tiistai 26. syyskuuta 2017

Ruoho.

Täällä se vaan jaksaa kasvaa.

Kävin jo toista kertaa ruohonleikkurikaupassa hakemassa isoon, siihen päältä ajettavaan ruohonleikkuriin hihnaa, joka pyörittää niitä leikkurin teriä.

Ensimmäisellä kerralla katsoimme netistä että tuo se hihna on. Väärin meni, se oli liian pitkä.
Nykyinen hihna on venynyt niin paljon, ettei se enää pysy paikoillaan.

Seuraavaksi otin vanhan hihnan mukaan, että jos mittailisimme. Paskat, ei mitään. Persetti kun eivät viitsineet alkaa mittaamaan hihnaa, vertailemaan hyllyssä olleisiin. Käskivät ottaa leikkurin arvokilvestä kuvan, että jos sitä kautta sitten löytyisi. Saas nähdä miten käy ja jos ei käy niin otan rahat takaisin. Sentään 50€, se on iso raha pieneläkeläiselle.

Eilen jakson käppäillä vetävän ja keräävän ruohonleikkurin perässä niin, että sain kolmasosan pihasta leikeltyä. Siihen meni niin kauan aikaa että isolla koneella olisin ajanut koko pihan vähintään kolmeen kertaan.
Syy on siinä, ettei nurmikkoa ole ajettu moneen viikkoon sen yhden hiton hihnan takia ja perässäköpöteltävän leikkurin säiliö täyttyy todella nopsaan, koska on ruohoa ja sitten puiden lehtiä.

Eniten rasittuu ristiselkä ja oikea olkapää, koska nykyleikkurit sammuvat heti kun laskee käsen kahvasta irti ja niin tapahtuu aina kun säiliö on tyhjättävä ja sitten on nyittävä kone taas käyntiin koska vasta seuraavaan malliin tuli sähkökäynnistys.
Vissiin tullut valituksia että ammattitason kone ja paikat kipeytyvät kun täytyy konetta käyntiin repiä ja se on oikeasti hiton raskas kiskoa käyntiin.

Tänään jakson käppäillä ruohonleikkurin perässä niin paljon, että sain keskipihan, ehkä jotain 1000 neliöä, verran nurmikkoa sileäksi ja samalla tietty puiden lehdet kerättyä. Tuonne ja taksisin ja säiliö on tursollaan täynnä.
Alkoi jo kyllästyttää mokoma homma, tai ei siis homma vaan se käyntiin nykiminen.

No nyt on kaksi kolmasosaa pihasta niin siistinä että, vain parkkipaikat ja sisääntulo on enää epäsiisti, toivottavasti saan sen alueen huomenissa leikkailtua ja samassa kerättyä puiden lehdet. Iso kone on pian saatava kuntoon.
Kun on mersuun tottunut niin ei oikein tohdi ladalla ajaa, naapurin vertauskuva.

Kissat leikkivät ulkokissoja ja sitten tulevat hytisten kylkeen kiinni nukkumaan. Pekka ollut jo kolme yötä peräkkäin ulkona. Tänään keksittiin tuon Vaimon kanssa, että kissat nukkuvat yläkerrassa ja täten jaksavat yöt hillua missälie. Hätistelin ne alkuiltapäivästä pihalle, saas nähdä saanko molemmat kissat sisälle ennenkuin nukahdin.
Viime yönnä Pekka soitti ovikelloa neljän maissa. Pakkohan se oli nousta sisään päästämään, pieni Pekka-kisu-


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!







lauantai 23. syyskuuta 2017

Uusi sana.



Lahtelaiset eivät pidä pitkistä sanoista.

Heillä on tapana lyhennellä niitä, kuten esim. sana kuinkaniin on kui tai kuinni.

Tavailin eilen steviapurkin kylkeä ja löysin sieltä mahdottoman pitkän sanan, keinotekoinen makeutustaine.

Aivan järjettömän pitkä. Voisiko sen korvata sanalla makeute?


Tuostakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





perjantai 22. syyskuuta 2017

Esiintyminen.



Täällä ei edelleenkään tapahdu mitään. Pekka halusi silti esiintyä iloksesi!!


 

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Hernerokkaa...


...mutta tällä kertaa sumun muodossa.

Tihein sumu tällä erää tänä vuonna idän suunnalla.
Minä yletyn Terijoensalavan alimpaan oksaan.



Pohjoiseen kun katsoo niin näyttää melkein yhtä tiheältä.
Kyllä maanviljeliöitä nyt v*tuttaa, kun ei kannata noin
märkään satoa lähteä puimaan ja sitten kuivattamaan.



Kaivon ympärystä olen kaunistellut pikkuhiljaa.



Nyt jo aamullakin täytyy poltella puita lämpimikseni.



Perusvarustus: Polttopuulaatikko, kissojen pahvilaatikko ja pölkky.



Vasemmanpuoleinen kissa näyttää heti iloisemmalta, 
kun on saanut kaverin.



Nyt on niin raskas ilma, että Milla vaan makaa ja haisee nukkuu.

Milla haisee pahalta vain silloin kun se on syönyt naapurista saamiaan juustoja tai pitkin maita ja mantuja piilottamiaan rustoluita. Silloin se pieree niin hirvittävän kamalia pieruja että silmät kirvelee ja tukka lähtee läikittäin, 
kuten mun päälaesta sen voi huomata.

Milla on myös siitä erikoinen koira, ettei sitä ole sen pitkän (12v) elämän aikana tarvinnut pestä kuin kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli kun se kesähelteellä meni pyörimään biojäteroska-auton liruttamassa, kamalalta haisevassa nesteessä ja toinen kerta oli kun se kieriskeli maantielle lasketussa sianpaskalietteessä, YÄKK!!

Maisaa tai Pekkaa mun ei ole tarvinnut pestä koskaan, niinkuin joutui persialaiset kissat pesemään ainakin kaksi kertaa vuodessa ja se olikin sitten koko päivän urakka. Ensin harjasit ne karstalla, sitten pesit ja huuhtelit, sitten kuivasit pyyhkeellä, harjasit, laitoit häkkiin ja lämpöpuhaltimen puhaltamaan kissan suuntaan. Sitten sama toiselle ja kolmannelle kissalle ja sitten ensimmäinen olikin jo valmis harjaukseen karstalla. 
Perse niiltä piti pestä lähes päivittäin, koska paska tarttui niiden 15cm pitkiin perskarvoihin. Se pesu hoitui samalla tavalla kuin vauvan pylly pestään.

Johan tuli tarinaa yhden yliviivatun sanan vuoksi.

Enimmillään mulla on ollut yhdeksän kissaa, silloin niitä oli kolme aikuista ja kuusi poikasta. Aikuisia kissoja mulla on ollut enimmillään neljä kipaletta. Täällä kuva niistä.
Nyt on vain nuo kaksi tappajaa, steriloituja kumpikin, paitsi että kollin sterilointia sanotaan kastroimiseksi...

Kovasti tykkäävät toisistaan ja koko muusta laumastaan, ihmiset ja koiruus mukaan luettuina
Hauskaa on, kun jonain iltana kun lähden pihan kiertämään ja siinä samalla kerään noukkijalla risuja, käpyjä sekä muuta ryönää, niin kaikki kolme elukkaa seuraa mua ja siinä samalla elwistelevät taidoillaan ja tempuillaan, kuten vaanivat toisiaan, pyrähtelevät juoksuun ja sitten jyrkkä käännös ja kiipeäminen puun latvaan saakka ja toinen kissa perässä, tai sitten kun viskaan risun pätkän tai kävyn heinikkoon ja sen perään täytyy rientää ja kilpailla siitä, kuka saavuttaa saaliin ensimmäisenä. 

Koko kierroksen ne kulkevat mukana ja jos tien vierellä ollessamme tiellä sattuu joku kulkemaan jalan, niin tervehtivät kyllä, kaikki kolme ja minä.

Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!











lauantai 16. syyskuuta 2017

Luettu kirja.




Stuartti se osaa kirjoittaa kirjoja niin että niihin koukuttuu.

Taas ärsyttävän pientä tekstiä, mutta mitä ei tekisi hyvän lukukokemuksen vuoksi.
591 ja ½ sivua kirjaa. Kädet puutuivat useamman kerran, mutta kyllä tämän lukaisi muiden puuhien ohella kahdessa päivässä. Olen selkeästi hidastanut lukutahtiani, ennen tällainen meni kevyesti päivässä.

Täällä ei tapahdu mitään. 
Kello herättää seitsemältä, eläimet pihalle ja aamutoimet. Selällään ½2:n, kissat välipalalle sisään ja takaisin ulos nukkumaan. Ruoka, lukemista tai leffoja iltaan, iltatoimet ja leffa tai kirja ja sitten yö-unille.
Välillä tekee hyvää ihan vaan laiskotella!!

Tuostakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!







torstai 14. syyskuuta 2017

Nopeus ja väri.


Seuraavassa pari tylsää, ei tosin itsestäni, tietoa ja hajatelmia, mutta koeta kestää.
Knoppitiedot on tarkastettu wikipediasta.


Äänen nopeus, se on noin 330-340 metriä sekunnissa, eli jotain 1230km/h. 💨
Siis tyynessä säässä ja huoneen lämpötilassa. Nopeimmin ääni kulkee aineessa nimeltä berillium, 12 550 metriä sekunnissa.
Tyhjiössä taasen äänen nopeus on 0m/sec.

Ihminen, vai pitäisikö sanoa ihmiskunta, on pitänyt joitakin satoja vuosia nopeinpana mahdollisena nopeutena valon nopeutta. Mutta ihminen tekee siitäkin hankalaa. Tällä hetkellä suurin osa ihmiskunnasta pitää valon nopeutena 299 792 458 m/s eli 1 079 252 848,8 km/h. 
Eli jos maapallolta lähetetään valopulssi kuuhun, kestää sen matka 1,3 sekuntia. Tosin eri aineissa ja lämpötiloissa valo kulkeekin aivan jotain muuta nopeutta, mutta antaa sen nyt olla. 👀

Olen läpi elämäni väittänyt, että on olemassa nopeus joka pitää valon nopeuttakin todella hitaana.

Kaikkia edellä mainittuja nopeuksia nopeampi on... ajatuksen nopeus. 🌟
Kiitos, kiitos, aplodit riittää, kiitoos.

Sitten aivan toisaalle.

Yhdessä edellisistä blogeistani väitin jokunen vuosi sitten, että kohta voidaan seinän väri valita fiiliksen mukaan. Niin on tietty tehty jo aikoja sitten, mutta että seinien ja katon värin voi vaihtaa vaikka sekunnin välein.

Nyt mulla on ollut testissä vajaan vuoden verran sellainen huone ja sanon että se on hauskaa ja ihmiset jotka näkevät sen ensimmäistä kertaa, eivätkä tietenkään tiedä kuinka se on toteutettu, ovat olleet siitä haltioissaan!!

Tosin, nykyään homma voidaan hoitaa kahdellakin tapaa, ainakin periaatteessa, eivätkä piakkoin seinät ole enää kaikki saman värisiä vaan piankin seinän ilmettä voidaan vaihtaa kuin kanavaa televisiossa. Niin se maailma monipuolistuu.

Kaikkea sitä tuleekin ihmiselle mieleen. 😋😏

Meillä sataa 💧edelleen. Kissat ja koira kävivät aamusella vain tarpeillaan pihametsikössä (Maisa lähikuusen alla) ja palasivat sitten kiireen vilkkaa takaisin sisälle. Nyt kuorsaavat kuorossa.
Eilis illalla suunnittelin lähteväni tänään lännen puoleiseen naapuripitäjään maakuntamatkalle. Saas nähdä tuleeko lähdettyä.


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Täällä.



Täällä sitä ollaan taasen.

Kaupunkiretken aikana oli vettä sataa tihutellut.



Vitt...vattujakin oli aivan syötäväksi asti.



Risuja, käpyjä sekä muuta ryönää oli pihassa taasen ihan kerättäväksi asti.



Pekka haki itsellensä aamupalaa...



...lentävää lihaa salaattipedillä.



Me käytiin Millan kanssa metsälenkillä (6km) ja sen päätteeksi päätin kokeilla kuinka rankasavotta sujuisi. Ei sujunut, kun jo kolmannen irtihakatun oksan jälkeen olin aivan puhki, oksennus oli jo tuloillaan. Siitä sitten leuka rintaan kiinni ja kohti uusia seikkailuja.


Löysin Lahti-retkeltä yhdeltä kirpparilta oivan valaisimen. Päätin laittaa sen wolkkarin takaluukkuun kiinni. Kun wolkkarin takaluukun avaa, syttyy vaan sisävalo eikä se valaise matkustamon matkatavaratilaa lainkaan. Viisi metriä johdinta piti kiskaista paikoilleen ja kun sen vetää samaa kautta kuin tehtaalla jo ovat vetäneet, meni aikaa 3½ tuntia. Vaan nyt se on paikoillaan ja valaisee todella hyvin.
Samalla selvisi että takaovessa on kuin onkin ollut pyyhkijä ja pissapoika!!
Nyt sellaisia metsästämään autopurkaamolta. Vaikka wolkkarissa on tummennetut sivu ja takalasit, olisi välillä aivan mukavaa saada pyyhkäistyksi kurat ja rapa pois takaikkunasta, jotta edes jotain näkisi muuta kuin sivupeilien kautta. Peruutuskamera kun näyttää takaa kuvaa vain peruuttaessa...

Nyt täällä sataa, tai on kyllä ja 1½ tuntia sadellut. Kissatkin hain kuistilta sisään lämpöseen, vaikka ne koettavat leikkiä olevansa hurjia ja raakoja ulkokissoja. Mielissään olivat kun saivat lihaa syödäkseen ja "punaista" maitoa loppuihin koloihin massuihinsa.


Noistakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!






maanantai 11. syyskuuta 2017

Kaupungissa.



Tultiin ihan koko porukka Lahteen. Kissoja myöten.


Siksi vaan että oli lyhyempi matka toisten ajella herkkuja maistelemaan.

Itse testailin pyörätuolia ja ramppia. Nyt se toimii niin kuin pitää. Yhdellä liikkeellä auki ja toisella kiinni. Enää v*tuttaa rampin pitämä räminä autoa ajaessa, se on todella ärsyttävä ääni, mutta siihenkin on jo löytynyt ratkaisu.
Kun ramppi on kasattu alumiinin palasista, niin tehtaalla on niitattu vain ylin ja alin keskikohta reunapalasiin. En ala viittäkymmentä palasta runkoon kiinni niittailemaan. Sain lahjana kuin juuri tarkoitukseen truutallisen liimaa. Siis sellaisen missä on esim silikoonia mitä kylpyhuoneissa käytetään. Sillä kun liimaan rämisevät palaset toisiinsa kiinni, niin johan räminä loppuu ja mun korvat saavat olla siltä metekalta levossa.

Joku hemmetin pöpö on päässyt iskemään muhun. Tietty paikanvaihto ja liikkuminen ihmisjoukossa vaikuttaa, vaikka pesen käteni aina sisään tullessani, mutta kaupungilla tulee väkisin koskettua esim. nenään ja siitä se on helppo reikä pöpöjen iskeä kimppuun. Tämä vie vedon pois kuin flunssa, mutta ei ole nuhaa eikä kuumetta, kipeitä ovat vain raajat, mutta niihin sattuukin sitten paljon. Ärsyttävää. Meikäkin tempaisee tuosta vaan parit päiväunet päivässä ja silti uni maittaa viellä yölläkin. Tosin yöt ovat aika katkonaisia.

Laitoin maalle kokonaan uudet, liiketunnistimilla varustetut LED-valot, tai olihan niitä jo testissä viime talvena ja niiden kokemustan myötä lisäsin pari valoa ja kahta myöskin siirsin/suuntasin uudelleen.
Nyt on myös käytössä uudet valvontakamerat. Ne osoittautuivat todella hyviksi ja helpoiksi käyttää. Jätin kuitenkin vielä käyttöön sen vanhan kameran, jolla näkee 350 astetta ympäriinsä ja sillä kuulee mitä kameran ulottuvilla olevat puhuvat ja heille voi myös kameran kautta puhua. En olisi 10 vuotta sitten osannut edes kuvitella että tällaiseen on mahdollisuus. Niin se tekniikka etenee.


Noistakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Naamoja...



                                          ...ja pari persettä.

Tällaiseen tyyppiin törmäsin, kun olin massullani sammalmatolla keräämässä suppilovahveroita Vaimolle.












































Siinä tämänkertaiset, pieleen rajatut kuvat.




Täällä olemme tehneet pikkuhiljaa syysaskareita.
Kukkia yms. katkottu tai poistettu ruukuista ja niiden mullat olen kuljettanut kottikärryllä uuden kaivon ympäristöön, jotta ensi kesänä on sitten sekin paikka ilo silmille.

Kesätarvikkeita varastoihin, tuohta olen hakkuuaukealta kerännyt yksitoista kaupan kestokassillista tiukkaan sullottuna. Kyllä nyt on iloinen mieli.
Jossain vaiheessa jatkanen rankametsällä käyntiä em. paikassa, kunhan taas saan hommaan innoituksen. 😉

Maalasin lintujen juottoaltaan, kaivon käsikäyttöisen vesipumpun, yhden löytämäni käyttämättömän hevosen kengän sekä yhden vasaran oikein syvän kiiltävän mustaksi.

Vietin viikon lukien. Teki vaan mieli. Kävin kyllä täälläkin kurkkaamassa tapahtumia ja lueskelemassa toisten bloggaajien tarinoita. 
Tulta olemme iltaisin pitäneet kaminassa, lämmöt laitoin päälle jo aikaisemmin. Sähkärin talossa suora sähkölämmitys, öljytäytteisillä lämpöpattereilla. 

Ei täällä mitään poikkeavaa ole tapahtunut. Kunhan ollaan ja eletään. 


Edeltävistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!






sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Perunannostoloma.



Sellaisia oli viellä syksyisin, kun meikä alotteli koulutaivaltaan. Tosin, sillon koulua käytiin lauantaisinkin.

Tänään täällä oli perunannostotalkoot.

Talkoolaiset eivät vaan olleet aivan parhaimmasta päästä. Kissat katosivat kuin pieru saharaan, kun työryysyjä aloittelin ylleni kiskomaan. Milla sentään avitti työvälineiden haussa: Kottikärryt, ämpäri sekä pieni perunannostokuokka.

Homma meni niin, että Milla meni wolkkariin nukkumaan ja mun oli aloitettava urakka yksin. Vaimolta sain kyllä kannustavia huutoja, joten ei se auttanut kun aloittaa.

Keväällä meillä istutettiin hyvin itäneet perunat totutusta poikkeavasti, ämpäreihin. Etupäässä sellaisiin jotka eivät syystä tai toisesta pitäneet vettä ja sitten kun homma levisi käsistä, kävi lähes mikä ämpäri tahansa, pahimmoilleen ehjiin löydettyihin iskettiin pokaralla reikiä. Kielsin ankarasti parhaiden ämpärien käytön, sen myötä kasvupaikkoja kertyi 21 kappaletta.

Pohjalle kymmenisen senttiä ryönää, sitten multaa ja paskaa, sitten lisää multaa ja pinnalle tuhkaa ja sitten ne aseteltiin heinäseivässeinän vierelle omilleen.

Muistathan tämän kuvan. 

Perunannosto kävi niin, että asetin kottikärryn likelle kasvuämpäreitä, nostin ämpärin sisältöineen kottikärryn yläpuolelle ja kippasin ämpärin sisällön kärryyn.
Siitä sitten mullan seasta kuokalla niitä pottuloita kaivelin ja Vaimo karjui että onko siellä yhtään. Tölväisin että toistakymmentä, vaikka en tässä vaiheessa nähnyt kuin muutaman potun.

Ensimmäisestä ämpäristä tuli keltakuorista perunaa. Olin arvannut väärin nostettavaa ämpäriä valitessani, olisin halunnut rosamundaa.
No, ämpäristä löytyi 31 perunaa, hieman rupisia kun olin laittanut niille liikaa tuhkaa, mutta kumminkin, puolet kun keiteltiin ja syötiin, oli vatsanahkat tiukilla ja vielä jäi reilusti huomiseksi paistinperunoiksi!!


Ensi kevääksi on alettava nyt heti haalimaan ämpäreitä lisää. Tapaatte mut takuulla paikoissa jossa ämpäreitä jaetaan ilmaiseksi, tai myydään eurolla kappale. Hurja tavoite on saada hankituksi satakunta (siis ei se maakunta) ämpäriä kevääseen mennessä.

Homma alkaa todellakin taas levitä käsiin, niinkuin kaikki, tai ainakin useimmat hommat täällä. Kaupunkikodin kellariin mahtuu omaan kellarikomeroomme niukin naukin seitsemän 50 kiloista säkkiä perunaa.
Tarvitsee ilmeisesti alkaa tekemään kellaria tänne maalle...

Mutta. Vielä on pidettävä kahdetkymmenet perunannostotalkoot, ennenkuin koko sato on (näillä näkymin) nostettu sekä syöty.


Noistakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





lauantai 2. syyskuuta 2017

Kissanpäiviä sijaiskodissa: Tule alas

Kissanpäiviä sijaiskodissa: Tule alas: Myysky! Poikanen otti sydämen asiakseen kissan kiipeilyn maalaustelineillä. Komento oli kova ja käskyttää yritettiin mutta oli sanomattaki...

tiistai 29. elokuuta 2017

Eilen.


Eilen oli asiointipäivä.

Heti aamusta hammastarkastukseen. Yksi reikä löytyi, juuri sieltä mihin hammaslanka jää aina kiinni.
Sieltä sitten kaupoille, parin tunnin huili kaupunkikodissa (katsoimme elokuvan), jälleen kaupoille ja siitä sitten tänne maalle.

Koko päivän sain tuohon taas kulumaan, mutta kun aina tapaa tuttuja ja täytyyhän sitä juorut ja kuulumiset vaihtaa...

Täällä määrään minä!!
Pekan ilme kun hartioihin sattuu.



Pekka koettaa kampata kun pyörii ihan tuossa jaloissa...



...ja melkein onnistuu.



Tästä täytyisi tehdä jotain.
Kuusi, uuden kaivon tieltä.



Paikallinen taidenäyttely.



Lounas nautittu.
Kyllä huomaa että sisäruokinta on taasen alkanut maistumaan, kun kerran siipisulat jätetään mulle syötäväksi siivottavaksi.


Ruohonleikkurista hajosi vkl akku, uuden vaihto ensin risan tilalle ja sen jälkeen hoidin lauantai-iltana keskeytyneen ruohonleikkuun loppuun.
Sitten totesin ilman olevan sopivaa maalaamiseen, niin sudin wolkkaria lisää ja haaveena olisi saada maalata tänään toisella värillä.

Kun sitten illansuussa ährysin itseni sisälle, niin Maisa tönäisi mua ja varmisti että katsoin, niin meni sitten kaminan eteen pahvilaatikkoonsa ja selkeesti naukaisi että tulta pesään, kiitos ja sitten kun puut paloivat sen mielestä tarpeeksi, meni yksiöönsä, sovitteli itsensä laitojen mukaan ja hymyili, leveästi.

Odoteltiin sitten iltasoiton jälkeen Pekkaa tulevaksi. Kello oli jo yli yhdeksän, kun Maisa poistui laatikostaan, käveli mun päällä ja sujahti luettavana olevan kirjan alitse naamallaan ilme joka viestitti Pekan olevan ulko-oven kylmemmällä puolella.

Nousin ja avasin oven, niin siinä samassa sujahti Pekka sisälle. Tarkasti ensin mitä evästä on tajolla, söi märkää ruokaa ja raksuja, lipitti loppumahan täyteen maidolla ja kellähti iltapesulle. Mitä sen jälkeen tapahtui, en tiedä koska nukahdin samoin tein.


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!






sunnuntai 27. elokuuta 2017

Päivän kulku.



Aamupäivällä olin sen verran kivuissani, etten mitään hommaa aloitellut.


Pekkaa kyllä jaksaa hoitaa.



Se on sellanen kuorsa-Kalle aina sillon, kun pääsee päikkäreille mun kylkeen kiinni ja sitten tietty yöllä, sisällä nukkuessa. 😆



Pekka tykkää erityisesti nukkua kulkijan penkillä, 
nyt se taitaa mielessään ajella jossain...



...tai ainakin suunnitella reittiä.
Laitoin peräkärryn kulkijaan kiinni, koska suunnitteilla on
lähteä eräälle hakkuutyömaalle keräilemään koivun tuohta, 
niin on sitten millä sytytellä polttopuita.


Kuski vaihtuu ja Pekka katoaa kulman taakse kurkku-istutuksia tarkastelemaan.



Maisa se vaan jaksaa itseään pestä...



...ja suunnitella reissua.


Wolkkaria olen taas saanut hiukan tehtyä.

Takaroiskeläpät...



...paikoillaan.



Kun jotain laitetaan, niin laitetaan sitten kunnolla.
Vararenkaan kiinnitysrauta, itse rengas entrataan vielä.



Eturoiskeläpät ja niiden tellinki.



Vajan pöydälle kasaantuu paljon työkaluja aina puuhastellessa.



Pekka tuli Millaa häiritsemään...



...en ehtinyt kuvata kun Pekkis kurottautui takajaloilleen 
Millan kuonoa puskemaan.



Etukuraläpät paikoillaan, 
päivä tuli täyteen.


Noistakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!






perjantai 25. elokuuta 2017

Katto saavutettu.


Ei tosin rakentamisessa, kun en täksi kesäksi voinutkaan aloittaa uutta hanketta.

Tai tulihan se saavutettua jo viime kuussa, lääkekatto, mutta vasta tänään kävin patikuksessa asioimassa ja siinä samalla se tuli havaittua.
Tietyt lääkkeet saan nyt loppuvuoden 1,5 € kappalehintaan. Syyskuun lopulla on hankittava lääkkeet loppuvuodeksi ja sitten taas joulukuussa ensi vuoden kolmeksi ensimmäiseksi kuukaudeksi. Näin sitä säästetään vähäisiä rahoja.

Pekka ei tullut viime yöksi kotiin. Tuli meitä, mua ja Millaa vastaan, kun apteekille köröttelimme ja siinä tavatessamme raotin ikkunaa ja komensin kollin kotia kohti.
Tultuamme se söi kaksi pussillista märkää ruokaa, tukki jääneet kolot maidolla ja änki petiini pesulle. Nyt se nukkuu niin pahasti kyljessä kiinni että oikea käsi väsyy kirjoittaessa.
Hys, kissa nukkuu. < Sisäpiirivitsi.

Vaimon hoitoviikko alkaa pian olla ohi. Vaimoa ei hoideta vaan hän hoitaa kissaa, jonka hoidosta sovittiin jo alkuvuodesta. Se kissa ei näiden hirmujen kanssa tule toimeen, koska se alistaa Maisaa ja Pekka niin RRrrrakastaa sitä, Liljaa.
Lisäksi Lilja vihaa mua, koska olen ottanut sen syliini. Kehrää se ja nauttii kyllä kun sen yhytän, silittelen ja rapsuttelen, mutta annas olla kun nappaan sen syliini, niin silloin sen viirusilmät aukeavat teelautasen kokoisiksi ja kissa jäykistää itsensä pökkelöksi, mutta kun extra lihava kissa tuntuu niin mukavalle paljasta mahanahkaa vasten, niin pakkohan se on vinssata nostaa syliin.

Pekka on venyttänyt itsensä kylkeäni vastaan niin pitkäksi kun suinkin voi. Selällään maaten se nyt kuorsaa siihen tahtiin, että silmälasit tärisevät mun silmien edessä.


Noistakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





keskiviikko 23. elokuuta 2017

Karku.



Käytiin Millan kanssa retkellä korpeakin korvemmassa paikassa.
Minä köröttelin korpeen sähkärillä ja Milla tuli aina väsyttyään hetkeksi kyytiin huilimaan.

Tykkään käytännön piloista ja tässä alla viimeisin.

Sieltä se kuusen takaa kurkistaa.




Oikea näppäinpuhelin ja johto tietysti töpsölissä, kuinkas muuten!!


Kierrätyksestä, 5€.



Marjasato on meillä tänä kesänä ollut kehno. 
Sain kaikki puskat kerätyksi tyhjiksi kolmessa päivässä, kipulääkkeiden yliannostuksen voimalla.


Pinkki marjanpoimuri sopii puskasta poimimiseen erinomaisesti.



Talvella jo tilasin ison arkillisen kissatarroja, tietämättä mitä niillä tekisin.





Aluksi ajattelin että jos ihan silleen pienesti laittaisi, senlaisiin paikkoihin josta ne voi nähdä vain jos katsoo oikeaan paikkaan läheltä. Jokainen pyörylä tassunjäljessä piti asetella yksitellen paikoilleen.



Kissa taka-ikkunaan katsomaan...



...aikaisemmin liimaamaani invamerkkiä.



Teksti ei ole tarkoitettu koiraa varten, vaan lankakerän kanssa kyydissä istuvaa, alati sukkaa kutovaa Vaimoa!!


Sitten se karkasi, käsistä, karku.



Kuskin taakse...



vastakkaiseen takasivu-ikkunaan...



...avainkolon ympärille...



...konepellille...



... (Huoh)...



...sivu-oveen...



...ja vielä lisää takaluukkuun...



...ja kuskin oven lukkoon.

Hifistelijät kauhistelevat viimeistään tässä vaiheessa auton maalausta. Mulle auto on käyttöä varten, sen pitää olla teknisesti aina viimosen päälle kunnossa, ulkonäöllä ei niin kovin väliä ole.
Nyt tehty maalaus suojaa erittäin hyvin metallia ruosteelta ja sehän se on maalin päätarkoitus. 😃


Tiristin itsestäni vielä hiukan irti, tai oikeammin innostuin tekemään vielä...

...takaroiskeläpille telineet ja kiinnittämään jo aikaisemmin kumimatosta leikkaaman roiskeläpät paikoilleen. 
Milloin nuo kiinnittyvät wolkkariin, sen luoja yksin tietää. 😇


Noistakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!