perjantai 4. marraskuuta 2016

Illalla.

Kun aika lähenee illalla seitsemää, alkaa täällä tapahtua.

Olen jo viideltä tuikannut tulet kaminaan ja alkaa olla uuden pesällisen vuoro. Avaan perimmäisen ikkunan ja ulko-oven tuulettaakseni nopsaan paskankäryt ja muut 'pahat ilmat' pihalle. Siinä samalla tulevat kissat sisään ja koira häippäsee pihalle.
Kissat saavat iltaruokansa, minä suljen reijät seinissä ja laitan toisen pesällisen sekapuuta palamaan.

Kissat syövät minkä jaksavat ja sen jälkeen alkaa turkkien huolto, se onkin oma taiteenlajinsa se. Näin talven alussa kun kissat eivät vielä ole tottuneet kylmään, tulee sisälle pörröisiä kissoja ja se turkkihan tarttee huoltaa päivittäin ettei pääse pakkanen nahkasta pureksimaan. Maisa menee yksiöönsä (pahvilaatikko kaminan edessä) lämmittelemään ja turkkiaan huoltamaan ja Pekka siivoaa turkkinsa keittiön pöydällä tai ikkunanlaudalla. Kumpaan paikkaan sattuu lämpöpatteri tuikkaamaan paremmin lämpöä.

Koira on tänä aikana kiertänny iltalenkkinsä ja haukahtaa kuistilla sisään päästäkseen ja minähän täällä portsarina olen eli ei muuta kuin ovi auki ja samantien kiinni.
Koira menee hetimiten syömään sen märän ruuan minkä kissat ovat jättäneet. Joskus ei pääse kuin lautasen nuolemaan mutta saa siinäkin 'paremman ruuan' makua aisteilleen.

Puolelta nappaan iltanapit, pesen hampaat ja muuta iltatointa suorittelen ja sen päälle käyn tähän sänkyyn selälleni.
Maisa tulee rinnan päälle rapsutettavaksi ja sen turkki on oikeen kuuma, likellä +50 astetta nyt ainakin.
Pekka tulee sänkynsä ja mun yöpöydän kautta ohimarssille. Korvani kohdalla se sanoo miu ja jatkaa matkaa DVD soittimen päälle. Siinä se odottaa kunnes nousen ja avaan herralle vaatekaapin oven. Sinne Pekka tekee pesän ja ottaa alku-illan unet. On todella turvallisen oloinen paikka.

Maisa siirtyy mun vierelle nukkumaan siksi aikaa kunnes itse käyn levolle.
Milla-koira havahtuu kuorsailustaan ja kattelee hölmistyneenä ympärilleen. Ilme on että jaahas, joko se on unille menon aika. Kuorsannut jo tuntitolkulla.

Seuraavasta alkaa illan viimeinen numero:
Nousen ja avaan sänkyni. Maisa poistuu kiroillen ja menee saunalle löylykiulusta vettä juomaan. Pekka havahtuu, 'tulee ulos kaapista' ja menee syömään kuivaruokaa. Milla taasen nousee istumaan ja se tarkkailee mun touhuja.
Riisun vaatteeni ja laitan ne pukemisjärjestykseen tuolille. Laskostan peittoni seinän viereen ja köllähdän ihanalle hetekalleni.

Maisa tulee mun jalkojen väliin, tuohon nilkkojen ja polvien välille nukkumaan, mua lämmittämään.
Pekka tulee mun kainaloon, nuolaisee mua muutaman kerran, käy kehräämään ja sulkee silmänsä. Itse sammutan valot.
Mutta mitä tekee koira.
Se alkaa syömään. Ensin se nuuhkii kol neljää ruokakippoaan että mitäs sitä on tänään tarjolla. Aina on samaa. Se ottaa yhden naksun, kävelee mun luo, syö naksun ja kävelee kipoilleen valitsemaan seuraavaa suupalaa ja sen tehtyään se astelee mun sängyn viereen ja rouskuttelee suupalan ja sitten taas keittiöön. Tätä se tekee kunnes on mielestään saannu tarpeeksi muonaa. Edestakaisin, kymmeniä kertoja joka ilta.

Syötyään se käy tarkkaan nuuhkimassa että kuka nukkuu missäkin. Jos joku lattiaa korkeemmalla oleva paikka on vapaana se hypähtää siihen, tekee muutaman piruetin ja käpertyy siihen paikkaan. Hetken se vielä tarkistelee että kaikki on OK ja sitten se huokaisee syvään ja käy yö-unille.

Mun sängyssä tapahtuu viellä. Kun tunnen että uni alkaa viedä mua, käännyn oikealle kyljelleni. Maisa siirtyy polvieni mutkaan kehräämään ja nukkumaan. Pekka siirtyy mahani kohdalle nukkumaan eika kauaa ehdi kulua kun tämä orkesteri kuorsaa niin että seinät tärisee.

Aamulla on taasen uusi tarina.

Siitä huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!

4 kommenttia:

  1. Ihania karvakamuja! Pitävät vielä huoltakin isännästä;-)

    VastaaPoista
  2. Ihana kertomus:)Ja täytyypä kertoa, että meillä koira syö sekunnissa 300g nappuloita, labradori-aina nälkä-ahmija!

    VastaaPoista

Kiitos käynnistä, jätäppä kommentti!!