tiistai 16. tammikuuta 2018

Tapahtumia.



Täällä on vietetty tavallista arkea pää-osin kirjojen ja muutaman leffan parissa.

Sorminäppäryyttä on hyvä harjoitella kaivelemalla yksitellen 
kissan erityisesti tykkäämistä, tälläkertaa vihreistä raksuista.

Ne kun pudottelee lattialle Pekan viereen, niin suosio on taattu!!
Kuvassa en ole minä.😄
Toinen hyvä konsti on koota palapelejä, pyysi Vaimo kertomaan.



Pekka omi uuden tuolin itselleen niin, 
että vanha täytyi siirtää takaisin Vaimolle 
ja tämä uusi viedä peräkammariin.

Pekalla hienosti takajalka silmien edessä.
Kuva on otettu zoomilla vähässä valossa
ja paranneltu kuvankäsittelyohjelmalla.


Maisa ja Pekka tappelevat ja kinastelevat, koska Pekka haluaisi olla pomo ja nukkua mun vieressä. Paskajuoksuriehumiset kissat hoitavat sulassa sovussa, ravaavat pitkin huonekaluja ja seiniä sekä ruopivat lattialla siihen malliin että tammipuunsäleitä sinkoilee kaikkialle, noin kuvainnollisesti.

Tänään aamulla, kun Maisa oli poistunut aamupalalle, änki Pekka mun rinnan päälle ja siitä sitten "Maisan" paikalle mun kylkeen kiinni.
Kauaa se ei jaksanut siinä makoilla, koska kummallekin meistä tuli kuuma. Pekka nousi ja ravisteli päätään siihen malliin että oli kuin olisi sanonut että; makoilisin kyllä viellä tässä mutta kun mulla on just nyt tärkeä tapaaminen, maitokupin kanssa...


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





lauantai 13. tammikuuta 2018

Saunapäivä.



Päätettiin jaksaa tänään saunoa.

Täällä kaupunkikodissa se on helppoa, mutta ei niin nautinnollista kuin maalla, puulämmitteisessä.
Tyhjensin lauteilta ämpärit ja raahasin kissojen sisähuussin eteiseen. Se painaa todella paljon, koska siinä on hiekkaa noin neljä topkattipussillista, kolmisenkymmentä kiloa noin suunnilleen.
Kopat on suuria siksi, että kyllästyin siihen että kissat kuopivat hiekkaa lattioille tarpeillaan käydessään.

Maisa kävi heti etulöylyissä ja saunaan mennessämme kysyin Pekalta että tuleeko Pekka saunaan. Tietty, raakkui Pekka. Oikeasti se ei tule saunaan kuin jälkilöylyille, se tulee pesuhuoneeseen ensimmäisen suihkuttelun ajaksi, koska tykkää juoda vettä suihkuverhosta. Heti seuraavan tilaisuuden tullen se karkaa pesuhuoneesta eteiseen.

Löylyttelin, peseydyin ja läksin parvekkeelle nauttimaan kiprakasta pakkasesta. Pekka jo sisäpuolelta mulle huuteli ja raottelin sille parvekkeen ovea että tuletko jo tänne, mutta ei se tullut, raakkui vaan.

Sillä on nyt ollut parisen viikkoa ääni tavallista käheämpi. Miau ääntä ei olla joulun jälkeen kuultu, pelkkää raakkumista vain.
Kun tulin parvekkeelta kärtti Pekka mua jo kiireesti selälleen. Itse se hypäti vatsa vasten paljasta mahanahkaani eikä kynsien kärkikään koskenut ihoa. Siinä se köllötteli maha mahaa vasten ja nautti kun sitä hieroin lihaksista ja rapsuttelin selän.

Kun pidin "liian pitkän tau'on", ojensi Pekka tassuaan ja pisti yhdellä kynnellään mua kaulanahasta. Äidiltään oppima temppu.
Sama tapahtuu jos erehdyn toisella kädellä yhtä aikaa rapsuttamaan Maisaa, niin heti ojentuu tassu ja kaulanahka saa tuntea piston.
Hauska tapa.

Tarkkaan Pekka on kuunnellut, kun se hetki sitten läksi päältäni, niin se tiesi että Vaimo lopetti saunomisen, eikä sen tarvinnut raakkua kuin kerran, niin ovi avautui ja Pekkis pääsi jälkilöylyihin.

Maisa vuorostaan kehrää nyt tässä, innostuu välillä kehräämään niin kovin että koko kissa tärisee!!

Pekka viellä ehti tähän tulla tappohommiin. Reinot saivat taas kyytiä!!


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Kysymys.



Mua on jo pitkään mietityttänyt eräs asia, enkä ole itse siihen ratkaisua löytänyt.

Mahtaisitko sinä tietää??

Kun otan kännykälläni kuvan jostain, niin se tallentuu kahdeksan megapikselin tarkkuudella(?).

Kuitenkin kun lataan sen tänne blogiin ja sitten menen sinne blogitekstin sivulle katsomaan sitä kuvaa, niin se näyttää vähänkin suurennettuna aivan vga-tasoiselta eli suoraan sanottuna surkealta.

Minä, joka en koodaamisesta tai muustakaan "normaalista" toiminnasta poikkeavasta en ymmärrä ja/tai osaa lainkaan, niin tietäisikö joku teistä lukijoista, kuinka kuvan saisi pysymään parempana.



Kato nyt tätäkin kuvaa...


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!








tiistai 9. tammikuuta 2018

Hiljaista.



Hiukkasen on toinen harrastus haitannut bloggaamista.

Noin kolmesta sadasta kuuteensataanyhdeksäänkymmeneen on sivuja ollut lukemissani kirjoissa. Onhan sitä joululahjoilla leikittävä, eli kirjat luettava.
Nämä kaikki ovat kierrätyksestä ja vain napattu mukaan lukematta edes tekijän tai kirjan nimeä, eli ilman silmäklaseja. 


Tähän mennessä on jäänyt kesken vain yksi kirja, 
se on luettujen kirjojen nipussa päällimmäisenä
eli tuossa vasemmassa pinkassa.
Siitä tuli luettua vain kolmannes.


Ei täällä muuten mitään tapahdu. 
Kissat kääntävät iltapäivisin kylkeä ja joinain päivinä, kuten tänään, innostuvat tappelemaan oikein kunolla. 
Tänään rapsuttelin niin Maisan kuin Pekan päästä ja niskasta rupia irti. Toissapäivän tappelusta, tai sitä edellisen kerran. Mielissään olivat kumpikin. 

Minä vaan koukistelin sormia ja kissat liikuttelivat itseään niin, että kun pääkopan etuosasta aloitettiin rapsuttelu, niin kissa kiskoi itseään eteenpäin ottaen kynsillä kiinni pöksyn lahkeesta ja näin vetämällä itseään eteenpäin, sai koko kissan mitalta rapsutuksia itselleen.

Kävivät tässä sitten nuolemassa mun kädet hyviksi ja ravistelemassa päätään niin, että kuola roiskui pitkin läppärin näyttöä. 😍😋😁

Ai niin, Pekka tappaa reinot pari-kolme kertaa päivässä ja nauraa päälle!!


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!








perjantai 5. tammikuuta 2018

Maisa ja Pekka.


Milla on nyt tuhkattu ja tuhka on maan povessa.

Maalta ja kaupunkikodista on siivottu kaikki koiran tarvikkeet ja koiraan liittyvät jutut pois. Mielessä on, etten ikinä enää koiraa ota, on siitä luopuminen niin helvetin raskasta. Pitkät itkut tuli itkettyä, oltiinhan kuljettu sentään 13 vuotta yhdessä joista 10 vuotta 24/7.

Mutta, elämä jatkuu tietenkin ja nyt nautitaan sitten enempi kissoista.



Maisa se maata röhnöttää..



Nauttii olostaan mun sängyssä ja nujuaa mussa kiinni.



Pekka se ei talvellakaan jätä kirjovehkoja rauhaan.
Pakko on aina välillä päästä haukkailemaan palasta.










Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





torstai 4. tammikuuta 2018

Tapahtumia.



Lyhyesti:

-Kissat kiukutteli mulle puoli päivää, sitten leppyivät ja tulivat silittely-rapsutteluhommiin.
Olivat täällä kaupunkikodissa vajaan viikon ton Vaimon seurana.

-Eilen kävin Millan kanssa kaupoilla. Kun palasin autoon, oli koiruus oksennellut kojetaulun, lattian ja penkit märäksi keltaista sappea ja paskonut lisäksi penkit ja lattiat.
Oli siinä kaupan pihassa paska homma siivota wolkkaria sen verran että pääsi ajelemaan kotiin.

-Tänään oli Millan 13-vuotis synttäripäivä. Lahjaksi läksin Millan lempipuuhaan eli oravia metsästämään. Vaivoin se sinne käveli, mutta innoissaan kuitenkin. Kun Milla oli iloisimmillaan, ammuin sen.

Syöpä oli levinnyt jo kaikkialle.

RIP Milla.



Harmittaa.





maanantai 1. tammikuuta 2018

M:mät.




Milla on ovela. (Kuva kaupunkikodista)
Se makaa mun peräkammarin ovella, että jos mä menen sen yli
 niin herää ja huomaa ettei vaan meikä pääse karkaamaan rientoihin.

Pää on eteisessä sen takia, että jos mä kuljenkin viereisen huoneen kautta, 
vaikka antamaan kissoille jotain erikoisen hyvää ruokaa, 
niin jos vaikka haistaisin sen kun tuo papparainen kulkee ohitse.



Maisa on välillä niin pirullisen pahalla tuulella,
ettei missään nimessä päästä Millaa mun sänkyyn,
eikä koskaan lakanoihin, sillä koiralla ei ole niihin tulemista.
Ei koskaan eikä milloinkaan!!



Maisa hyppää yläkerran rappujen raosta kaminan yli kaappien päälle.
Siellä se saa rauhassa nukkua ja/tai tarkkailla mitä ympäristössä tapahtuu.
Joskus se roikottaa kaapin reunalta häntää tai takajalkaa, 
niin kuin "merkiksi" että täällä ollaan, vai kuvitteleeko se 
ajavansa autolla "luu ulkona!!"

Täällä maalla vuosi vaihtui hiljaisuudessa. Edes itse en ampunut ainuttakaan paukkua tai rakettia, koska "lähinaapuriin" on muuttanut hevosia ja koiria. 
Ai niin ja tietty niiden palvelijat.



Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!










Toivotan lukijoilleni hyvää ja onnellista uuttavuotta 2018!!





perjantai 29. joulukuuta 2017

Paska lentää.



Jälleen kerran Pekka tuli vatsani päälle köllöttelemään ja siinä se samalla tilasi kokovartalohieronnan ja rapsutukset siihen viellä päälle.

Onneksi refleksinä  mulla on koneen kannen kiinnipainaminen aina, kun Pekka saapuu massun päälle.
Nyt se kannatti.

Edellinen läppärini, jos muistat, sai paskaryöpyn päälleen marraskuussa 2016. Tarinaan pääsee tuosta linkistä.

Nyt myös muistin kuvata ryöpyn, tai oikeammin pienen osan siitä.
Pekka oli niin pahoillaan, kun haukuin sitä pierumestariksi ja paskaligoksi. "Emmä voinnu sille mitään" pystyi lukemaan Pekan silmistä.

Ainehan on kamalan tiukkaan tarttuvaa ja haisee pahemmalle kuin paskaviemäri, tiedän sen, koska ensimmäisellä kerralla Pekka ruikkasi ne paskat mun naamalle, nenänreijistä sisään ja suuhun. Vasta kuudes pesukerta auttoi ja vain siksi että käytin klorinia. Siitä kertovaa tarinaa en nyt tähän hätään löytänny.



Muuten täällä ei ole tapahtunut paljon mitään.
Kävin sähkärillä kauppatorilla, jäin pariin kertaan lumisohjoon kiinni, mutta sain keploteltua itseni irti. Olisin ostanut vihreän huopahatun, mutta mun kokoa löytyi vain mustana ja se päässä näytin aivan ma-fiapomolta.

Päätäni on peittänyt likimain 55 vuotta lippis eli lipallinen lakki. Olen ajatellut vaihtaa tyyliä, ehkä. Huopahatun hinnalla saa yli kymmenen lippalakkia.

Huomenna, jos luoja suo, vaihdan Vaimon, likan käytössä olevaan autoon autopurkaamosta hakemani radion ja CD-soittimen. Ne on sellaisia tehtaalla jo laitettuja mitä ei näin köyhän kannata lähteä uutena ostamaan. Tulee kalliimmaksi kuin auton arvo tätänykyä on.



Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





torstai 28. joulukuuta 2017

Näppäinlukko.




Pekka ihmettelee että mikä lelu se siihen on ilmestynny.



Haiseekin aivan kummalliselta.



Maisa se vaan näyttää pyllyään.



Täysin turha vehje.



Maisaa ei kiinnosta lain.



Kyllä se silti hieman jaksaa kiinnostaa.



Nyt keksin!! Se on valo. 😻



On, on, usko vaan!!


Pääsi se Pekka täällä kaupungissakin tappohommiin.
Mulla vaan oli kädet niin kömpelöt, 
että jäi ensimmäinen minuutti kuvaamatta ja
kännykin tipahti kerran lattialle. 
Mähän kuvaan kaiken kännykän kämeralla. 😀


Maisa on kissoista kuuluisampi, sitä on katsottu kyytä tappamassa jo yli 35 500 kertaa!!

Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!