lauantai 24. helmikuuta 2018

Lauantaina.



Täällä on eletty hissuksiin.

On luettu kirjoja paljon, katseltu ohjelmia YLE areenasta sekä muutama dvd-leffa isosta telkkarista.
Joka päivä olen käynyt lenkillä.
Ajan autolla johonkin kauppakeskittymään tai kirpputorille ja sitten olen hissuksiin käppäillyt kepakko oikeassa kädessä ja ostoskärry vasemmassa. Pari kolme tuntia olen koettanut jaksaa ja hyvin se onnistuu, kun pidän puolessa välissä "kahvitauon".

Siis minähän en kahvia juo, se maistuu mun suussa palaneelta sandaalin pohjalta. Kolme kertaa olen eläessäni hörpännyt moista ainetta ja 18-vuotis synttäreilläni ryypätty ja pois syljetty suullinen oli se viimeinen kerta. Kahvi on pahaa, sille ei vaan voi mitään.

Selkä oireili kovasti, kun köllöttelin kolme vrk ulos menemättä. Hieman katosivat jalat alta, mutta paskinta oli taasen se kipu.
Tiedän että mulla kävely auttaa siihen kipuun ja olenkin aamuisin ottanut "puoli kourallista" kaikenlaisia kipulääkkeitä, joita beautyboxini sisältää. Liikkeelle vaikka väkisin.

Kissoilla on sama rytmi päivästä toiseen. Kumpikin käy erikseen ja yhdessä lorvailemassa mun sängyssä, kyljessä kiinni kuorsaamassa tai sitten tulevat rintamukselleni ja näyttävät mitä kohtaa kolottaa, että hiero siitä lihakset pehmeiksi.

Maisa on aina tykännyt hieronnasta mutta Pekka on nyt tänä talvena oppinut samaan. Aikaisemmin Pekka otti hierontaa vastaan vain siten, että rapsuttelin kipeitä lihaksia, mutta nyt sekin on havainnut että oikeanlainen hieronta auttaa paremmin ja nopeammin. Tapansa mukaan se kuolaa rinnukselleni märän läntin.

Rallia ovat karvajalat riehuneet kerran-kaksi päivässä, eikä se ole enää sitä että Pekka vaan kurittaa Maisaa puremalla, vaan Maisa on alkanut puremaan takaisin ja nyt ne kumpikin kutsuvat toisiaan leikkiin ja suut naurussa juoksevat kakkajuoksujaan.

Ainakin täällä meillä kissat menevät riehumisen jälkeen hiekkalaatikolle ja vääntävät tortut sinne.

Wolkkari on katsastettu jälkitarkastuksessa eilen. Olen koettanut talven mittaan saada selville, että mistä johtuu auton etupäästä tuleva kolina ja katsastusinsinööri kertoi kolinan aiheuttajan löytäessään, että ei niitä kolinoita ilman erikoislaitteita ole mahdollista maallikon löytää. Kiitin oikein kädestä pitäen, kun insinööri hylkäsi auton ensimmäisellä kerralla ja niin siinä kävi kuin insinööri mulle sanoi, että kohta loppuu kolinat!!

Nissanin vien katsastukseen sitten toukokuussa.

Että ei täällä oikeastaan mitään tapahdu, tavallista arkea.


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





lauantai 17. helmikuuta 2018

Lauantai.



Viimekertaisen postauksen jälkeen täällä on tapahtunut pää-asiassa asioita, joista en täällä kirjoittele, siksi hiljaisuutta.
Sen verran voin vihjaista, että erinäisiä hankintoja on ollut vireillä.

Kissat ovat viettäneet aikaansa samoin kuin aina ennenkin. 20 tuntia uinaillen, loput syöden, leikkien, kinastellen ja paskoen.
Tällä hetkellä Pekka makoilee mun oikeassa kyljessä kiinni ja lämmittää hyvin, Maisa taasen läksi ilmeisesti Vaimoa katsomaan.

Yksi hankinnoistani on uusi puhelin. Siis ilman sitä "älyä".
Kyllästyin siihen kun puhelimen täytyi olla alvariinsa ladattavana, parhaimmillaan akku kesti 2 vrk.
Älykköpuhelimen kiikutin koriin, missä säilytän ns. vanhoja puhelimia.

Siellä on myös tämän nykyisen puhelimeni esi-isä, Nokialainen 3310.
Sama numerosarja on myös uudessa puhelimessani, mutta lisänä viellä 3g.
Pärjään maalla 3g verkon kanssa puhelimella, mitään varsinaista eroa en ole huomannut siinä, kun 3g verkko vaihtui 4g:hen.


Kuvahaun tulos haulle nokia 3310

Pidän tästä nykyisestä puhelimesta kolmen neljän asian takia. Puheaikaa 22 tuntia, valmiusaika toista kuukautta, kalenteri toimii ja keveys. Tämä on kuin tulitikkua taskussaan pitäisi, vanhan halon sijaan.

Viime kesästä asti olen itseäni tarkaillut, että kuinka paljon tarvitsen sitä älyä puhelimessa, noin niinkuin oikeasti. Ainoa asia on ollut pankkiasiointi ja sen voin kyllä hoitaa läppärilläkin.

Eli ei täällä mitään tapahdu, tavallista arkea vain.


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





perjantai 9. helmikuuta 2018

Otsikko.


Tänään hain pikkumiehen koulusta seurakseni.

Oli ollut terkalla tarkastuksessa ja kertoi mulle olevansa 133,3 m pitkä!! 
Paljon kolmosia, totesi hän.

Kissat kertoivat pikkumiehelle kovasti juttuja, en selvästi ollut ainoa jolla oli ollut ikävä. Kumpikin kissoista puski ja kiehnäsi pikkumiestä ympäriinsä, että on taas oman porukan hajuinen. 
Pekka on muuttunut nyt paljon. Juttelee "kaikille" useita juttuja ja mikä ihmeellisintä niin se, että tyyppi on alkannu nukkua mun kanssa. 
Siis kissa joka on pennusta asti nukkunut yksin.

Kun nukun, niin yleensä nukun oikealla kyljellä. Maisa on silloin polvitaipeessa nukkumassa ja mun jalkoja lämmittämässä, vaan mitä tekee Pekka.
Se tulee tuohon mahan kohdalle makaamaan ja kutittelee viiksillään mun naamaa ja kuorsaa niin kovaa että jopa minä heräsin siihen (oikeasti, niihin viiksikarvojen heilutteluun).

Sitten eiliseen.

Maisa "omalla paikallaan" ja Pekka kokeili toisessa kyljessä nukkumista.

Ensimmäinen Tuomas Kyrön kirja jota luin. Ei kohtaa eikä kolahda.
Sataseitsemän sivun jälkeen annoin periksi ja viskasin kirjan kiertoon.



Näkymä tullessani nukkumaan.

Pystyn valvomaan jo kello 20:00 asti. 
Tavoitteena on kyetä valvomaan näin talvella kello 21:00 asti. 
Kesällä valvominen vaikka puolille öin on aivan helppoa..



Ei tääl oo tilaa sulle, mee lattialle nukkuun siitä!!


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!






torstai 8. helmikuuta 2018

08.02.2018



Kissat ihmettelevät ikkunanlaudoillaan, kun talonmies meuhkaa pihassa lunta poistaen ja hiekkaa levitellen. Tarkkana ovat kumpikin ja jokainen liike pihassa tallentuu tarkasti kissojen muistiin. 😸😸


Eilen valitsin pussilakanaksi kissakuvioisen.
Heti piti Pekan siihen köllähtää.

Tällä puolella siinä on pikkukuvia kissoista.



Tällä puolella lakanaa taasen on kuusi isoa kissaa, mutta 
kissakuvissa on pari outoa kohtaa. Havaitsetko sinä ne??



Ovat kissat kokeilleet jonossakin nukkumista.

Tänään ei ole ohjelmassa mitään tärkeää. Kävin jo kissanhiekkaa kaupasta hakemassa ja nyt vain makoilen kissojen kera tässä sängyllä. Kyllä on selällä ikävä hetekaa.

Maisa on aina sanonut kur, kun kohdataan tai kun kosken siihen.
Nyt Pekka on alkanut myös sanoa kur, sillä ihanalla pikkukisun äänellä.
Mitähän tämä mahtaa tarkoittaa, ken tietää.


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Lötköttelypäivä.



Parina päivänä kävin kävelyllä kirppareilla.

Silloin täällä Lahdessa oli sen verran pakkasta, etten pihalla kyennyt ulkoilemaan varttia pidempään. Menin siis sisätiloihin liikkumaan.
Kepakko oikeassa kädessä ja ostoskärry vasemmassa, niin pääsee hyvin liikkeelle. Ostoskärry kulkee mulla mukana korvaamassa vasemman käden kyynärsauvaa ja oikeaan otan kyynärsauvan, joka ei putoa vaikka sen laskee irti.

Ennen kirpparille menoa päätän etten osta mitään mitä en tarvitse.
Ollaan nyt molempia kämppiä tyhjennetty "turhasta" irtaimistosta ja vaatteista. Itse laitoin kiertoon  mm. kaikki vaatteet joita en ollut kahteen vuoteen käyttänyt, poisluettuina puvut.

Kasseja on kertynyt jo useita, mitkä vien kesällä eräälle kirpparille, fifty-sixty, niinkuin Nykäsen Matti sanoo, tyylillä, eli kirpparin pitäjä hinnoittelee ja myy tavarat ja tulot jaetaan tasan. Minä laiskana miehenä en muuten tuonlaiseen hommaan lähtisi. Tekisin muuten kuin aina ennen, lahjoittaisin kaiken pois. Nyt jonoa on em. palveluun puolisen vuotta.

Maalla on aikamoinen urakka edessä, kun pidän itselläni vain kaikkein parhaat leffat ja laitan myyntiin ainakin viitisen sataa dvd-leffaa. Menkööt.


Kissojen kanssa vietän tänään sisäpäivää.

Maisa on viettänyt päivää uudessa lempituolissaan, poislukien kerta kun se kävi rapsututtamassa itseään mun rinnan päällä, eikä näin ollen päässyt kuviin, mutta Pekasta seuraavassa kymmenisen kuvaa.


Pekka on havainnut kyljessä makaamisen edut.
Pitkä on Pekka, melkein peffasta nilkkaan.



Saa lämpöä kaverista...



...voi nukkua pelkäämättä että joku hyökkää kimppuun...



...kykenee kieriskelemään putoamatta lattialle...



...voi katsella eläinohjelmaa...






...saa aijoittain rapsutuksia...



...sekä silittelyä...
(Suuri Päällikkö Kapteeni Mustavarvas)



...eikä saa pakkasellakaan sähköiskuja...



...koska papparainen hankki kaupasta itselleen
maadoitusrannekkeen, jonka toinen pää on kiinni
kaukolämpöpatterissa!!

Samalla pappa maadoittaa itseään, koska talvella se ei muuten kävisi päinsä. Kesällä vastaava tapahtuma saadaan aikaan kävelemällä kesä paljain jaloin, tai ainakin ne lämpimät päivät.

Tänään on vielä ohjelmassa pedin mylläys. Pakkasessa on hyvä tuulettaa peitto, tyyny sekä patjat ja sen päälle pedata peti puhtaisiin petivaatteisiin. Se on "mukavaa" puuhaa näin kissaperheessä, kuten useimmat kissan omistajat sen tietävät.
Petausta hieman hankaloittaa kissat, jotka riemastuvat riehumaan puhtaan lakanan ja petarin väliin. Tulee kummia kohoumia lakanoihin. 😻😻😹



Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!







lauantai 3. helmikuuta 2018

Paikat tänään.


Makoilupaikkojen kokeilut jatkuvat.


Vasemmalla Pekka...



...oikealla Maisa.
Tässä näkee hyvin kissojen kokoeron.



Pekalla niin mairea hymy että luulisi pian Väyryseksi.
Maisukka nauttii lämmöstä jalkojen välissä.



Pikkuveli ja isosisko.



Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!






Täällä tänään.



Eilinen päivä meni kirjan vieressä köllötellen.

Hiukan vajaa 500 sivuinen kirja tuli luettua läpi. Tämä oli yksi niistä pokkareista, mitä nappasin kerran mukaan ihan että edes kirjoittajan nimeä olisin kattonnu. Näin tehden pääsee välillä tutustumaan muihinkin tyylilajeihin kuin niihin, joita yleensä lukee.

Lukunopeus on alkanut palata enstiselle tasolle. Kyllä tollanen jännäri pitää saada luettua kahdeksassa tunnissa, mutta kun pääkopassa pätkii niin taukojen jälkeen piti sivu tai kaksi palata takaisin päin, että muisti missä mennään.

Miksi blondeille (tai entisille) ei anneta kahvi tai ruokataukoja?
Uudelleenkoulutus vie liikaa aikaa.

Kirjan on täysin mulle tuntematon Ilkka Remes kirjoittanut ja nimeltään teräsleijona.
Alkunsa hieman tökki, mutta sitten kun läksi menemään niin se vei mennessään.

Mulle osunut pokkari on luettu todella monta kertaa, niin huonossa kunnossa se on. Mikään divari ei edes ilmaiseksi kirjaa ottaisi. Koska en arvostele kirjoja, niin sanon vaan että se vei mennessään. :)

Pikku-Pekka on kokeillut Millan paikkaa kaksi kertaa.



Pelkkä tämä kuva olisi piisannut, mutta kun
ylemmässä kuvassa näkyy mun uusi kelloradio.

Ei tarvitse enää öisin tuumailla että missäköhän
mä olen ja mitä kello on. Se on jalkopäässä.

Kissat ovat ottaneet päivittäiseksi rutiiniksi tappelun keskenään. Siinä karjunta kuuluu ja tanner tömisee kun kaksi kissapetoa ottavat mittaa toisistaan.  Helppoahan se, kun erotuomari on pilven reunalla. 

Muuten täällä ei ole tapahtunut mitään. En ole edes pihalla poikennut. Sisällä vaan ja enin aika selän varassa.


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





torstai 1. helmikuuta 2018

Unohdus.



Kun keskiyöllä herää helvetilliseen ryminään, miettii että mitäköhän nyt tapahtui.

Tai sitten että mitäköhän on unohtunut.
Pekka riehui ja sai Maisankin puuhaan mukaan. Tuonlainen liki yhdeksän kiloinen kollikissa kun hyppelee pitkin asuntoa, aiheutuu siitä metakkaa. Herättyäni havannoin ensin että Pekka pomppasi kirjahyllyn päälle niin että lasiesineet senkun vain kilisivät toisiaan vasten. Sieltä yhden kukkapöydän kautta takaisin lattialle niin että kukat vaan lentelivät pitkin poikin.

Sitten kissanperkeleet läksivät juoksemaan niin, että tassujen ruopiminen aiheutti taasen sellaisen äänen, että kuullosti kuin parketista vaan säleet lentelivät. Ymmärrän hyvin miksi Vaimo haluaisi laminaattilattiat.

Tänne peräkammariin kissat sinkosivat peräkkäin. Ensin isosisko edellä ja pomppu mun sänkyyn, ruovitus ja siitä sitten toiseen peräkammariin ja sieltä keittiöön, vessaan olohuoneeseen ja ties minne.
Pekka krossaili samaa reittiä, valitettavasti, koska mun päälle hypättyään se sai ilmat kaikkoamaan keuhkoista ja lähteissään se ruopi mun vatsanahkaa niin, että (onneksi vain) nahkaan jäi kahdeksan reikää. Yleensä Pekka ei mun vatsanahkaan reikiä tee, mutta reisiin ja rinnuksiin kyllä. Niin ja tietty käsiin.

Riehunnan syy  selkesi samoin tein kun menin vessan kautta keittiöön.


Varattu, mee lattialle siitä!!



Nälkä, Pekalla oli nälkä.
Kumpikaan palvelijoista ei ollut muistanut laittaa Pekalle märkää ruokaa tarpeeksi. Raksuja, maitoa ja vettä kyllä oli tarjolla, mutta kun sitä märkää...

Minä en kissoille ruokaa anna keskellä yötä, mutta kun tuo toinen... Sanoin hälle sitten että tästä lähtien Pekka riehuu ympäri kämppää keskiyöllä, kun saa sulta yöllä ruokaa.

Mun x työkaveri laski kerran kissansa yöllä ulos, neljän aikaan. Siitä lähtien kaveri sai herätyksen joka yö kello neljä aamuyöstä...


Väsynyt mutta onnellinen.

Ei täällä mitään tapahdu, silkkaa arkea vaan. 
Käyn kerran kaksi viikossa ulkoilemassa. Sähkärillä huristelen sinne tänne tässä pitkin keskustan katuja ja marketteja sitten, kun alkaa käsiä paleltaa.

Kävin tänään tullin entisessä rakennuksessa yhtä lupaa hakemassa. Sinne ei pyörätuolilla päässyt edes jos olisi ollut avustaja auttamassa. Invaluiska oli kyllä, mutta sen alussa oli kymmenen sentin "rappu". Sitä pitkin pääsi oven saranapuolelle, mutta siihen ylätasanteelle ei mahtunut pyörätuolilla niin olemaan, että saisi oven auki.
Insinööritkö noita suunnittelee.


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!






sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Nenänjälkiä.




Ollaan oltu useampi päivä maalla tunnelmoimassa.
Pihalla ei oikein kykene  toimimaan, jalat ja kädet paleltuvat vartissa.



Kirkonkylällä ovat koirat oppineet huonoja tapoja.
Tuhkakuppi on kauppiaan tarvinnut niille laittaa.



Kännykkä tarkentaa ikkunan karmiin, vaikka lasiin pitäisi.



Tässä jo hieman näkyy mitä esitellä ja heijastuksessa 
Pekka istuksii toisella ikkunalla.



Tässä kuvassa harmaat kissannenän tökkimät jäljet ovat esillä!!
Tarkempi selvitys asiasta tuossa alla.





Kissat ovat nauttineet.
Vetivät heti tänne tultua puolisen tuntia rallia ympäri pihaa ja kaikki kiipeämis-, vaanimis,- ja hyppelytaidot tuli näytettyä moneen kertaan.

On nautittu porukalla tulen loimusta kaminassa ja saunan lauteliilla loikomisesta ja kuten aina ennenkin, niin Maisa etulöylyissä, me kaksijalkaiset keski-, ja Pekka jälkilöylyissä.
Saunan jälkeen ramasee mukavasti ja uni tulee herkästi.


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!