keskiviikko 28. joulukuuta 2016

2 vko.


Viimeisten kahden viikon ajalta olisi ollut tylsää kirjoitettavaa:

Niisk, köh köh, hatshii. Kuuma/kylmä/kuuma/kylmä. Tuota 24/7.
No jos totta puhutaan niin mahtui tuohon kepeä kolmen päivän veret seisauttava migreeni. Ei oltu tavattukaan neljännesvuosisataan ja siksi se kait musta kiinni piti niin tiukasti ja voimallisesti.

Sama juttu flunssasta. Koko eläkkeelläoloaikana en ennen tätä ollut sairastanut ainuttakaan flunssaa tai muuta räkätautiä ja sekin kiittää tapaamisestaan nyt jo kolmatta viikkoa.

Meikä kun ei mitään päivä-unia harrasta niin temmon kahdet/kolmet lisäunet päivittäin. Voimat moinen tekemättömyys vie aivan täysin. Elukat kiittää. Aina on pehmeä ja lämmin makuu-alusta paikalla kun on tarvis. Ruokahuolto vaan ei pelaa niin hyvin kuin ovat tottuneet.

Tätä on nyt liikkeellä, ainakin reilusti yli puolet lähisuvusta on voipuneina sänkyjensä pohjilla. Odotankin jo innolla milloin ruokahalu kotiutuu reissultaan.

Näistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!


lauantai 24. joulukuuta 2016

tiistai 20. joulukuuta 2016

Lunssa.



Päivät ja yöt ovat menneet selällään.

Syy on tietty tämä flunssa. Ensimmäinen kymmeneen vuoteen, muistan sen siitä etten ole eläkkeellä ollessani ollut flunssan runneltavana kertaakaan. Tämä alkoi jalkasärkynä ja siirtyi sitten pääkoppaan asti. Aivan kuin vannetta kiristettäisiin vähitellen. Aivastuttaa älyttömästi, minä kun en juuri koskaan aivasta ja nyt niitä tulee toista kymmentä peräjälkeen! Yskittääkin. Yskä lähtee yskimällä, nälkä syömällä ja akka juomalla...

Likanpojan luo olen nyt päivittäin mennyt sairastamaan. Kulmasohvalla makaillaan kolmestaan kun on tuo koirakin otettava mukaan. Ei kyetä todistuksen hakuunkaan vaikka koulu on parinsadan metrin päässä.
Kissat kertovat kotiin tullessani kumpikin  päivän tapahtumista. Pekka eritoten. Sen piti päästä oikeen syliin asti ja sitten olkapäältäni vaatekaappiini iltapäivätorkuille. Maisa kertoo tapahtumat vasta kun ollaan sängyssä vierekkäin ja samalla on sitä rapsuteltava riittävästi. Ellei niin neidon mielestä käy, paukuttaa se hännällään niin kiivaasti että kyllä tuntuu!!

Mulla lunssa on tehnyt typeriä juttuja. Päivät palelen vaikka on kuinka ryysyjä päälleen riipinyt ja yöt menee hikoillessa, viisikin paitaa yössä on vaihdettava ja lisäksi, kun joudun kipujen takia täällä kaupunkikodissa enempi kipulääkkeitä syömään, on välillä oksennus tullut jo hampaiden taakse asti. Ämpäriä on pidettävä alati vieressä kun ei täältä peräkammarin perukoilta meikäläinen pääse tarpeeksi rivakasti posliinijumalaa kumartamaan eikä oksentaakkaan viitsi ainakaan tuntiin kipulääkkeiden ottamisen jälkeen kun muuten menee kalliit lääkkeet hukkaan, kun ei voi olla varma onko ne jo menneet verenkiertoon vai ei ja jos sitten liikaa nappeja napsii niin menee sekaisin kuin seiväshyppääjä pudottuaan päälleen urheilukentällä.

Liekö tämä sitten tätä mieskuumetta... ;DDD





Tästäkin huolimatta, mukavaa joulunalusviikkoa sulle sinne!!



perjantai 16. joulukuuta 2016

Innostus.

Mikään ei kiinnosta eikä innosta.

Olen käyskennellyt pihassa innostusta etsimässä. Pihahommat ei iske. Kävin konevajassa ja katselin mitä töitä ja korjauksia on kesken, mikään ei iskenyt tulta että alkaisn töille. Kylmä kipristi varpaita ja sormia, liikkeelle oli päästävä. Puin koiralle heijastinvaljaat, hain itselleni kävelykepin missä on piikki siinä päässä mikä osuu maahan ja lähdin liikkeelle.

Lumessa ei ollut postiauton jälkiä eli oli turha avata postilaatikkoa. Jatkettiin tien yli metsätielle ja siitä sitten hissukseen eteenpäin. Koira oli mielissään kun pääsi omaa pihaa pidemmälle, harvoin se pihasta mihinkään näin talvella lähtee vaikka vapaana onkin.
Kyllä se piristi kummasti kävelylenkki mutta en töille alkanut silti. Aloin joutohommille.

Hain erän ostoksia ja aloittelin niiden paketoimisen. Se on helppoa kun talossa on kissoja, unessa.
Jo siinä vaiheessa kun hain teipit, narut ja lahjuspaperit alkoi toisen kissan korvat heilua. Ne on itte piruja kissat kun unissaankin kyttäävät mitä talossa tapahtuu.

Olin mielissäni kun sain ensimmäiseen pakettiin paperin päälle ja narun ympärille. Toista aloitellessa tapahtui ensimmäinen hyökkäys. Paperissa kynnenviiltoja ja rypistymiä. En antannut sen haitata vaan käärin lahjuksen siihen paperiin ja teippailin isoimmat repeämät ja reijät ja siirryin narun kieputtamiseen.

Jo tarttui kissa tiukasti naruun kun sitä kelalta purin ja aloin kieputtamaan sitä paketin ympärille. Tässä vaiheessa kissat ovat jo niin paljon adrenaliiniä vereensä pumpanneet, että kannatti aloittaa harhauttelu. Sitä varten housuntaskuni olivat pullollaan viskottavaa. Tinapallo lennähti tuvan toiseen päähän ja kissat perässä. Ehdin pikaisesti seuraavan paketin paperoida ja sitten taas harhautus, tällä kertaa lensi kaksi hiirtä. Yllättäen ne osuivat kohdilleen koska kissat tappoivat niitä niin kauan että sain ennätykselliset kolme lahjaa paketoitua.

Saman kaavan mukaan meni loppuerä pakettiin, tosin harhautusten teho hiipuu mitä pidempään niitä viskoo. Pekalla oli viellä niin kova into päällä että hän varasti toisen narurullan ja ja aloitti sen tappamisen. Se käy niin että narurulla kahlitaan tassuilla niin, että pääsee viellä puremalla tappamaan. Tätä jatkuu joskus minuuttejakin, takajaloilla se raapii eniten, viskoo pitkin ja poikin ja puree niin että pää tärisee.

Paketointi oli parasta keskeyttää ja siirtyä muihin hommiin. Tällä kertaa se oli tasojen ja kaappien pyyhintä, siis ulkopuolelta. Myös tämä homma kannattaa tehdä silloin kun kissat ovat sisällä/hereillä. Sankoa ei saa niin ylös etteivätkö kissat saisi siitä otettaan. Aluksi lyödään tassuilla vaahtoa tainnuksiin ja kun siihen kyllästytään niin aletaan jahdata siivousliinaa.

Tarkkana saa olla ettei käsiin tule syviä naarmuja kun kissapedot hyökkii saaliinsa kimppuun. Roikkuvatkin penteleet rätissä kun sillä koetan pyyhkiä. No, tasot ja ovet tuli pestyä, jääköön homma nyt tähän.
On niin että kissat aivan kuin tietäisivät mitä aion tehdä päivän mittaan ja muuntavat omat päiväohjelmansa siihen sopivaksi. Siihen aikaan kun aloitan harkita imurointia, ei kissoja näy missään mutta kun aloittelen jotain hommaa mistä ne tykkäävät, niin heti ovat siinä ympärillä pyörimässä ja osallistumassa.

Tässä leffapätkä viiden vuoden takaa:



maanantai 12. joulukuuta 2016

Otsikko.

Katselin eilen YLE areenasta Human nimisen dokumenttiohjelman. Kannattaa katsoa.

Eilen köröttelin maalta kaupunkiin. Oli tultava jo eilen koska mulla on heti aamusta kuulontutkimus. Likka soitti ettei auto lämpiä tolpassa ollessaan kunnolla. Niitten taloyhtiössä ei saa pitää yhtä aikaa sisätilan-, ja moottorin lämmitystä päällä, joten asensin sinne jokunen vuos takaperin sellassen vehkeen joka antaa sähköä vuorotellen sisään ja moottorille. Mittausanturin siirsin otolliseen paikkaan ja kun se paikka oli hankalassa paikassa niin huomasin kotiin tultua että oli tullut monta haavaa käsiin.

Siellä kun lopeteltiin homman niin tultiin harjun kautta kotiin. Mukavaa oli siellä pitkästä aikaa käppäillä ja Millakin nautti täysin rinnoin. Koetti se lähteä rusakonkin perään muttei se jaksannu ees sataa metriä juosta. Pitäisköhän ostaa sille maastoajoon tarkoitettu moottoripyörä perseen alle niin johan kulkis!.😁

Unessani nyt aamulla menin rankan tyopäivän jälkeen nukkumaan ja olikin aikamoinen yllätys kun heräsinkin kaupunkisängystä. Nyt pimeällä kun herään niin koetan keksiä (siis pimeydessä) mistä herään.

Nuoruusvuosina heräsin jonkun tyttelin kainalosta. Aamupalalla kysyin että missäs päin kaupunkia ollaan. Vastasi että Karjalankadulla. Mietin hetken ennenkuin kysyin että joo mutta missä kaupungissa... Siihen aikaan tienistit meni melko tarkkaan viinaan, lauluun ja naisiin ja loput sitten johonkin turhaan niinkuin ruokaan ja asumiseen...

Nyt on noustava, Milla tarttee käyttää ulkona, ennen tutkimukseen menoa.

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!

lauantai 10. joulukuuta 2016

Yhdeksän maissa.


Tartteehan blogissa aina välillä kuvia olla.
Tapahtumat yhdeksän kieppeillä.


Pekka kyttää lintuja hämärissä.



Tai valot päällä mutta kaikkein tärkeintä on kytätä.
Ja sitten pompata päin lasia saaliin tullessa
tarpeeksi lähelle.



Maisa on hauska kun se lämmittelee.
Aivan makaa se silloin raatona.
Nyt ei ollut yksiö oikealla paikallaan
niin sitten maataan tässä.



Milla on tehnyt itselleen majan.



Hyllylle on ilmestynyt uusi kissa.



Toin 'lukuvalokissan' tänne roikkumaan.



Lasikissa siirtyi ilmapuntarin tieltä tänne.
Se täytyy sijoittaa niin ettei kissat pääse sitä tiputtamaan.



Hauskat kissaveljekset riippuvat nyt kokeeksi tuossa.

Mukavaa...



La.



Nyt aamulla heräsin muutaman sekunnin ennen kun känny ennätti herättää.

Maisa istui lattialla naama muhun päin ja käkätti, kä-ä-ä-ä. Se sanoi selkeesti yöpöydällä istuvalle Pekalle että kattos nyt sitä kelloa, nyt se on seittemän joten alappas toimia, mee ja naukase ton papan korvaan, mulla alkaa jo kohta olemaan kiire päästä pihalle.

Niinpä ne tekivät, lähtivät kaikki kolme samalla ovenavauksella. Milla jo soitti summeriaan, haukkui, ennen kuin ehdin itse kusasta. Ajattelin että mikä siellä nyt on ehtinny tapahtumaan kun pahvipää jo samantien haluaa sisälle. Milla olikin vaan käynny pikapissalla ja kiireesti takaisin nukkumaan. Oli kait joku hyvä uni jäänny kesken. Kissat on tässä kohdin olleet ulkona jo liki kaksi tuntia.

Kiinnitin jokunen aika sitten ulko-oven karmeihin leuanvetotangon. Tarkoitus olisi että saan vedettyä yhden leuan ennen juhannusta. Nuorena poikana vetelin niitä reippaasti yli sata. Harmistuin niin kun hävisin nuorisotalolla leuanvetokisan että päätin etten seuraavaa häviä. Siellä kisattiin roikkumalla katolle vievillä tikarappusilla. Kun olin ohittanut parhaan tuloksen, 33 kipaletta, niin saatoin jo pelleillä. Leuanvetoja kummallakin kädellä yksinään, itseni vettäisy samalla  kyykkyyn ja ties mitä muuta, en muista, mutta kun sitten kysyivät multa että millä lihaksilla sä ton teit niin vastasin että amerikkalaisilla piilolihaksilla.

Tuli tuossa mieleen että kun jokunen aika sitten puhuttiin Vaimon kanssa että hän on nyt samoissa mitoissa kun silloin kun häitä vietettiin, niin että minulla sama on mahdottomuus. Paino on sama, 72kg, mutta pituus ei enää piisaa, -5cm, kun lyhenin selkäydinvamman takia. On meinaan aikalailla harmittavaa kun ei enään mihinkään yllä. Tein tämän talon omille mitoilleni.

Kissat soittelivat ovikelloaan. Maisa syöksyi suoraan syömään mutta Pekka vaan jäi minua puskemaan. Se hyppää kaapiston päälle ja siitä puskee mua kylkiin ja massuun. On huomannut etten enää hyvittele jos lattialta puskee. NIIN niin sanoin Pekalle että miksi et syömään mene ja samalla nostin sen syliini. Laitan toisen käden kissan takajalkojen välistä niin että käsi kannattelee kissan massua ja toisella kädellä kannattelen sitä rintamuksista.
Pekka oli ilmeisesti käynnyt Toijalan jyrsijäbaarissa aamupalalla. Niin piukka mahanahka sillä on nyt! Maisa syö viellä mutta Pekka on jo varmistannu itselleen parhaan aamu-unipaikan mun kainalossa.

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Vanhaa ja uutta.

Maisa on nyt tänä talvena makoillut kaminan eteen nostetussa matalassa pahvilaatikossa lämmitelläkseen. Siinä yksiössään se on tappannu leluhiiriään ja muuten vaan kieriskellyt tai maannut kuin raato nautiskellessaan. Se on siitä hassu kissa että se oikeen paahtaa itseään lämmössä.
Kun se sitten sieltä lämmittelemästä tultuaan pomppaa mun sänkyyn, on sen turkki jotain 40-50 asteinen, että lämpöstä on. Silti se ei jää saunaan löylyille, koska pelkää kiukaan sihinää.

Nyt eilen Maisa otti takasin vanhan lämmittelypaikkansa.
Kaminan vieressä on vaatekaappeja ja kaminan yläpuolella menee rappuset yläkertaan. Siitä se toisiksi ylimmältä rappuselta vaaraa ja polttavaa kuumuutta uhmaten ponkaisee kaminan yli vaatekaappien päälle lymyämään. Joskus ennen se vietti siellä koko päivän. Se saa olla siellä ihan rauhassa koska kukaan muu ei sinne pääse ja verrattuna pieneen pahvilaatikko-yksiöönsä niin tämä kaapinpäällinen on kuin iso kartano!

Pekka, Kapteeni Mustavarvas, on herätellyt mua vuosien mittaan massuni päälle pomppaamalla, päälläni kävelemällä, naamaan läppäämällä tai sitten kynsillään pistämällä tai raapaisemalla. Mikään noista ei ole Pekan mielestä toiminnu toivotulla tavalla, koska olen painunnut täkin alle piiloon tai muuten väistellyt Pekan "hyökkäyksiä."

Nyt se on muutamana päivänä aamuna herätellyt mua uudella tavalla. Mistä lie on sille ajatuksiin tullut mieleen tämä uusi herättelymuoto. Ehkä tai ainakin osittain siitä että kun Pekka moisen toiminnon suorittaa, niin se saa sillä heti jakamattoman huomion.
Se pomppaa mun petiin, kävelee sängyn laitaa pitkin mun pään kohdalle, laittaa suunsa mun korvaan kiinni ja...
...sanoo KRAAK, eikun siis miau! Aina herään ja nousen saman tien koska sen raakkuminen naurattaa niin kovin.
Pekka on tehtävänsä suorittannu ja koko eläinporukka pääsee ulos tarpeilleen.

Milla, se nukkuu. Eilen iltapäivällä tosin se jaksoi lähteä mukaani kävelylle ja kun se käppäily sujui molemmilta niin mukavasti, niin pyyhällettiin eli käppäiltiin hissukseen tollasset 1½ km!!
Kyllä oli mukavaa ja piristi mieltä. Pihaan palattuamme oli jo aikalailla hämärää.

Minä kun lähden kävelylle niin asetan itselleni määränpäitä. Ensin koetan päästä postilootalle asti, sitten tien yli metsätielle ja siitä mäen päälle ja siellä sitten mutkan kerrallaan, eli jos jaksan eli pääsen määränpäähän niin jos siltä tuntuu niin koetan päästä käppäillen seuraavaan pisteeseen eli mutkaan ja nämä saavutetut etapit täytyy kyetä ja jaksaa myös takaisinpäin, muuten lenkin mitaksi tulee kahdeksan kilometriä ja sitä en ole kyllä jaksanut vuosiin kävellä, saati juosta, niin kuin ennen jaksoin.

Alkuunsa kyllä meinasin lähteä matkaan s-pyörätuolilla, mutta onneksi päätin lähteä kävellen. Ajattelin ettei se s-pt jäisillä teillä liiku kesärenkailla mihinkään. Laitoin Millalle kaulapannan, niin se tiesi ettei lähdetä kaupunkiin (kaupunkivaljaat) eikä metsälle (metsästysvaljaat). Päästiin yllättävän pitkälle ja mieli on mainio viellä näin aamusta.

Nyt elukat ovat kaikki tulleet aamuretkeltään. Ensin tuli ämmät ja sitten Pekka. Se ei tapansa mukaan mennyt suoraan keittiöön syömään, vaan pomppasi ikkunalaudalle aamupesulle. Kun menin ja koetin sen massua, niin mahanahka oli pinkeä. Oli taasen saanut jotain isompaa, tai monta pientä, syödäkseen.

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Vanhuus...


...ei tule yksin ja se on totta se.

Kaikenlaista vaivaa ja kremppaa tulee ihmisruumiiseen. Mulla on ollut suurimpana vaivana toi selkä, 49 vuotta jo. Ajan mittaan lääkärit ovat multa kieltäneet lähes kaiken urheilun, paitsi kävelyn. Niin paljon on paikkoja hajonnut urheilua harrastaessa, esimerkiksi jalat, niistä on menneet nilkoista nivelsiteet kymmenkunta kertaa, polvista kierukat ja nivelsiteet myös jopa niin pahasti että ne on jouduttu operoimaan, tähystyksessä onneksi.

Pääsen ei ensi vaan seuraavalla viikolla tutkimuksiin. Itse soitin ja kerroin etten kuule paljoakaan enää, se on ammattitauti äänen kanssa työskenteleville. Jos minuun päin ei katso puhuessaan niin en ymmärrä puheesta mitään. Osittain luen huulilta asian. Kun ollaan vaikka kauppatorilla ja mun puhelin soi täysillä rintataskussani, niin en kuule sitä. Autossa ajellessa kaikki äänet menee pelkäksi huminaksi/kohinaksi.

Sama homma on juhlissa. Siellä puhuu useampi ihminen yhtä aikaa ja se saa äänet mun päässä kuulostamaan puurolta.
Mutta on tästä jotain hyötyäkin. Kun osaa lukea huulilta niin voi 'kuunnella' ihmisiä kaukaakin. Kerran olin ulkona syömässä ja 'kuuntelin' yhtä nuorta naista. Hän puhui kännykkänsä kuoresta jonka oli juuri saanut. Se oli just sellainen kuori kun olin haaveillut itselleni. Tämä tapahtui silloin kun olin juuri voittanut älykännyn arpajaisista.

Kun sitten tämä nainen käänsi jossain vaiheessa katseensa minuun, vinkkasin hänet luokseni ja hän tuli. Kerroin että olin lukenut huulilta kun puhuit kännykkäsi kuoresta, kertoisitko mulle mistä sellaisia saa. Hetimiten köröttelin s-pyörätuolillani naisen kertomaan kauppaan ja sain hankittua kuoret!

Milla on nyt alkutalven aikana vanhentunut tosi paljon. Enää se ei näe edes 20 metrin päässä olevaa kissaa tai muuta elukkaa. Viimeisimmän supikoiransa se saalisti lähes pelkän hajuaistinsa avulla. Sillä on silmissään viherkaihi. Se jaksaa juosta enää satakunta metriä, sitten sen voimat loppuvat. Se nukkuu ainakin 20 tuntia/vrk eikä lähde enää edes pihalle kun itse sinne lähden.

Kissat taaasen ovat elämänsä kunnossa. Ruikkkukot, kukkakepin varjot, laiheliinit ovat saaneet jo hieman lihasta luittensa ympärille. Niitä on välillä mukava katsella ulkona kun sattuvat riehupäälle. Silloin ne heittelevät lunta ja saalistavat sitä, kirmaavat puihin ja siellä leikkivät vaarallista viidakon petoa, Hyökkivät toisiaan kohti ja taasen pinkaisevat menemään täysillä pitkin pihaa. Välillä kylkimyyryä kuten koira joskus juoksee. Päivien ilokohtia on sellasset.

Mikä meillä on täällä ollessa, korvessa neljästään. Katuvaloihin on reilu 7km ja lähinaapuriin näkee nippanappa.

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!

perjantai 2. joulukuuta 2016

Hullua...


...pidetään jännityksessä sanomalla että kerron sen sulle huomenna!😉





Tässä Maisan kanssa testaillaan kuinka kissan saisi pysymään pystyssä ilman näkyviä tukia. Tässä menee yksi tuki tonttulakin kärjestä vasemman jalan kantapäähän, tietty haalarin sisällä ja toinen tuki onkin näkyvillä mutta se kolmas viellä puuttuu, mihinkä sen saisi ängettyä.


Tältä se näyttää takaa...



...raakaa peliä.

Täytyy tässä hetkinen tuumailla ja kehitellä, eiköhän tämä kesään mennessä valmistu... vai jouluksiko se pitikin olla...

Siivoilin eilen vessaa ja Maisa pyöriskeli siinä haittana. Sanoin sille että menes siitä muualle pyörimään ja likka pomppas siitä vessaansa ja aloitteli tarpeilleen sinne. Nappasin sen mukaani ja vinttasin pihalle tarpeilleen.

Olin siivousta lopettelemassa kun Maisa soitteli ovikelloaan. Oven avattuani neiti marssi suoraan vessaan, teki tarpeensa kaivamatta kuoppaa ja lopetti peittelemättä. Kivahdin sille ettei sen oo tarkotus sisälle tehdä tarpeitaan. Maisa nousi nokka pystyssä laatikoltaan, nousi kurkkaamaan juuri pesemääni vessanpönttöön ja katsoi mua niin kuin olisi sanonut;
käyt sinäkin tarpeillasi sisällä!!
*Huokaus* Koita näitten kanssa sitte elellä. Kissakin kuin pahainen teini!!


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!


torstai 1. joulukuuta 2016

Työ.


Välillä se on kumma kuinka ajatukset ja muut ihmistä vie.

Mulla se ostatti kirpputorilta lasten haalarin kahdella eurolla. 
No, ajattelin että teen sinne kepeistä ja solumuovista sisälle tyypin. 
Päätä ei vaan mistään sattunnu löytymään, kunnes sitten eksyin taas kerran kierrätykseen. 
(Sisätilat on oiva paikka kävelyn tarpeeseen, siellä on aina 'hyvä' ilma.)
Olin mokoman "kissan" ohi jo kulkenut muutaman kerran, mutta kun se ei ollut mennyt kaupaksi, niin ostin se sitsemällä €urolla.


Tässä se on juuri saatu ängettyä haalarin sisään. 



Tämä hattu...



...vaiko lippis-tonttulakki?


Tässä kohtaa poistin kissalta viikset jotka roikkuivat suoraan alaspäin. Sitten oli vuoro ratkoa 'kulmakarvat' pois, maalata puolikaaren muotoiset silmät kokonaisiksi ja viellä värittelin nenää pienemmäksi.



Koetin saada Millaa istumaan malliksi, mutta sitä ei huvittannu.
Kissa on 130cm korkea. Minä tiedän suunnilleen mitä tästä tulee.

Tiedätkö tai keksitkö sinä mikä??

Mukavaa päivänjatkoosulle sinne!!

Tiedätkö miten hullua pidetään jännityksessä?
Mä kerron sen huomenna.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Kissat...



...olivat taasen vuorokauden kahdestaan.

Koitan aina maanantaisin päästä pikkumiehen hakemaan koulustaan. Hällä on kotimatka parisen sataa metriä, mutta juttu ei olekaan siinä vaan siinä että pikkumies saa silloin jakamattoman huomion papastaan ja mikä tärkeintä, pääsee pujahtamaan papparaisen kainaloon juttuja kertomaan ja kuulemaan.

Kissoille laitan lähtiessäni märkää ruokaa, kuivaa ruokaa ja vettä heillä on aina tarjolla. Kovinkaan usein eivät kisut osoita moisen reissun jälkeen mieltä, vaan ovat mielissään kun saavat vaan rauhassa olla.

Kun ajan pihaan, niin avaan ihka ensimmäiseksi talon ulko-ovet, niin kissat pääsevät samantien tarpeilleen. Onhan heillä se sisähuussi mutta sitä eivät oikeen käytä. Nyt olivat kissat riehuneet ja kermaperseilleet.
Hippaa oli oltu, kun matot olivat rutassa eikä märkää ruokaa oltu syöty lain! Tuliaista piti olla, sitä ne selkeästi odottelivat ja sitä saivat, kinkkua.
Kauaa ei aikaa kulu, kun kinkunpalat on maaruissaan ja kissat alkavat pesulle. Tarkkaa ja tärkeää puuhaa.

Nyt aamusella kävivät kissat ja koiruus jokainen erikseen pihalla. Sain taas portsarina olla useamman kerran. Pesun jälkeen Pekka ja Maisa innostuivat leikkimään tinapallolla jonka jostain olin jo aikaisemmin löytännyt. Hauskaa on katsella kun aikuset kissat leikkii kuin pikkukisut!
Pekkakin pomppi ja esitti että kuinka se saalis saadaan ja tapetaan. Kyllä on mielelle iloa tuo tuommoinen katsella.

Sitten Pekka teki jotain mitä en ole sen nähnyt tekevän aikoihin. Se kävi maton reunaan köllölleen, otti tassulla maton reunasta kiinni ja kierähti. Siinä se oli maja hetkessä valmis. Sieltä oli hyvä kurkkia ja vakoilla, lopulta se hyökkäsi isosiskonsa kimppuun ja nauroi ääneen!

Tirppatelkkari on ollut nyt päivittäin käytössä. Välillä kun lintu tulee ikkunan ristikolle syömävuoroaan odottelemaan, täytyy jomman kumman kissan loikata saalista tavoittamaan, mutta se lasi siinä välissä tuppaa kiihkeän saalistushypyn katkaisemaan.
Selvästi kissoja harmittaa ja usein ne lähtevät tuonlaisen jälkeen ulos onneaan koettamaan.

Pekka livahti hetki sitten liian kiireesti sisälle, arvasin tiesin heti miksi. Metsähiiri suussaan sen tapasin keittiössä. Pekka murisi, kuten aina saalista syödessään. Meillä lukee järjestyssäännöissä, ettei ulkoa saatua saalista saa tuoda eteistä pidemmälle. Nyt Pekka rikkoi sääntöä, mutta kehut se silti sai siimahännän lopettamisesta. Kannoin sen eteisen puolelle syömään.



Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Eilen...




...pidin elokuvapäivän.

Tai no ajelin mä siinnä leffojen tau'olla lumihommat pois pihasta.
Kuusi leffaa ehdin katsella, lyhin oli 1½ tuntinen ja pisin neljättä tuntia. Iltasella yöpuulle mennessä sen sitten huomasi että on hartiat aivan tulessa, mutta noin nopeasti tulleen jumin saa kohtalaisen helposti poistettua.

Aamusella Pekka tuli sitten herättämään mut puoli kuu... puoli seitsemältä. On alkannu ottamaan tavaksi tinkiä puolisen tuntia yö-unestaan, vähintään. Huomaan monesti sen kun se istuu mun petissä ja kyttää kelloa.
Se on silleen että jos Milla huomaa mun heränneen niin se pomppaa ylös ja herättää kaikki muut tässä torpassa nukkuneet. Sitten ei auta muu kuin ponkaista ylös ja availla ulko-ovet elikoille ja siinä samassa hoidella itsekkin aamutoimet sekä pierujen tuulettelut pihalle.
Nämä kissat kun eivät täällä maalla ollessaan käytä sisähuussia kuin hätätapauksessa. Hyvä jos kerran kaksi kuukaudessa.

Ostan välillä ("punaista") maitoa raksujen kanssa hörpättäväksi vaikka sitä ei oikeen suositella mun käyttävän kun se laittaa tuon kaasuntuotantolaitoksen toimintaan ja kun sitten kaatelen reilut ½ litraa siitä elukoillekkin niin täällä on sitten seuraavana aamuna niin paksuna ilma että puukolla sitä tarttee pieniksi laitella että mahtuu paskankatku leijjumaan ulos ovista ja ikkunoista. Hyi hitto!
Millan ja Pekan olen opettannu syömään lisäksi voita ja jäätelöä, on tullut kummallekin hiukkasen läskintynkää luitten ja lihasten päälle. Molemmat kun ovat olleet sellassia ruikku-kukkoja. Niinku isäntänsä, kukkakepin varjo, kuivan kesän orava, hoikka-poika hollolasta ja mitä kaikkea viellä...

Pekka on ilmeisesti taas kuorsaillut selällään niin että kuola on valunut noroina suupielistä. Aamusella kun se koetti kiittää mua oven avaamisesta niin ei kuulunnut muuta kuin kraak, kraak. Suu sillä yhtä kuiva kuin mulla aamusella. Kraakkuvaris, hauskan kuullosta ja ennenkaikkea näköistä kun näkee Pekan ilmeen kun sen oli tarkotus pikkukissan äänellä sanoa vaan miu niin suusta tuleekin se KRAAK, mutta minkäs sille voi.

Tänään oli taasen polttopuiden siirtelyä. Nostelin valmiiksi ladatut polttopuukassit kottareihin ja tyrkin ne sisälle ja sisällä tyhjäsin puut puulootaan ja sitten kärry toiseen suuntaan ja kassien lataus taasen valmiiksi. On sitten tarpeen tullen mistä napata nopsasti polttopuuta matkaan. Kohta varmaan tarvitsee laittaa kottikärry talvilevolle ja kaivella ahkio jostain kätköistä käyttöön. Ahkiolla saa kaiken kiskottua tupaan saakka, kottikärryllä vain eteiseen.

Sieltä löytyy polttopuitten seasta nyt hyvää lautaa lintupönttöjen aihioiksi. Niihin kun en oikein uutta puuta viitsi laittaa kun en pöntöistä koskaan rahaa ota, teen ne "jätepuusta" mitä nyt aina jostain saa. Nämä nykyiset on anoppivainaan neljäkymmentä vuotta säästämiä kelolaudan jämiä. No, tänä vuonna saa jotkut hienoja pesiä linnuille pihapiiriinsä. Aina ne eivät ole kauniita mutta hyvin niissä viihdytään.

Persetti kun Pekka on nyt ottanut tavaksi nuolla mun s-pyörätuolista pöllimäänsä lammasturkkia. Ei siinä muuten mitään haittaa ole paitsi se että jos sinne kissan mahaan menee liikkaa sitä karvaa niin Pekka ei saa sitä paskottua pihalle ittestään ja sitten se tulee mun luokse valittaan ja mun tarvittee se käsin kiskoa ulos sieltä suolen mutkasta. Kaikkea sitä pääsee tekemään kun on elättejä nurkissa. :DDD

Tänään olen sisähommissa viihtynny. Tuonne pakkastuuleen en viitsi lähteä itseäni palelluttamaan, tai jos totta puhun niin sormet mulla jäätyy ensimmäisenä ja sitten on tultava sisälle niitä lämmittelemään, joten sisä(leikki)päivä tänään!!

Tästäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!

perjantai 25. marraskuuta 2016

Tällä viikolla...



...on satannu joka päivä.

Paljoo en ole aikaseks saannu mutta jotakin sentään.
Elukat ruokin tietty kahdesti päivässä. Niillä on kuivaa ruokaa aina tarjolla ja aamusin/iltaisin saavat märkää syödäkseen sekä joka ilta on vaihdettu puhdas juomavesi, paitsi tietty saunakiuluun. Kissoista on hienoa käydä juomassa sieltä ja totta on sekin pointti että kupari auttaa pitämään veden puhtaana.

Lintusia olen koittannu kuvailla mutta kun kuvien taso on mitä on niin ei niitä kannata näytille laittaa. Kun rasvatangon kimpussa on 10-11 tirppaa niin ei tarkennus osu yhteenkään,  mutta annas olla kun on yksi tai kaksi tipusta paikalla niin eikös vaan osu kumpikin sellasseen paikkaan että naaman ilmeistäkin saa selkoa.

Mua ei siivekkäät enää pelkää, saan mennä metrin päähän ja ne silti jatkaa syömistään, mutta annas olla jos kumpijompi kissoista pärähtää pihaan niin jo kaikuu ilmoille sellanen hälyytyshuuto että linnusto häippäsee samoin tein pakosalle.

Koiraa alkaa vanhuus kurittaa. Kaihi silmissä sumentaa näkökenttää eikä otus halua edes jahtiin lähteä tai jos lähtee innoissaan niin jo satasen jälkeen kääntyy kotiappäin lurkkimaan. Se nukkuu suurimman osan vuorokaudesta eikä edes huomaa jos poistun ulos. Keväällä se oli viellä oikeen hyvässä kunnossa.
Pitäis ottaa uus seropi Millan koulutettavaks mut kun ei vaa saa ittestää irti.

Kaks kertaa olen koittanut töillekkin lähteä mutta laiskuus on vienny voiton, kun oon aatellu että tarttis sadevehkeet kavuta vintiltä hakeen. Näpit jäätyy jo vartissa ja on puikahdettava takasin sisälle. Ei noin lyhyen ajan takia kannata ittelleen työvetimiä pukea.

Eilen pesin keittiön tasot ja ovet sekä j-kaapin tyhjäsin ja pesin sen sisältä. Pesuhuoneeseen truuttasin sen puuttuvan metrin pätkän saniteettisilikonia sekä hain lisää polttopuuta liiteristä. Postikin on jäänny hakematta mutta oon kyllä mielestäni tän lepäilyviikon ansainnu tai jos en, niin sitten vaan vietin. :D

Tältä aamulta elukat on jo rauhoittuneet. Ämmät kuorsaa ja Pekka jaksaa vaan viellä kytätä ikkunan takana syömässä käyviä lintuja. Välillä sen tarttee oikeen hypähtää niitten kimppuun, hauskan näköstä se on.

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Sunnuntai...

... sen koetan pitää aina huilipäivänä, nykyään.

Sisälle kuuluu vienosti kun sade rummuttaa terassin muovikattoon. Kaminassa palaa vanhaa puuta, niissä on niin ohkaset vuosirenkaat että on vaikeaa laskea puun ikää ennen sen kaatoa. Keloa tämä on, ties kuinka monta sataa vuotta vanhaa.
Tuhkat kerään tarkasti talteen, sillä lannoitan tuhkalla kaiken kasvavan täällä, enkä enää paskalla niinkuin ennenmuinoin ja sato on taattu!

Elikot lähtivät ulos ½7 aikaan. Koira kävi vaan tarpeillaan ja livahti kiireesti takas sisään. Kissat soittelivat kolmesti ovikelloaan, mutta kun menin heille ovea avaamaan niin istua kököttivät vaan ikkunalaudalla. Sanoin niille että soittakaa sitä kelloanne sitten vasta kun tuutte oikeesti sisälle.

"Lehmänkellon" soittomysteeri selvivi jo aikaa sitten: Tirpat tulivat sen nahkahihnalle jonottamaan syöntivuoroaan ja sitten kun ponkaisivat siitä liikkeelle niin kello heilahti ja siitä se sointi.

Marina-Maisa marisi ittensä ulos. Huomasin kuinka kuistin valo syttyi ja juuri kun olin ponkaisemassa hetekaltain ylös, soitti Maisa kelloa. Oli taas aivan litsimärkä. Nämä kisat eivät vesisateesta piittaa. Sain sitten puhtaisiin lakanoihin kissan kuratassujen jäljet. En viitsinyt Maisaa alkaa pyyhkeellä kuivaamaan vaan silittelin sen kuivaksi. Nyt se nuolee turkkiaan yksiössään, kaminan kuumotuksen likellä.

Tänään köröttelen Lahteen, pojalla on tänään synttärit ja huomisen hoidan pikkumiestä, heillä kun on jokin tapahtuma koululla ja sen takia koulupäivä alkaa vasta 18:30. On se vaan mahtavaa olla iskä ja pappa!!
Täällä ei ole mitään varastamisen arvoista ja valvontakamerat kyllä kuvaavat tunkeutujat.


Vaimo ja äiti taas kiittävät kun laittelen ittestäni komeita kuvia tänne näytille.



Tässä Vaimon reggaepipo päässä esitän itteäni vanhana isäntänä.


Tavallista enempi syntyy kirjoitusvirheitä. Näppis on hieman eri kohdassa kuin edellisessä koneessani ja näppäimen painamiseen tarvitsee hitusen enempi voimaa.


Tässä taasen kuva aiheesta että mikä on ilme kun pieru tuleekin pihalle varren kanssa...

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne. 
Mene ulos, siellä on ilma puhdasta ja hapekasta sateen jäljiltä.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Roskiskatos...


...on viellä viimeistelyä vaille valmis. Tuossa alla on se kuva mikä anto idean rakentamiseen. Se on toiminut vessana.





Ja tämän tekstin alla on tulos.
Tosin loppuviimeistelyt voi tehdä vasta ensi keväänä tai kesänä.



Tässä versiossa on kaksi ovea. Koiran pää on sen toisen oven kohdalla.
Nyt kun katsoo tuota rakentamaani katosta niin huomaa monta kohtaa joita pitää entrata, mutta kyllä se tuonkin näköisenä vastaa tarvetta- kahden roskalaatikon suojaa.

Tästä huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

"Kallis pieru"




Edellisen plokini lukijat, tai ainakin osa heistä, muistaa kirjoituksen missä kerroin kun Pekka tyhjensi anaalirauhasensa mun naamalle ja suuhun...

Tänään se tapahtui taasen, mutta kohde oli toinen.
Siis se paskan katku on aivan jotain käsittämättömän pahan hajuista, rasvaista ja tiukasti kiinnittyvää litkua. Siis nestettä.

Silittelin tänään aamusella hetekallani maatessani Pekkaa. joka makas vatsa mun vatsaa vasten. Yht'äkkiä hajureseptoreihini havaitsivat kaameaakin kaameamman löyhkän ja hetimiten käsitin mitä oli käynyt. Tyrkkäsin tässä telineessä olevan läppärin heti kauemmaksi, Pekan ärjäsin lattialle ja itseni myös ylös pedistäni. Kirosin kerran ja mitä siinä muuta voi kun laittaa läpiveto kämppään ja alkaa petiä riisumaan.

Pesukoneessa pyöri jo viikon vaatepyykki joten vinttasin paskankatkuiset petivaatteet kylppärin lattialle vuoroaan odottelemaan.
Sitten aloin vuodevaatteiden sijaamisen ja se menikin totuttuun tapaan hujauksessa. Samalla vielä tarkistelin ettei petini eri kerroksissa ole kissojen tuomia sisiliskoja tai muita öttiäisiä. Vielä sängyn lämmitin suoraan ja homma oli siinä.
Vai oliko sittenkään...

Tuumailin ja huntsin siinä että kuinka ihmeessä voi paskankatku vieläkin poltella nenäkarvoja vaikka petivaatteet on vaihdettu ja tuletettukin on jo ainakin ½ tuntia.
Köllähdin selälleni, tuo petauspuuha käy eritoten kipeään selkään.
Pyöräytin läppäritelineen massuni ylle ja siinäpä oli se päivän pahin järkytys. Tollona en edes kuvaa ottanut.

Läppärin näppis "ui" paskaliejussa. Voihan hevosen häntäjouhet ja kautta likaisten varpaideni tuumin samalla kun nykäisin koneesta virtajohdon sekä akun irti. Kone kylppäriin ja täysillä kuumaa vettä näppikselle tai oikeastaan koko koneelle.
Ei se rasvanen lieju-paska ilman harjaa irronnut, näppis kyllä puhdistui mutta ei tietenkään koneen sisus. Perseen perseen persetti!!

Ravistelin suurimmat nesteet läppäristäni ja jätin sen kylppärin lattialle kuivumaan.

No, olihan jo tiedossa että 6v läppäri alkaa olla tiensä päässä, vaikka todella laadukas vehje se oli alkujaan ollut. Muuten se toimi viellä hyvin mutta selvästi eniten käyttämäni palvelu, YLE/areena tökki ja pätki pahemman kerran.

Kun molemmat koneelliset pyykkiä olivat peseytyneet ja olin levitellyt ne puhtaan tuoksuisina kuivumaan, läksin apein mielin köröttelemään kohti Lahtea.
Matkalla pysähdyin Tuulikin luonna, pursottelin silikonit hänen pesuhuoneeseensa ja T tarjosi ruuaksi pottumuussia, uunikasviksia ja lihaspullia. Olipas hyvää ja maha pulleana köröttelin loppumatkan Datatronikkiin, Lahteen.

Odottelin että 'myyjäni' vapautuisi ja hetken päästä päästiinkin jo kaupoille. Hieman kun avustin niin myyjä muisti edellisen kaupan, teran kokoinen massamuistin ja samalla juteltu läppärin vaihto. Kerroin budjettini ja pikkuhiljaa poistimme koneita siitä hintaluokasta kunnes jäljelle jäi tämä mitä tässä nyt näpyttelen. Kallein tietty, hitto!

Kerroin koko pierupaska tarinan ja myyjä koetti pidätellä naurua. Sanoin että naura vaan niin munkin apeus siitä ehkä kääntyy ilon puolelle. Onhan hällä nyt tarina mitä kertoa: Paskalla täytetty läppäri. Mieltä piristi siinä ostoksesta saatu vakioasiakas alennus ja alkoi siinä muutenkin jo suupielet kohoilla hymynkareen puolelle. Vastahan tässä vkl possahti kaupunkikodin pyykinpesukone...

Hommaahan tässä on. Ensin täytyy saada kone sellaiseksi millaiseen on tottunnu, sitten tarvitsee yrittää kaivaa paskakoneesta kirjanmerkit, niitä on muuten kuuden vuoden aikana kertynyt aikamoinen määrä. Tiedostoja ei siellä onneksi paljoa ollut, olen koettanut muistaa siirtää kuukausittain ne sille ulkoiselle kovalevylle.


Paskasta huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!

maanantai 14. marraskuuta 2016

Tänään...

...oli taasen pikkumiehen hakua.

Tulin jo eilen Lahteen että ehdin pitää iskänpäiväjuhlan ja toipua aamuksi.
Pikkumies tulikin iloisena koulustaan kyytiin ja heti piti näyttää mitä uusia pokemoneja (?) on löytynny, miltä ne kuullostaa ja kuinka paljon voimaa niillä on.

Päätettiin että käydään ensin mummulassa syömässä herkkuja ja lähdetään sitten kaupoille.
Tänne mummulaan on ne kuuluisat 32 rappusta..
16 ekaa meni jotenkuten mutta sitten klikkas. Jouduin tekemään hartiavoimin töitä että loput raput sain kivuttua ja lisää vauhtia antoi halu päästä paikkaan jossa kuninkaatkin käy yksin.

Rappujen yläpäässä jalat olivat kuin makaroonia tai pikemminkin kuin keitettyä spaghettia. Siihen jäi kaupoilla käynnit, täällä maataan kaikki neljä, minä, pikkumies, Milla ja pojan kissa Lilja.

Pikkumies on tässä kuvattuna jokunen vuosi sitten:



Nyt senkun odottelen milloin jalat taasen kantaa, sitten lähden maalle. Siellä jo kissat tuumailee että missä hitossa se ukkeli taasen luuhaa, pihalle pitäisi jo päästä.

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!


lauantai 12. marraskuuta 2016

Ärräpäitä.


Tänään päätin tehdä vain yhden työn, tai yhteen liittyvän työn.

Tilasin puutarharaktoriin lumiketjut renkaiden pitoa parantamaan, kun missään lähimailla ei sellaisia ollut kaupan. Ennen ketjujen päällelaittoa oli yksi puuha tehtävänä.


Renkaan ja lokarin väliin ei mahdu edes sormi,
saati sitten lumiketju.



Tollainen luukku missä nuo työkalut on täytyi irroittaa
että itse ongelmaan pääsisi käsiksi.
Peräosa raktorista on paksua metallia, kun taasen keula on muovia.


Etsin omasta metallijätepurkistani metalliputken pätkiä,
joista saattaisi tehdä tarvittavat korotuspuslat.




Kansi irti ja näkyvissä olevat reijät suuremmiksi.



Milla oli tällä erää laaduntarkkailijana.

Puslat paikoilleen ja uudet, paksummat ja pidemmät pultit paikoilleen ja homma oli siinä.


Nyt mahtuu piikkiketjut pyörimään, kunhan ne ensin posti tänne tuo.
Hyttyskarkotteen siirsin jo nyt odottelemaan tulevaa suvea.


Se toinen homma läksi alusta alkaen perssiilleen.
Testailin jo tekemääni auraa tuon oranssin vehkeen keulalla. Unohdin kuitenkin että se oli vasta alustavasti hitsattu kasaan ja meikä tietty kokeilee auran rajoja. No, kallistuksen hitsaukset rätsähti irti, persetti. Kyllä harmitti. No, ei muuta kuin konevajan lattiaa siistimään että saa sieltä perimmästä nurkasta hitsauskoneen esille ja käyttöön.

Nyt hitsasin sen kohdan kunnolla kiinni ja ei kun kokeilemaan.
Olin kuitenkin unohtanut hitsata auran alle sellaiset metallilautaset, noin 10cm halkasijaltaan, jotka estävät ettei aura haukkaa.
Sitten se haukkasi ja aura taittui raktorin alle. Meinasi huumori loppua.

Väänsin auran takaisin oikeaan muotoon ja sitten hitsasin ne lautaset, tuhkakuppia muistuttavat, paikoilleen. Samalla lisäsin viitisentoista kilon rautamöhkäleen takapyörien päälle pitoa lisäämään.
Jo kelpasi aurailla, oikeen hymy levisi naamalle. Harmi vaan että pihasta loppui aurattava, kun auraan vain parkkipaikan ja polut sinne ja tuonne.

Kuvia en tietenkään enää muistannu ottaa.
Söin poikkeuksellisen aikaisin aamupalaa, 12:30, huilailin yhden elokuvan verran ja sitten tein roskiskatoksesta puuttuvan toisen oven. Se sentään tuli kerralla valmiiksi.

Seuraavaksi illan toisen elokuvan pariin.

Kaikesta tuosta huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!



torstai 10. marraskuuta 2016

Päivän puuhia.



Aamulla ajattelin että en p*rkele nouse ylös hetekaltani.

Kun herää siihen että sattuu ja paljon, niin mieli on musta ja maan rajassa. Tuntui taas siltä kuin silloin kakarana kun ensimmäistä kertaa kietoi kuminauhan sormensa ympärille kohtuu tiukkaan niin sehän tuntui hetken päästä siltä että se sormi räjähtää sisältäpäin. Nyt 'kuminauhat' ovat raajojen siinä päässä mistä ne on kehossa kiinni.

Kipu on niin kova ettei paikallaan voi olla. Alati tarvitsee käsiä ja jalkoja liikutella, että edes hieman pääsisi kipua karkuun.
Tuumailen että minkälaisen satsin erilaisia kipulääkkeitä ottaisi. Täytyisi tasapainoilla niin että ottaa heti tarpeeksi sitä lievitystä mutta ei liikaa, muuten alkaa pääkopassa viskaamaan ja tulee niin huono olo että voisi vaikka heti oksentaa. Otan pitkävaikutteisia lihaskipuihin. Hermokipuun, alaselkäkipuun ja raajojen kipuun nappaan erinäisiä nappeja, niistä tulee yhteensä kahdeksan kappaletta. Viskaan napit kerralla suuhuni ja kulautan ne alas kurkustani mustikkakeiton kera. Viellä päälle kolpakollinen jääkaappikylmää vettä ja ai että on hyvää, vesi. Tunnin päästä otan vielä nopeavaikutteisia kipunappeja kaksi kappaletta ja toivon että 'kokteili' on sopiva.

Olin jo eilen taasen niin kovissa kivuissa etten saanut muuta kuin lumityöt tehtyä. Niin ja puita polteltua lämpimikseni. Muuten päivä meni selällään ja välillä kyljillään makoiluksi.
Täksi päiväksi 'tilasin' parempaa kuntoa.

Sainkin jo ennen kymmentä lähdettyä, itse itseni pakotettua pukeutumaan ja pihalle hommia vilkuilemaan. Tähdet eivät säkenöineet silmissä joten hiippailin työmaata kohti. Alkaisinko pöllejä koneella halkomaan vai tyrkkisinkö sirkkelin liiterin taakse ja pätkisin siellä odottelevan sekalaisen puutavaran.
Päädyin sirkkelöimään, vaikka se on multa kielletty kone silloin kun olen täällä yksin.

Kahdeksan isoa, kukkurallista kottikärryllistä tuli siitä puutavarasta noin 33 senttistä polttopuuta. Osa oli leveämpää kuin pituus. Niitä en alkanut halkomaan, pinosin vain kaikki liiteriin. Suuresta osasta puita tuli ai-van mie-let-tö-män mahtava tervan tuoksu. Tuonlaisen kun laittaa tulipesään ja raapaisee tulitikulla tulta perään niin siinä ei syttöjä tarvitse!

Kun sirkkelöity puutavara tuli kuskattua ja pinottua liiteriin, lempihommiani, päätin hetken huilailla. Harjasin päälläni olevan haalarin puhtaaksi, käppäilin eteiseen ja riisuin päällimmäisen ryysyt päältäni, sisään tultuani riisuin seuraavan kerroksen yltäni. Vieläkin makoilen kalsarill...alusvaatteisillani.

Hien kuivuttua kävin pesulla, söin kanaviillokkia ja jälkiruuaksi jäätelöä. Vaniljaa, koska siitä saa montaa erilaista kun vaihtelee mitä lisuketta jäätelön päälle laittaa. Syötyäni käynnistin tiskikoneen ja ajattelin näpytellä blogiini jotain...
Odottelen viellä  ½ tuntia ottaakseni iltapäivänapit ja sitten jatkannen hommia.

...

Hiippailin liiterille, nostin konekirveen päältä suojan pois ja aloittelin halkomishommat.
Tuntia kauempaa en kuitenkaan saanut hommia tehdä, koska selkä alkoi valittamaan ja vaatimaan töiden lopettelua. Puolisen kuutiota sain kuitenkin halottua ja osan niistä pinosin liiteriin, kuusenpilkkeet kärräsin laavulle ja puoli kottikärryllistä tuli oikein tervaisesta mäntypölkystä poltettavaa täksi illaksi.


On se kumma kun aina tämä ensimmäinen kuva kääntyy kyljelleen.
Mutta kun tarkkaan katsoo niin näkee mistä pölkky helpoiten halkeaa.
Viiva siirretty terän hollille.



Näin se helposti halkeaa isompikin pölkky. Koivua.
Avoimen oven alta lähtee ramppi, mitä pitkin kierittelen pöllit giljotiiniin.
Mulla kun on se viiden kilon raja, mitä painavampaa en saa nostaa.
Kuvan vasemmassa laidassa on mun 'työtuoli' pehmusteineen.



Pölkkyjä on viellä liiterin päädyssäkin halkomista odottelemassa
ja joitain oksaisempia kuusipöllejä viellä tuolla kulman takanakin.
Niitä jos en saa halottua niin ne palaa sitten ensi vuonna juhannuskokossa.



Liiteri alkaa kohta olemaan täynnä, motti klapeja sinne viellä saattaa mahtua.
  Loput pilkotut klapit tarvinnee viedä laavulle säilöön tai poltettavaksi.


Loppupäivän vietän sisätiloissa elukoitten kanssa.





Sitten asiaa hieman asian laidasta. Sirkkelöidessäni tuumin sanaaaa jota eri toimittajat käyttävät väärin. Viive sanasta tekevät viipeen, eikä viiveen niinkuin kuuluu olla. He perustelevat vertaamalla taive-sanaan. Taive, taipeen> viive, viipeen.
Minäpä kerron esimerkin mikä poistaa sanan 'viipeen' hevon helvettiin minne se mielestäni kuuluu.

Esimerkkinä on sana kyrpä. Eihän kukaan sano kyrpän vaan kyrvän. (kiroilua) Viive viiveen, näin sen kuuluu olla. :D

Kiitos ja anteeks!


Tästäkin huolimatta, oikein mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!



maanantai 7. marraskuuta 2016

Vastaanotto.

Kun on pari puolikasta päivää ja yhden yön pois kotoaan, ehtii tapahtua vaikka mitä.

Vaimolla on Lilja niminen kissa 2 vko:a hoidossa. Puolet ajasta on jo mennyt. Lilja ei tule Maisan kanssa toimeen, se alistaa Maisan viimeiseen nurkkaan ja Pekka taasen rrrrakastaa Liljaa niin paljon että Liljalta palaa hermot. Tästä syystä Vaimo pysyttelee Liljan kanssa kaupungissa ja minä kissoineni maalla.

Oltiin su-ma Millan kanssa kaupunkikodissa, pikkumiehen kanssa on niin mukavaa tapailla viikottain. Hän on likan poika. Hoidan asioitani sen ajan kun pikkumies on koulussa ja ainakin maanantain vietän hänen seurassaan, joskus jopa tiistainkin, jos olen paremmassa kunnossa.

Kissat Maisa ja Pekka, ne jätin tänne maalle sisätiloihin, eihän tollassia pieniä petoja raaski ulos jättää ja nehän ei oikein mielellään koko päivää sisällä viettäisi.
Köröttelin iltapäivästä tänne maalle, ruokakaupan kautta ja ajoin auton suoraan ulko-oven viereen. Samantien ovet auki ja kissat pihalle, sitten vasta tyhjensin lastin autosta.

Välillä kävin pihalla katselemassa että mitä ne elukat puuhailee siellä. Pekka innostui oikein näyttämään kuinka jyrsijä saalistetaan, sillä leikitään ja lopuksi tapetaan. Siis ilman sitä saalista se esitti ja aikalailla mukavaa oli katsella kun toinen oikein tanssii, hyppii ja rallaa riemuissaan. Lumi vaan pöllysi kun kissa veti kylkimyyryä, kiipeili sekunissa korkealle puihin ja hyppi niistä maahan. Vieläkin hymyilyttää kun tapahtunutta muistelee.

Toinen tapaus ei ollutkaan sitten niin hauska, paitsi tietty lukijan kannalta. Jätin vielä kurakelimatot lattialle kun Millan kanssa lähdettiin reissuun. Kantelin ruokatarpeet keittiöön ja muut sänkyyni purkua odottelemaan. Riisuin kaupunkivaatteet ja saapikkaat ja jo toisella askeleella astuin kissan paskaan.
Tapausta tutkiessani tulin jälkien perusteella siihen tulokseen että Pekka on taas ahminut ruokaa, nukkunut pitualleen matolla ja unessa tai unen ja valveen rajalla päättänyt laskea hieman suolikaasua ulos, joka onkin sitten yllätyksenä Pekalle tullut varren kanssa ulos, vai pitäisikö sanoa että varpusparvena, sillä ruikulipaskaa se oli, hienosti kuin viuhkana matolle levinneenä.

Maton raahasin pihalle ja levittelin sinne. Antaa paskan jäätyä ja sitten kaavin suurimmat pois ja seuraavan kerran kun ajelen Lahteen niin vien sen ja toisen saman värisen maton pesulaan putsattavaksi.

Täällä on se kissojen ovikello...
Nyt tuntuu että perse kun se tuli tehtyä. Molemmat kissat ramppaa edestakaisin, tietty eri aikaan ja pimmm-pommm raikaa yhtenään. Vaihdoin jo kukkokiekuu soittoäänen pimmpommiksi koska se kukkokiekuu kiekuu kolmesti ennenkuin lopettaa.
No, tämän näpyttelyn aikana on kissat jo tulleet sisään eikä täältä enää tänään iltaseitsemän jälkeen kissat pääse ulos, koska multa on voimat niin vähissä että taidan kohta kopsauttaa silmäluomet yhteen ja käydä kyljelleen iltapieruja laskemaan.

Sitä ennen tarttee vielä odotella että pyykinpesukone saa hommansa tehtyä. Pyöritän tänään koneellisen pyykkiä ja huomenna laitan heti aamusta toisen koneellisen pyörimään, koska tänään sain hankittua kauniita liinavaatteita ja nehän täytyy pestä ennen käyttöä.
Huomiselle on vielä yksi keikka toisesta kuolinpesästä, siitä kaverini, huonekaluja haen pois. Se on viiminen kerta tänä vuonna. Mökin myynti-ilmoitus saa olla netissä, jatkan keväällä sitten sen myyntiä, näin tänään sovittiin.

Siinä toisessa kuolinpesässä olisi viellä polttopuuta haettavana mutta en tiedä jaksanko ennen sen myyntiä. Siellä on tullut jo kuusi ostotarjousta kuolinpesästä, vaikka paikka ei edes vielä ole myynnissä, eikä vielä ainakaan kahteen viikkoon tulekaan!!

Polttopuuhommat eivät kuitenkaan ole vielä ohi tältä vuodelta. Tuolla liiterin kupeella on parisen mottia paksuja kuusi ja koivu pöllejä, joita ei kirveen kanssa ole saatu halki, siksipä ne on mulle annettu. Klapikoneella ne saa helposti halottua klapeiksi asti. Puolet olen niistä jo tehnyt. Toisella kupeella on sitten kaikenkarvasta laudan, piirun ja lankunpätkää, jotka sirkkelöin joskus pätkiksi ja kärrään sisälle liiteriin. Niistä parhaimmat ovat olleen kuivumassa vuodasta 1972 asti.

Nyt pyykit narulle ja nukkumaan.

Siitä huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!

Eiliset puuhailut...


(Tämän PITI ilmestyä menneenä lauantaina mutta jotain tein väärin. Ilmestykööt nyt sitten.)


...ja sitä edelliset.

Toissapäivänä leikin hiekkaleikkejä.
Ennenvanhaan kun olin voimani kunnossa, heittelin hiekkaa lumilapiolla kukkurallisia lapiollisia, koska tavallinen pistolapio kukkuroillaan tuntu liian hitaalle ja köykäiselle.

Otin peräkärryn mukaan ja kurvailin lähihiekkakuopalle. Omasta kun ei saa enää ottaa. Lumi oli jo satanut maahan niin piti muistella missa kohtaa oli hyvää suodatushiekkaa kaivoon. Osuin heti kohilleen, vaikka sitä oli vain parisen kuutiota jäljellä.

Koetin ensin heitellä kukkurallisia, mutta ei siitä näin paskan selän kanssa mitään tullut vaikka suorin selin sain sen lapiollisen heittää. Vanha romu mikä vanha. "Naisten" lapiollisia sai viskoa, eli puolikkaita. Kymmenen lapiollista ja tauko ja samalla käännyin 180 astetta jotta tulisi rasitusta tasapuolisesti selkää ja jalkoja ajatellen. Puolilleen otin kuorman ja tietenkään koko hommasta en tajunut räpsyn räpsyä ottaa...

Pihassa lastasin hiekkaa kolmiin kottikärryihin, jotta sain laskettua tilavuudet kohilleen. Ohje on että 25cm tarttee olla sitä suodatushiekkaa kaivon pohjalla, laskin kymmenen senttiä korkeammaksi.
Kummasti sitä on voimat vähenneet kun ei edes kukkuraista kärryllistä saanut ylämäkeen kärrättyä. Hain puutarharaktorin ja kiskoin sillä kaikki kolme kottikärryä hiekkoineen ylimpään kaivonrenkaaseen kiinni. Sitten puukalikat kärrynpyörän taakse ja ei muuta kun kippaamaan hiekat kaivoon, hienosti ne sinne meni.

Ennen edellistä tyhjäsin tietty kaivon niin tyhjäksi kun sen sain. Kaksi uppopumppua piti olla pumppaamassa vettä pihalle että sai pohjan näkyville, on sen verran hyvätuottonen kaivo.

Moisen puuhan jälkeen ajelin takaisin montulle ja viskelin niitä puolikkaita lapiollisia niin paljon kyytiin että sain kärryn jouset vastakumeihin vastaamaan.
Tällä hiekalla täyttelin osan kaivinkoneen jättämistä renkaan urista, vielä on kesää jäljellä  ...eikun siis pyörien uria jäljellä.

Kyllä on nyt paikat kipeinä noin pikkuruisesta hommasta, niinkuin aina hiekanheittelyn jälkeisinä päivinä mulla tuppaa olemaan, vaikka käytin tukivyötä ja muita tukijuttuja.

Peruuttelin kärryn pihan toiseen päähän ja siellä huomasin että kärrystä on molemmilta puolilta kärryn laidat revenneet irti. Tarttee kasata kaikki hitsattavat yhteen ja sitten hitsailla kaikki samalla kertaa kuntoon. Myös kärryyn on laitettava lisää rautaa ettei laidat enempää irtoilisi. Kovia kuormia olen sillä kyllä koko kesän ja syksyn kuskaillut.

Vielä eilisestä ennen kuvakavalkaadia.

Puutarhatraktorissa oli eri kokoiset ja koviksi kuluneet renkaat takapyörissä. Ne luistivat märällä nurmikolla ja siten ruopivat sammalpeitteen hajalle. Hankin jo kesällä uudet, leveämmät renkaat ja eilen vaihdoin ne vanteille.

Rengasrautaa en meinannut mistää kaupasta löytää mutta lopulta pilteemasta ne löysin. Yllättävän hyvin oli armeijassa opitut temput vielä mielessä, kun tubelesrenkaat sain kohtuu työllä irti vanteista ja helpohkosti uudet renkaat vanteille. Koe-ajelussa ei renkaat sutineet yhtään, kyllä kannatti vaihtaa!!



Kyllä tän kuvan piti olla oikein päin...



...mutta tästä näkee kuinka pieni kissa Maisa todella on.
Kun on hetken pitänyt Pekkaa sylissä ja sitten ottaa Maisan,
niin tuntuu kuin höyhentä nostaisi.
Pekka kun syö niin se syö kaksi pussillista ruokaa hetkessä.
Maisa syö ½ pussillista ja aikaa menee noin ½ tuntia.



Pekka teki tavallaan itse uuden yksiönsä.
Se kävi mun pyörätuolista pöllimästä lammasturkin.
Oli sen päällä jo tuolla viileässä eteisessä köllötellyt
mutta nyt se haki taljan tänne tupaan.

Avuliaana käsitin mitä Pekka meinasi, niipä nostin taljan korituoliin
ja Pekka sai rauhallisen ja turvallisen yksiön käyttöönsä.





Tässä ÄMMÄT, naaraat, M alkuisia nimiltään, ottavat alku-illan köllötyksiä.
Maisa lempiyksiössään ja Milla matollaan. Tai siis oikeammin
mattonsa päällä olevalla matolla, eli kurakelien matot ovat viellä lattialla.

Tänään on pyhäinpäivä ja huomenna on sunnuntai. Kokonaista kaksi vapaapäivää peräkkäin. Taidan viettää pää-osan ajasta lukemalla kirjoja ja ehkä roilaamalla netissä.

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!

lauantai 5. marraskuuta 2016

Aamusella.

Herään siihen kun kissat tulevat sänkyyni.

Viellä ne ovat hiljaksiin, kyttäävät kelloa vuorotellen että eikö se jo ole seitsemän se kello ja jonkin ajan kuluttua selvästi Maisa elehtii ja käkisee Pekalle että herätä jo se ukkeli, mulla on karseen kova tarve päästä tarpeilleni!
Pekka ojentaa etusormensa niin että pitkä, terävä kynsi tulee esille. Sillä se tuikkaa mua millon mihinkin. Tässä kohdassa Vaimo hyppäisi kattoon asti mutta meikä ei liikahdakkaan. Pekka katsoo tassuaan, levittää se apposen auki ja tuikkaa mun nahkaan neljä reikää...

Kun nousen, kiirehtivät kissat ulko-ovelle. Avaan sen kiireesti ja kissat pujahtavat nopeasti oven rakosesta pihalle. Milla kuorsaa viellä täysiä. Sen mielestä aamu on vasta silloin kun papparaisen puhelimesta raikaa tehosekoittimen kappale; hetken tie on kevyt kulkea. Herätys, hälyytys ynnä muut puhelimessa tarvittavat äänet olen valinnut vain sillä perusteella että niissä on pitkä intro.

Seitsemältä viimeistään nousen. Viiden ja seitsemän välillä.
Milla havahtuu, nousee ja menee ulko-ovelle. Lasken sen ulos ja samassa kissat pujahtavat sisään. Annan niille aamuruokaa, itse nappaan aamunapit kera mustikkakeiton ja lasillisen vettä.
Kissojen ruokailtua pääsee koira sisälle. Se käy nuolemassa kissojen lautaset ja painuu takaisin nukkumaan. Kissat lähtevät aamupesun jälkeen ulos pidemmälle retkelle.

Itse kaivaudun vielä sänkyyni, joko tuumailemaan tai sitten luen kirjaa tai lehtiä ja huonoimmillani avaan tämän läppärin ja alan lueskelemaan postia, etelä-suomen sanomia ja niiden jälkeen seuraamiani blogeja.
Jos on petipäivä niin katselen ohjelmia YLEareenasta ja jos sieltä ei tule mitään mitä haluttaisi katsona kurkotan kaappiin ja pujahdan sinne valitsemaan jonkun elokuvan katseltavaksi.

Kun suu tuntuu siltä kun sitruunaa söisi, tiedän lääkkeiden tehonneen ja kipujeni laskeneen sen verran että pääsen (hyvänä päivänä) pukeutumaan. Katson onko kirjoittamassani listassa sellaisia hommia mitä nyt viitsisi tehdä. Ellei, teen jotain muuta!

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!

perjantai 4. marraskuuta 2016

Illalla.

Kun aika lähenee illalla seitsemää, alkaa täällä tapahtua.

Olen jo viideltä tuikannut tulet kaminaan ja alkaa olla uuden pesällisen vuoro. Avaan perimmäisen ikkunan ja ulko-oven tuulettaakseni nopsaan paskankäryt ja muut 'pahat ilmat' pihalle. Siinä samalla tulevat kissat sisään ja koira häippäsee pihalle.
Kissat saavat iltaruokansa, minä suljen reijät seinissä ja laitan toisen pesällisen sekapuuta palamaan.

Kissat syövät minkä jaksavat ja sen jälkeen alkaa turkkien huolto, se onkin oma taiteenlajinsa se. Näin talven alussa kun kissat eivät vielä ole tottuneet kylmään, tulee sisälle pörröisiä kissoja ja se turkkihan tarttee huoltaa päivittäin ettei pääse pakkanen nahkasta pureksimaan. Maisa menee yksiöönsä (pahvilaatikko kaminan edessä) lämmittelemään ja turkkiaan huoltamaan ja Pekka siivoaa turkkinsa keittiön pöydällä tai ikkunanlaudalla. Kumpaan paikkaan sattuu lämpöpatteri tuikkaamaan paremmin lämpöä.

Koira on tänä aikana kiertänny iltalenkkinsä ja haukahtaa kuistilla sisään päästäkseen ja minähän täällä portsarina olen eli ei muuta kuin ovi auki ja samantien kiinni.
Koira menee hetimiten syömään sen märän ruuan minkä kissat ovat jättäneet. Joskus ei pääse kuin lautasen nuolemaan mutta saa siinäkin 'paremman ruuan' makua aisteilleen.

Puolelta nappaan iltanapit, pesen hampaat ja muuta iltatointa suorittelen ja sen päälle käyn tähän sänkyyn selälleni.
Maisa tulee rinnan päälle rapsutettavaksi ja sen turkki on oikeen kuuma, likellä +50 astetta nyt ainakin.
Pekka tulee sänkynsä ja mun yöpöydän kautta ohimarssille. Korvani kohdalla se sanoo miu ja jatkaa matkaa DVD soittimen päälle. Siinä se odottaa kunnes nousen ja avaan herralle vaatekaapin oven. Sinne Pekka tekee pesän ja ottaa alku-illan unet. On todella turvallisen oloinen paikka.

Maisa siirtyy mun vierelle nukkumaan siksi aikaa kunnes itse käyn levolle.
Milla-koira havahtuu kuorsailustaan ja kattelee hölmistyneenä ympärilleen. Ilme on että jaahas, joko se on unille menon aika. Kuorsannut jo tuntitolkulla.

Seuraavasta alkaa illan viimeinen numero:
Nousen ja avaan sänkyni. Maisa poistuu kiroillen ja menee saunalle löylykiulusta vettä juomaan. Pekka havahtuu, 'tulee ulos kaapista' ja menee syömään kuivaruokaa. Milla taasen nousee istumaan ja se tarkkailee mun touhuja.
Riisun vaatteeni ja laitan ne pukemisjärjestykseen tuolille. Laskostan peittoni seinän viereen ja köllähdän ihanalle hetekalleni.

Maisa tulee mun jalkojen väliin, tuohon nilkkojen ja polvien välille nukkumaan, mua lämmittämään.
Pekka tulee mun kainaloon, nuolaisee mua muutaman kerran, käy kehräämään ja sulkee silmänsä. Itse sammutan valot.
Mutta mitä tekee koira.
Se alkaa syömään. Ensin se nuuhkii kol neljää ruokakippoaan että mitäs sitä on tänään tarjolla. Aina on samaa. Se ottaa yhden naksun, kävelee mun luo, syö naksun ja kävelee kipoilleen valitsemaan seuraavaa suupalaa ja sen tehtyään se astelee mun sängyn viereen ja rouskuttelee suupalan ja sitten taas keittiöön. Tätä se tekee kunnes on mielestään saannu tarpeeksi muonaa. Edestakaisin, kymmeniä kertoja joka ilta.

Syötyään se käy tarkkaan nuuhkimassa että kuka nukkuu missäkin. Jos joku lattiaa korkeemmalla oleva paikka on vapaana se hypähtää siihen, tekee muutaman piruetin ja käpertyy siihen paikkaan. Hetken se vielä tarkistelee että kaikki on OK ja sitten se huokaisee syvään ja käy yö-unille.

Mun sängyssä tapahtuu viellä. Kun tunnen että uni alkaa viedä mua, käännyn oikealle kyljelleni. Maisa siirtyy polvieni mutkaan kehräämään ja nukkumaan. Pekka siirtyy mahani kohdalle nukkumaan eika kauaa ehdi kulua kun tämä orkesteri kuorsaa niin että seinät tärisee.

Aamulla on taasen uusi tarina.

Siitä huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!

torstai 3. marraskuuta 2016

Tapahtumia täällä.

Kaikenlaista on tullut puuhailtua.

Kuolinpesät on nyt pää-osin tyhjennetty. Siitä on syntynny sellanen haitta että täällä on kaikki varastot kattoja myöten täynnä. Liiteri on tietty täynnä polttopuuta ja laavullekin oon viitisen mottia klapeja säilönnyt. Mersu pullistelee tavarapaljoudesta ja hätäisesti pystytetty 'hitsaamoteltta', joka on kanssa täynnä, romahti eilen kasaan.
No, säilyy ne tavarat sielläkin.

Vaihdoin sängykseni maan mainion uusi-putkisänkyosakeyhtiön, eli tuttavallisemmin UPO:n, valmistaman hetekan. Tykkäsin jo vuosia tässä kylässä käydessäni makoilla ja nyt se vihdoin on mun oma. Tässä on alla toinen heteka, joka tavallaan on kuin vuodevaatesäilö, mutta sen saa nostettua sängyksi. Vuodevaatteiden sijaan säilytän siellä laatikkoa missä mulla on huisin monet villasukat ja sitten vesiliukoisia maaleja n.10 litran pöniköissä. Aivan mahtavaa on tässä köllötellä, selkä kiittää.

Ennen tätä hetekaa oon viimosen 20 vuotta maannut Lahtelaisen Jovi:n tekemällä sängyllä. Se on valmistettu 50-luvulla. Hyvä siinäkin on ollut makoilla mutta heteka kyllä vie voiton. Lahtelaisia sänkyjä siis kumpikin. Tuon Jovin tekemän sängyn raahaan yläkertasängykseni, heti kun joku tulee täällä käymään. Sänky on niin jumalattoman painava etten sitä yksin ala ylös raahaamaan. Siinä saa kun selän kipeeksi.

Eilen laittelin eteisen päätyseinälle kierrätysmyymälästä bongatun, -75% alessa olleen kaapin. Peiliovet oli töhriintyneet johonkin mustaan, siksi oli alessa. Ihmesienellä ne mustat töhryt hinkkasin pois ja nyt se on taasen siisti. Edellisen kaapin olin peruutellut pyörätuolilla tuusan paskaks, tai niinkun pikkumies sanoo että, tuusan nuuskaks.
Kaapin alapuolelle kiinnitin sellaisen vaakatasossa olevan sähköpatterin, minkä päällä voi kuivailla kastuneita kamppeita.

Sitten via dolorosa: Kun kaapin ja lämmittimen laitto sujui kuin leikki, päätin tehdä toisen projektin, siis sellassen mikä olisi pitänyt tehdä jo kesällä. Vesi sisäkautta vessaan, eli pesuhuoneesta keittiön kautta vessan kaappiin, jossa on se vedenlämmitin joka lämmittää vettä vaan silloin kun vettä kraanasta lasketaan. Honkkarista 99€.

Lyhyesti kerrottuna, koko loppupäivän sain tuhrata siinä hommassa ja käydä 20 kilsan päässä rautakaupassakin, mutta kun olin päättänny homman tehdä kerralla loppuun niin sen myös tein. Lisähoukuttimena oli se, että vedet joutui laittamaan poikki homman ajaksi. Meillä kaikki vesiputket kulkee näkyvissä, ne oon vaan maalaillut ympäristön värisiksi.

Kissat toimivat kiitettävästi tarkastajina koko pitkän päivän.
Itte olin tasan valmis iltatoimiin ja petiin kun hommat oli tehty, oli siivottu ja tavarat ja työkalut oli laiteltu paikoilleen.

Tänään napsautin ensimmäisen lämpöpattereista päälle, puilla oon lämmitellyt tähän saakka. Aamulla oli enää hitusen alle 12 astetta plussan puolella täällä sisällä. Ulkona oli kolmatta astetta pakkasta.
Kissat ramppaavat edestakaisin, sisään ulos sisään ulos, kun eivät viellä ole tottuneet kylmään ja kun on niitä jyrsijöitä tapettavana ja sitten ne heikoimmat linnut tarttee tappaa jotta kannat pysyy elinvoimaisina...

Näistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!

torstai 27. lokakuuta 2016

Englantilaisten kissojen päivä.


Alkoivat kipulääkkeet töihinsä ja minä pääsin liikkeelle.

Ensimmäinen pesällinen puita oli palanut jo hiillokselle, kun päätin nousta sängystäni ja pukeutua. Pekka ja Milla läksivät mukaani kun menin ulos miettimään mitä töitä sitä alkaisi tehdä. Sataa tihuutti mutta meitä ei sade haittaa kun ei olla sokerista tehtyjä niinkuin tuo Vaimo sanoo olevansa.

Liiterissä nostin valmiiksi täytetyt puukassit kottikärryn kyytiin ja tyrkin ne pihaa pitkin ulko-ovelle ja siitä nostelin ne sisään. Mukavaa oli täyttää puulaatikko puilla ja samalla siinä latasin toisenkin pesällisen palamaan.


Maisa nauttii yksiössään.



Tyhjät kassit kärräsin takaisin liiterille, mutta en täyttänytkään niitä vaikka normaalisti ne valmiiksi täyttelen, koska olisi kaksi hommaa mitä tänään tehdä ja niistä kummastakin tulisi lisää poltettavaa.

Joko hakisin anoppi-vainaan pihasta loput polttopuut tai sitten sirkkelöisin pidempää puuta polttopuun mittoihin. Kaivossakin pitäisi käydä, siellä oleva kulmaliitos vuotaa ja se pitäisi vaihtaa toisenlaiseksi. No, kaivohommiin ei yksin kannata alkaa ja ilmakin on niin raaka etten nyt ulkohommissa ala itseäni palelluttamaan. Sitäpaitsi sirkkeli ei oikein sateesta tykkää.


Milla koettaa olla mahdollisimman pienenä,
ettei vaan Pekka huomaa ja aja lattialle nukkumaan.





Päätettiin sitten kolmistaan että tänne ei jäädä, vaan mennään sisälle ja vietetään Englantilaisten kissojen päivää.

Pekka kyttää muitakin lintuja
kuin noita mustia tuossa ikkunalla.



YLE lähetti taannoin ohjelmaa englantilaisista kissoista. Siinä kissoille kiinnitettiin kaulapantaan pieni kamera ja paikannin.
Tapahtumia tutkiessaan tutkijat havaitsivat että kissat liikkuivat aika pienellä alueella, kävivät sovitusti, tai sitten ei, toistensa luona syömässä (kissan luukut!) ja nukkumassa.

Sadepäivinä yksikään kissoista ei lähtenyt ulos, vaan ne viettivät Englantilaisten kissojen päivää. 

Samaan mekin päädyimme tänään täällä.

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!





tiistai 25. lokakuuta 2016

Ensilumi.




On se vaan kaunista, juuri satanut lumi.
Tai räntää tää nyt tietty oli. Tai on.





Kissat kiskoo "kaksin käsin" ruokaa massuihinsa, että tarkenevat tunti toisensa perään kytätä ateriomassa käyviä lintuja. Välillä vaan pikaisesti sisällä käymään, rasvaista maitoa juomassa ja sitten heti takaisin ulos.





Koira, Milla nimeltään, käyttää tilaisuuden hyväksi makailemalla mahdollisimman pitkänä tekoturkiksella. Jäätelön loputkin se latki makuultaan.


Näistä huolimatta, mukavaa päiväjjatkoo sulle sinne!!

lauantai 22. lokakuuta 2016

Ryvettynyt piha.


Piha on sotkettu.

Itse olen sen aiheuttaja, tavallaan. Mulla on tänään ollut niin kipeänä selkä etten saanut kuvattua erinäisiä työvaiheita joista sotku aiheutui. Sentään lopputulos tuli tallennettua.

Siisti sammalikko on ...... jossain.

Syy löytyy alempaa.




Miehet tulivat tänään ja tekivät kaivon.
Tekivät sen viimeisen päälle hyvin.
Vesitilaa tuli viitisen kuutiota.
Naapuri teki työn talkoillla.



Itse luon tuon lopun ojan umpeen, kolmisen metriä sitä on vaan
ja se homma hoituu helposti kun vaan kottikärryistä
kaatelee savet ja hiekat ojaa täyttelemään ja itse sitten voi
hypellä maata tiiviimmäksi.



Tuo harmaa putki on se eristetty vesiputki
ja mustan putken laitoin varoiksi samaan ojaan,
jos vaikka kaivoon täytyy myöhemmin laittaa
sähköjohto tai vaikka otsonaattori.


Antaa nyt talven tehdä työnsä, keväällä sitten tuodaan paikalle multaa ja tehdään sen avulla lopullinen siistiminen ja sitten on aika uuden sammalikon ja valkoapilan kylvölle. Vuoden päästä näistä sotkuista ei näy jälkeäkään. 


Kaikesta huolimatta, oikein mukavaa viikonloppua sulle sinne!!