perjantai 13. tammikuuta 2017

Hommia.

Kun on mieleistä puuhaa, ei sitä muista kuvata.

No, koetan kertoa. Tää on se volkkarin kimpussaolopäivä. Muutenhan täällä ei ole tapahtunut mitään, maattu on ja luettu ja katteltu liikkuvaa kuvaa.

Olen purkannut volkkarista kaikenmaailman virityksiä. Kun edellinen korjaaja ei ole viitsinyt seurata vanhaa johtoa tai ei ole korjauskäsikirjaa niin siitä korjaushommasta ei tule kuin sutta ja sekundaa, vai mitä olet mieltä sellassesta virityksestä missä on akusta suoraan, siis ilman sulaketta, vedetty piuha terävän pellin yli. Ei siinä olisi mennyt kauaakaan kun konehuoneessa olisi syttynny tulipalo.

Tollassia olen purkanut ja saattanut muitakin juttuja kohdilleen, kuten irroitettuja ja vähän sinnepäin takaisin laitettuja, repsottavia sisäverhouksia. Keväällä tai alkukesästä puran viellä koko keulan autosta ja näin pääsen kunnolla käsiksi moottoritilassa oleviin virityksiin.

Auton mittaristossa ei palanut lamppua että olisi nähnyt ajan tai mikä vaihde on kytkettynä. Ei muta kuin korjauskäsikirja esille ja lukemaan. Poista ensin ratin keskiosa, siis se millä töötätään, ja sitten ratti.

Sitten ohjauspylvään peittävät muovihärpäkkeet jotka kirjankin mukaan ovat tiukassa. Seuraavaksi irroitat mittariston kehyksen (ja hukkaat sitä kiinni pitävät ruuvit), sitten mittariston edessä olevan suojamuovin ja suraavaksi pääset irroittamaan ruuvit jotka pitävät mittaristoa kiinni. Mittaristo ei kuitenkaan irtoa vaan klonksuu paikallaan.

Irroitettavaa löytyy lisää. Mittariston alla vasemmalla on auton sulakkeet, sen hässäkän ja kahden muun osan irroittamisen jälkeen saat tungettua käden sinne mistä saat irroitettua nopeusmittarin vaijerin. Vielä sen päälle sellainen liitin mihin tulee kamalasti johtoja. Noin, pääsen käsiksi ongelmaan.

Oletin että sieltä löytyy samanlaisia polttimoita kun mittaristossa yleensä on. Ei ollut.
Siinä sitten sadattelua ja mietintää että mitä nyt eteen sitten...

Eipä siinä mitään muuta kuin ratti paikoilleen, hieman potkin irroitettuja osia sivummalle ja auto liikkeelle.

Vt 12:sta ajellessani vastaan tuli poliisi joka kääntyi mun perään. Ajattelin että nyt tulee kalliiksi tämä reissu.
Onnekseni se jäi jälkeen ja selvisin säikähdyksellä. Oikeanlaiset polttimot löytyivät varaosakaupasta hetken etsimisen myötä ja samaan syssyyn ostin uuden ilmanpuhdistimen. Ajelin siitä SS-marketille ja kävin ostamassa reilun viikon eväät. Eihän sitä "turhaa" reissua tehdä, pitää olla jotain hyödyllistäkin siinä.

Siinä sitten autossa istuskellessa ja kolmioleipää mussuttaessa aloin kasailemaan autoa hiukkasen. Se homma kävi vastakkaisessa suunnassa kuin tuolla ylempänä mainittu purku. Kaikkea purkamaani en kiinnittänyt koska siellä suunnalla oli tiedossa viellä hommaa. No, mittari ja viikset oli paikoillaan ja kello ja vaihde näkyivät hyvin. Köröttelin takaisin kotiappäin.

Poliiseja oli aivan ruuhkaksi asti samalla kohdalla missä mennessänikin. Niillä oli siinä paikalla ratsia, mutta kun he minut huomasivat niin viittelöivät vaan jatkamaan matkaa.

Perillä omassa pihassa.
Moiseen pikkuhommaan sain tärvättyä koko sen ajan minkä pystyn hyvänä päivänä tekemään, eli kuutisen tuntia.

Sain seuraavankin päivän viellä puuhastella volkkarin kimpussa. Vaihdoin rikki menneet 4 kaiutinta, uudet  sattuivat löytymään varastosta, seurailin taas johtoja, porasin 25 millisen reijän keskelle kojetaulua, mahdollisimman lähelle etulasia, että saan siihen tyrkättyä tupakinsytyttimen josta sitten on hyvin lyhyt matka vetää johdot navikaattorille ja kameralle. Ehkä 10-15 senttiset piuhat.
Viellä taistelin hansikaslokeron paikoilleen, siis silleen kuin sen kuuluu olla, siinä ei ollut muuta vikaa kuin lokeron polttimo oli rikki ja itse hanskalokero repsotti.

Siihen se meni sen työpäivän voimat. Nyt toivun loppuviikon. Käsissä on kymmeniä pieniä ja isompiakin haavoja, ne täytyy hoitaa kuntoon. Todennäköisesti haavat ovat tulleet siitä kun olen änkenyt käsiäni ahtaisiin paikkoihin ja siellä olevat pellin reunat ja ruuvien terävät päät ovat repineet haavat. Kun ei ole pintatuntoa käsissä niin tuon laisia pääsee tapahtumaan.

Mukavaa pikkupuuhaa tehdä nyt talvella. Ostaessani auton tiesin siinä olevan paljon pikkuvikaa ja sen parissa on mukavaa työskennellä pitkin talvea. Viellä kun siihen lisätään mun omat viritykset, niin eiköhän olla jo kevään korvilla tai keskellä kevättä kun siitä autosta puuhat loppuu.

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!


6 kommenttia:

  1. On se hyvä, kun on taitoa tehdä autoremonttia. Nyky autot on tehty niin hankaliksi, ettei valojen polttimoitakaan pysty edes kunnolla vaihtamaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos hauskasta kirjoituksesta auton kimpussa. Itse en osaa kovinkaan paljon autoista, mutta katselen ihaillen telkusta näitä autojen restaurointia koskevia ohjelmia, sinuakin pitäisi tv-tiimin seurata ja tuloksena olisi viihdettä sekä asiaa.

    VastaaPoista
  3. Siis sää oot kauhee tekeen! Aina kun luen kirjoituksiasi, oot saanu taas jotain jännää aikaseks. Millon sää näitä tekemisiäsi oikein mietit; unissasko?
    Kyllä kissoilla ja Millalla on ihmettelemistä.

    //Eija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unta ootellessa, heräillessä ja sitte niinä päivinä kun on petipäivä tai päiviä. :)

      Poista

Kiitos käynnistä, jätäppä kommentti!!