keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Vanhaa ja uutta.

Maisa on nyt tänä talvena makoillut kaminan eteen nostetussa matalassa pahvilaatikossa lämmitelläkseen. Siinä yksiössään se on tappannu leluhiiriään ja muuten vaan kieriskellyt tai maannut kuin raato nautiskellessaan. Se on siitä hassu kissa että se oikeen paahtaa itseään lämmössä.
Kun se sitten sieltä lämmittelemästä tultuaan pomppaa mun sänkyyn, on sen turkki jotain 40-50 asteinen, että lämpöstä on. Silti se ei jää saunaan löylyille, koska pelkää kiukaan sihinää.

Nyt eilen Maisa otti takasin vanhan lämmittelypaikkansa.
Kaminan vieressä on vaatekaappeja ja kaminan yläpuolella menee rappuset yläkertaan. Siitä se toisiksi ylimmältä rappuselta vaaraa ja polttavaa kuumuutta uhmaten ponkaisee kaminan yli vaatekaappien päälle lymyämään. Joskus ennen se vietti siellä koko päivän. Se saa olla siellä ihan rauhassa koska kukaan muu ei sinne pääse ja verrattuna pieneen pahvilaatikko-yksiöönsä niin tämä kaapinpäällinen on kuin iso kartano!

Pekka, Kapteeni Mustavarvas, on herätellyt mua vuosien mittaan massuni päälle pomppaamalla, päälläni kävelemällä, naamaan läppäämällä tai sitten kynsillään pistämällä tai raapaisemalla. Mikään noista ei ole Pekan mielestä toiminnu toivotulla tavalla, koska olen painunnut täkin alle piiloon tai muuten väistellyt Pekan "hyökkäyksiä."

Nyt se on muutamana päivänä aamuna herätellyt mua uudella tavalla. Mistä lie on sille ajatuksiin tullut mieleen tämä uusi herättelymuoto. Ehkä tai ainakin osittain siitä että kun Pekka moisen toiminnon suorittaa, niin se saa sillä heti jakamattoman huomion.
Se pomppaa mun petiin, kävelee sängyn laitaa pitkin mun pään kohdalle, laittaa suunsa mun korvaan kiinni ja...
...sanoo KRAAK, eikun siis miau! Aina herään ja nousen saman tien koska sen raakkuminen naurattaa niin kovin.
Pekka on tehtävänsä suorittannu ja koko eläinporukka pääsee ulos tarpeilleen.

Milla, se nukkuu. Eilen iltapäivällä tosin se jaksoi lähteä mukaani kävelylle ja kun se käppäily sujui molemmilta niin mukavasti, niin pyyhällettiin eli käppäiltiin hissukseen tollasset 1½ km!!
Kyllä oli mukavaa ja piristi mieltä. Pihaan palattuamme oli jo aikalailla hämärää.

Minä kun lähden kävelylle niin asetan itselleni määränpäitä. Ensin koetan päästä postilootalle asti, sitten tien yli metsätielle ja siitä mäen päälle ja siellä sitten mutkan kerrallaan, eli jos jaksan eli pääsen määränpäähän niin jos siltä tuntuu niin koetan päästä käppäillen seuraavaan pisteeseen eli mutkaan ja nämä saavutetut etapit täytyy kyetä ja jaksaa myös takaisinpäin, muuten lenkin mitaksi tulee kahdeksan kilometriä ja sitä en ole kyllä jaksanut vuosiin kävellä, saati juosta, niin kuin ennen jaksoin.

Alkuunsa kyllä meinasin lähteä matkaan s-pyörätuolilla, mutta onneksi päätin lähteä kävellen. Ajattelin ettei se s-pt jäisillä teillä liiku kesärenkailla mihinkään. Laitoin Millalle kaulapannan, niin se tiesi ettei lähdetä kaupunkiin (kaupunkivaljaat) eikä metsälle (metsästysvaljaat). Päästiin yllättävän pitkälle ja mieli on mainio viellä näin aamusta.

Nyt elukat ovat kaikki tulleet aamuretkeltään. Ensin tuli ämmät ja sitten Pekka. Se ei tapansa mukaan mennyt suoraan keittiöön syömään, vaan pomppasi ikkunalaudalle aamupesulle. Kun menin ja koetin sen massua, niin mahanahka oli pinkeä. Oli taasen saanut jotain isompaa, tai monta pientä, syödäkseen.

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!