maanantai 7. marraskuuta 2016

Vastaanotto.

Kun on pari puolikasta päivää ja yhden yön pois kotoaan, ehtii tapahtua vaikka mitä.

Vaimolla on Lilja niminen kissa 2 vko:a hoidossa. Puolet ajasta on jo mennyt. Lilja ei tule Maisan kanssa toimeen, se alistaa Maisan viimeiseen nurkkaan ja Pekka taasen rrrrakastaa Liljaa niin paljon että Liljalta palaa hermot. Tästä syystä Vaimo pysyttelee Liljan kanssa kaupungissa ja minä kissoineni maalla.

Oltiin su-ma Millan kanssa kaupunkikodissa, pikkumiehen kanssa on niin mukavaa tapailla viikottain. Hän on likan poika. Hoidan asioitani sen ajan kun pikkumies on koulussa ja ainakin maanantain vietän hänen seurassaan, joskus jopa tiistainkin, jos olen paremmassa kunnossa.

Kissat Maisa ja Pekka, ne jätin tänne maalle sisätiloihin, eihän tollassia pieniä petoja raaski ulos jättää ja nehän ei oikein mielellään koko päivää sisällä viettäisi.
Köröttelin iltapäivästä tänne maalle, ruokakaupan kautta ja ajoin auton suoraan ulko-oven viereen. Samantien ovet auki ja kissat pihalle, sitten vasta tyhjensin lastin autosta.

Välillä kävin pihalla katselemassa että mitä ne elukat puuhailee siellä. Pekka innostui oikein näyttämään kuinka jyrsijä saalistetaan, sillä leikitään ja lopuksi tapetaan. Siis ilman sitä saalista se esitti ja aikalailla mukavaa oli katsella kun toinen oikein tanssii, hyppii ja rallaa riemuissaan. Lumi vaan pöllysi kun kissa veti kylkimyyryä, kiipeili sekunissa korkealle puihin ja hyppi niistä maahan. Vieläkin hymyilyttää kun tapahtunutta muistelee.

Toinen tapaus ei ollutkaan sitten niin hauska, paitsi tietty lukijan kannalta. Jätin vielä kurakelimatot lattialle kun Millan kanssa lähdettiin reissuun. Kantelin ruokatarpeet keittiöön ja muut sänkyyni purkua odottelemaan. Riisuin kaupunkivaatteet ja saapikkaat ja jo toisella askeleella astuin kissan paskaan.
Tapausta tutkiessani tulin jälkien perusteella siihen tulokseen että Pekka on taas ahminut ruokaa, nukkunut pitualleen matolla ja unessa tai unen ja valveen rajalla päättänyt laskea hieman suolikaasua ulos, joka onkin sitten yllätyksenä Pekalle tullut varren kanssa ulos, vai pitäisikö sanoa että varpusparvena, sillä ruikulipaskaa se oli, hienosti kuin viuhkana matolle levinneenä.

Maton raahasin pihalle ja levittelin sinne. Antaa paskan jäätyä ja sitten kaavin suurimmat pois ja seuraavan kerran kun ajelen Lahteen niin vien sen ja toisen saman värisen maton pesulaan putsattavaksi.

Täällä on se kissojen ovikello...
Nyt tuntuu että perse kun se tuli tehtyä. Molemmat kissat ramppaa edestakaisin, tietty eri aikaan ja pimmm-pommm raikaa yhtenään. Vaihdoin jo kukkokiekuu soittoäänen pimmpommiksi koska se kukkokiekuu kiekuu kolmesti ennenkuin lopettaa.
No, tämän näpyttelyn aikana on kissat jo tulleet sisään eikä täältä enää tänään iltaseitsemän jälkeen kissat pääse ulos, koska multa on voimat niin vähissä että taidan kohta kopsauttaa silmäluomet yhteen ja käydä kyljelleen iltapieruja laskemaan.

Sitä ennen tarttee vielä odotella että pyykinpesukone saa hommansa tehtyä. Pyöritän tänään koneellisen pyykkiä ja huomenna laitan heti aamusta toisen koneellisen pyörimään, koska tänään sain hankittua kauniita liinavaatteita ja nehän täytyy pestä ennen käyttöä.
Huomiselle on vielä yksi keikka toisesta kuolinpesästä, siitä kaverini, huonekaluja haen pois. Se on viiminen kerta tänä vuonna. Mökin myynti-ilmoitus saa olla netissä, jatkan keväällä sitten sen myyntiä, näin tänään sovittiin.

Siinä toisessa kuolinpesässä olisi viellä polttopuuta haettavana mutta en tiedä jaksanko ennen sen myyntiä. Siellä on tullut jo kuusi ostotarjousta kuolinpesästä, vaikka paikka ei edes vielä ole myynnissä, eikä vielä ainakaan kahteen viikkoon tulekaan!!

Polttopuuhommat eivät kuitenkaan ole vielä ohi tältä vuodelta. Tuolla liiterin kupeella on parisen mottia paksuja kuusi ja koivu pöllejä, joita ei kirveen kanssa ole saatu halki, siksipä ne on mulle annettu. Klapikoneella ne saa helposti halottua klapeiksi asti. Puolet olen niistä jo tehnyt. Toisella kupeella on sitten kaikenkarvasta laudan, piirun ja lankunpätkää, jotka sirkkelöin joskus pätkiksi ja kärrään sisälle liiteriin. Niistä parhaimmat ovat olleen kuivumassa vuodasta 1972 asti.

Nyt pyykit narulle ja nukkumaan.

Siitä huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!

Eiliset puuhailut...


(Tämän PITI ilmestyä menneenä lauantaina mutta jotain tein väärin. Ilmestykööt nyt sitten.)


...ja sitä edelliset.

Toissapäivänä leikin hiekkaleikkejä.
Ennenvanhaan kun olin voimani kunnossa, heittelin hiekkaa lumilapiolla kukkurallisia lapiollisia, koska tavallinen pistolapio kukkuroillaan tuntu liian hitaalle ja köykäiselle.

Otin peräkärryn mukaan ja kurvailin lähihiekkakuopalle. Omasta kun ei saa enää ottaa. Lumi oli jo satanut maahan niin piti muistella missa kohtaa oli hyvää suodatushiekkaa kaivoon. Osuin heti kohilleen, vaikka sitä oli vain parisen kuutiota jäljellä.

Koetin ensin heitellä kukkurallisia, mutta ei siitä näin paskan selän kanssa mitään tullut vaikka suorin selin sain sen lapiollisen heittää. Vanha romu mikä vanha. "Naisten" lapiollisia sai viskoa, eli puolikkaita. Kymmenen lapiollista ja tauko ja samalla käännyin 180 astetta jotta tulisi rasitusta tasapuolisesti selkää ja jalkoja ajatellen. Puolilleen otin kuorman ja tietenkään koko hommasta en tajunut räpsyn räpsyä ottaa...

Pihassa lastasin hiekkaa kolmiin kottikärryihin, jotta sain laskettua tilavuudet kohilleen. Ohje on että 25cm tarttee olla sitä suodatushiekkaa kaivon pohjalla, laskin kymmenen senttiä korkeammaksi.
Kummasti sitä on voimat vähenneet kun ei edes kukkuraista kärryllistä saanut ylämäkeen kärrättyä. Hain puutarharaktorin ja kiskoin sillä kaikki kolme kottikärryä hiekkoineen ylimpään kaivonrenkaaseen kiinni. Sitten puukalikat kärrynpyörän taakse ja ei muuta kun kippaamaan hiekat kaivoon, hienosti ne sinne meni.

Ennen edellistä tyhjäsin tietty kaivon niin tyhjäksi kun sen sain. Kaksi uppopumppua piti olla pumppaamassa vettä pihalle että sai pohjan näkyville, on sen verran hyvätuottonen kaivo.

Moisen puuhan jälkeen ajelin takaisin montulle ja viskelin niitä puolikkaita lapiollisia niin paljon kyytiin että sain kärryn jouset vastakumeihin vastaamaan.
Tällä hiekalla täyttelin osan kaivinkoneen jättämistä renkaan urista, vielä on kesää jäljellä  ...eikun siis pyörien uria jäljellä.

Kyllä on nyt paikat kipeinä noin pikkuruisesta hommasta, niinkuin aina hiekanheittelyn jälkeisinä päivinä mulla tuppaa olemaan, vaikka käytin tukivyötä ja muita tukijuttuja.

Peruuttelin kärryn pihan toiseen päähän ja siellä huomasin että kärrystä on molemmilta puolilta kärryn laidat revenneet irti. Tarttee kasata kaikki hitsattavat yhteen ja sitten hitsailla kaikki samalla kertaa kuntoon. Myös kärryyn on laitettava lisää rautaa ettei laidat enempää irtoilisi. Kovia kuormia olen sillä kyllä koko kesän ja syksyn kuskaillut.

Vielä eilisestä ennen kuvakavalkaadia.

Puutarhatraktorissa oli eri kokoiset ja koviksi kuluneet renkaat takapyörissä. Ne luistivat märällä nurmikolla ja siten ruopivat sammalpeitteen hajalle. Hankin jo kesällä uudet, leveämmät renkaat ja eilen vaihdoin ne vanteille.

Rengasrautaa en meinannut mistää kaupasta löytää mutta lopulta pilteemasta ne löysin. Yllättävän hyvin oli armeijassa opitut temput vielä mielessä, kun tubelesrenkaat sain kohtuu työllä irti vanteista ja helpohkosti uudet renkaat vanteille. Koe-ajelussa ei renkaat sutineet yhtään, kyllä kannatti vaihtaa!!



Kyllä tän kuvan piti olla oikein päin...



...mutta tästä näkee kuinka pieni kissa Maisa todella on.
Kun on hetken pitänyt Pekkaa sylissä ja sitten ottaa Maisan,
niin tuntuu kuin höyhentä nostaisi.
Pekka kun syö niin se syö kaksi pussillista ruokaa hetkessä.
Maisa syö ½ pussillista ja aikaa menee noin ½ tuntia.



Pekka teki tavallaan itse uuden yksiönsä.
Se kävi mun pyörätuolista pöllimästä lammasturkin.
Oli sen päällä jo tuolla viileässä eteisessä köllötellyt
mutta nyt se haki taljan tänne tupaan.

Avuliaana käsitin mitä Pekka meinasi, niipä nostin taljan korituoliin
ja Pekka sai rauhallisen ja turvallisen yksiön käyttöönsä.





Tässä ÄMMÄT, naaraat, M alkuisia nimiltään, ottavat alku-illan köllötyksiä.
Maisa lempiyksiössään ja Milla matollaan. Tai siis oikeammin
mattonsa päällä olevalla matolla, eli kurakelien matot ovat viellä lattialla.

Tänään on pyhäinpäivä ja huomenna on sunnuntai. Kokonaista kaksi vapaapäivää peräkkäin. Taidan viettää pää-osan ajasta lukemalla kirjoja ja ehkä roilaamalla netissä.

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!