keskiviikko 15. elokuuta 2018

Katto.


Tuli sopiva keli vwolkkarin katon hionnalle ja maalaamiselle.

Enää huppu kohdilleen ja vetoketjun kiinnilaitto,
niin on hyvä mennä kattoa koneilla hiomaan.

Tikapuita pitkin taivaa... auton katolle.



Näin varustautuneena maalaamaan.
Oikeasti ensin pyyhin katon samalla liuottimella, mitä maali sisältää
ja sitten vasta pääsin maalin levitykseen.



Ovet auki, etteivät tiivisteet liimaudu kiinni.
Katto maalattiin lasien yläreunoista ylöspäin.

Liukuoven kohdalla näkyy takatilassa nyt oleva
metallisänky, armeijasta kympillä ostettu, sekä
sen päällä patjat ja tyynyt. Nyt on hyvä makoilla.
Talveksi taas laitan penkit paikoilleen.


Tulipas hemmetin ruma, olis ehkä sittenkin pitänyt maalata
valkoisella ja siihen sitten siniristi...


Kaikkea hyvää sulle sinne!!








sunnuntai 12. elokuuta 2018

Monta kuvaa tarvitaan.


Onneksi nykyään en enää kuvaa filmille.

Tulisi muuten tavattoman kalliiksi, kun tällaista riehupierua koettaa kuvata jopa silloin kun eläin nukkuu. 
Allaolevat kuvasin selffiekepakkoa käyttäen, silloin ei kännykästä kuulu "valokuvakameran" rapsahdusta vaan pelkkä selfietikun napin aiheuttama, paljon hiljaisempi ääni, naks.

Kuvasin välissä Vaimoa ja häntä kepakolla sohiminen huvitti ja nauratti.
Otin myös itsestäni yhden kuvan, se on aivan liian kammottava julkaistavaksi.

Tässä sulle, Koira alias Nanka!!


Vielä se nukkuu.



Sekunnin kuluttua silmät jo raollaan.



Taas koiraa kuvataan.



Tässä(kö) välissä kuvailin tuota Vaimoa.
Hän totesi, ettei yhtään ihmettele miksi elukat kyllästyvät, kun kuvaan niitä "jatkuvasti". Musta on mukavaa kuvata, vaan ei olla kuvattavana.



Tämä ei viellä käännä päätään toisaalle.



Heiluta päätään, että kuvasta tulisi epätarkka.



Tässä se on, hedelmälepakon kasvoinen koira!!



Ei laita silmiään kuvan oton hetkellä kiinni.



Tai keksi muutakaan typerää.



Heiluu ja riehuu muuten vaan alati, ettei tarkkaa tai kokonaan ruutuun osuvaa kuvaa saa, ei sitten millään.

Jatkamme harjoituksia.



Kaikkea hyvää sulle sinne!!





lauantai 11. elokuuta 2018

1'27"



Maisa on alkanut lelliä Koiraa.

Se on nyt jo kahtena päivänä tuonut sille riistaa, eilen pikkuhiiren ja tänään sellaisen vaaksan mittaisen + tietty hännän mitta päälle!!
Taas on tullut uusi lukija, tervetuloa!!

Kuvasin eilisistä syömingeistä alla olevan pätkän.




Kauan Nanka saa kyllä jyrsijää jäystää vauva-hampaillaan, ei siitä paljoa lihaa kertapuraisulla irtoa, eikä turkiskaan erityisen helposti ole päältä riisuttavissa, mutta intoa nuorella koiruudella on ja sen verran vaistojakin löytyy, että kenen tahansa sitä lähestyessä se nappaa saaliin suuhunsa ja häipyy loitommalle jatkamaan ateriointiaan.

Kissat ovat muutenkin, nyt helteiden väistyttyä, olleet enemmän liikkeellä pihassa ja näin ollen myöskin enemmän Koiran kanssa ja koirahan on asiasta niin mielissään, ettei se meinaa päiväuniaan malttaa nukkua muuten, kuin niin että (yleensä) minä olen sen kanssa täällä sisällä. Yleensä köllöttelen itsekin, mutta uinailun sijaan luen tai surffailen netin syövereissä.

Niinkuin tänään. Koira oli pakko tuoda sisään ja laittaa ulko-ovi kiinni. Sitten Koira tuli mun sänkyyn, pesi mun naaman ja kävi kylkeen nukkumaan. Vartin nukuttuaan sille tuli kuuma ja se läksi Vaimon pedin alle jatkamaan kauneusuniaan ja nyt niiltä herättyään se on popsimasta Maisan tuomaa jyrsijää.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!





torstai 9. elokuuta 2018

Leikitystä.



Tänään kissat leikittivät Koiraa.

Taitaa tästäkin tulla kahden nimen eläin. Edellinen oli kissa, jota Vaimo kutsui nimellä Iidu ja minä nimellä Monni.

Aamuvarhaisella, kun kaupunkikoti oli viellä viileä, päättivät kissat leikittää Koiraa eli Nankaa.
Ensin Pekka härnäsi koiran takaa-ajoon. Menivät peräperää pitkin kämppää ja sitä oli hauskaa katsella, oikein nauratti, täällä kun pääsee kahdessa kohtaa ympäri ja juuri sitä kissat käyttivät hyväksi.

Pekka veteli välillä ympyrää, välillä kahdeksikkoa ja koira tuli perässä minkä ketaroistaan pääsi. Pekalla oli tietty etuna terävät kynnet, joilla saa pitoa kurveihin puulattian rakosista.
Nauru vaan kummankin naamalta loisti ja välillä kumpikin päästeli niin kovaa vauhtia kun vaan jaloistaan pääsi. Olisiko viitisen minuuttia jahti kestänyt, ehkä.

Koira pääsee jo hyppäämään sohville, eli sinne ei kissat enää pääse karkuun, vaan täytyy pompata johonkin korkeammalle ja se korkeampi on Pekalla kirjahylly. Sinne se sitten pomppasi, kun kyllästyi jahdattavana olemiseen.

Koira taasen meni keittiöön, janoaan sammuttamaan ja kiireellä se joikin vettä, välillä pärskäytti, huohotti ja jatkoi juomistaan.

Hetken päästä oli Maisan vuoro juoksuttaa. Sen ei tarvinnut kovinkaan koiraa yllyttää ja sama meno jatkuin taasen, tosin sillä erolla, että Maisa juoksutti Koiraa enemmän sohvilla ja sängyillä. Maisa sai koiran innostumaan niin, että se jo alkoi vinkumaan ja jo hetken ajattelin, että kohta se varmaan tukehtuu, mutta eihän noin nuori eläin sentään.

Reitti meni pitkin kämppää. Olohuone -keittiö- eteinen- makkari- makkari- eteinen- makkari- olohuone jne. Nytkin riemun näki loistavan kummankin kasvoilla.
Hauskaa ja etenkin mieltä virkistävää oli hurjastelua katsella.

Kaupunkielo osui sitten koiralle hyvään aikaan. Paljon uutta ja pelottavaa sen on ollut täällä kohdatava ja opittava. Nopeimmin se tottui autojen metakkaan, mutta vieraiden ihmisten sekä koirien, etenkin haukkuvien, kohtaaminen on ollut viellä pelottavaa ja haasteellista.
Täällä pätee viellä se, että on hiljaista ilta kuuden ja kahdeksan aikaan. Silloin on vähän koirien ulkoiluttajia liikkeellä.

Eilen opeteltiin iltalenkillä mm. sellaista, että kotimatkaa ei todellakaan tarvitse juosta, vaan sen voi myöskin kävellä. Metri kerrallaan tulimme tuolta harjun laelta kaupunkikodin taka-ovelle asti ja hetkittäin koira muisti jopa kolmisen metriä olla juoksemati. Aina kun se alkoi vetämään, niin pysähdyttiin niin pitkäksi ajaksi, että veto loppui ja sitten taas jatkettiin matkaa.
Ensimmäisellä ulkoilukerralla koira pelästyi jotain ja Vaimo juoksi (hän vielä kykenee siihen) koiran perässä sinne taka-ovelle saakka.
Tätä pakojuoksua nyt kitken pois.

Äsken taas kuskasimme Vaimoa ja nyt kaikki kolme eläintä nukkuu samassa sängyssä, kaikilla kolmella rento makuu-asento ja onni loistaa kaikkien kasvoilta.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!





tiistai 7. elokuuta 2018

Yksi haave täyttyy.


Tänään ajoin yhdistelmää, jossa vedettävä oli kooltaan suurempi kuin vetäjä.


Siellä se on kyydissä, kaupunkikotiin menossa.

Matkaa ei onneksi ollut kuin kaksi kilometriä suuntaansa, eivätkä lain valvojat pysäyttäneet.

Olen pitkään haaveillut moottoripohjasta kaupunkisänkyyni. 
Tiedäthän, sellaisen joka nappulaa painatessa nostaa yläkroppaa tai jalkoja korkeammalle, tai sitten molempia yhtä aikaa, ylös tai alas.

Mulla kävi monien pieleen menneiden asioiden jälkeen hyvä tuuri.
Satuin paikalle, kun kierrätyksessä tuotiin haaveilemani moottorisänky myyntiin ja pääsin sen samalla sekunnilla ostamaan.

En halunnut sairaalasänkyä kotiini, ostin vain tämän moottoripohjan, kun mitat kävivät tähän nykyiseen sänkyyn. Hiukan siellä olivat suut pyöreinä, mutta toki he myivät pohjan mulle, kun maksoin siitä koko sängyn hinnan. 


Kaikkea hyvää sulle sinne!!








maanantai 6. elokuuta 2018

Pieleen meni.


Perssiilleen meni tämänkin viikon suunnitelmat. 
Siksi en paljoa viitsi mitään suunnitella. Viekööt maailma tuulet minne vievät.

Jouduttiin koko porukka lähtemään Lahteen.
Vähän sitä arvuuttelinkin, oli ilmassa että sinne on lähdettävä, kuumaan kaupunkiin.
Koko sunnuntai siihen lähtöön meni. Kissat piti houkutella heti aamusta sisään, kaivaa liiteristä niiden kuljetuskopat, laittaa vedet pois päältä ja muistaa ottaa telkkarista antennijohto irti, ettei salama saa telkkaria rikottua ja vielä vahdit toimintaan, ne kun ovat koko kesän saaneet olla lomalla ja muutenkin laittaa talo siihen kuntoon että voi lähteä, eli siivoilla kaikki paikat ja tyhjentää roskakorit ja muut vastaavat.
Sistiin kotiin on sitten mukavaa tulla takaisin.


Nanka tietää että kohta on ruoka-aika. Silloin on parasta olla keittiössä.



Pieni koira "meinaa kuolla nälkään". 😹



Koira nukkui kissojen välissä...



...ja se karkasi pois, ennen kuin ehdin kuvan ottaa.
Tietty siksi, etteivät kaverit vaan näe, että kaveeraa kissojen kanssa.

Aamulla kuskattiin Nankan kanssa Vaimoa. En antanut koiran pissiä omaan pihaan, ajattelin pissattavani koiran sitten perillä, kahden kilometrin päässä.
Tuli sitten lirit Vaimon syliin, onneksi vain pienet. 
Perillä Koira teki sitten tarpeet niin kuin meillä pitää, eli johonkin pusikkoon tmv.

Tänään opetin Koiralle yksin jäämistä. Ensin muutaman kerran täällä kaupunkikodissa, sitten läksin kirpparikierrokselle ja siellä se oppi, että autoon voi huoleti jäädä, tulee se papparainen kuitenkin takaisin. 
Iltapäivällä opeteltiin tuolla harjun laella suuntia, eli mitä mikäkin taluttimen heilautus tarkoittaa. Vasen ja oikea nyt ensin, niin kauan kuin oppi menee perille, seuraavaksi sitten eteenpäin ja seis. Äänettömät komennot on hyvä oppia, jos aikoo hiljaa liikkua luonnossa. 
Kotiin, kotiin käsky toimii jo kohtalaisesti, on tämä sellainen koira oppimaan, että luulisi jonkun koiran sille nämä "temput" opettavan.

En meinaa jaksaa enää koko maailmaa kannatella harteillani. 
On käväissyt mielessä, että mitähän jos luovuttaisi. 

Huomenna käymme kaupungin pohjoispuolella olevat kirpputorit läpi, tänään kun oli etelän suunta ohjelmassa.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!






lauantai 4. elokuuta 2018

Elämää.

Viime yön alku oli ihan perseestä.

Molemmat kissat olivat päättäneet nukkua mun kanssa samassa sängyssä ja tietäähän sen mitä moisesta tulee, ei mitään, ainakaan mun kohdalla.
Ensinnäkin ne tulivat nukkumaan mun päälle (Pekka) ja jalkojen väliin (Maisa) ja meni hetki jos toinenkin, ennenkuin sain ne häädettyä muualle.

Ei senkään jälkeen ollut hyvä, koska siirtyivät mun ja seinän väliin kuorsaamaan.
Jouduin yrittämään unta vasemmalla kyljellä tai selälläni, niin ei se nukkumatti sinnepäin osannut sitä unihiekkaansa viskoa. Mun tarttee saada nukkua oikealla kyljelläni.

Kylttiaskartelu tuotti sutta ja sekundaa, se kun ei joulukorttienkaan kohdalla, siis niiden kirjoittamisessa, hääviä ole.

Ei siitä tullut kovinkaan hyvä. 
Idea oli paremman tuntuinen kuin toteutus.



Kolme pientä porsasta, aamupalalla.

Aamupalan jälkeen Nanka ja Maisa painuivat pihalle ja Pekka änki mun ja seinän väliin rapsutettavaksi ja muutenkin hellittäväksi.
Et muuten arvaa, kuinka hankalaa on kirjoitella tätä tarinaa, kun Pekka on vaatinut tekstin alusta saakka huomiota ja toisen käden. Jaaha, nyt se huokaisi syvään ja kävi aamupäiväunille.

 Tulevan viikon saan olla aivan yksin, kissojen ja koiran kanssa, täällä maalla. Mitähän kaikkea hauskaa keksimme elukoiden kanssa tekemistä. 
Ainakin eletään kuin pellossa ja syödään mitä huvittaa!!

Kolautin viime nurmikonleikkauksen jälkeen ruohonleikkurilla päin kantoa. Käsi vaan irtosi ratista ja se oli menoa sitten. Leikkuupöytä vääntyi niin, ettei toinen terä mahdu siellä pyörimään. Niinpä täällä on ruohikko saanut rehottaa, kun en helteiden takia ole ruohonleikkuria pystynyt korjaamaan. 

Veetuttaa tuommonen homma taas alkaa tekemään, kun kone aivan omasta syystä menee korjauskuntoon. Ainoa hyvä puoli asiassa on se, ettei tämä ruohonleikkuri ole uusi eikä uudehko, vaan vuodelta 1999.


Yhtenä iltana Nanka, tuosta vajaan käden ojennuksen päästä naapurisängystä, murisi Pekalle, joka makasi mun mahan päällä, ja sen päälle koira näytti tassullaan, kuinka Pekka läppäsi sitä kuonoon ja sen päälle laittoi tassunsa kirsunsa päälle. Ei jäänyt kenellekkään epäselväksi, mitä koira tarkoitti. Ensimmäistä tapaamistaan Pekan kanssa!!


Kaikkea hyvää sulle sinne!!





keskiviikko 1. elokuuta 2018

Täällä.


Kissoille koira on jo talon väkeä ja se on hieno juttu.

Pekka tuli seitsemän pintaan sisälle ja mä annoin sille kaksi pussia ruokaa, maitoa en eilen muistanut kauppareissulta tuoda, mutta onneksi oli koira jättänyt raksujaan syömättä, niin sai sitten Pekka niistä hieman lisää popsittavaa.

Täällä on tarjoilla ruokaa ja juomaa 24/7 ja koira oppi kolmessa päivässä, ettei tarvitse imurina olla ruokaa kitaansa lapatessa, vaan täällä voi nautiskella ruuasta ja makustella sitä pitkin päivää, aina kun tekee mieli.

Ruuan päälle Pekka tuli tähän hetekkani viereen ja sai mut ymmärtämään, että olisi tulossa tärkeämpää mahani päälle, kuin läppäri.
Siirsin läppärin sivuun ja silittelin Pekan turkista pölyt pois ja tein punkkirapsutuksen, ainuttakaan en löytänny.
Sitten kokovartalorapsutus hännän tyvestä nenän päähän asti, Pekka kuolasi nautinnoissaan mun rintamuksen märäksi.
Juuri putsatut kynnen aluset ovat taasen mustaa möhnää täynnä, mutta mitä se haittaa, tärkeintä on eläinten hyvinvointi.

Nyt pekka makaa oikosenaan mun kyljessä, takatassujen varpaat mun kainalossa ja etutassut saalistavat kissan nukkuessa reilusti mun polven alapuolella. Pikku-pekka. 💜💜

Maisa käy aamulla syömässä ja poistuu sitten kuistille nukkumaan koko päiväksi. Yleensä se kuorsaa pitkänä keinussa, mutta vielä se saattaa käydä hetken kissojen omassa teltassa uinahtamassa. 
Illalla se tulee sisälle syömään ja sen päälle nukkumaan.

Sitten perskärpäsen eli hännän asioihin.


Kaunotar pitää nukkuessaankin "timanttikaulapantaa"!! 😻



Pysyisi nyt edes hetken paikoillaan, muulloinkin kuin nukkuessaan.



No, onko nyt hyvä??



Selvä juttu, luolakoiran verta virtaa tyypissä.
Ilman mittakaavaa tuo näyttää sormella kaivetulta, 
mutta kyllä sinne koira puoliksi mahtuu!! 👍




Kyllä se Nanka siellä violetin renkaan sisällä, alalaidassa on.



Vanhemman kaivon pumppu tuli korjattua ja maalattua.



Kastelin nyt kolmannen kerran perunat.
Seuraavan sateen jälkeen ne saavat paska-vettä niskaansa.
Koskahan täällä sataisi, ei vissiin ainakaan kuukauteen ole, satanut.



Vwolkkarin katto on pesty.
Ensin suovalla ja painepesurilla, sitten suovalla ja harjalla.
Aavistuksen jännitti seistä liukkaalla katolla paljasjaloin.

Seuraavaksi hion koko vwolkkarin katon ja pesen hiomapölyt pois.
Sitten sopivana päivänä pyyhin sen liuottimella ja sutaisen maalin pintaan.



Tämän päivän näppäinlukko.
Osaa se perkele olla kaunis.
(Suomen yleisin koiran nimi on perkele.)

Joku on kyllästynyt mun höpinöihin ja on poistunut, harmi.


Kaikkea hyvää sulle sinne!!








perjantai 27. heinäkuuta 2018

Kuvia...



...nukkuvasta koirasta eli Nankasta.

Se on hereillä ollessaan niin vauhdikas tyyppi, että joko sitä ei saa kuvattua tai sitten se tekee jotain aivan älyttömän hauskaa ja kännykkä on unohtunnu sisälle. Persetti. 😄

Nämä kuvat kuvasin 120cm pituisella selfiekepakolla, ettei se haistaisi mua, mun olevan lähellä ja siitä heräävän.

Nanka tykkää kun sen mahanahkaa rapsuttaa.
Takajalka vispaa samaan tahtiin.



Korvien rapsuttelusta se myös pitää.



Ja kaulan.
(Hitto, se alkaa herätä!!)



Kirsua kuuluu rapsuttaa vain sormen päillä.



Nonni, nyt se heräsi.



Ja ei muuta kuin leikkimään!!


Kaikkea hyvää sulle sinne!!