keskiviikko 28. joulukuuta 2016

2 vko.


Viimeisten kahden viikon ajalta olisi ollut tylsää kirjoitettavaa:

Niisk, köh köh, hatshii. Kuuma/kylmä/kuuma/kylmä. Tuota 24/7.
No jos totta puhutaan niin mahtui tuohon kepeä kolmen päivän veret seisauttava migreeni. Ei oltu tavattukaan neljännesvuosisataan ja siksi se kait musta kiinni piti niin tiukasti ja voimallisesti.

Sama juttu flunssasta. Koko eläkkeelläoloaikana en ennen tätä ollut sairastanut ainuttakaan flunssaa tai muuta räkätautiä ja sekin kiittää tapaamisestaan nyt jo kolmatta viikkoa.

Meikä kun ei mitään päivä-unia harrasta niin temmon kahdet/kolmet lisäunet päivittäin. Voimat moinen tekemättömyys vie aivan täysin. Elukat kiittää. Aina on pehmeä ja lämmin makuu-alusta paikalla kun on tarvis. Ruokahuolto vaan ei pelaa niin hyvin kuin ovat tottuneet.

Tätä on nyt liikkeellä, ainakin reilusti yli puolet lähisuvusta on voipuneina sänkyjensä pohjilla. Odotankin jo innolla milloin ruokahalu kotiutuu reissultaan.

Näistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!


lauantai 24. joulukuuta 2016

tiistai 20. joulukuuta 2016

Lunssa.



Päivät ja yöt ovat menneet selällään.

Syy on tietty tämä flunssa. Ensimmäinen kymmeneen vuoteen, muistan sen siitä etten ole eläkkeellä ollessani ollut flunssan runneltavana kertaakaan. Tämä alkoi jalkasärkynä ja siirtyi sitten pääkoppaan asti. Aivan kuin vannetta kiristettäisiin vähitellen. Aivastuttaa älyttömästi, minä kun en juuri koskaan aivasta ja nyt niitä tulee toista kymmentä peräjälkeen! Yskittääkin. Yskä lähtee yskimällä, nälkä syömällä ja akka juomalla...

Likanpojan luo olen nyt päivittäin mennyt sairastamaan. Kulmasohvalla makaillaan kolmestaan kun on tuo koirakin otettava mukaan. Ei kyetä todistuksen hakuunkaan vaikka koulu on parinsadan metrin päässä.
Kissat kertovat kotiin tullessani kumpikin  päivän tapahtumista. Pekka eritoten. Sen piti päästä oikeen syliin asti ja sitten olkapäältäni vaatekaappiini iltapäivätorkuille. Maisa kertoo tapahtumat vasta kun ollaan sängyssä vierekkäin ja samalla on sitä rapsuteltava riittävästi. Ellei niin neidon mielestä käy, paukuttaa se hännällään niin kiivaasti että kyllä tuntuu!!

Mulla lunssa on tehnyt typeriä juttuja. Päivät palelen vaikka on kuinka ryysyjä päälleen riipinyt ja yöt menee hikoillessa, viisikin paitaa yössä on vaihdettava ja lisäksi, kun joudun kipujen takia täällä kaupunkikodissa enempi kipulääkkeitä syömään, on välillä oksennus tullut jo hampaiden taakse asti. Ämpäriä on pidettävä alati vieressä kun ei täältä peräkammarin perukoilta meikäläinen pääse tarpeeksi rivakasti posliinijumalaa kumartamaan eikä oksentaakkaan viitsi ainakaan tuntiin kipulääkkeiden ottamisen jälkeen kun muuten menee kalliit lääkkeet hukkaan, kun ei voi olla varma onko ne jo menneet verenkiertoon vai ei ja jos sitten liikaa nappeja napsii niin menee sekaisin kuin seiväshyppääjä pudottuaan päälleen urheilukentällä.

Liekö tämä sitten tätä mieskuumetta... ;DDD





Tästäkin huolimatta, mukavaa joulunalusviikkoa sulle sinne!!



perjantai 16. joulukuuta 2016

Innostus.

Mikään ei kiinnosta eikä innosta.

Olen käyskennellyt pihassa innostusta etsimässä. Pihahommat ei iske. Kävin konevajassa ja katselin mitä töitä ja korjauksia on kesken, mikään ei iskenyt tulta että alkaisn töille. Kylmä kipristi varpaita ja sormia, liikkeelle oli päästävä. Puin koiralle heijastinvaljaat, hain itselleni kävelykepin missä on piikki siinä päässä mikä osuu maahan ja lähdin liikkeelle.

Lumessa ei ollut postiauton jälkiä eli oli turha avata postilaatikkoa. Jatkettiin tien yli metsätielle ja siitä sitten hissukseen eteenpäin. Koira oli mielissään kun pääsi omaa pihaa pidemmälle, harvoin se pihasta mihinkään näin talvella lähtee vaikka vapaana onkin.
Kyllä se piristi kummasti kävelylenkki mutta en töille alkanut silti. Aloin joutohommille.

Hain erän ostoksia ja aloittelin niiden paketoimisen. Se on helppoa kun talossa on kissoja, unessa.
Jo siinä vaiheessa kun hain teipit, narut ja lahjuspaperit alkoi toisen kissan korvat heilua. Ne on itte piruja kissat kun unissaankin kyttäävät mitä talossa tapahtuu.

Olin mielissäni kun sain ensimmäiseen pakettiin paperin päälle ja narun ympärille. Toista aloitellessa tapahtui ensimmäinen hyökkäys. Paperissa kynnenviiltoja ja rypistymiä. En antannut sen haitata vaan käärin lahjuksen siihen paperiin ja teippailin isoimmat repeämät ja reijät ja siirryin narun kieputtamiseen.

Jo tarttui kissa tiukasti naruun kun sitä kelalta purin ja aloin kieputtamaan sitä paketin ympärille. Tässä vaiheessa kissat ovat jo niin paljon adrenaliiniä vereensä pumpanneet, että kannatti aloittaa harhauttelu. Sitä varten housuntaskuni olivat pullollaan viskottavaa. Tinapallo lennähti tuvan toiseen päähän ja kissat perässä. Ehdin pikaisesti seuraavan paketin paperoida ja sitten taas harhautus, tällä kertaa lensi kaksi hiirtä. Yllättäen ne osuivat kohdilleen koska kissat tappoivat niitä niin kauan että sain ennätykselliset kolme lahjaa paketoitua.

Saman kaavan mukaan meni loppuerä pakettiin, tosin harhautusten teho hiipuu mitä pidempään niitä viskoo. Pekalla oli viellä niin kova into päällä että hän varasti toisen narurullan ja ja aloitti sen tappamisen. Se käy niin että narurulla kahlitaan tassuilla niin, että pääsee viellä puremalla tappamaan. Tätä jatkuu joskus minuuttejakin, takajaloilla se raapii eniten, viskoo pitkin ja poikin ja puree niin että pää tärisee.

Paketointi oli parasta keskeyttää ja siirtyä muihin hommiin. Tällä kertaa se oli tasojen ja kaappien pyyhintä, siis ulkopuolelta. Myös tämä homma kannattaa tehdä silloin kun kissat ovat sisällä/hereillä. Sankoa ei saa niin ylös etteivätkö kissat saisi siitä otettaan. Aluksi lyödään tassuilla vaahtoa tainnuksiin ja kun siihen kyllästytään niin aletaan jahdata siivousliinaa.

Tarkkana saa olla ettei käsiin tule syviä naarmuja kun kissapedot hyökkii saaliinsa kimppuun. Roikkuvatkin penteleet rätissä kun sillä koetan pyyhkiä. No, tasot ja ovet tuli pestyä, jääköön homma nyt tähän.
On niin että kissat aivan kuin tietäisivät mitä aion tehdä päivän mittaan ja muuntavat omat päiväohjelmansa siihen sopivaksi. Siihen aikaan kun aloitan harkita imurointia, ei kissoja näy missään mutta kun aloittelen jotain hommaa mistä ne tykkäävät, niin heti ovat siinä ympärillä pyörimässä ja osallistumassa.

Tässä leffapätkä viiden vuoden takaa:



maanantai 12. joulukuuta 2016

Otsikko.

Katselin eilen YLE areenasta Human nimisen dokumenttiohjelman. Kannattaa katsoa.

Eilen köröttelin maalta kaupunkiin. Oli tultava jo eilen koska mulla on heti aamusta kuulontutkimus. Likka soitti ettei auto lämpiä tolpassa ollessaan kunnolla. Niitten taloyhtiössä ei saa pitää yhtä aikaa sisätilan-, ja moottorin lämmitystä päällä, joten asensin sinne jokunen vuos takaperin sellassen vehkeen joka antaa sähköä vuorotellen sisään ja moottorille. Mittausanturin siirsin otolliseen paikkaan ja kun se paikka oli hankalassa paikassa niin huomasin kotiin tultua että oli tullut monta haavaa käsiin.

Siellä kun lopeteltiin homman niin tultiin harjun kautta kotiin. Mukavaa oli siellä pitkästä aikaa käppäillä ja Millakin nautti täysin rinnoin. Koetti se lähteä rusakonkin perään muttei se jaksannu ees sataa metriä juosta. Pitäisköhän ostaa sille maastoajoon tarkoitettu moottoripyörä perseen alle niin johan kulkis!.😁

Unessani nyt aamulla menin rankan tyopäivän jälkeen nukkumaan ja olikin aikamoinen yllätys kun heräsinkin kaupunkisängystä. Nyt pimeällä kun herään niin koetan keksiä (siis pimeydessä) mistä herään.

Nuoruusvuosina heräsin jonkun tyttelin kainalosta. Aamupalalla kysyin että missäs päin kaupunkia ollaan. Vastasi että Karjalankadulla. Mietin hetken ennenkuin kysyin että joo mutta missä kaupungissa... Siihen aikaan tienistit meni melko tarkkaan viinaan, lauluun ja naisiin ja loput sitten johonkin turhaan niinkuin ruokaan ja asumiseen...

Nyt on noustava, Milla tarttee käyttää ulkona, ennen tutkimukseen menoa.

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!

lauantai 10. joulukuuta 2016

Yhdeksän maissa.


Tartteehan blogissa aina välillä kuvia olla.
Tapahtumat yhdeksän kieppeillä.


Pekka kyttää lintuja hämärissä.



Tai valot päällä mutta kaikkein tärkeintä on kytätä.
Ja sitten pompata päin lasia saaliin tullessa
tarpeeksi lähelle.



Maisa on hauska kun se lämmittelee.
Aivan makaa se silloin raatona.
Nyt ei ollut yksiö oikealla paikallaan
niin sitten maataan tässä.



Milla on tehnyt itselleen majan.



Hyllylle on ilmestynyt uusi kissa.



Toin 'lukuvalokissan' tänne roikkumaan.



Lasikissa siirtyi ilmapuntarin tieltä tänne.
Se täytyy sijoittaa niin ettei kissat pääse sitä tiputtamaan.



Hauskat kissaveljekset riippuvat nyt kokeeksi tuossa.

Mukavaa...



La.



Nyt aamulla heräsin muutaman sekunnin ennen kun känny ennätti herättää.

Maisa istui lattialla naama muhun päin ja käkätti, kä-ä-ä-ä. Se sanoi selkeesti yöpöydällä istuvalle Pekalle että kattos nyt sitä kelloa, nyt se on seittemän joten alappas toimia, mee ja naukase ton papan korvaan, mulla alkaa jo kohta olemaan kiire päästä pihalle.

Niinpä ne tekivät, lähtivät kaikki kolme samalla ovenavauksella. Milla jo soitti summeriaan, haukkui, ennen kuin ehdin itse kusasta. Ajattelin että mikä siellä nyt on ehtinny tapahtumaan kun pahvipää jo samantien haluaa sisälle. Milla olikin vaan käynny pikapissalla ja kiireesti takaisin nukkumaan. Oli kait joku hyvä uni jäänny kesken. Kissat on tässä kohdin olleet ulkona jo liki kaksi tuntia.

Kiinnitin jokunen aika sitten ulko-oven karmeihin leuanvetotangon. Tarkoitus olisi että saan vedettyä yhden leuan ennen juhannusta. Nuorena poikana vetelin niitä reippaasti yli sata. Harmistuin niin kun hävisin nuorisotalolla leuanvetokisan että päätin etten seuraavaa häviä. Siellä kisattiin roikkumalla katolle vievillä tikarappusilla. Kun olin ohittanut parhaan tuloksen, 33 kipaletta, niin saatoin jo pelleillä. Leuanvetoja kummallakin kädellä yksinään, itseni vettäisy samalla  kyykkyyn ja ties mitä muuta, en muista, mutta kun sitten kysyivät multa että millä lihaksilla sä ton teit niin vastasin että amerikkalaisilla piilolihaksilla.

Tuli tuossa mieleen että kun jokunen aika sitten puhuttiin Vaimon kanssa että hän on nyt samoissa mitoissa kun silloin kun häitä vietettiin, niin että minulla sama on mahdottomuus. Paino on sama, 72kg, mutta pituus ei enää piisaa, -5cm, kun lyhenin selkäydinvamman takia. On meinaan aikalailla harmittavaa kun ei enään mihinkään yllä. Tein tämän talon omille mitoilleni.

Kissat soittelivat ovikelloaan. Maisa syöksyi suoraan syömään mutta Pekka vaan jäi minua puskemaan. Se hyppää kaapiston päälle ja siitä puskee mua kylkiin ja massuun. On huomannut etten enää hyvittele jos lattialta puskee. NIIN niin sanoin Pekalle että miksi et syömään mene ja samalla nostin sen syliini. Laitan toisen käden kissan takajalkojen välistä niin että käsi kannattelee kissan massua ja toisella kädellä kannattelen sitä rintamuksista.
Pekka oli ilmeisesti käynnyt Toijalan jyrsijäbaarissa aamupalalla. Niin piukka mahanahka sillä on nyt! Maisa syö viellä mutta Pekka on jo varmistannu itselleen parhaan aamu-unipaikan mun kainalossa.

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Vanhaa ja uutta.

Maisa on nyt tänä talvena makoillut kaminan eteen nostetussa matalassa pahvilaatikossa lämmitelläkseen. Siinä yksiössään se on tappannu leluhiiriään ja muuten vaan kieriskellyt tai maannut kuin raato nautiskellessaan. Se on siitä hassu kissa että se oikeen paahtaa itseään lämmössä.
Kun se sitten sieltä lämmittelemästä tultuaan pomppaa mun sänkyyn, on sen turkki jotain 40-50 asteinen, että lämpöstä on. Silti se ei jää saunaan löylyille, koska pelkää kiukaan sihinää.

Nyt eilen Maisa otti takasin vanhan lämmittelypaikkansa.
Kaminan vieressä on vaatekaappeja ja kaminan yläpuolella menee rappuset yläkertaan. Siitä se toisiksi ylimmältä rappuselta vaaraa ja polttavaa kuumuutta uhmaten ponkaisee kaminan yli vaatekaappien päälle lymyämään. Joskus ennen se vietti siellä koko päivän. Se saa olla siellä ihan rauhassa koska kukaan muu ei sinne pääse ja verrattuna pieneen pahvilaatikko-yksiöönsä niin tämä kaapinpäällinen on kuin iso kartano!

Pekka, Kapteeni Mustavarvas, on herätellyt mua vuosien mittaan massuni päälle pomppaamalla, päälläni kävelemällä, naamaan läppäämällä tai sitten kynsillään pistämällä tai raapaisemalla. Mikään noista ei ole Pekan mielestä toiminnu toivotulla tavalla, koska olen painunnut täkin alle piiloon tai muuten väistellyt Pekan "hyökkäyksiä."

Nyt se on muutamana päivänä aamuna herätellyt mua uudella tavalla. Mistä lie on sille ajatuksiin tullut mieleen tämä uusi herättelymuoto. Ehkä tai ainakin osittain siitä että kun Pekka moisen toiminnon suorittaa, niin se saa sillä heti jakamattoman huomion.
Se pomppaa mun petiin, kävelee sängyn laitaa pitkin mun pään kohdalle, laittaa suunsa mun korvaan kiinni ja...
...sanoo KRAAK, eikun siis miau! Aina herään ja nousen saman tien koska sen raakkuminen naurattaa niin kovin.
Pekka on tehtävänsä suorittannu ja koko eläinporukka pääsee ulos tarpeilleen.

Milla, se nukkuu. Eilen iltapäivällä tosin se jaksoi lähteä mukaani kävelylle ja kun se käppäily sujui molemmilta niin mukavasti, niin pyyhällettiin eli käppäiltiin hissukseen tollasset 1½ km!!
Kyllä oli mukavaa ja piristi mieltä. Pihaan palattuamme oli jo aikalailla hämärää.

Minä kun lähden kävelylle niin asetan itselleni määränpäitä. Ensin koetan päästä postilootalle asti, sitten tien yli metsätielle ja siitä mäen päälle ja siellä sitten mutkan kerrallaan, eli jos jaksan eli pääsen määränpäähän niin jos siltä tuntuu niin koetan päästä käppäillen seuraavaan pisteeseen eli mutkaan ja nämä saavutetut etapit täytyy kyetä ja jaksaa myös takaisinpäin, muuten lenkin mitaksi tulee kahdeksan kilometriä ja sitä en ole kyllä jaksanut vuosiin kävellä, saati juosta, niin kuin ennen jaksoin.

Alkuunsa kyllä meinasin lähteä matkaan s-pyörätuolilla, mutta onneksi päätin lähteä kävellen. Ajattelin ettei se s-pt jäisillä teillä liiku kesärenkailla mihinkään. Laitoin Millalle kaulapannan, niin se tiesi ettei lähdetä kaupunkiin (kaupunkivaljaat) eikä metsälle (metsästysvaljaat). Päästiin yllättävän pitkälle ja mieli on mainio viellä näin aamusta.

Nyt elukat ovat kaikki tulleet aamuretkeltään. Ensin tuli ämmät ja sitten Pekka. Se ei tapansa mukaan mennyt suoraan keittiöön syömään, vaan pomppasi ikkunalaudalle aamupesulle. Kun menin ja koetin sen massua, niin mahanahka oli pinkeä. Oli taasen saanut jotain isompaa, tai monta pientä, syödäkseen.

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Vanhuus...


...ei tule yksin ja se on totta se.

Kaikenlaista vaivaa ja kremppaa tulee ihmisruumiiseen. Mulla on ollut suurimpana vaivana toi selkä, 49 vuotta jo. Ajan mittaan lääkärit ovat multa kieltäneet lähes kaiken urheilun, paitsi kävelyn. Niin paljon on paikkoja hajonnut urheilua harrastaessa, esimerkiksi jalat, niistä on menneet nilkoista nivelsiteet kymmenkunta kertaa, polvista kierukat ja nivelsiteet myös jopa niin pahasti että ne on jouduttu operoimaan, tähystyksessä onneksi.

Pääsen ei ensi vaan seuraavalla viikolla tutkimuksiin. Itse soitin ja kerroin etten kuule paljoakaan enää, se on ammattitauti äänen kanssa työskenteleville. Jos minuun päin ei katso puhuessaan niin en ymmärrä puheesta mitään. Osittain luen huulilta asian. Kun ollaan vaikka kauppatorilla ja mun puhelin soi täysillä rintataskussani, niin en kuule sitä. Autossa ajellessa kaikki äänet menee pelkäksi huminaksi/kohinaksi.

Sama homma on juhlissa. Siellä puhuu useampi ihminen yhtä aikaa ja se saa äänet mun päässä kuulostamaan puurolta.
Mutta on tästä jotain hyötyäkin. Kun osaa lukea huulilta niin voi 'kuunnella' ihmisiä kaukaakin. Kerran olin ulkona syömässä ja 'kuuntelin' yhtä nuorta naista. Hän puhui kännykkänsä kuoresta jonka oli juuri saanut. Se oli just sellainen kuori kun olin haaveillut itselleni. Tämä tapahtui silloin kun olin juuri voittanut älykännyn arpajaisista.

Kun sitten tämä nainen käänsi jossain vaiheessa katseensa minuun, vinkkasin hänet luokseni ja hän tuli. Kerroin että olin lukenut huulilta kun puhuit kännykkäsi kuoresta, kertoisitko mulle mistä sellaisia saa. Hetimiten köröttelin s-pyörätuolillani naisen kertomaan kauppaan ja sain hankittua kuoret!

Milla on nyt alkutalven aikana vanhentunut tosi paljon. Enää se ei näe edes 20 metrin päässä olevaa kissaa tai muuta elukkaa. Viimeisimmän supikoiransa se saalisti lähes pelkän hajuaistinsa avulla. Sillä on silmissään viherkaihi. Se jaksaa juosta enää satakunta metriä, sitten sen voimat loppuvat. Se nukkuu ainakin 20 tuntia/vrk eikä lähde enää edes pihalle kun itse sinne lähden.

Kissat taaasen ovat elämänsä kunnossa. Ruikkkukot, kukkakepin varjot, laiheliinit ovat saaneet jo hieman lihasta luittensa ympärille. Niitä on välillä mukava katsella ulkona kun sattuvat riehupäälle. Silloin ne heittelevät lunta ja saalistavat sitä, kirmaavat puihin ja siellä leikkivät vaarallista viidakon petoa, Hyökkivät toisiaan kohti ja taasen pinkaisevat menemään täysillä pitkin pihaa. Välillä kylkimyyryä kuten koira joskus juoksee. Päivien ilokohtia on sellasset.

Mikä meillä on täällä ollessa, korvessa neljästään. Katuvaloihin on reilu 7km ja lähinaapuriin näkee nippanappa.

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!

perjantai 2. joulukuuta 2016

Hullua...


...pidetään jännityksessä sanomalla että kerron sen sulle huomenna!😉





Tässä Maisan kanssa testaillaan kuinka kissan saisi pysymään pystyssä ilman näkyviä tukia. Tässä menee yksi tuki tonttulakin kärjestä vasemman jalan kantapäähän, tietty haalarin sisällä ja toinen tuki onkin näkyvillä mutta se kolmas viellä puuttuu, mihinkä sen saisi ängettyä.


Tältä se näyttää takaa...



...raakaa peliä.

Täytyy tässä hetkinen tuumailla ja kehitellä, eiköhän tämä kesään mennessä valmistu... vai jouluksiko se pitikin olla...

Siivoilin eilen vessaa ja Maisa pyöriskeli siinä haittana. Sanoin sille että menes siitä muualle pyörimään ja likka pomppas siitä vessaansa ja aloitteli tarpeilleen sinne. Nappasin sen mukaani ja vinttasin pihalle tarpeilleen.

Olin siivousta lopettelemassa kun Maisa soitteli ovikelloaan. Oven avattuani neiti marssi suoraan vessaan, teki tarpeensa kaivamatta kuoppaa ja lopetti peittelemättä. Kivahdin sille ettei sen oo tarkotus sisälle tehdä tarpeitaan. Maisa nousi nokka pystyssä laatikoltaan, nousi kurkkaamaan juuri pesemääni vessanpönttöön ja katsoi mua niin kuin olisi sanonut;
käyt sinäkin tarpeillasi sisällä!!
*Huokaus* Koita näitten kanssa sitte elellä. Kissakin kuin pahainen teini!!


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!


torstai 1. joulukuuta 2016

Työ.


Välillä se on kumma kuinka ajatukset ja muut ihmistä vie.

Mulla se ostatti kirpputorilta lasten haalarin kahdella eurolla. 
No, ajattelin että teen sinne kepeistä ja solumuovista sisälle tyypin. 
Päätä ei vaan mistään sattunnu löytymään, kunnes sitten eksyin taas kerran kierrätykseen. 
(Sisätilat on oiva paikka kävelyn tarpeeseen, siellä on aina 'hyvä' ilma.)
Olin mokoman "kissan" ohi jo kulkenut muutaman kerran, mutta kun se ei ollut mennyt kaupaksi, niin ostin se sitsemällä €urolla.


Tässä se on juuri saatu ängettyä haalarin sisään. 



Tämä hattu...



...vaiko lippis-tonttulakki?


Tässä kohtaa poistin kissalta viikset jotka roikkuivat suoraan alaspäin. Sitten oli vuoro ratkoa 'kulmakarvat' pois, maalata puolikaaren muotoiset silmät kokonaisiksi ja viellä värittelin nenää pienemmäksi.



Koetin saada Millaa istumaan malliksi, mutta sitä ei huvittannu.
Kissa on 130cm korkea. Minä tiedän suunnilleen mitä tästä tulee.

Tiedätkö tai keksitkö sinä mikä??

Mukavaa päivänjatkoosulle sinne!!

Tiedätkö miten hullua pidetään jännityksessä?
Mä kerron sen huomenna.