keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Kissat...



...olivat taasen vuorokauden kahdestaan.

Koitan aina maanantaisin päästä pikkumiehen hakemaan koulustaan. Hällä on kotimatka parisen sataa metriä, mutta juttu ei olekaan siinä vaan siinä että pikkumies saa silloin jakamattoman huomion papastaan ja mikä tärkeintä, pääsee pujahtamaan papparaisen kainaloon juttuja kertomaan ja kuulemaan.

Kissoille laitan lähtiessäni märkää ruokaa, kuivaa ruokaa ja vettä heillä on aina tarjolla. Kovinkaan usein eivät kisut osoita moisen reissun jälkeen mieltä, vaan ovat mielissään kun saavat vaan rauhassa olla.

Kun ajan pihaan, niin avaan ihka ensimmäiseksi talon ulko-ovet, niin kissat pääsevät samantien tarpeilleen. Onhan heillä se sisähuussi mutta sitä eivät oikeen käytä. Nyt olivat kissat riehuneet ja kermaperseilleet.
Hippaa oli oltu, kun matot olivat rutassa eikä märkää ruokaa oltu syöty lain! Tuliaista piti olla, sitä ne selkeästi odottelivat ja sitä saivat, kinkkua.
Kauaa ei aikaa kulu, kun kinkunpalat on maaruissaan ja kissat alkavat pesulle. Tarkkaa ja tärkeää puuhaa.

Nyt aamusella kävivät kissat ja koiruus jokainen erikseen pihalla. Sain taas portsarina olla useamman kerran. Pesun jälkeen Pekka ja Maisa innostuivat leikkimään tinapallolla jonka jostain olin jo aikaisemmin löytännyt. Hauskaa on katsella kun aikuset kissat leikkii kuin pikkukisut!
Pekkakin pomppi ja esitti että kuinka se saalis saadaan ja tapetaan. Kyllä on mielelle iloa tuo tuommoinen katsella.

Sitten Pekka teki jotain mitä en ole sen nähnyt tekevän aikoihin. Se kävi maton reunaan köllölleen, otti tassulla maton reunasta kiinni ja kierähti. Siinä se oli maja hetkessä valmis. Sieltä oli hyvä kurkkia ja vakoilla, lopulta se hyökkäsi isosiskonsa kimppuun ja nauroi ääneen!

Tirppatelkkari on ollut nyt päivittäin käytössä. Välillä kun lintu tulee ikkunan ristikolle syömävuoroaan odottelemaan, täytyy jomman kumman kissan loikata saalista tavoittamaan, mutta se lasi siinä välissä tuppaa kiihkeän saalistushypyn katkaisemaan.
Selvästi kissoja harmittaa ja usein ne lähtevät tuonlaisen jälkeen ulos onneaan koettamaan.

Pekka livahti hetki sitten liian kiireesti sisälle, arvasin tiesin heti miksi. Metsähiiri suussaan sen tapasin keittiössä. Pekka murisi, kuten aina saalista syödessään. Meillä lukee järjestyssäännöissä, ettei ulkoa saatua saalista saa tuoda eteistä pidemmälle. Nyt Pekka rikkoi sääntöä, mutta kehut se silti sai siimahännän lopettamisesta. Kannoin sen eteisen puolelle syömään.



Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!