lauantai 14. tammikuuta 2017

Kateus...


...tuo ihmismieliä kalvava ajatus.

Itse olin tuonne 18 vuoteen asti kamalan kade. Olevinaan kaikilla oli jotain paremmin kuin itsellä, rahasta ei ollut kyse, olinhan tienannut verokortilla jo 14-vuotiaasta asti. Kummasti sitä aina osui silmien eteen kadehdittavaa. Ihan kaikesta voi olla kateellinen, mutta se kateus tappaa elämänilon.

Viettelin 18-vuotis syntymäpäivääni ja alkuiltaa vietimme sinuhen akvaariossa Mariankadulla kahvia ja teetä lipitellen ja tupakkaa poltellen. Mukavaa oli olla, olinhan porukassa joka ei liikoja kännännyt eikä muitakaan paheita isommin rikkoen mutta ei me pyhimyksiä oltu. Jekkuja teimme toisillemme ja muille. "Jekku päivässä pitää mielen virkeänä".

Jossain vaiheessa iltaa keksimme höpistä kateudesta ja keskustelu kävikin kiivaana. Silloin läheisin ystäväni vaati hiljaisuutta ja sanoi ettei kateus ole kannattavaa hommaa. Aina löytyy joku tai jokin jota kadehtia. Muistaakseni päätimme kaikki yhdessä että meidän kohdalta kateellisuus päättyy tähän.

Täytyykin kysellä, jos muistan, kun tapaamme että onko muilla päätös pitänyt. Itselle kun joskus meinaa alkaa kateus kalvaa, niin käännän asian toisinpäin ja se siitä.

Synttäri-iltana piti tietenin käydä kapakassa kun sinne nyt aivan luvan kanssa pääsi. Hörpin siellä 4-5 "naisten juomaa" ja nekös tottumattomalle kävi päähän. Kotiin lähteissäni ei meinannut kauppatorin leveys piisata, kun niin kävi alkoholi jalkoihin että jalat viettivät vuoroin itään ja vuoroin länteen..

Bussisa aloin voimaan pahoin ja jouduinkin kaksi pysäkkiä aikaisemmin jäämään kyydistä pois. Samantien kun bussi eli linkku lähti liikkeelle, annoin oksennuksen tulla, vaikka oksentamisesta en lainkaan pidä.
Yllättäen suussa ei oksentamisen jälkeen maistunutkaan sappi vaan makea drinkin maku. Olin mielissäni ja loppumatkan kävelin iloisin mielin kotiini.

Seuraavan kerran juopottelin vasta silloin kun pääsin armeijasta siviiliin. Tulin tuolloin neljästä alkoholiannoksesta aivan tolkuttomaan humalaan, eli mulla on aivan surkea viinapää ollut aina.

Tästäkin huolimatta, muista olla kadehtimatta!!

3 kommenttia:

  1. Juu kateutta turhempaa tunnetta ei maailmassa olekaan, olen ihmetellyt miksi pitää yleensä kadehtia toista. Miten se minulta olisi pois jos toisilla menee hyvin. Tietysti joskus vähän harmittaa ja välillä olen ollut jopa katkera monista jutuista, siitä että olen ikuinen vastuunkantaja ja rahoittaja:) Kerrot kyllä niin hauskasti että aina naurattaa, tuo oksetusjuttukin. Pienistä asioista löytyy ilo, jopa siitä että oksennus maistui enemmän drinkille kuin sapelle:) Olet tainnut olla positiivari aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä sitä isompia murehtimaan, asiat järjestyy kyllä aina ja ittelläki on helpompi olla kun ottaa kaiken positiivisesti. :D

      Poista
  2. Joku vois kadehtia sun viinapäätäsi, koska tuleepa kännääminen halvaksi ;-) Mä taas en oo mielestäni koskaan ollut kateellista ihmistyyppiä, mutta vanhemmiten olen kyllä alkanut kadehdia ihmisiä, joilla uni tulee muutamassa minuutissa pään tyynyyn laittamisesta ja jotka vetelevät samaa kyytiä sikeitä aamuun asti. Mitään muuta en kadehdi kuin tuota ominaisuutta.

    VastaaPoista

Kiitos käynnistä, jätäppä kommentti!!