tiistai 20. joulukuuta 2016

Lunssa.



Päivät ja yöt ovat menneet selällään.

Syy on tietty tämä flunssa. Ensimmäinen kymmeneen vuoteen, muistan sen siitä etten ole eläkkeellä ollessani ollut flunssan runneltavana kertaakaan. Tämä alkoi jalkasärkynä ja siirtyi sitten pääkoppaan asti. Aivan kuin vannetta kiristettäisiin vähitellen. Aivastuttaa älyttömästi, minä kun en juuri koskaan aivasta ja nyt niitä tulee toista kymmentä peräjälkeen! Yskittääkin. Yskä lähtee yskimällä, nälkä syömällä ja akka juomalla...

Likanpojan luo olen nyt päivittäin mennyt sairastamaan. Kulmasohvalla makaillaan kolmestaan kun on tuo koirakin otettava mukaan. Ei kyetä todistuksen hakuunkaan vaikka koulu on parinsadan metrin päässä.
Kissat kertovat kotiin tullessani kumpikin  päivän tapahtumista. Pekka eritoten. Sen piti päästä oikeen syliin asti ja sitten olkapäältäni vaatekaappiini iltapäivätorkuille. Maisa kertoo tapahtumat vasta kun ollaan sängyssä vierekkäin ja samalla on sitä rapsuteltava riittävästi. Ellei niin neidon mielestä käy, paukuttaa se hännällään niin kiivaasti että kyllä tuntuu!!

Mulla lunssa on tehnyt typeriä juttuja. Päivät palelen vaikka on kuinka ryysyjä päälleen riipinyt ja yöt menee hikoillessa, viisikin paitaa yössä on vaihdettava ja lisäksi, kun joudun kipujen takia täällä kaupunkikodissa enempi kipulääkkeitä syömään, on välillä oksennus tullut jo hampaiden taakse asti. Ämpäriä on pidettävä alati vieressä kun ei täältä peräkammarin perukoilta meikäläinen pääse tarpeeksi rivakasti posliinijumalaa kumartamaan eikä oksentaakkaan viitsi ainakaan tuntiin kipulääkkeiden ottamisen jälkeen kun muuten menee kalliit lääkkeet hukkaan, kun ei voi olla varma onko ne jo menneet verenkiertoon vai ei ja jos sitten liikaa nappeja napsii niin menee sekaisin kuin seiväshyppääjä pudottuaan päälleen urheilukentällä.

Liekö tämä sitten tätä mieskuumetta... ;DDD





Tästäkin huolimatta, mukavaa joulunalusviikkoa sulle sinne!!