torstai 20. heinäkuuta 2017

Vipu.

Menee sitä viksukin vipuun!! :DDD

http://kuvaton.com/kuvei/noni_hyppaan.gif

Otsikko.

Siellä se taasen on, leksassa eli leikkimökissä.




Pekka tykkää loikoilla nukenvaunussa.




Josko sitä nyt sitten siirtyisi tuohon siniseen kissojen telttaan huilimaan,
kun kerran ei rauhassa saa täälläkään makoilla...
Teltan sisällä on pehmikkeenä kaksi fleesekäärmettä!!


Tästäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!








sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Milla.



Milla, se on lähes kaiken aikaa nenä "mun perseessä" kiinni.

Tai jos ei, niin se ulkona liikkuessamme "ennustaa" mun edellä ja koettaa arvailla mihin tällä kertaa liikun. Se on todella ärsyttävää kun tuohon lahopäähän meinaa jopa mun etenemisvauhdilla jalkaisin kompuroida.

Sisällä ollessa se on nykyään lähes alati käden ojennuksen päässä. 
Mikä lienee sen laittanut hellyyttä kaipaamaan.

Köllöttelee tuossa vajaan metrin päässä...



...ja välillä uni vie sen väkisin.




Välillä se meniaa nukahtaa istualleen tuohon eläinten ja mun pedin väliin...



...ja välillä sitä aivan naurattaa tai ainakin hymyilyttää kun rapsuttelen sitä mahanahkasta, joka on tänä kesänä kudinnut aikalailla älyttömän paljon normaalia enemmän, niin että monta kertaa päivässä tarttee tyypin ihoa rapsutella siihen tahtiin, että vasen käsi, jolla olosuhteiden pakosta joudun em. nahkaa makuulla ollessani rapsuttamaan, meinaa jo pahasti krampata. Tänään kylläkin harjasin sen turkin hyväksi kauttaaltaan Vaimon vanhalla hiusharjalla.

Iltaisin se kiltisti kulkee mun mukana koko pihakierroksen, mitä kissat eivät nyt oikein jaksa harrastaa, vaan saattavat käydä vain pikaisesti näyttäytymässä tai sitten tuoda jonkun raadon, tai vainajan niin kuin Vaimo sen ilmaisee, lahjaksi, niin että siitä vaan iltapalan kimppuun ja sitä rataa, mutta kuitenkin meikä vaan nappaa moiset noukkijalla kärryni kyytiin, siihen valkoiseen koppaan joka on kärryyni pultilla sisäpuolelle kiinnitettynä, seuraavaan keräilypisteeseen saakka valmiina kantamaan niin nämä kuin muutkin löydökset kuin kasviskompostissa maatuvat tahi roskalaatikkoon pois vietäväksi tarkoitetut, näin ollen joen huomaan tuon laiset kalmot pääsevät kun ne veden vietäväksi noukkijallani vippaan, seuraavien eläväisten hengenpitimiksi ja/tai nautinnoksi tarkoitettuna.
(Kamalaa kirjoittaa noin pitkä virke.)

Niin, lattia on paikoin harmaa, joo'o, siinä on kokeeksi harmaata messumattoa että silmät sanoisivat minkä väriseksi lattia kannattaisi laittaa.


Noistakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!








perjantai 14. heinäkuuta 2017

Koiran sohva.



          On jälleen vallattu.


Valtaajat ovat päättäneet pysyä lujina.



Tuumaakaan ei anneta periksi!



Maatkoon koira lattialla niin kuin kuuluu!!



Järkyttävävtä tapahtumasta huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!






torstai 13. heinäkuuta 2017

Maisa.



Maisa oli tänään muiden eläinten tapaan ahkerasti työmaalla.

Sen päälle piti rentoutua.



Mitä lie miettinyt, ei mulle kertoillut.


Edellisestä wolkkarin rupauspäivästä oli mennyt jo sen verran aikaa, että kivut olivat unohtuneet, siispä tänään taas haalari niskaan ja osittain auton alle. Kun istuu maassa, niin ei tarvitse itseään kaksin kerroin taittaa ja se säästää selkää. Korjasin viimeisen pyörän jarrut ja nyt on kaikki käyty läpi ja osat vaihdettu.

Täytyy sanoa että kaikkea hittoa alankin välillä puuhastelemaan. Tai tämän laisen päivän jälkeen tuntuu siltä, kun on koko päivän puurtanut ja vain vähän saanut aikaan ja sitten, vaikka kuinka tarkkana olisi, niin joku vaihe jää tekemättä ja homma on tehtävä uudelleen, mutta onneksi purkaminen on nyt helppoa kun kaikki irroitettava on uutta, eikä toisiinsa kiinni ruostuneita pultteja ja muttereita niinkuin nyt aamusella oli.

Tänään unohdin työntää vetoakselin takaisin vaihdelaatikkoon, enkä näin ollen päässyt koeajolle, mutta joku toinen kerta sitten.

Milla nukkui lähes koko päivän kuskin "pukilla". Kissat kävivät välillä kyselemässä että mitä teen. Väsytän itseäni, vastailin. Päätin, etten ainakaan viikkoon kusekkaan wolkkariin päin, niin kyllästyttää jo autohommat, mutta aamusella läksin kyllä hyvin mielin työmaalle.

Vesisade alkoi heti työt lopetettuani. Piti alkaa jo tuntia aiemmin, mutta pyysin tunnin lisäaikaa ja sain, kiitos siitä.

Olen saanut vierailla mitä ihmeellisimmissä paikoissa, saanut kaikenlaista uutta tietoa ja viihtynyt, kiitos kirjojen ja lehtien. Olenkin sanonut että kirjoihin (ja viinaan) laitettu raha ei mene hukkaan. Välillä sitä tulee luettua niin hyvä kirja että sen sopivan tullen hankkii itselleen, niin kävi nytkin. Mahdankohan muistaa jouluna mikä kirja lahjapaketissa on. 😊


Noistakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!








tiistai 11. heinäkuuta 2017

Ramppi.


Jotain valmistakin täällä.

Sain rampin palaset yhdistettyä.



Tässä se on ensimmäisessä sovituksessa.



Tässä se lepää lattialla, sen voi kyllä tarpeen niin vaatiessa hyvin helposti poistaa tai kääntää pystyyn.


Tuostakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Uusi harrastus.



Tänään täällä satoi.
Päätin heti aamusta lähteä äitini luo taas hieman tyhjentämään piharakennuksia. Wolkkarillisen kaikenlaista tullessani toin ja lupasin vielä lähiaikoina körötellä peräkärri mukana uudelle tyhjennysreissulle.

Siinä syy miksi en tehnyt ramppia valmiiksi tai siis kiinnittänyt ramppia paikoilleen. Tähän pihaan satoi päivän mittaan 28 milliä vettä!!


Olen kehittänyt itselleni uuden, todella säälittävän harrastuksen.
Nuuhkimisen ja muistelun yhdistelmän!! Kehtaako tätä kertoakkaan...

Kauppareissulla kuljen, kuin olisin valitsemassa ostettavaksi, leivonnaisten ymv. lähettyviltä ja nuuhkin miltä ne tuoksuvat ja muistelen miltä mikäkin maistui. Sama juttu karkkihyllyllä. Olen valitsevinani namuja ja aloitan valinnan siitä päästä hyllykköä missä ei ole purkat. Saan koko rivistön ajan makunautiskella muistellen ja nuuhkien ja sitten tyynesti täysxylitolipurkkaa hyllykön päädystä pari pussia mukaan eikä kukaan huomaa typerää harrasteluani.

Olen kullä jo alkanut löytää ihan syötäviäkin sokerittomia tuotteita. Xylitolikarkeissa on se huono puoli, että jos niitä syö pikkaisenkin liikaa niin kaasuntuotantolaitos käynnistyy tuotapikaa ja perse soittaa porilaisten marssia koko päivän ja ilmeisesti myös yön, koska ilma on aamutuimaan niin sakeaa että täytyy lattiaa pitkin ryömiä ulko-ovet avaamaan.

Valitettavasti täältä lähikirkolta , matkaa 12km, niitä sokerittomia namuja ei saa, vaan hankinnat on muistettava tehdä Lahti-reissulla ja mieluisia löytyy niin että kahdesa oikein isossa marketissa täytyy käydä mutta nykyään moiset reissut multa sujuu aivan leikiten. Mullahan on pyörät alla!!

Koira ja kissat ovat tähän aikaan illasta kuorsanneet jo parisen tuntia. Kun latasin kaminaan puut, tuli Milla aivan muhun kiinni "auttamaan" sytyttämisessä. Se meinaa sitä että Milla haluaa käristettyä makkaraa. Kaksi sille pilkottua juustosavupekonia se huitasi hetkessä sisuksiinsa, heti kun olin avannut hetekkani ja käynyt makuulle. Ennen sitä se ei koskaan syö iltaruokaansa, saattaa se tosin käydä nuuhkimassa niitä, Millalta kait sen haistelun keksin minäkin. 😃


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





tiistai 4. heinäkuuta 2017

Päivän puuhat.

Tänään kävin Lahdessa.

Uudessa kaivossa kokeeksi ollut suihkulähdepumppu veden ilmastajana ei kestänyt kauaa. Viikossa jo alkoi vesi maistua järvivedelle ja haista paskalle. Nyt ostin sinne uppopumpun, joka ilmastaa eli hapettaa sitä kaivovettä ja näin ollen rikinkatku taas jo katoaa, tai oikeammin katosi jo. Onhan se jo reilun työpäivän mitan vettä siellä roiskutellut yläilmoihin.

Laitoin sinne nyt ajastimen käyttämään pumppua vartin tunnissa. Veikkaan että sekin on liikaa mutta helppohan sitä on vähentää ja lisäillä tarpeen mukaan. Pumppu on 30 kertaa tehokkaampi kuin se rikki mennyt.



Pyörätuoliramppi on mietityttänyt, koska se on ollut aikalailla hankala käyttää, enkä hissiä silti autoon viellä halua, niin jotain piti keksiä. Käsin rullattava pyörätuoli on kätevä kun joutuu pikaisesti kaupassa käymään sellaisena päivänä kun ei jalat kanna alla, eli en jaksaisi sitä reissua kyynärsauvojen avulla tehdä.
Alkusysäys mietiskelylle tapahtui jokunen viikko sitten kun näin yhdessä invataksissa hissin sijaan rampin ja näin viellä kuinka kätevä ja ennen kaikkea kuinka nopea käyttää se oli. Se sijaitsi taksin takaovessa ja jäi kuljetusasennossa pystyyn. Vastaavaa itsekin tuumailin, mutta päädyin nyt kuitenkin siihen että takatila on matka yms. tavaralle pidettävänä ja näin ollen ramppi pysyy nyt sivuovessa. Alkuun ajattelin jättää sen pystyyn myös, mutta kun juttelin tänään kaverin kanssa asiasta niin päädyin siihen että se taittuu lattialle, on siinä oikeasti vähemmän tiellä.

Kahdeksan tuntia sitä väsäilin tänään, osien etsimiseen mennyt aika mukaan lukien. Huomenna ruuvaan sen neljällä pultilla paikoilleen ja sitten ei kun testaamaan. Toivottavasti muistaisin ottaa siitä puuhasta kuvia ja videon. Sen ainakin tiedän, että kahva jolla sitä kiskotaan edestakaisin, löytää paikkansa vasta kokeilussa, siksi jätin sen tänään laittamatta...kun en sellaista löytänyt kun en mieleistäni löytänyt. 😁

Huomen aamulla tulee nokisutari taloon. Saunalla laittelin hänelle jo kaiken valmiiksi, eli kivet pois kiukaasta sekä savupellin aukon ja luukut tilkitsin sanomalehtipaperilla. Nyt polttelen parhaillani pesällisen puita tuossa kaminassa, on sitten hormit lämpimät, ei tule tuhka sisäänpäin, niinkuin silloin 17v sitten kun en lämmittää älynnyt, mutta oppirahat joutuu aina välillä maksamaan. Tämän puolen paperoin sitten aamusella.


Noistakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Puuhasteluja.


Vähän olen koettanut puuhastella.
Poistomyynnistä löydetyt kirjat ja rahanpuute hidastavat töitä.

Rankakasa alkaa muuttua klapikasaksi. Viellä on kymmenisen rankaa katkomatta. Niitä ei  sirkkelillä saa pätkittyä, täytyisi moottorisaha ottaa käyttöön ja sillä hoitaa homma loppuun.
On vain niin, että nyt ei kunto kestä paljoa enenpää tehdä enkä ala enää kipulääkkeiden avulla urakoimaan, onhan tässä tätä aikaa ja kokoajan sitä tulee toisesta päästä lisää.



Volkkarin muutosleikki on alkanut.



Kylkiteipit saivat huutia, tiukassa olivat.

Siihen miksi auto ei liikkunut löytyi syy: Pakoputkistossa oleva katalysaattori on tukossa ja uuden saa 500 €urolla. 
Samoin kuin tuulilasin, kesärenkaat ja tietysti talvirenkaat ja kaikkea muuta pientä mitä ennen seuraavaa katsastusta pitää olla kunnossa.

Kirjoja tosiaan löysin kierrätyskekuksen poistomyynnistä ja tuntuu kuin jokaikinen olisi niin hyvä ettei sitä malttaisi laskea alas käsistään, vai liekö sen aiheuttajana se, että on tullut luettua enempi asioita ja tarinoita netistä kuin kirjoista. Rakkain harrastukseni, kirjojen luku.

400-sivuisen kirjan kun lukaisee päivässä, niin viikossa niitä lukee repullisen. Sitten viellä vaihdamme Vaimon kanssa hyvät kirjat kskenämme, niin lukemista piisaa.

Oudolta tuntuu kun ei ole "pakollisia" hommia oikein mitään. Piha alkaa olla jo helppohoitoinen, vaikka sieltä kyllä löytyy aina puuhaa jos vain haluaa, mutta on mielenkiintoista viettää tällainen kesä kun voi olla vaan, moisia ei kyllä ole vuosikymmeniin mulla ollut.


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!








perjantai 23. kesäkuuta 2017

Kissojen juhannusjuhla.

(Tämän tarinan kirjoitin jo aikojen alussa.)



Kevääntulon juhlasta on jo kulunut sen verran aikaa, että on keskikesän juhlan aika. Juhlapäivä on kissoilla aina 24-päivä kesäkuuta, eli tasan ½ vuotta on aikaa jouluun, jolloin juhlitaan…niin mitä. Muistaako kukaan, oikeasti??
Kissojen maalismarkkinoista on piisannut puhuttavaa vaikka kuinka. On tuumailtu tapahtumia ja naureskeltu asioille. Muisteltu Mourukollien laulantaa, painiseuran kollien mahtavaa ottelua ja ennen kaikkea  Mäkisen Elsan hirvittävältä kuulostanutta karaokelaulantaa.

Nyt kumminkin on juhlan aika ja kaikilla lähiseudun kissoilla on muistissa ruokavastaavien lupaus maailmanmainetta  niittäneestä ruokalajista nimeltään grillattua hiirtä ja lintua kermakastikkeessa. Tähän aikaan vuodesta löytyy takuulla hiipumaan jätettyjä grillejä sekä kokonpohjia, joissa voi ruokaa laittaa vielä pitkälle seuraavaan päivään.

Ruokavastaavien pomona toimiva Maiskis-kissa on laittanut toimeksi. Parhaimmillaan hän tuo kolme jyrsijää kerrallaan ruokavarastona toimivaan entiseen huussiin. Kaksi siivekästä kerrallaan on tässä vaiheessa vuotta helppo rasti. Kirmaavathan linnut keskenään, kun häätävät muita siivekkäitään omalta reviiriltä. Siinä kun oikeaan saumaan Maiskis-kissa sattuu, niin saa kaksi mehevää paistia kerralla. Tänä vuonna kun on odotettavissa ennennäkemätön määrä vierailijoita, on myös rotat päätetty ottaa ruokavalioon. Niitä saa helposti napattua viljatilojen liepeiltä.

Pontikankeittäjien piilopiiri on kokenut karvaan menetyksen. Pontikkamestari nimeltään Gandalf Kankkunen jäi eräänä talvi-iltana tukkirekan alle ja liiskaantui siinä ohuemmaksi kuin pannukakku. Piilopiiriryhmän onkin täytynyt hajaantua ympäri pitäjää etsimään uutta pontikkamestaria. Kukaan ei vaan tunnu tietävän yhtään kissanviiksen väreenkään vertaa, mistä moinen mestari saattaisi löytyä. Kovasti on pihoilla ja pelloilla asiasta huudeltu, mutta ei vaan uutta, aromit tuntevaa pontikkamestaria tunnu löytyvän.

Päätettiin pitää hätäkokous asiasta. Onhan juhlajuoma yksi juhlien tärkeimmistä anneista ja sitä paitsi ainoa tapa saada piilopiirille tuohta pankkina toimivaan säästölippaaseen. Pidempään hiljaa ollut Mäenmutkan Juoppo-Eetwartti pyytää puheenvuoron. ”Kyllä minä tiedän kuinka pontikkamestari löydetään. Tarvitsen vain kassillisen viinaa, jolla mestari houkutellaan kolostaan”. Muut kokoustelijat jäävät suu auki ihmettelemään. Tuo juopporetku muka tietäisi niin tärkeän asian kuin pontikkamestarin löytöpaikan.

Pakon edessä toimeen kumminkin ryhdytään. Kassillinen viinaa annetaan kyynelsilmin Juoppo-Eetwartin matkaan. Viikonpäivät kuuluu mäenmutkan aikamiespoikien kämpän suunnalta ankaraa juopottelun ääntä. Tappelua, örvellystä ja muuta metakkaa. Pontikankeittäjien piilopiirin johtajaa ehdittiin jo alkaa vaatimaan irtisanoutumista, mutta päätettiin kumminkin jatkaa viikon loppuun odottelua. Jospa sittenkin.

Sillä välin kylän nuorimmat kissat on valjastettu kahteen tehtävään. Puolet sakista on laitettu vakoilemaan ympäri pitäjää, että missä mahdollisesti saattaisi olla paras juhlienpitopaikka. Vähintään kaksi mahdollista juhlintapaikkaa on löydettävä ja niiden vähimmäisvaatimuksena on, että paikan väen pitää täyttää seuraavat kriteerit: On joko kokko varattu poltettavaksi, tai sitten isompi grilli. Toinen vaatimus on se, että väen pitää olla sen verran juoppoja, että sammuvat aikaisessa vaiheessa vuorokautta. Nuorimmat kissat käyttävät lumojaan siellä missä pihassa poikkeava kissa otetaan vastaan. Siinä on hyvä sitten vakoilla paikkoja, kun talonväki syytää herkkuja niin ihanalle pikkukisulle.

Toisen ryhmän tehtävänä on raportoida juhlavastaavalle asioiden kulloinen tila. Eihän pihaan päässyt vakoilija voi yht’äkkiä poistua maisemista juhlavastaavalle raportoimaan. Sellainen saattaisi aiheuttaa epäilyksiä pihapiirissä käyskentelevien pitkäjalkojen, joita ihmisiksikin kutsutaan, joukossa.

Mourukollien sekakuoro on pitkin kevättä harjoitellut kuorolaulantaa. Mukaan on otettu olosuhteiden pakosta kuoron johtajaksi naaraskissa, nimeltään Rinkula-Rouvva. Kuoron pitkä-aikainen  kuoronjohtaja, oopperalaulaja Kolli-Kaskinen jäi toimesta eläkkeelle, täytettyään 80-vuotta. Rinkula-Rouvva on oiva kissa johtamaan kuoroa, muutamasta pienestä huonosta puolesta huolimatta. Rinkula-Rouvvalla on näet tapana ennen kuoroharjoituksia hieman juopotella. Siitä syystä hän meinaa usein unohtaa, että hänen pitäisi johtaa kuoroa, eikä kaikkein kovimpaa ja korkeimmalta laulaa.

Mäenmutkan Juoppo-Eetwartti on palaamassa  etsintämatkaltaan. Naama on turvonnut, oikeassa korvassa roikkuu pala repaleista korvanriekaletta  ja nenänpäässä on neljä pitkää raapimajälkeä. Perässään raahustaa kylän kanttori Wiski Wäkewäinen.
Pontikankeittäjien piilopiirin jäsenet ihmettelevät, että kanttoriko se on lähetetty tällä kertaa moittimaan aikapoikaveljesten ryyppäämistä ja riekkumista torpallaan. Juoppo-Eetwartti lysähtää maahan ja huokaisee syvään. Sen jälkeen hän sanoo: ”Oli siinä kuulkaas kovempi urakka kuin osasin arvatakkaan, mutta nyt on pontikankeittäjien piirimestari matkassa.” ”Koville otti, kun tuo reuhake ei viinan eikä houkuttelun voimalla suostunut mukaan lähtemään. Koko veljesporukan voimalla piti kanttoria kurittaa, ennen kuin hän matkaan lähti.”

Siis muka tuo meidän hiireltä näyttävä kanttorimmeko, ihmettelevät piilopiiriläiset.”
” Näimpä,” sanoo Juoppo-Eetwartti. Muut eivät usko korviaan ja meinaavat alkaa häätää kanttoria piilopaikkansa nurkilta muualle. ”Täältä ei kukaan ulkopuolinen ole hengissä lähtenyt,eikä lähde nytkään” jyrisee piilopiirin johtaja.
”Annetaampas kanttorin näyttää taitonsa”, tokaisee siihen Juoppo-Eetvartti. Näin tehdäänkin. Pontikankeittovehkeet ja rankki on jo valmiina, ja uusi mestarikokelas astuu keittomestarin paikalle.

Kylän narttukissat ovat pitkin talvea suunnitelleet ja valmistaneet kaikenmoista mukavaa keskikesän juhliin myytäväksi. Mäkisen vanhapiikakissa Elsa on saanut hilattua itseään kissojen arvo-asteikossa ylemmäs, yhdellä keksinnöllään ja yhdellä löydöllään: Elsa näet keksi, että talvisin saa ulkokissatkin hiukan enempi ravintoa, kun he puikahtavat salaa yöllä pihapiirinsä torppaan sisään siinä vaiheessa kun talon väki käy tarpeillaan pihanperällä ja siellä hiirenloukussa eli litskussa kenties olevan hiirulaisen nappaamalla saa lisää särvintä pöytään. Toinen, äskeistä parempi asia eli se keksintö: Elsa näet huomasi, että paikallisen osuuskaupan vintillä on varastoituna suuri laatikollinen litskuja. Hän otti yhden niistä suuhunsa, tarkoituksenaan kuljettaa se omaan majapaikkaansa ravintoa hankkimaan.

Asiassa oli vain yksi huono puoli. Litsku kun on metallista tehty, niin se jäätyi Elsan suuhun kiinni. Vaikka kuinka koitti hän sylkeä valuttamalla saada tuon viheliäisen kapineen suustaan irti, ei se irronnut. Mitä sitten tapahtui, se on nähtävissä Elsan naamasta. Pala kielestä puuttuu ja huulet repsottavat. Tästä kumminkin sikisi ajatus, että nyt juhannuksen korvilla käydään porukalla tyhjentämässä varasto litskuista ja näin kaikki saavat oman litskun käyttöön ja vielä jää muutama varallekin.

”HYI HEMMETTI MITÄ PASKAA”, karjaisee pontikkamestarikokelas. ”Ei ihme ettette ole koskaan pärjänneet pontikkakisassa, kun tällaisesta myrkkyliemestä olette pontikkanne tislanneet.” Samalla hän potkaisi koko rankkitynnyrin nurin. ”Nyt käytte hakemassa…sipi sipi sipi,” kuiskaa mestari kissojen korviin tarvittavat aines-osat. ”En olis kyllä uskonnu että pontikan teossa tarvitaan… ” ”NYT TURPA KIINNI ja hommiin”, karjaisee mestari, kaivaen samalla taskustaan sikarin, jonka laittaa saman tien palamaan.

Pontikkamestariksi muuttunut kanttori antautuu työhönsä antaamuksella. Hän nuuskii aineita mitä pataan laittaa porisemaan, sekoittaa padassa porisevia aineksia kuin taikasauvalla. Hän tuntuu vaipuneen transsiin, niin kovin hän keskittyy juhlajuoman valmistamiseen. Ihanat aromit nousee suoraan taivaalle ja pontikankeittäjien piilopiirin jäsenet katsovat haltioituneina pontikkamestarin toimintaa , joka on kuin erikoisen kaunista tanssia.

Päivä ennen juhlan alkua pidetään kokous, jossa tarkastetaan että kaikki sovitut asiat on hoidettu ja kunnossa. Nuuskimaan laitetut pikkukissat ovat tehneet vallan mainiota työtä. Juhlienpitopaikaksi valittiin Jorpakko niminen paikka. Siellä varmana saa juhlia viettää rauhassa, niin oli Jorpakon omat kissat pikkukissoille kertoneet, kun olivat vakoilun tarkoituksen arvanneet.

Ruokavarasto on pullollaan evästä ja pontikankeittäjien piilopiiri on toimittanut juhlapaikalle kerrassaan mahtavan makuista juhlajuomaa. Sitä oli nyt kaikille halukkaille tarjottu sormustimellinen, jotta koko kissa-klaani huomaisi kuinka hyvä uusi keittomestari on löydetty. Kanttori punastelee ja avaa suutaan jo kertoakseen olleensa pelkkä harrastelija, mutta pontikankeittäjien piilopiirin johtaja potkaisee häntä kipeästi jalkaan ja kanttorin suusta pääsee ilmoille vain kevyt maukaisu. ---


On juhlapäivä. Neitokissoja ilmaantuu paikalle ja monilla niistä on korvan taakse laitettu kaunis kukkanen. Keväällä kiimassa olleet nartut tuovat pienokaisensa näytille, mutta toimittavat ne kotiinsa hyvissä ajoin ennen juhlan alkua.
Juhla alkaa perinteikkäästi mourukollien sekakuoron esityksellä. Kappale on aivan ihana kesä-illan valssi. Yleisö on aivan haltioissaan.  Näin hyvin ei kuoro ole koskaan laulanut. Esityksen päätteeksi kaikki nousevat ylös taputtamaan ja samalla kulautetaan juhlajuomaa kitusiin ja vapaa ohjelma alkaa.

Osa nuorista kolleista mittelöi painin parissa. Tuttua nuorten puuhastelua. Kilpailussa on myös osio, jossa kusastaan mahdollisimman korkealle pihassa olevaan halkokasaan.
Vanhemmat kollit kisaavat tikkataulun äärellä. Tavoitteena on hypätä paikoiltaan korkealle ja saada hampaineen kiinni taulussa olevasta tikasta ja saada pudotettua tikka alas. Rasti on vaikea ja moni valittaakin tikan olevan aivan liian korkealla.  Kohta paikalle saapuu kylän kolli nimeltään Pomppujalka. Vain yksi hyppy ja tikka on napattu. Aplodit raikuvat ja ylpeänä voittaja katselee ympärilleen, että huomasiko nyt kaikki varmasti hänen hyppynsä. Palkinnoksi tikantiputtaja saa syödäkseen tuon tikan, joka tällä kertaa on käpytikka.

Neitokissat silmäilevät sillä silmällä paikalla olevia nuoria kolleja, hihittelevät ja tirskuvat. Vanhemmat narttukissat koittavat esittää, että he olisivat jotenkin tärkeitä, mutta arvokkuus heillä meinaa mennä, kun on niin hyvin viihdytty juhlajuoma-automaatin lähellä. Kissat ihmettelevät että kuinka tuo juoma-automaatti toimii. Sen vierelle kun käy selälleen, avaa suunsa, niin kerralla valahtaa suun täydeltä juhlajuomaa. Ihmeellistä.
Taika on siinä, että laatikon sisällä on mehupullo täynnä pontikkaa ja laatikon sisällä myös oleva Mauku-Kissa laskee letkua pitkin sopivan määrän juhlajuomaa halukkaan suuhun.

Hiirtä ja lintua kermakastikkeessa saa valtaisan suosion.  Ruokavastaavien pomo Maiskis-kissa on aivan haltioissaan. Hän hyrisee tyytyväisenä kun juhlaruoka maistuu. Ruoka tuoksuu taivaalliselta ja jono ruokapaikalle on katkeamaton. Jotkut ahneimmat santsaavat jo kolmatta kertaa, vaikka heillä on maha piukeana kuin vappu-pallo.

Yö saapuu, kissajoukko harvenee ja jäljelle jääneet  kokoontuvat hiipuvan kokon ääreen. Lauletaan muutama hartaampi kappale ja ollaan vaan. Katsellaan hiillosta ja nautitaan.


Näistäkin huolimatta, maukuvaa juhannusta sulle sinne!!





Juu, Hannus.


Halusin mennä naimisiin, jouluaattona.

Papille se ei käynyt. Hän oli kovin tuohtunut, kun asuimme susiparina aivan julkisesti. Hän hätisteli meidät avioliittoon mitä pikimmin. Meillä tapahtumat kävivät nopeasti, niinkuin silloin käy kun jotain laitettiin tapahtumaan.

Tuo Vaimo änkesi väkisin mun matkaan kapakasta, viikko ennen joulua, eikä ole vieläkään älynnyt lähteä takaisin kotiinsa. Kävi vaan hakemassa kaksi laatikollista kasseja ja kenkiä sekä kassillisen vaatteita kotoaan ja muutti mun luo.

Tavattin siis viikko ennen joulua ja jo samana jouluna vietettiin joulu hänen perheensä luona. Vajaa kuukausi sen jälkeen läksimme kultasepälle hankkimaan mulle kultaisia korvarenkaita, mutta kun tultiin kaupasta ulos, niin mulla ei ollut kultaisia korvarenkaita korvalehdessä, vaan mut oli "huijattu" kihloihin.

Kun sitten naimisiin ei päässyt jouluaattona niin saatiin sitten mennä tasan ½vuotta aikaisemmin ja sinä vuonna se päivä sattui oleaan juhannusaatto. Vaikka juhannusaatto vaeltelee eri vuosina eri aikoihin, niin hääpäiväämme on juhlittu aina juhannusaattona.

Niin tehdään tänäänkin, kolmannenkymmenennenneljännen (34) kerran.

Oikein mukavaa juhannusaattoa sullekin sinne!!






keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Yö.



Kerron sulle minkä lainen on kipupäivä, tai kipuyö, ettei tarvitse olla kateellinen että pappa on "päässyt" jo 45-vuotiaana TK-eläkkeelle.

Kivut vaeltavat yön mittaan eri kohtiin vartaloa. Kipuyö viime yönä oli kivuiltaan seuraavanlainen.
Jalkapohjat, joku tuikkii jalkapohjiin teräviä neuloja satamäärin ja kun ne on saatu paikoilleen, alkaa niiden vääntely eri asentoihin. On siinä annettu jollekin tylsä homma. Varpaita ja niiden kynsiä kiskotaan pihdeillä irti aina uudelleen ja uudelleen. Lisämausteen antaa tunne, että ikäänkuin kävelisi lasin sirujen päällä, samalla kun joku leikkelee varpaiden välissä olevaa lihaa kantapäihin päin.

Pohkeissa ja reisissä on jääkylmiä sekä tulikuumia sukkapuikkoja tungettuna lihaksistoon niin paljon kuin niihin vaan on saatu mahtumaan. Samaan aikaan lihaksia polttaa ja jäätää. Peffaa ja selkää polttaa kuin niiden alle olisi laitettu kuumana hehkuvat hellan levyt. Vatsaa joku on innostunut puukottamaan eikä mukaan ole tietenkään tullut se terävämpi puukko vaan tylsällä se lihaa nihraa. Ei ole ainakaan työttömyyttä noiden kipujen tekijöillä, koska niin paljon väkeä tarvitaan tuon tuskan saamiseksi että hyvä kun joukkoon mahtuu.

Kädet ranteista sormenpäihin, niiden luut on murskattu lekalla lyömällä. Sen päälle kämmenet on upotettu ämpäreihin missä on järkyttävän kylmää vettä ja se kylmyys ja kipu vaan lisääntyy. Ranteista olkapäihin olevat kivut on aiheutettu samoin kuin jaloissa reisien ja pohkeiden.

Pääkoppa, siinä on tietty ensimmäisenä se vanne ympärillä kahteen suuntaan ja tuntuu kuin niitä alati vain kiristettäisiin. Suussa hampaita särkee kuin hermoihin porattaisiin hammaslääkärissä. Kipu vaihtelee hampaista toisiin, joku niitä siellä säätelee.

Noiden lisäksi on tietty otettu vanha, hyväksi koettu temppu kehiin, eli ei suolaa haavoihin vaan suolavettä, että kirvelee enempi. Sattuu niin paljon ettei voi sekuntiakaan olla paikoillaan, vaan lakkaamatta on väänneltävä kehoa, sormia, käsiä, varpaita, jalkoja sekä päätä eri asentoihin.
Paljoa ei nukuttua saa.

Auts.



Tuon laista oli jokapäiväinen eloni kymmenen vuotta sitten ja viime yö. Pääsy kipupolin asiakkaaksi toi pikkuhiljaa elämänhalun takaisin, kun ajan kanssa lääkäri kehitti mulle sopivan kipulääkeseoksen.
Nyt näiden kanssa jo pärjää, enää harvakseltaan kipupäiviä ja öitä tulee. Nyt juuri enää joku tökkii silloin tällöin puukolla milloin mihinkin kohtaan elimistöä, eli tulee tuikkailukipua, mikä pysäyttää takuulla ja saa ähkäisemään AUH, tjsp. Toipumiseen menee taas päiviä tai enempi.
Olen mä edellisi/essä elämi/ässä ollut aika paska tyyppi, koska moinen riesa on kestettäväkseni langetettu.
Tämä elämä täytyy elellä toisille hyvää tekien.

P.S. Maisa hoiti mua koko yön!!


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





maanantai 19. kesäkuuta 2017

Nyt aamulla.


Pekkaa alkoi kakattaa 04:10.
Se ilmaisi sen pieremällä mun pään vieressä ja vasta sitten tassuttelemalla ja leipomalla mun päällä. Pakkohan se haisuli oli ulos päästää, varsinkin kun se alkoi ulko-ovella raakkumaan niin kovasti että oli vaara jotta Vaimo heräisi.

Hän heräsi viideltä ja päästi "lahopään" ja Maisan ulos.
05:10 hän tuli ja herätti mut: Milla tappaa supia tuolla. No, ei muuta kuin vaatteet ryysyt niskaan ja pihalle. Siellä se haukkui kun viimeisessä hädässä joen penkalla ja supi oli jo puoliksi vedessä. Kiinnitin Millan huomion ja siinä samassa supi ui joen toiselle puolen.
Milla piti ottaa samantien sisälle, se kävi niin kovilla kierroksilla että meni reilu tunti ennenkuin se rauhoittui ja kävi unille.

Maisa kaipaa tänään hellyyttä. Se pyörii pitkin sänkyä ja tulee aina välillä mun käden ulettuville ja rapsututtaa tai silityttää itseään. Välillämse ottaa torkut jalkovälissä tai kyljen tuntumassa ja sitten taas kierros alkaa alusta.

Eilen myöhään illalla teroitin viellä pyynnöstä keskikokoisen viikatteen. Sillä tuo Vaimo käy aina välillä muutaman heilautuksen niittämässä kokkopaikalla. Hän sen pikkuruisen alueen haluaa niittää, koska on "aina" sen tehnyt.

Mun urakkana on tänään imeytyskaivon tyhjennys. Se tietää sitä että on kaivettava jostain happinaamari naaman päälle. Tulee sitten meikänkin naamasta siedettävän näköinen.


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Vkl.


Lauantain ja puolet sunnuntaista rassasin mopoa.

Mökkituttujen pojan mopoa, joka täytyy saada kuntoon heinäkuuksi kun poika saanee mopokortin. Vehje oli toiminut viellä syksyllä moitteetta, mutta nyt mopo teki tenän. Näissä uusissa mopoissa on paljon sellaista mitä en ole nähnytkään, joten homma oli oppia niin mulle kuin sille pojallekin. Laitoin pojan tekemään, alkuun näytin ja olin vieressä kattelemassa ja neuvomassa. Netistä etsittiin tietoa kymmenisen kertaa.

Mopo toimii todella hyvin, kunnes ei. Yht'äkkiä vehje vaan sammuu, eikä se meinannut käynnistyä millään. Purettiin puoli mopoa, avattiin ja putsattiin kaikki johtoliitokset ja korjattiin ne kaksi katkennutta johtoa. Tarkastettiin kipinä ja bensan kulku pyttyyn saakka ja ties vaikka mitä muuta.

Ulkonäön muokkaus taisi olla tärkeintä, ainakin ne saivat pojan naaman loistamaan. Oli selvästi melissään kun sai ja osasi itse ropata mopoaan.

Millalle homma oli kamalan suuri urakka. Sen piti näet herkeämättä vahtia mitä tehtiin ja mitä tapahtui. Välillä se tosin veteli mahtavia kuorsauksia naama kiinni sen hetkisessä työmaassa, kun silmät eivät vaan millään enää pysyneet auki. Kissat kävivät useamman kerran päivässä neuvomassa meitä, mutta kun meistä kumpikaan ei osannut niin hyvin kissakielen teknistä sanastoa, niin meni neuvot hukkaan.

Iltapäivällä tänään sain kuulla että mopoon oli tankattu syksyistä bensaa ja vika olikin sitten siinä. Mutta saipas poika kipinän rassaamiseen. Sanoin että tänne voit tulla mopoasi rassaamaan, kun siltä tuntuu.

Rassailun jälkeen aloitin nurmikon katkonnan. Hitto kuinka mukavaa onkaan leikata tuolla isolla vehkeellä nurtsia lyhyemmäksi. Kun ennen, mitä tässä olisi nurmikkoa, ehkä parisen tuhatta neliöä, leikkaamiseen kului aikaa nelisen tuntia, niin nyt koko paksa on hoidettu puolessa tunnissa ja kun leikkuuterät ovat timmissä kunnossa niin jälkikin on erinomaista. Tuolla leikkurilla on helppo toimia, vaikka ei nyt jalat/kädet niin kamalan hyvin toimisikaan. "Pahin" homma siinä on ratin kääntäminen. Siihen tarvitsee kyllä urakkanuppi hankkia.

Kissoja joudumme taasen huijaamaan. Eihän pahukset meinaa iltaisin enää rauhoittua, vaikka kuulevat mun iltanappihälytyksen. Se on merkkinä paitsi mulle iltanappien ottoon, niin myös siihen että sen jälkeen ovet aukeavat kissoille vain sisään tuloon. Meillä on alusta asti ollut tässä talossa todella hyvät pimennysverhot ja ne kiskon ikkunoiden eteen, niin eläimetkin rauhoittuvat nukkumaan.
Tosin Pekan mahanahkan tiukkuus on joka ilta koetettava, koska jos Pekan massu ei ole pullollaan, niin kellään ei ole kivaa, siitä Pekka kyllä pitää huolen.

Lopuksi viellä, että kissat kyllä tuovat jo hyvään tahtiin jyrsijöitä meille syötäväksi lahjaksi. Maisa tuo ja jättää, Pekka ottaa kiitokset vastaan ja sen jälkeen popsii tuomansa hyvällä mielelellä suihinsa. Pieree sitten illalla sisätiloissa nukkuessaan todella myrkynkatkuisia pieruja että aivan naurattaa tukehduttaa.

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kielto.



En ole koskaan hyväksynyt ihmisten samaan muottiin änkemisestä.

Olen varsin paljon taistellut moista vastaan, aivan tarkoituksella hätyytellen, provosoiden.
Mua itseä käytetään hyväksi monasti, kun joku asia on pielessä ja se pitää saada hoidettua kuntoon. Vähän sama kuin kaikkien pitäisi olla 170cm pitkä ja 71 kiloisia, kaljuja, nahkatakkia käyttäviä viiksekkäitä & kurttuisia papparaisia. Tai sitten teiniahdistusta potevia, pelleksi meikattuja ritsapimppejä.

Mulla on korkea verensokeri, parhainmillaan 38:ssa kieppunu sokeriarvo. Helvetilliseen akkojen pyöritykseen olen joutunut, eikä niitä saa hätistettyä kimpustaan sellaisilla otteilla kun "tavallisia" naisia karistellessa on tottunnu.

Olen sanonut olevani kiitollinen kun ovat mun kunnosta huolissaan, mutta kiitos, olkoon tämä nyt tässä. Kuolet, koettavat pelotella, mutta minä siihen että kaikki meistä kuolevat joskus, mitä sitä itseään kiusaamaan.
Arvot eivät laske, vaikka pitäisin viikon ajan pelkkää kasvisruualla elelemistä, eli jätin jopa lauantaisen saunamakkaran grillaamisen, valehtelen, koiralle käristin kaksi makkaran kieppiä, pois ja namut olivat vain niitä joita DB hoitaja hyväksyi.

Otan kiltisti nimetyt lääkkeet ja piikittänyt olen vaadituilla yksiköillä. Näin toimien saan sokerin laskemaan kympin kieppeille eikä lääkäri tästä ollut huolissaan vaan sanoi että mennään nyt näillä. Silti DB-hoito soitti kolmen päivän päästä, kuritti aikansa mua ja nosti yksikköjä. Yhdelle käy ja toiselle taasen ei.

Kun on aikansa pantannut sokeria ja sitten kun piehtaroi siinä, niin tulee todella huono olo. Ihan sama kun ruuassa. Kun olet tietyn ajan syömättä makkaraa tai metukkaa niin ne alkavat maistua kamalalta. Ihan totta, olen sen omalla suullani maistellut!!

Niin että minkä ihmeen takia kaikkien ihmisten sokeri pitäisi olla alle viisi!!??
Tyydyn omaani, täyskymppiin. Antakaa mun jo olla rauhassa!!
(Soittelevat mulle tiuhaan ja kun en ole vastannut puheluun niin olen valehdellut olleeni paskomassa tai että puhelin jäi aamusella laittamatta pöksyn taskuun.)  *Viheltelee*


Tuostakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



torstai 15. kesäkuuta 2017

Mikä on parempaa...



...jälkiruokaa kuin paahdettu pullasiivu oikealla voilla ja mansikkahillolla!!

No, on niitä paljon muitakin, tämä nyt vain sattui osumaan makuhermoihin tälläerää. 😀

Mikä on sun lempijälkiruoka??



Mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!







keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

(Pon)tikka.



On ne jo hiukkasen liian kesyjä, tikatkin.

Siinä se syödä mutustaa koiran luusta rasvaa...



...ja tuntuu maistuvan hyvälle.




video
Se lähti pois kun kuuli Millan lähtevän ulos...

Tästäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Eilen.


Eilen aamusta naapuri tuli ja sanoi että nyt istutetaan kurkkujen taimet.

Minun työksi riitti ruohonleikkurilla ajelu, muuhun uurastukseen en olisi kyennyt.
Päässäni mustuu ponnistaessa, noustessa ja muuten vaan, se on sitä kun tuli siellä rankametsässä huhkittua, tuolla ne rangat makaavat samassa paikassa kuin ne laskin. Onhan tässä viellä aikaa ne sirkkelöidä, kunhan saan siihen toimeen pätevän henkilön kaverikseni. Siis pitelemään sieltä rangan toisesta päästä kiinni. Itse haluan ne kyllä pätkiä.

Kurkut tuli istutettua ja harsolla peiteltyä, kiitokseksi kävin leikkaamassa naapurin nurmikon. Tuolla isolla koneella ei siihen kulu aikaa kuin muutama minuutti, kymmenen korkeintaan. Kun he itse sen leikkaavat kuluu aikaa parisen tuntia. Naapuri kun myös tarvitsi tuoretta kasvisilppua kurkkujen lämmikkeeksi. Kurkut istutettiin saaveihin ja puulaatikoihin, niitä saa sitten tarpeen mukaan siirreltyä paikasta toiseen eli viileämpään tai lämpimämpään paikkaan, kumpaa sitä nyt milloinkin on tarve.

Kävin Millan kanssa ajelulla. Matkalla sorakuopalle kävimme yhden metsäautotien katsomassa läpi, ei siellä mitään ihmeellistä ollut. Siitä sitten satakunta metriä ja tulimme hiekkakuopalle. Laskin Millan vapaaksi ja köröttelin itse pitkin ja poikin, katselemassa onko kerättäviä kiviä ja mistä kohtaa löytäisin savensekaista hiekkaa. Paluumatkalla Maisa tuli vastaan ja maukui siihen malliin että;"miunut jätitte matkasta, miutä tämä tällainen touhu on??" Huuteli viellä kotia kohti körötellessämme että; "oottakaaa".

Siirsimme Vaimon kanssa viimeksi laavun polttorinkiä 10-15cm loitommas ja nyt tarvitsen hiekkaa kiveyksen uusittaviin kohtiin. Tuonlaisessa paikassa ei kelpaa kovettumaton tai kiviä sisältävä hiekka. On mulla tietty seula hiekkaa varten, mutta kuka sitä nyt jaksaa heiluttaa, kun heiluttaja on kipeytynyt eikä itsellä ole käsissä tarvittavaa voimaa.

Milla istuu liikkuessamme enimmät ajat pyörätuolin kyydissä. Ei se jaksa enää innostua edes supikoirien tuoksusta, ellei jälki ole aivan tuore ja silloinkin painelee vain muutaman kymmenen metriä ja sitten huilaa.

Olimme toissaviikolla keräämässä hakkuualueelta koivun tuohta. Milla saa siellä olla "vapaana", eli sillä on valjaat päällä ja niistä roikkuu flexi jarruttajana. Ei se jaksanut kuin hädin tuskin perässäni kulkea, kun mullahan on tuo liikkumavauhti niin hurjaa. 😂

Kaksi kassillista sain kerättyä ja tiukaksi poljettua. Liikuin ehkä muutaman aarin alueella, kun se oli sellaista risukkoa etteivät muut kerääjät olleet siellä viitsineet käydä. Mulle piisasi kolme mestaa, niin hyvin siellä oli moto käsitellyt tukkeja, että ei tarvinnut paljoa muuta kuin noukkijalla kerätä ja välillä taasen istualtaan, kun jalat väsyivät. Käyn viellä ainakin kaksi kassia keräilemässä, kunhan tokeennun.

Kun mulla kaikkialle, paitsi oikeaan käteen, koskee, tiedän sään vaihtuvan. Nyt kun mua kaikkialle koskee, tiedän tehneeni aivan liikaa askareita. Eilisestä aamupäivästä olen vain makoillut hetekallani. Lukenut kirjan, katsellut sarjoja sekä leffoja koneelta, vähän syönyt ja juonut ja juorutellut Vaimon kanssa.
Samoissa merkeissä mennee tämä ja huominen, mutta tiistaina on päästävä liikkeelle. Silloin mulla on hammastarkastus. Siis sellainen ihan oikea, hammaslääkärissä tehtävä, eikä meidän vessassa, kuten useimmiten on ollut tapana tarkastuttaa.

Noistakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



tiistai 6. kesäkuuta 2017

Puuhailua.


Kyllä on ruma peräkärry mustana...

Olen taas tehnyt vastoin määräyksiä.
Kun sain taasen naapurin metsän harvennukselta rankametsähomman, niin sitä tulee tehtyä työtä enempi kuin oikeasti pystyisi.
Saan työn tehtyä ainoastaan ottamalla suurimman sallitun määrän kipulääkkeitä, sitten toipumiseen meneekin viikko tai kaksi. Istuen maassa mä työskentelen, yhden kuorman tekemiseen menee koko päiva...

Onneksi eläimet toimivat tarkastajina.



Pekka on tarkka tarkastaja puu-, ja rakennustöissä. 
Se ei päästä yhtään sutta lävitse.




Pinon päälle vaan tarkastamaan, tämä lasti on hyväksytty, 
vaikka se oli kyllä laittoman pitkä.



Viellä edellinen kasa kärryn sivussa täytyy tarkastaa.



Milla jaksaa olla rankametsällä mukana, kunhan saa nukkua autossa. 😊





Kissoille toin inhottavan tuntuisen kumikäärmeen. Sitä on niiden mukavaa välillä tappaa ja riepottaa. Edelliset käärmeet olivat jo aivan riekaleina, tapettu satoja kertoja.



No ei se kasa kummoselta näytä kun se on tuossa pihassa pätkimistä odottamassa. Seuraavalla kerralla kyllä maksan apumiehen tuohon homman tekemään



Parin metri päässä edellisestä on rannasta raivattua puutavaraa ja päällä sellaista tavaraa mitä sirklaan jo valmiiksi tulevaa rakennsta varten. Jos ensi vuonna sitten rakentelisi, tai vaikka jo talvella.


Rannasta kaadetun puuston oksat silppuan hakkeeksi, sitä on hyvä laittaa merjapensaiden alle, rikkakasveja torjumaan. Yleensä laitan ensin märkää sanomalehteä sinne alle, mutta kun nyt lähipäivinä annan puille ja pusikoille tuhkaa, jota olen kerännyt talvella polttamista puista, niin en sanomalehtiä laittanut. Mun marjapensaat kasvavat metsässä ja antavat todella hyviä satoja vuodesta toiseen. Nyt jo 21. vuosi menossa


Huomenna on tarkoitus mennä aamupäiväksi viellä rankametsään.
(HAH, tuskin jaksan!! Tiedän nyt jo että rankametsäily on tässä.)


Valtava kasa näyttää ämpärilliseltä, kun tuossa ei ole mitään sellaista mihin sitä voisi verrata.
Kyllä siinä on traktorin lavallinen multaa, vaikka ei ihan heti uskoisi. 😉



Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



lauantai 3. kesäkuuta 2017

Lahessa...



                            ...eli Lahdessa, se näytti eilen tältä:

Ihan mukavan kokoinen mustelma!!



Nyt käsi on alkuperäisen värinen vain tuolla kuvan oikeassa yläkulmassa!!

Tuon laiseen kuntoon menee iho, 
kun veren valuttamiseksi tuikattu neula ei osu kohdilleen, 
näin ainakin oletan.

Osaa olla pannahinen vielä arkakin, mutta onneksi ei kipeä. 
Kaiken lisäksi olen lihonut.
Painoa on kokonaiset 73 kiloa.


Tuostakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!






keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Sadepäivänä.


Tänään täällä taas vietettiin englantilaisten kissojen päivää.

YLEareenassa ei enää kyseistä ohjelmaa katsottavana ole, joten kerron että sellaisena päivänä pysytään sisätiloissa ja mieluiten sängyssä, peittojen alla.

Kissat läksivät tietty aamulla pihaan, ainakin tarpeilleen käymään.
Pekka soitti ensimmäisenä ovikelloaan ja jätti mulle eteiseen linnun syötäväksi. Sisällä nostin kissan pöydälle ja kuivasin sen turkista enimmät vedet pyyheliinaan ja sitten koppasin Pekan kantoon ja köllähdin hetekalleni ja silittelin sen turkin kuivaksi.

Hetken kuluttua ovikelloaan soitteli Maisa. Hällä oli untuvia suupielissään, oli syönyt eteisestä mulle tuodun evään. Vain siipisulat oli lattialla jäljellä. Ne lakaisin sitten pihalle tuulen riepoteltavaksi.
Maisa sai samaisen kuivauskäsittelyn kuin Pekka sai.

Iltapäivästä oli sen verran sateesta taukoa että läksin naapurin lapsenlapsen seuraksi lenkille, kuusi kilometriä sujui häneltä helposti. Minua hieman kylmäsi, vaikka puin lähteissäni talvivaatteet ylleni. Tuulessa ja tuiskussa on kylmää istuksia pyörätuolin kyydissä.

Eläimetkin saivat taasen turkkinsa kosteiksi, tällä erää ne hoitelivat kuivauksen itsekseen.

Millalla on juoksut päällänsä, se ei turkkiaan jouda hoivaamaan.



Pekan sussulta on kiima ohitse, ehtii äijä viettää perheensä parissa aikaa.



Maisa taasen on ottanut oikein urakakseen jyrsijöiden listimisen.

Välillä elukat ikäänkuin taika-iskusta katoavat pihasta, tänään mulle selvisi ainakin kaksi reittiä, joihin kun sujahtaa niin pääsee pihasta mun näkemättä karkaamaan.

Ensimmäinen on joen ranta. Nyt kun sinne on heinää kasvanut niin sen taakse kun menee tassuttelemaan niin pääsee salaa pötkimään pakosalle.
Toinen pakoreitti on oja tien vierellä, sieltä löysin Millan menossa karkumatkalleen ja se "kuuli" mun "tänne" huudon vasta kun kutsuin sitä kovaäänisesti yleisimmällä koiran nimellä. 
Perkele, TÄNNE!!

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Tapahtumia.



Poika toi mun toisen auton tänne maalle. Alan tekemään wolkkarissa seuraavaa vaihetta, eli hion kaikki ruostuneet kohdat peltiin asti ja jos on pellissä reikä, niin hitsaan niihin kohtiin uutta peltiä, sitä jota yksi katsastusinsinööri ystävällisesti antoi, oli mielissään kun pääsi niistä eroon. Niin siksi tarvitsen toisen auton, ettei tarvitse välillä käydä korjattavalla autolla ajelemassa vaan että se saa rauhassa seistä remontoitavana.
Auton helmoja en ala kittailemaan, vaan laitan siihen(kin) ensin sinkkiä suihkepullosta, sitten muovista helmasuojaa, sellaista mikä tekee röpelöisen pinnan ja sitten maalin. Maalan auton ainakin ikkunoista alaspäin kokonaan, vaikka mulle ei auton ulkonäöllä ole sillälailla merkitystä, tärkeintä on että se on teknisesti kunnossa ja turvallinen.



Eilen Maisa kävi mua komentamassa muutaman kerran, ajattelin sen olevan nälissään, kunnes älysin nousta hetekaltani ja seurata sitä ulos. Se hykerteli mielissään kun huomasin sen tuoneen mulle välipalaksi yhden jyrsijän. Silittelin ja kehuin sitä, kunnes hetimiten Pekka tuli kulman takaa, suussaan aivan samankokoinen ja värinen jyrsijä, olivat kait yhdessä olleet saalistamassa.
Pekka tipautti jyrsijän mun jalkoihin, otti kehut ja silittelyt mielellään vastaan.
Sitten se katsoi mua ja näytti ajattelevat että; ai sä saitkin jo välipalaa Maisalta, mä syönkin tämän jyrsijän itse. Sitten se aloitti jyrsijän syönnin, luut vaar rouskahteli kun Pekka pisteli jyrsijän poskeensa niin, että vain paksusuoli jäi jäljelle.



Tänään kissat ovat keksineet tavan jolla saavat mut nostettua hetekaltani ainakin hetkeksi ylös.
Eilen oli suht tuuleton hetki päivässä, niinpä hitsailin peräkärryn taasen kasaan. Siihen tuli metallin väsymystä ja murtumia, kun viime syksynä kuskailin niitä valtavia kuormia niistä kahdesta kuolinpesästä. Raavin myös kaiken irtoavan maalin kärrystä pois ja tällä kertaa maalasin sen mattamustan väriseksi, kun muut vaihtoehdot olisivat olleet valkoinen, kirkkaan punainen tai kuparinen. Taidan maalata sen sitten uudelleen, kun volkkarinkin maalaan, ovat sitten saman värisiä, molemmat. Wolkkarin maalin joudun sekoittamaan itse, koska halutun laista ei ollut valmiina tarjolla.



Niin, niin siinä hommassa kykkiessä, ensin jakkaralla istuen ja sitten maassa, tuli tuo selänpaska aikalailla kipeäksi, niin makuuttaa mua. Nyt on jo niin lämmin että pidän molemmat ulko-ovet auki, vain ötökkä oviverhot ovat oviaukoissa, että nuo eläimet saavat aivan rauhassa rampata sisään-ulos, niin kissanperhanat yhä vain soittavat ovikelloaan ja tulevat sisälle vasta kun kädelläni teen oviverhoon kissan mittaisen aukon...
Papparaista on hyppyytettävä, että se pysyy kunnossa!!

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



tiistai 23. toukokuuta 2017

Kolari...


...vaan ei se paikkakunta.

Sain taas kuvat päinvastaiseen järjestykseen kuin halusin alkujaan, ehkä se on tämä järjestelmä mikä laittaa ne siihen järjestykseen kuin ne on kuvattu...


Ulkomaan matkaani ajatellen tilasin itselleni uuden, pikkuruisen kännykän. Se on luottokortin kokoinen ja sillä voi vain soittaa ja tekstailla. Noin halvan matkapuhelimen mahdollinen katoaminen ei sitten harmita.

Se taitaa se matka jäädä nyt kuitenkin tekemättä, kun saan hoivata ja vahdata tuota toipujaa. Nyt hän on jo sen verran hyvässä kunnossa että sain hänet siirrettyä tänne maalle. 



Tykkään kaadella erinäisiä pikkutarvikkeita maahan ja keräillä niitä sitten takaisin rasioihinsa. 
Olen mielestäni ollut viisas kun olen pikkutarvikkeet laittanut laatikkoon, etteivät ne vain kaadu ja levitä sisältöään pitkin pihaa.
Tällä haavaa kyseessä oli laatikollinen pultteja ja muttereita, sekä pari kukkurakourallista abikoliittimiä sekä vähäinen määrä työkaluja..



Sitten kun se laatikon laittaa tuohon työpukin päälle, niin siitä se on helppo perseellä pukata maahan.
Sen verran asia kiristi pääkoppaa, ettei päivän töistä tullut napsittua ainuttakaan kuvaa.

Purin autosta keulan ja samalla poistin loput viritelmät, jotka edellinen omistaja oli autoon tehnyt. Samalla siirsin lisävalot puskurin alapuolelta sen yläpuolelle, asensin etupuskurin sisään sellaisen äänimerkinantolaitteen, eli torven, jota töräyttäessä kuuluu pauhe naapurikylään saakka!!
Kokeillessa torvea ensimmäisen kerran, pomppasivat työtäni seuranneet kissat ja koira metrin (ainakin!!) ilmaan ja kaiuku vastasi kolme kertaa.

Sitten oli vuorossa valot etuoviin. Laitoin sellaiset 30cm pituiset ledvalonauhat etuoviin niin, että kun auton oven avaa, syttyy valo näyttäen taaksepäin oranssia valoa. Johtojen veto kohteeseen vaati paljon aikaa ja kekseliäisyyttä. En meinaan purkanut oviverhoiluja lainkaan, vaan ujutin johdot rautalankaa käyttäen ovien sisään.



Maisa...



...uudessa majassaan ja se on ottanut myös evään mukaansa.

Sitten se kolari. Kuvassa näkyy myös minä sekä kolarin toinen osapuoli.



Kädestäni pääsi täysin yllättäen irti ostoskärry ja se luisui peugeotin keulaan. Naarmut kyllä ymmärrän (valkoiset viivat tuossa noin kuvan keskellä), mutta en sitä että konepeltiin tuli myös lommo!!
Olen aina pitänyt ranskalaisia autoja surkeina ja nyt se tuli taasen todistettua että näin on.
Onneksi kotivakuutukseni korvaa vahingon, joudun vain pienimmän mahdollisen omavastuun maksamaan.


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!