torstai 26. tammikuuta 2017

Elekieltä.

Välillä kestää jonkin aikaa, ennenkuin keksii mitä toinen tarkoittaa.

Aloitan vanhimmasta, eli Millasta, 12v.
Sen, että koira tuijottaa eläinten ruokakaappiin ja nostelee kirsuaan ylöspäin, tajuan tarkoittavan, että anna nyt hyvä papparainen sieltä korkealta johon en itse yllä, niitä valkoisia tikkuja mihin on kääritty kanaa ympärille, kiitos.

Hiukan hitaammin tajusin sen, miksi koira tulee lähes joka kerta paikalle kun lataan kaminaan pesällisen polttopuita. Vielä kun toinen oikein sivelee kuonoaan käsivarttani vasten, ja siinä samalla siivoaa kuononsa paitaani, niin ei pitäisi olla kauhean vaikeaa käsittää, että käristettyä makkaraa tekee toisen mieli.

Laitoin päivän mittaan ruokia elukoille ja Millalle sitä makkarapötköä. Kaksi pätkää pienittynä on sopiva määrä. Jos laitan kokonaisena, ei koira raaski syödä niitä, vaan piilottaa makkarat pahan päivän varalle, kuten maton alle, sänkyyn lakanoiden sekaan tai vaikkapa reinoon.

Ei se mene iltasella syömään, ei vaikka koetan houkutella. Kääntää vaan päätään toiseen suuntaan. Milla aloittaa syömisen vasta sitten, kun käyn yöpuulle.
Kaadan viellä rasvaisinta maitoa kissan kuppiin, sammuttelen valot ja painun nukkumaan.
Sitten se taas alkaa...
Kuulen kuinka koira haistelee mitä missäkin on tarjolla ja aloittaa sitten syömispuuhan maukkaimmasta, eli kissanruokien jämistä. Seuraavaksi maarun täytteeksi sujahtaa makkaran palaiset ja niiden jälkeen alkaa ramppaaminen:
Yksi naksu suuhun, tassuttelu sänkyni viereen ja eineen rouskuttelu nielaistavan kokoiseksi paloiksi, tassuttelu keittiöön ja sama uudelleen... 20, 30 tai 54 kertaa. Lopuksi se ryystää maidot pois kuleksimasta, aivastaa ja painuu nukkumaan.

Maisa, seitsemän vanha.
Tämä on helppo: Maisa hyppää tiskipöydälle ja puskee j-kaappia. Kinkkua, kiitos. Mieluiten niin, etteivät toiset näe eivätkä huomaa.
Kur, (hyvin lyhyesti): Palvelusi on tarpeen, voitko tulla heti, näytän mitä toivon sinun tekevän vuokseni.

Pekka, kuuden ikäinen.
Mäyh, tai krrraak. Ruokaa kiitos, mikä vaan missä on lihaa kelpaa. Tai jotain sinnepäin.
Taputtelee tassulla naamaan tai pistää kynnellä/kynsillä, maukaisee korvaan: Herätyyys.

On se vaan mukavaa kun mahdollista pitää tuon laisia lemmikkejä itsellä seuraksi.

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



6 kommenttia:

  1. Tottaha ne elukoitten tavat tutuksi tullee ku niitten kans puuhastellee. Sehän vaan helepottaa joka päivästä elämää ku eleistä jo tietää mitä ne tahtoo. Eiks se mee vähä sillaitte pariskunnanki välillä...eleistä jo tietää toisen aatokset??

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. A-H-N: Mukavaa niiten toilailuja on kirjottaakkin.

      mm: Niinhän ne tietää. :DDD

      Poista
  3. Mukavaa, kun ymmärtää eläinten kieltä ja tuntee niiden tavat. Meillä päivittäin samantapaiset hommelit, mutta vaan yhden suursyömärin kanssa.

    VastaaPoista
  4. Ihania eläinystäviä, ilman niitä elämä olisi tyhjää. Vaikka joskus uhkaan tehdä yhdestä kissastani rukkaset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen mäkin tosta koirasta uhannu tehä karvalakin JA rukkaset. :D

      Poista

Kiitos käynnistä, jätäppä kommentti!!