torstai 10. marraskuuta 2016

Päivän puuhia.



Aamulla ajattelin että en p*rkele nouse ylös hetekaltani.

Kun herää siihen että sattuu ja paljon, niin mieli on musta ja maan rajassa. Tuntui taas siltä kuin silloin kakarana kun ensimmäistä kertaa kietoi kuminauhan sormensa ympärille kohtuu tiukkaan niin sehän tuntui hetken päästä siltä että se sormi räjähtää sisältäpäin. Nyt 'kuminauhat' ovat raajojen siinä päässä mistä ne on kehossa kiinni.

Kipu on niin kova ettei paikallaan voi olla. Alati tarvitsee käsiä ja jalkoja liikutella, että edes hieman pääsisi kipua karkuun.
Tuumailen että minkälaisen satsin erilaisia kipulääkkeitä ottaisi. Täytyisi tasapainoilla niin että ottaa heti tarpeeksi sitä lievitystä mutta ei liikaa, muuten alkaa pääkopassa viskaamaan ja tulee niin huono olo että voisi vaikka heti oksentaa. Otan pitkävaikutteisia lihaskipuihin. Hermokipuun, alaselkäkipuun ja raajojen kipuun nappaan erinäisiä nappeja, niistä tulee yhteensä kahdeksan kappaletta. Viskaan napit kerralla suuhuni ja kulautan ne alas kurkustani mustikkakeiton kera. Viellä päälle kolpakollinen jääkaappikylmää vettä ja ai että on hyvää, vesi. Tunnin päästä otan vielä nopeavaikutteisia kipunappeja kaksi kappaletta ja toivon että 'kokteili' on sopiva.

Olin jo eilen taasen niin kovissa kivuissa etten saanut muuta kuin lumityöt tehtyä. Niin ja puita polteltua lämpimikseni. Muuten päivä meni selällään ja välillä kyljillään makoiluksi.
Täksi päiväksi 'tilasin' parempaa kuntoa.

Sainkin jo ennen kymmentä lähdettyä, itse itseni pakotettua pukeutumaan ja pihalle hommia vilkuilemaan. Tähdet eivät säkenöineet silmissä joten hiippailin työmaata kohti. Alkaisinko pöllejä koneella halkomaan vai tyrkkisinkö sirkkelin liiterin taakse ja pätkisin siellä odottelevan sekalaisen puutavaran.
Päädyin sirkkelöimään, vaikka se on multa kielletty kone silloin kun olen täällä yksin.

Kahdeksan isoa, kukkurallista kottikärryllistä tuli siitä puutavarasta noin 33 senttistä polttopuuta. Osa oli leveämpää kuin pituus. Niitä en alkanut halkomaan, pinosin vain kaikki liiteriin. Suuresta osasta puita tuli ai-van mie-let-tö-män mahtava tervan tuoksu. Tuonlaisen kun laittaa tulipesään ja raapaisee tulitikulla tulta perään niin siinä ei syttöjä tarvitse!

Kun sirkkelöity puutavara tuli kuskattua ja pinottua liiteriin, lempihommiani, päätin hetken huilailla. Harjasin päälläni olevan haalarin puhtaaksi, käppäilin eteiseen ja riisuin päällimmäisen ryysyt päältäni, sisään tultuani riisuin seuraavan kerroksen yltäni. Vieläkin makoilen kalsarill...alusvaatteisillani.

Hien kuivuttua kävin pesulla, söin kanaviillokkia ja jälkiruuaksi jäätelöä. Vaniljaa, koska siitä saa montaa erilaista kun vaihtelee mitä lisuketta jäätelön päälle laittaa. Syötyäni käynnistin tiskikoneen ja ajattelin näpytellä blogiini jotain...
Odottelen viellä  ½ tuntia ottaakseni iltapäivänapit ja sitten jatkannen hommia.

...

Hiippailin liiterille, nostin konekirveen päältä suojan pois ja aloittelin halkomishommat.
Tuntia kauempaa en kuitenkaan saanut hommia tehdä, koska selkä alkoi valittamaan ja vaatimaan töiden lopettelua. Puolisen kuutiota sain kuitenkin halottua ja osan niistä pinosin liiteriin, kuusenpilkkeet kärräsin laavulle ja puoli kottikärryllistä tuli oikein tervaisesta mäntypölkystä poltettavaa täksi illaksi.


On se kumma kun aina tämä ensimmäinen kuva kääntyy kyljelleen.
Mutta kun tarkkaan katsoo niin näkee mistä pölkky helpoiten halkeaa.
Viiva siirretty terän hollille.



Näin se helposti halkeaa isompikin pölkky. Koivua.
Avoimen oven alta lähtee ramppi, mitä pitkin kierittelen pöllit giljotiiniin.
Mulla kun on se viiden kilon raja, mitä painavampaa en saa nostaa.
Kuvan vasemmassa laidassa on mun 'työtuoli' pehmusteineen.



Pölkkyjä on viellä liiterin päädyssäkin halkomista odottelemassa
ja joitain oksaisempia kuusipöllejä viellä tuolla kulman takanakin.
Niitä jos en saa halottua niin ne palaa sitten ensi vuonna juhannuskokossa.



Liiteri alkaa kohta olemaan täynnä, motti klapeja sinne viellä saattaa mahtua.
  Loput pilkotut klapit tarvinnee viedä laavulle säilöön tai poltettavaksi.


Loppupäivän vietän sisätiloissa elukoitten kanssa.





Sitten asiaa hieman asian laidasta. Sirkkelöidessäni tuumin sanaaaa jota eri toimittajat käyttävät väärin. Viive sanasta tekevät viipeen, eikä viiveen niinkuin kuuluu olla. He perustelevat vertaamalla taive-sanaan. Taive, taipeen> viive, viipeen.
Minäpä kerron esimerkin mikä poistaa sanan 'viipeen' hevon helvettiin minne se mielestäni kuuluu.

Esimerkkinä on sana kyrpä. Eihän kukaan sano kyrpän vaan kyrvän. (kiroilua) Viive viiveen, näin sen kuuluu olla. :D

Kiitos ja anteeks!


Tästäkin huolimatta, oikein mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!