lauantai 10. joulukuuta 2016

Yhdeksän maissa.


Tartteehan blogissa aina välillä kuvia olla.
Tapahtumat yhdeksän kieppeillä.


Pekka kyttää lintuja hämärissä.



Tai valot päällä mutta kaikkein tärkeintä on kytätä.
Ja sitten pompata päin lasia saaliin tullessa
tarpeeksi lähelle.



Maisa on hauska kun se lämmittelee.
Aivan makaa se silloin raatona.
Nyt ei ollut yksiö oikealla paikallaan
niin sitten maataan tässä.



Milla on tehnyt itselleen majan.



Hyllylle on ilmestynyt uusi kissa.



Toin 'lukuvalokissan' tänne roikkumaan.



Lasikissa siirtyi ilmapuntarin tieltä tänne.
Se täytyy sijoittaa niin ettei kissat pääse sitä tiputtamaan.



Hauskat kissaveljekset riippuvat nyt kokeeksi tuossa.

Mukavaa...



La.



Nyt aamulla heräsin muutaman sekunnin ennen kun känny ennätti herättää.

Maisa istui lattialla naama muhun päin ja käkätti, kä-ä-ä-ä. Se sanoi selkeesti yöpöydällä istuvalle Pekalle että kattos nyt sitä kelloa, nyt se on seittemän joten alappas toimia, mee ja naukase ton papan korvaan, mulla alkaa jo kohta olemaan kiire päästä pihalle.

Niinpä ne tekivät, lähtivät kaikki kolme samalla ovenavauksella. Milla jo soitti summeriaan, haukkui, ennen kuin ehdin itse kusasta. Ajattelin että mikä siellä nyt on ehtinny tapahtumaan kun pahvipää jo samantien haluaa sisälle. Milla olikin vaan käynny pikapissalla ja kiireesti takaisin nukkumaan. Oli kait joku hyvä uni jäänny kesken. Kissat on tässä kohdin olleet ulkona jo liki kaksi tuntia.

Kiinnitin jokunen aika sitten ulko-oven karmeihin leuanvetotangon. Tarkoitus olisi että saan vedettyä yhden leuan ennen juhannusta. Nuorena poikana vetelin niitä reippaasti yli sata. Harmistuin niin kun hävisin nuorisotalolla leuanvetokisan että päätin etten seuraavaa häviä. Siellä kisattiin roikkumalla katolle vievillä tikarappusilla. Kun olin ohittanut parhaan tuloksen, 33 kipaletta, niin saatoin jo pelleillä. Leuanvetoja kummallakin kädellä yksinään, itseni vettäisy samalla  kyykkyyn ja ties mitä muuta, en muista, mutta kun sitten kysyivät multa että millä lihaksilla sä ton teit niin vastasin että amerikkalaisilla piilolihaksilla.

Tuli tuossa mieleen että kun jokunen aika sitten puhuttiin Vaimon kanssa että hän on nyt samoissa mitoissa kun silloin kun häitä vietettiin, niin että minulla sama on mahdottomuus. Paino on sama, 72kg, mutta pituus ei enää piisaa, -5cm, kun lyhenin selkäydinvamman takia. On meinaan aikalailla harmittavaa kun ei enään mihinkään yllä. Tein tämän talon omille mitoilleni.

Kissat soittelivat ovikelloaan. Maisa syöksyi suoraan syömään mutta Pekka vaan jäi minua puskemaan. Se hyppää kaapiston päälle ja siitä puskee mua kylkiin ja massuun. On huomannut etten enää hyvittele jos lattialta puskee. NIIN niin sanoin Pekalle että miksi et syömään mene ja samalla nostin sen syliini. Laitan toisen käden kissan takajalkojen välistä niin että käsi kannattelee kissan massua ja toisella kädellä kannattelen sitä rintamuksista.
Pekka oli ilmeisesti käynnyt Toijalan jyrsijäbaarissa aamupalalla. Niin piukka mahanahka sillä on nyt! Maisa syö viellä mutta Pekka on jo varmistannu itselleen parhaan aamu-unipaikan mun kainalossa.

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!