perjantai 16. joulukuuta 2016

Innostus.

Mikään ei kiinnosta eikä innosta.

Olen käyskennellyt pihassa innostusta etsimässä. Pihahommat ei iske. Kävin konevajassa ja katselin mitä töitä ja korjauksia on kesken, mikään ei iskenyt tulta että alkaisn töille. Kylmä kipristi varpaita ja sormia, liikkeelle oli päästävä. Puin koiralle heijastinvaljaat, hain itselleni kävelykepin missä on piikki siinä päässä mikä osuu maahan ja lähdin liikkeelle.

Lumessa ei ollut postiauton jälkiä eli oli turha avata postilaatikkoa. Jatkettiin tien yli metsätielle ja siitä sitten hissukseen eteenpäin. Koira oli mielissään kun pääsi omaa pihaa pidemmälle, harvoin se pihasta mihinkään näin talvella lähtee vaikka vapaana onkin.
Kyllä se piristi kummasti kävelylenkki mutta en töille alkanut silti. Aloin joutohommille.

Hain erän ostoksia ja aloittelin niiden paketoimisen. Se on helppoa kun talossa on kissoja, unessa.
Jo siinä vaiheessa kun hain teipit, narut ja lahjuspaperit alkoi toisen kissan korvat heilua. Ne on itte piruja kissat kun unissaankin kyttäävät mitä talossa tapahtuu.

Olin mielissäni kun sain ensimmäiseen pakettiin paperin päälle ja narun ympärille. Toista aloitellessa tapahtui ensimmäinen hyökkäys. Paperissa kynnenviiltoja ja rypistymiä. En antannut sen haitata vaan käärin lahjuksen siihen paperiin ja teippailin isoimmat repeämät ja reijät ja siirryin narun kieputtamiseen.

Jo tarttui kissa tiukasti naruun kun sitä kelalta purin ja aloin kieputtamaan sitä paketin ympärille. Tässä vaiheessa kissat ovat jo niin paljon adrenaliiniä vereensä pumpanneet, että kannatti aloittaa harhauttelu. Sitä varten housuntaskuni olivat pullollaan viskottavaa. Tinapallo lennähti tuvan toiseen päähän ja kissat perässä. Ehdin pikaisesti seuraavan paketin paperoida ja sitten taas harhautus, tällä kertaa lensi kaksi hiirtä. Yllättäen ne osuivat kohdilleen koska kissat tappoivat niitä niin kauan että sain ennätykselliset kolme lahjaa paketoitua.

Saman kaavan mukaan meni loppuerä pakettiin, tosin harhautusten teho hiipuu mitä pidempään niitä viskoo. Pekalla oli viellä niin kova into päällä että hän varasti toisen narurullan ja ja aloitti sen tappamisen. Se käy niin että narurulla kahlitaan tassuilla niin, että pääsee viellä puremalla tappamaan. Tätä jatkuu joskus minuuttejakin, takajaloilla se raapii eniten, viskoo pitkin ja poikin ja puree niin että pää tärisee.

Paketointi oli parasta keskeyttää ja siirtyä muihin hommiin. Tällä kertaa se oli tasojen ja kaappien pyyhintä, siis ulkopuolelta. Myös tämä homma kannattaa tehdä silloin kun kissat ovat sisällä/hereillä. Sankoa ei saa niin ylös etteivätkö kissat saisi siitä otettaan. Aluksi lyödään tassuilla vaahtoa tainnuksiin ja kun siihen kyllästytään niin aletaan jahdata siivousliinaa.

Tarkkana saa olla ettei käsiin tule syviä naarmuja kun kissapedot hyökkii saaliinsa kimppuun. Roikkuvatkin penteleet rätissä kun sillä koetan pyyhkiä. No, tasot ja ovet tuli pestyä, jääköön homma nyt tähän.
On niin että kissat aivan kuin tietäisivät mitä aion tehdä päivän mittaan ja muuntavat omat päiväohjelmansa siihen sopivaksi. Siihen aikaan kun aloitan harkita imurointia, ei kissoja näy missään mutta kun aloittelen jotain hommaa mistä ne tykkäävät, niin heti ovat siinä ympärillä pyörimässä ja osallistumassa.

Tässä leffapätkä viiden vuoden takaa:



4 kommenttia:

  1. Tiedän tunteen. On päiviä jolloin mikään ei innosta. Elämä on.

    Jestas mitä paketti-apulaisia noi kissat on :D

    VastaaPoista
  2. Voi että, sinulla on kivoja kavereita! Onhan se niin, että ulkoilu piristää. Myös minä olen huomannut sen;-)

    VastaaPoista
  3. Ylimmät paketoimisen tarkastajat touhussaan. :)
    Elämä on, sillon ku ei inspist oo niin sillo ei tehä mittään. Sitte ku se tullee nii sitte alakaa hommat sujua.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentoijille. Paska fiilis johtuikin flunssasta. Se on nyt niin hurja että jouduin pinnistämään ajaakseni kaupunkikotiin.

    Elukoista on kyllä enemmän iloa kuin harmia. :)

    VastaaPoista

Kiitos käynnistä, jätäppä kommentti!!