keppien kanssa nuo paikat romuiksi. Kyllä kivun saa pois, mutta sitten ei ole mitään asiaa kodin ulkopuolelle.

On mulla se kelattava pyörätuoli, mutta sillä en pääse edes pihasta pois.

Tässä Pieru-Pernillan mieluisin unienkatselemispaikka!!


Tästä sen taas näkee, ihminen ajattelee vain itseään ja kun piiri kutistuu sängyn kokoiseksi alkaa ihminen valittaa vaikka periaatteessa kaikki on hyvin.
On lämmintä, oma peti, katto ei vuoda, varoja hankkia ruokaa yms. Ihminen nyt on vain luotu sellaiseksi, että kun yhden toiveensa saa toteutettua niin jo uutta pukkaa mieleen.

Nyt papparainen laittaa suunsa soukemmalle ja hymyilee. Paistaa se aurinko tähänkin risukasaan, ensi kesänä viimeistään, varsinkin jos viitsii avata verhot.
Kyllä se helpottaa oloa kun saa kirjoittaa. 😝


Kaikkea hyvää sulle sinne!!