perjantai 27. tammikuuta 2017

Vanhalle Jäärälle...

...ja muillekkin.

Isoja kissoja pahvilootassa!!






Niin että ei sillä koolla ole väliä... :D

torstai 26. tammikuuta 2017

Elekieltä.

Välillä kestää jonkin aikaa, ennenkuin keksii mitä toinen tarkoittaa.

Aloitan vanhimmasta, eli Millasta, 12v.
Sen, että koira tuijottaa eläinten ruokakaappiin ja nostelee kirsuaan ylöspäin, tajuan tarkoittavan, että anna nyt hyvä papparainen sieltä korkealta johon en itse yllä, niitä valkoisia tikkuja mihin on kääritty kanaa ympärille, kiitos.

Hiukan hitaammin tajusin sen, miksi koira tulee lähes joka kerta paikalle kun lataan kaminaan pesällisen polttopuita. Vielä kun toinen oikein sivelee kuonoaan käsivarttani vasten, ja siinä samalla siivoaa kuononsa paitaani, niin ei pitäisi olla kauhean vaikeaa käsittää, että käristettyä makkaraa tekee toisen mieli.

Laitoin päivän mittaan ruokia elukoille ja Millalle sitä makkarapötköä. Kaksi pätkää pienittynä on sopiva määrä. Jos laitan kokonaisena, ei koira raaski syödä niitä, vaan piilottaa makkarat pahan päivän varalle, kuten maton alle, sänkyyn lakanoiden sekaan tai vaikkapa reinoon.

Ei se mene iltasella syömään, ei vaikka koetan houkutella. Kääntää vaan päätään toiseen suuntaan. Milla aloittaa syömisen vasta sitten, kun käyn yöpuulle.
Kaadan viellä rasvaisinta maitoa kissan kuppiin, sammuttelen valot ja painun nukkumaan.
Sitten se taas alkaa...
Kuulen kuinka koira haistelee mitä missäkin on tarjolla ja aloittaa sitten syömispuuhan maukkaimmasta, eli kissanruokien jämistä. Seuraavaksi maarun täytteeksi sujahtaa makkaran palaiset ja niiden jälkeen alkaa ramppaaminen:
Yksi naksu suuhun, tassuttelu sänkyni viereen ja eineen rouskuttelu nielaistavan kokoiseksi paloiksi, tassuttelu keittiöön ja sama uudelleen... 20, 30 tai 54 kertaa. Lopuksi se ryystää maidot pois kuleksimasta, aivastaa ja painuu nukkumaan.

Maisa, seitsemän vanha.
Tämä on helppo: Maisa hyppää tiskipöydälle ja puskee j-kaappia. Kinkkua, kiitos. Mieluiten niin, etteivät toiset näe eivätkä huomaa.
Kur, (hyvin lyhyesti): Palvelusi on tarpeen, voitko tulla heti, näytän mitä toivon sinun tekevän vuokseni.

Pekka, kuuden ikäinen.
Mäyh, tai krrraak. Ruokaa kiitos, mikä vaan missä on lihaa kelpaa. Tai jotain sinnepäin.
Taputtelee tassulla naamaan tai pistää kynnellä/kynsillä, maukaisee korvaan: Herätyyys.

On se vaan mukavaa kun mahdollista pitää tuon laisia lemmikkejä itsellä seuraksi.

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Taistelu.

Nyt aamulla ämmät tulivat ensimmäisinä ulkoa sisälle.
Pakkanen siellä pihalla paukkuu reilut 10 astetta pakkasen puolella, ei siellä vähissä vaatteissa kukaan viitsi kauaa olla.

Maisa kun oli aamupalansa syönyt siirtyi se kaminan viereen aamupesulle. Hetki sen jälkeen tuli Pekka sisälle. Oikeen piti sen korvia ravistella kun pakkanen niin kovin niitä nipisteli. Pekka ei edes syönyt vaan änki heti kaminan lämpöön, puoliksi Maisan yksiöön.

Maisa alkoi leikkiä yksiössä olevalla hiirellä, tarkoituksena saada Pekka lähtemään muualle, mutta toisin kävi. Kun Pekalla vilu kapajaa, niin on päästävä lämpimään ja paikkana tällä kertaa on Maisan yksiö. Hauskaa oli katsella kuinka iso kissa änkee itsensä pienen kissan kokoon sovitettuun pahvilootaan. Pari kierrosta vaan se vaati ja sinne se änki itsensä mahtumaan.



Heti eivät silmät ummistuneet...
(Hiukan on Pekassa samaa näköä kuin taustalla olevassa, 
latz kissanruokapusseista tehdyssä kassissa olevalla kissalla.)



...mutta hetken päästä lämpö ja hiljaisuus nielaisi kissan uneen.




Ihan paras paikka lämmitellä!!


Maanantaina Lahdessa käydessäni kävin honkkarin alennusmyynnissä. Sieltä löysin vitosella led-valoketjun ja ajattelin että jos se on huono niin en paljoa laita rahaa hukkaan, mutta kalliimmaksi nämä kuitenkin tulivat.



Ripustin ne kokeeksi ikkunan kohdalle.

Täysin portaattomasti vaihtuu 25 ledissä väri. Aivan omaan tahtiin, niinkuin kuvasta näkee ja aivan mahtavan näköiset!!

Honkkarin verkkokaupassa näitä ei tietenkään lisää ollut ja jouduin puolisen tuntia notkumaan netissä kunnes löysin tutun kaupan jossa vastaavanlaisia oli ostettavissa. Edellisistä poiketen niissä oli 50 lediä/valoketju ja sähköjohdot ovat läpinäkyvää muovia, kun tuossa kuvassa olevassa ne on mustat.

Hintaluokka oli sama, eli 5€/25 lediä, eli 20€ meni niiden hankintaan. Eilen ennen nukkumaanmenoa ne tilasin ja aamukahdeksalta jo tuli ilmoitus että ostokset on postitettu ja matkalla Suomeen.

LED on lyhennys, muistaakseni, sanoista Lightning Electric Diode, eli Suomeksi Valoa Tuottava Puolijohde, VTP. :D

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne, 
niin ja Herran siunausta!!




tiistai 24. tammikuuta 2017

Täällä...


...ei ole tapahtunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Sen takia bloggaaminenkin on ollut jäissä. 
Maanantaina kuitenkin taas reissu Lahteen ja siellä autopurkaamolle kaikenlaista osaa volkkariin hankkimaan. Tuohon autoon on mua edellinen omistaja tehnyt aivan ihmeellisiä virityksiä. Niitä olen vielläkin purkanut ja hommaillut oikeita osia tilalle ja älyttömän hyvin niitä on löytynnytkin autopurkaamoista.

Likan poikaa haen maanantaisin (ja välillä myös tiistaisin) koulusta ja poika on ollut kovasti mielissään kun saa ainakin kerran viikossa pappansa kainalossa olla pidempään. Yhdessä katsellaan juutuupista kaikenlaista ja aina välillä keskustellaan yhdeksänvuotiasta kiinnostavista ja/tai kummallisista asioista. Välillä taasen pidämme ulkoiluiltapäivän. Riippuen siitä missä kunnossa satun olemaan.

Eilen poika ilmoitti tyynesti, ettei tänään tarvitse tulla hakemaan eikä ensi viikollakaan. Hänellä on kuulemma synttärikutsuja sekä kaveri-iltapäiviä, että ei tartte vaivaantua. :D

Nyt on auto siinä mallissa että pystyn testaamaan pyörätuoliramppia.



Tältä se näyttää paikoillaan.



Hyvin pitää renkaat vaikka on lunta pyörien alla.





Sinne se sujahti niin ettei mitään.
Viellä jäi autoon kuusi istumapaikkaa kahdeksasta.


Tällä kertaa testailin kuinka vehkeen saa pysymään paikoillaan kulmittain 
ja ketjuilla kiinnitettynä. Testiajokin hylkäsi moisen viritelmän.



Kunhan posti tuo mulle tällassia kiinnikkeitä, niin saan 
sähkärin kiinni lattiaan niin kuin se on alunperin tarkoitettu.

Auto on alunperin tilattu tehtaalta pikkubussina,
johon on lattiaan upotettu kiskot sähkärin kiinnittämiseksi.
Paljon muutakin erilaista autossa on, kun vertaa vastaaviin.
Pari-kolme tuntia päivässä olen autoa laitellut. 
Tarkoitus on tehdä muutokset hyvin, ei nopeasti.

Kissat tekee sitä mitä normaalistikin. Ulkoilevat, syöpöttelevät ja nukkuvat.
Välillä kiusaavat toisinaan ja välillä intoutuvat riehumaan tinapallon
tai jonkun muun lelun kanssa.

Koira on viihtynyt mun kanssa volkkarissa. Suurimman osan ajasta se nukkuu mutta välillä se tulee tarkastamaan mitä teen ja samalla se saa hiukkasen rapsutuksia.

Näista huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!








lauantai 14. tammikuuta 2017

Kateus...


...tuo ihmismieliä kalvava ajatus.

Itse olin tuonne 18 vuoteen asti kamalan kade. Olevinaan kaikilla oli jotain paremmin kuin itsellä, rahasta ei ollut kyse, olinhan tienannut verokortilla jo 14-vuotiaasta asti. Kummasti sitä aina osui silmien eteen kadehdittavaa. Ihan kaikesta voi olla kateellinen, mutta se kateus tappaa elämänilon.

Viettelin 18-vuotis syntymäpäivääni ja alkuiltaa vietimme sinuhen akvaariossa Mariankadulla kahvia ja teetä lipitellen ja tupakkaa poltellen. Mukavaa oli olla, olinhan porukassa joka ei liikoja kännännyt eikä muitakaan paheita isommin rikkoen mutta ei me pyhimyksiä oltu. Jekkuja teimme toisillemme ja muille. "Jekku päivässä pitää mielen virkeänä".

Jossain vaiheessa iltaa keksimme höpistä kateudesta ja keskustelu kävikin kiivaana. Silloin läheisin ystäväni vaati hiljaisuutta ja sanoi ettei kateus ole kannattavaa hommaa. Aina löytyy joku tai jokin jota kadehtia. Muistaakseni päätimme kaikki yhdessä että meidän kohdalta kateellisuus päättyy tähän.

Täytyykin kysellä, jos muistan, kun tapaamme että onko muilla päätös pitänyt. Itselle kun joskus meinaa alkaa kateus kalvaa, niin käännän asian toisinpäin ja se siitä.

Synttäri-iltana piti tietenin käydä kapakassa kun sinne nyt aivan luvan kanssa pääsi. Hörpin siellä 4-5 "naisten juomaa" ja nekös tottumattomalle kävi päähän. Kotiin lähteissäni ei meinannut kauppatorin leveys piisata, kun niin kävi alkoholi jalkoihin että jalat viettivät vuoroin itään ja vuoroin länteen..

Bussisa aloin voimaan pahoin ja jouduinkin kaksi pysäkkiä aikaisemmin jäämään kyydistä pois. Samantien kun bussi eli linkku lähti liikkeelle, annoin oksennuksen tulla, vaikka oksentamisesta en lainkaan pidä.
Yllättäen suussa ei oksentamisen jälkeen maistunutkaan sappi vaan makea drinkin maku. Olin mielissäni ja loppumatkan kävelin iloisin mielin kotiini.

Seuraavan kerran juopottelin vasta silloin kun pääsin armeijasta siviiliin. Tulin tuolloin neljästä alkoholiannoksesta aivan tolkuttomaan humalaan, eli mulla on aivan surkea viinapää ollut aina.

Tästäkin huolimatta, muista olla kadehtimatta!!

perjantai 13. tammikuuta 2017

Auto-, ja kattoharja.

Välillä tarvitsee kattoja harjailla,

Matalalla olevat katot ja miksei myös tikapuilla saavutettavat katot ovat hankalat harjata katuharjalla, paitsi jos menee sinne katolle pönöttämään ja harjailemaan.

Itse en mene katolle ja kun meillä on pihassa kuusi putsattavaa rakennuksen kattoa, niin on tarvinnut konstin jos toisenkin putsaamiseen. Joskus piisaa pelkkä lehtipuhallin mutta välillä on karike niin tiukassa että tarvitsee harjaa.

Nyt kun hankin niin korkean kulkupelin ettei sen kattoa saa harjattua tavallisella lumiharjalla ilman tikarappusia, niin otin vanhan katonputsausharjan käyttöön. Sillä saa harjattua koko auton katosta kylkiin asti, eikä meinaan kestä se putsaushomma kauaa, eikä harja mene tukkoon, niinkuin tavalliset lumiharjat.

Varsi vain tarvitsee kiinnittää katuharjaan hieman eri lailla kuin yleensä,tässä näyte siitä: 




Klikkaa kuvaa niin saat sen katseltavaksi suurempana.

Tästäkin huolimatta, oikein mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



Hommia.

Kun on mieleistä puuhaa, ei sitä muista kuvata.

No, koetan kertoa. Tää on se volkkarin kimpussaolopäivä. Muutenhan täällä ei ole tapahtunut mitään, maattu on ja luettu ja katteltu liikkuvaa kuvaa.

Olen purkannut volkkarista kaikenmaailman virityksiä. Kun edellinen korjaaja ei ole viitsinyt seurata vanhaa johtoa tai ei ole korjauskäsikirjaa niin siitä korjaushommasta ei tule kuin sutta ja sekundaa, vai mitä olet mieltä sellassesta virityksestä missä on akusta suoraan, siis ilman sulaketta, vedetty piuha terävän pellin yli. Ei siinä olisi mennyt kauaakaan kun konehuoneessa olisi syttynny tulipalo.

Tollassia olen purkanut ja saattanut muitakin juttuja kohdilleen, kuten irroitettuja ja vähän sinnepäin takaisin laitettuja, repsottavia sisäverhouksia. Keväällä tai alkukesästä puran viellä koko keulan autosta ja näin pääsen kunnolla käsiksi moottoritilassa oleviin virityksiin.

Auton mittaristossa ei palanut lamppua että olisi nähnyt ajan tai mikä vaihde on kytkettynä. Ei muta kuin korjauskäsikirja esille ja lukemaan. Poista ensin ratin keskiosa, siis se millä töötätään, ja sitten ratti.

Sitten ohjauspylvään peittävät muovihärpäkkeet jotka kirjankin mukaan ovat tiukassa. Seuraavaksi irroitat mittariston kehyksen (ja hukkaat sitä kiinni pitävät ruuvit), sitten mittariston edessä olevan suojamuovin ja suraavaksi pääset irroittamaan ruuvit jotka pitävät mittaristoa kiinni. Mittaristo ei kuitenkaan irtoa vaan klonksuu paikallaan.

Irroitettavaa löytyy lisää. Mittariston alla vasemmalla on auton sulakkeet, sen hässäkän ja kahden muun osan irroittamisen jälkeen saat tungettua käden sinne mistä saat irroitettua nopeusmittarin vaijerin. Vielä sen päälle sellainen liitin mihin tulee kamalasti johtoja. Noin, pääsen käsiksi ongelmaan.

Oletin että sieltä löytyy samanlaisia polttimoita kun mittaristossa yleensä on. Ei ollut.
Siinä sitten sadattelua ja mietintää että mitä nyt eteen sitten...

Eipä siinä mitään muuta kuin ratti paikoilleen, hieman potkin irroitettuja osia sivummalle ja auto liikkeelle.

Vt 12:sta ajellessani vastaan tuli poliisi joka kääntyi mun perään. Ajattelin että nyt tulee kalliiksi tämä reissu.
Onnekseni se jäi jälkeen ja selvisin säikähdyksellä. Oikeanlaiset polttimot löytyivät varaosakaupasta hetken etsimisen myötä ja samaan syssyyn ostin uuden ilmanpuhdistimen. Ajelin siitä SS-marketille ja kävin ostamassa reilun viikon eväät. Eihän sitä "turhaa" reissua tehdä, pitää olla jotain hyödyllistäkin siinä.

Siinä sitten autossa istuskellessa ja kolmioleipää mussuttaessa aloin kasailemaan autoa hiukkasen. Se homma kävi vastakkaisessa suunnassa kuin tuolla ylempänä mainittu purku. Kaikkea purkamaani en kiinnittänyt koska siellä suunnalla oli tiedossa viellä hommaa. No, mittari ja viikset oli paikoillaan ja kello ja vaihde näkyivät hyvin. Köröttelin takaisin kotiappäin.

Poliiseja oli aivan ruuhkaksi asti samalla kohdalla missä mennessänikin. Niillä oli siinä paikalla ratsia, mutta kun he minut huomasivat niin viittelöivät vaan jatkamaan matkaa.

Perillä omassa pihassa.
Moiseen pikkuhommaan sain tärvättyä koko sen ajan minkä pystyn hyvänä päivänä tekemään, eli kuutisen tuntia.

Sain seuraavankin päivän viellä puuhastella volkkarin kimpussa. Vaihdoin rikki menneet 4 kaiutinta, uudet  sattuivat löytymään varastosta, seurailin taas johtoja, porasin 25 millisen reijän keskelle kojetaulua, mahdollisimman lähelle etulasia, että saan siihen tyrkättyä tupakinsytyttimen josta sitten on hyvin lyhyt matka vetää johdot navikaattorille ja kameralle. Ehkä 10-15 senttiset piuhat.
Viellä taistelin hansikaslokeron paikoilleen, siis silleen kuin sen kuuluu olla, siinä ei ollut muuta vikaa kuin lokeron polttimo oli rikki ja itse hanskalokero repsotti.

Siihen se meni sen työpäivän voimat. Nyt toivun loppuviikon. Käsissä on kymmeniä pieniä ja isompiakin haavoja, ne täytyy hoitaa kuntoon. Todennäköisesti haavat ovat tulleet siitä kun olen änkenyt käsiäni ahtaisiin paikkoihin ja siellä olevat pellin reunat ja ruuvien terävät päät ovat repineet haavat. Kun ei ole pintatuntoa käsissä niin tuon laisia pääsee tapahtumaan.

Mukavaa pikkupuuhaa tehdä nyt talvella. Ostaessani auton tiesin siinä olevan paljon pikkuvikaa ja sen parissa on mukavaa työskennellä pitkin talvea. Viellä kun siihen lisätään mun omat viritykset, niin eiköhän olla jo kevään korvilla tai keskellä kevättä kun siitä autosta puuhat loppuu.

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!


maanantai 9. tammikuuta 2017

Päivän kuvakatsaus.

Mutta sitä ennen tarinaa.
Tänään päivä meni niin sukkelaan ettei illan tuloa huomannutkaan.

Köröttelin jo eilen Lahteen että olen heti aamusta jo paikalla. Se olikin hyvä, koska likan poika oli tullut kipeäksi, niin otin hänet sitten mukaani. Volkkarissa kun on tilaa makoillakkin ja kohta varmaan pelailla ja katsella leffoja, kunhan nyt talven aikana virittelen ja muokkaan auton mieleisekseni.

Päivä meni pääosin tyttöystävän autohommissa. Hain aamulla varaosat autoon ja sitten käytiin likanpojan kanssa syömässä ja hetki ehdittiin köllötelläkki mummulassa. Sitten likkakaveri tuli ja vietiin hänen toijjota katsastushuoltoon. Sitten piti taas käydä syömässä koska likkakamulla oli nälkä. Sen päälle mentiin mummulaan makoilemaan pariksi tunniksi ja sitten auto olikin jo laitettu.

Likanpojan kanssa vietettiin loppupäivä siten että hankittiin hänelle sukset, monot, sauvat setti ja sen päälle heti taasen mummulaan. Nyt pikkumies änki mun kainaloon ja katseltiin juutuupista kaikenlaista.

Isoin päätös tulee tehtyä volkkarin suhteen sitten kun saan rampin sähköpyörätuolilleni. Sitten selviää mahtuuko moinen vekotin auton takatilaan, minne sen haluaisin, vai joudutaanko keskeltä autoa ottamaan kaksi penkkiä irti ja laitella vehje siihen. Taidan kyllä mielummin sitten pyytää vaihtamaan pienempään vekottimeen...

Huomiseksi on luvattu leutoa säätä, aion koko päivittäisen toimiajan viettää volkkarin kimpussa, eli parhaimmillaan kello yhdeksästä kahteen. Moisen työpäivän tehtyä menee toipumiseen 2-3 päivää.

Sitten päivän kuviin.




Tänään aloitettiin rouskuttamaan taloa pienemmäksi.
Hauskat jäljet jäi kun pikkumies nakersi oikeesti talon kulmaa.



Millan piti saada pässi kainaloon.



Kissoille sain hauskan alusen kierrätyksestä ½€:lla.



Korppi oli poissaollessamme vahtinut vessaa hyvin.



Lentävä kissa piti tupatontun kanssa talon pystyssä.



Yksi hauskimmista kissoistani
oli vahtinut j-kaappia hyvin.



"Uusi"DVD-soitin, leffoja, mainoksia, partavettä ja harrastuvälineen toin kaupungista.



Vaimo ehdoitti että laittaisin kissoille makuupussin ja hyvin se kelpaa.


Ihme kyllä Millakin uskalsi änkeä Pekan viereen.
Nyt ne kaikki jo kuorsaavat paikoillaan, 
julkaisen tämän ja riennän unten maille.


Näistä huolimatta, oikeen mukanaa päivänjatkoo sulle sinne!!









perjantai 6. tammikuuta 2017

Pakkasta...


...meilläpäin on -26 pykälää. Kaupunkikodissa asteen verran vähemmän.



Saa taasen poltella puita ihan päivittäin.
Kissanruokapusseista tehdyssä kassissa on tuohta sytykkeiksi.



Milla teki itselleen lämpösen talvimajan.
Monta kertaa päivässä se entraa pesäänsä.

Sängyn päädyssä on mun päälipaita ja fleesetakki jos kylmä iskee.
Tee-paidassa mä sisällä liikuskelen ja makoilen.




Pekkaa harmittaa kun turkki on niin sähkönen että napsuu vaikka miten olisi.
Ulos lähti vasta ½12. Pikasen paskomisen päälle se kiersi lintujen ruokintapaikat.
Ei ainutkaan lintu hypähtänny suuhun joten kiireesti sisälle lämpöiseen.



Maisa taasen on vetäytynyt yläkerran rauhaan ja lämpimintä siellä on tietty.
Fiilinki on sama kuin ennen alakerrassa, ennen kuin maalasin kaiken valkoiseksi.
Saas nähdä milloin iskee maalailu-into yläkerran parissa.

------------------------------------------------------------------

Sitten tulee dokumenttia siitä kuinka koira luulee 
yhä enenevissä määrin olevansa kissa!
Milla syntyi Lahden jokimaalla kahden sadan kissan keskelle.

Äkkiä ensin pari valokuvaa, että on näyttää tarinan todeksi.


Kyllä tänne mahtuu paskomaan.



Anna mun olla rauhassa, mee pois nyt!
Itsekkään et tykkää jos tulen nenineni nuuskimaan kun itse istut tyhjän päällä.


Pienen pätkän sain liikkuvaa kuvaa...

video

Muuten täällä on vietetty pakkasta tavalliseen tapaan.
Lueskellen ja liikkuvaa kuvaa tuijotellen.
Elukatkin makaavat raatoina, mihin nyt sattuvat sammumaan.

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!









keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Aivan kamalaa paskaa!!

Luulo ei ole tiedon väärti!

Kaupoilla ollessani katselin raksuja ilman rillejä. Ne unohtui autoon. Eihän siinä mitään nähnyt. Koetin löytää maissihiutaleita ja kun niitä en tutussa pakkauksessa nähnyt, otin sen paketin jonka otaksuin olevan sitä tavallista, varsinkin kun paketti oli niillä sijoilla mistä "aina" nappaan paketin ja vaikka paketti oli oudon näköinen niin luulin vain paketin ulkokuoren muuttuneen..


Pekka ja Maisakin kääntää perseensä näille raksuille!
Ja mitä siitä tulikaan kun aloin syömähommiin puolisen tuntia sitten. Laitan raksuja aina vain puoli lautasellista niin ei loput ole pelkkää pehmeää mössöä ja kun ensimmäinen puolikas on syöty, kaatelen toisen puolikkaan lautaselle ja nautin kokomaidon kanssa, no, laktoositon maitojuoma se yleensä on, jos otan ja hörpin oikeaa maitoa, laulaa perse jo illalla niin ettei täkki pysy päällä. 
Ja sitten takaisin asiaan.



Siis viellä uudelleen täsmennettynä.
Nyt kun on flunssakausi meneillään on hyvä ottaa pahvia tai kartonkia ja niistää nokkansa siihen ja köhiä kurkusta suun täysi sitkeää, tumman vihreää limaa ja sylkäistä se pahville rään sekaan. Sitten vartin päästä otat sakset ja leikkelet pahvin noin pikkurillinpään kokoisiksi paloiksi ja kippaat koko komeuden Disney frozen lootaan.

Tuolta ne maistuivat. Oli sitten seassa mustikkakiisseliä tai maitoa, niin tunne ja maku oli kuin olisi syönyt räällä voideltua pahvia, yökkkkssss.

Maistelin räkäpahvia jo ostopäivänä mutta nyt ajattelin antaa raksuille toisen mahdollisuuden, jos vaikka suu oli rikki edellisellä maistelukerralla.

Ja kissan v*tut, yhtä hirveältä ne maistuivat kuin ensimmäisellä maistelukerralla maistuivat.


Ei ihme että ukkokin on noin tärähtänyt kauhukokemuksen jälkeen.

Muistakaa, teitä on varoitettu!!

Tästäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





Yhdeksän kuvaa...


Uskokaa nyt ihmiset että tämä liikkeellä oleva flunssa kestää pitkään ja kaataa ihmisiä laumoittain petin pohjalle. Mulle tuli tänään flunssaa kolme viikkoa täyteen. Tosin huonoimpaan vointiin verrattuna voin hyvin. 
Jaksan jotain puuhaillakin, niinkuin eilen tein lumihommia puutarhatraktorilla kun oli jo kymmenisen senttiä sitä puuterilunta maahan kasautunnu ja kuinka fiksu olikaan tien auraaja: Tonttiliittymän kohdalla hän käänsi auraa sen verran, ettei polannetta tullut lainkaan portin kohdalle, turhaan valmistauduin uudemman kerran pikkuraktorihommiin.

Auran nostopuomi osui takapyörän ketjuun juuri sille kohdalle missä oli rautalangasta tehty varmistus ketjulukolle ja kun se meni poikki, tippui toinen ketju paikaltaan. Etsin ja etsin sitä ja lopulta se löytyi taka-akseliin kiertyneenä.

Ketjua takaisin laitellessa naksahti selkä, tietysti, mutta lumihommat on nyt tehty, jätin koneen kuistille, jos vaikka lisää pyryttää.

Muuten täällä mennään talvisella tyylillä.

Täällä maataan vaan.


Kuka missäkin.


Maisa jo ehti pujahtaa mun lakanoihin.


Milla kääntämässä kylkeään...
Täällä on elukoille useita petipaikkoja ja 
parhaissa pedeissä on niille tarkoitettuja tyynyjä ja peittoja...


Pekka sammui saunan ovelle.
Joo, lattialista puuttuu kun en ole viellä maalannut lattiaa...


Täällä ei kannata jättää ruokiaan vahtimatta.


Kävin lisäämässä kaminaan puita 
ja jo ehti Pekka sekahedelmiä maistelemaan.
Oikein urakalla se lipitti makeaa nestettä.


Maisa tiirailee mahdollista saalista mutta kuvan tarkoituksena
on näyttää sulle mun pikkubussia. Sen hankin sähköpyörätuolin kuskaamista varten.

Kun vaikka kauppakeskukseen ajelee autolla niin siellä perillä ei jalat kanna niin kauaa kuin tarvitsisi. Siksi on hyvä ottaa spt mukaan ja körötellä sillä siellä kauppakeskuksessa, tai vaikka missä vaan. 
Näin pakkasella pysyttelen pää-osin sisätiloissa. Tuonne kylmään viitsi mennä itseään palelluttamaan vaikka volkkarissa olisi monta mukavaa puuhaa vailla tekijäänsä mutta niitä teen sitten leudommalla säällä.

Jotkut teistä huomasivat etten laittanutkaan kuin kahdeksan kuvaa...

Näistäkin huolimatta, mukavaa pakkaspäivää sulle sinne!!





sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuoden 2017 aloitus.


Juhlittiin vuoden vaihtumista täällä maalla.

Saunottiin hyvin, syötiin hyvin ja minäkin innostuin oikein ryyppäämään. Täyden, 0.33 litran pullollisen alkosta hankittua lonkeroa hörppäsin vuoden vaihteen kunniaksi, saunajuomaksi ja ruuan kyytipojaksi. Kyllä se vanhalta juopolta sujui, kolmella hörpyllä puteli tyhjäksi ja piiiitkä röytäisy päälle. Sai ja saa jäädä siihen, ryypiskely.

Kissat innostuivat riehumaan, kun naapurissa oli 100v itsenäisen Suomen kunniaksi oikeen suuri, pitkin iltaa jatkuva ilotulitus. Täällä ei ilotulitteita normaalisti kuulu lainkaan. Voin kuvitella kuinka karvaperseet vierekkäin puurajassa istuksivat ja kyttäilivät mitä kauemmassa naapurissa tapahtuu. Ehkä kävivät porukkaa tervehtimässäkin, kuulemma joskus aina tulevat tervehtimään ja makupaloja mankumaan.

Minäkin jouduin valvomaan tavallista pidempään kun Maisa-makkara-makupala ei tullutkaan sovittuun aikaan, mitä aikaa Pekka taasen noudatti minuutilleen.
Kissat ulos laskiessani sanoin niille että sitten yhdeksään mennessä takaisin kotiin. Kamalaa koettaa pysytellä hereillä kun yleensä tuohon aikaan olen jo unten mailla. 23 aikaan muistan ajatelleeni että jos nyt et kissanperkele tule kotiin niin ulos jäät koko yöksi.

Onneksi Vaimo nousikin ja avasi ulko-ovet ja sieltähän se Maisa sipsutteli niin söpönä ja silmät suurina sisään etten edes moittinut myöhästelijää ja siinä samassa annoin itselleni luvan nukahtaa ja sammuinkin samantien.

Milla, Milla-kisu on olevinaan yhä enempi kissa kuin koira. Päässään viiraa yhä enemmän... Milla-kisu nimen se sai reilut 11v sitten, kun kissoja kutsuessa (kisuu, kisuu) Milla pyyhälsi ja pyyhältää yhä edelleen ensimmäisenä paikalle.
Nyt sillä viiraa tavallista enempikin päässä. Se on alkannut korisemaan, omasta mielestään kehräämään ja mun mielestä röhkimään kuin sika.
No, ei siinä mitään. Kerroin Vaimolle kuinka koira on alkannut käymään kissojen sisähuussissa tarpeillaan!!!

Ei hän uskonnu asiaa, mutta eilen illalla hän tapasi koiran itse teossa!! No joo, onhan meillä aivan valtavat kissojen sisähuussit koska noin suuressa lootassa voi kuopsuttaa vaikka kuinka ja hiekka pysyy silti huussin sisäpuolella, mutta kun Milla kuopsuttaa (kuin kissa joka se luulee olevansa), niin hiekkaa lentelee pitkin wc-tilaa ja reilusti!

Anna mun kaikki kestää.

Hankin vähällä rahalla ja vaihtokaupalla "joululahjaksi" itselleni sellassen volkkarin pikkubussin. Kuski ja seittemän kyytiläistä mahtuu peltikuoren sisäpuolelle. Olen nyt sitä vehjettä laitellut mieleisekseni. Kun on tottunnut noihin miniluokan autoihin, niin tällainen bussi tuntuu kuin suurelta hallilta.
Muunsin bussia niin, että saan ajettua ramppia pitkin pyörätuolilla kyytiin. Näin kun reissuun lähtee niin jaksaa siellä perillä sitten liikkua paremmin kun on pyörätuoli, se sähkön voimalla liikkuva, perseen alla.

"Vaatimuksena" toivelistassa oli automaattivaihteinen, bensan voimalla liikkuva volkkarin paku, mutta sainkin minibussin. Paljon viritelmiä ja pikkuvikoja siinä oli, joita on ollut mukavaa laitella, muunnella ja korjailla! Uskomattoman hyväkuntoinen vehje ikäisekseen, ajettu vain 170 000km.

Annoin nissanin-romun, ajettu 80 000 kilsaa, vaimon käyttöön, niin hän on nyt innoissaan puunannut vehjettä pari päivää. Sai sinne uuden uutukaiset istuinpäällisetkin.

Volkkaria en puunannut, pesen sen alkukesästä painepesurilla sisältä ja ulkoa niin tulee sitten kerralla puhdasta.
Varasin viikonlopuksi parikymmentä leffaa katseltavaksi, kaksi on enää vilkuilematta, siirryn leffan pariin.

Näistäkin huolimatta, mukavaa alkanutta vuotta sulle sinne!!