tiistai 28. helmikuuta 2017

Tapahtumia tänään.

Vaimo tuli vrk reissulle tänne maalle.

Istuttiin koko ilta tulilla, oli oikein mukavaa loikoilla välillä muuallakin kuin täällä sisällä. Mullahan on tuossa laavulla mun nahkasohva, joka oli mulla ennen kaupungissa, mutta kun jouduin ostamaan uuden, suuremman sohvan kaupunkikotiin, jouti se nahkainen tänne, vaikka se on kyllä täälläkin niin täynnä välillä että tarvitsee viskoa selkänojatyynyt sivummalle.



Ilmeisesti haisen niin pahalle että lemmikit haluaa olla mussa kiinni, niin ja pienet ihmiset, isommista puhumattakaan. Mukavaahan se on kun on kavereita.

Olen purkannut wolkkarista kaiken per... maailman virityksiä ja tänään sain tähänastisista vaikeimman purettua, ehkä. Kyse oli vain sellaisesta että jäähdyttimen puhallin oli laitettu toimimaan siten, että ohjaamosta käsin piti painaa nappulaa ennenkuin se läksi viilentämään moottoria.
Nyt sain viritelmät purettua ja laitettua sen toimimaan niin kuin sen kuuluu toimia, automaattisesti, kasasin vain vanhat releet ja piuhat paikoilleen ja kaikki tämä vaiva vain sen takia ettei oltu osattu/viitsitty etsiä sulakkeita, jotka olivat palaneet. Hirveä määrä piuhan vetoa täysin turhaan, mutta piisaapa mulla tekemistä! 😁

Koko työpäivän sain siihen kulumaan, siis mun mittaisen työpäivän, nelisen tuntia, mutta nyt on viritelmät yhtä vaille purettu, ehkä. Lisää saattaa tulla esiin, kunhan säät lämpenevät sen verran että maltan purkaa koko keulan wolsusta ja katsella sieltä kaikki kuntoon. Kovasti on ollut käyttöä korjauskäsikirjasta, josta olen katsellut että minkähän paikan laitan seuraavaksi takaisin alkuperäiskuntoon...

Neljän tunnin armottoman 😆 työrupeaman päälle söin ja valikoin katsottavan elokuvan. Tällä kertaa se oli lapsille pää-asiassa tarkoitettu narnia. Oli hyvä ja erikois-, ynnä muut tehosteet olivat jo melkoisen hyvin toteutettu, onhan valmistumisvuosi ollut jo 12 vuotta sitten!!

Latasin toisen erän puita palamaan kaminaan, seuraavaksi katson ehkä tämän YLEareenasta tai sitten dvd-elokuvan.


Tuostakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sullekkin sinne!!



sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Sunnuntai.

Sunnuntailapsi viettää sunnuntaita.

Väsyttää. Sään vaihtelut tuovat taasen muassaan kivut eikä silloin saa oikein nukuttua, tai siis onhan peruskivut aina päällänsä mutta kun nämä säästä voimistuvat kivut ovat mulla hermokipuja niin jos ottaa tarpeeksi hermokipulääkettä niin lähteehän se kipu, mutta pääkoppa kolisee silloin niin pahasti että itsestä tulee oikeustoimikelvoton ja silloinhan voisi tehdä mitä vaan ja vetoaisi sitten siihen että olin niin pihalla kipulääkkeistä etten muista yhtikäs mitään, mistään, niin että voisitteko säädellä sitä ilmastoa silleen hiukkasen hitaammin siellä niin ehkä ei sitten niin paljon kipuilisi, mutta tällaistahan tämä sää on keväällä kun katselee meteorologien tekemiä karttoja niin lämpötilajanat ovat kuin sahanterä suurennettuna, niin kärsi kapinen koira sängyssäsi sitten ja nauti vaikka voisit heti vaikka oksentaa kun lääkkeistä tulee niin kamalan huonovoitiseksi, koeta tässä nyt sitten tasapainoilla!!

Noin, johan helpotti!😺

Kello on tätä aloitellessani 11 meillä ja sataa kauniisti lunta. Eläimet ovat jo kaksi reissua tehneet pihalle. Ensin aamulla vaan nopea pissimässäkäynti, sitten aamupalaa ja lämmittelyä kaminan äärellä ja sitten taas ulos. Jokainen eri aikaan, sisään ja ulos, että meikäpappa saa liikuntaa!! Tykkään makoilla täällä peränurkassa niin tulee päivän mittaan paljon liikuntaa. Välillä toimin uhkarohkeasti ja kipuan yläkertaan kissojen väliin pötköttämään. Vintillä on niin erilainen tunnelma verrattuna alakertaan.

Kaupassa asioidessa kaikki ostokset tulisi nostella yksitellen kärrystä kassahihnalle ja sitten kotona kaappeihin tmv. jotta käteni saisivat... kuntoutusta eli toimintaa. Välillä kyllä, myönnän, fuskaan ja nostan joitain pienempiä useamman kerralla. Ei sitä aina jaksa olla niin tarmokas ja reipas.

Laitoin eilen pimeän aikaan linnuille kunnon ruokaa: Rasvamakkaroissa kaikenlaista siementä. Siis ei mun makkaroissani.😛
Aamusella, auringon jo pilkistäessä metsän takaa, laitoin sinisen takin päälle ja kävin kuistilla ympärilleni katselemassa niin siellä ruokintapaikoilla kävi sellainen sirkutus ettei paremasta väliä.

Kävin potkimassa lunta maassa olevien herkkujen (omenaa, porkkanaa ja eläinten ruuanjämiä) päältä eivätkä pikkulinnut piitanneet musta vähääkään. Jos päälläni olisi ollut ruskea takki, niin siirtyisivät ainakin metrin verran sivummalle eivätkä mekastaisi tuollalailla kun ne mulle lausuivat kiitokset, mutta enhän minä muuta tehnyt kuin kuorin ja ripustin ruuan paikoilleen.
Siintä tulikin mieleeni kertoa, että se muovi olisi hyvä ottaa siitä rasvasiementangosta pois, koska jos linnut sen tökkivät seulaksi niin takuulla menee teräväreunaista muovinpaloja jonkun massuun ja siitä saattaa seurata hiippakunnan vaihto. Sama homma niissä verkoissa mitä niitten palleroisten päällä on. Ne pitää samantien kerätä pois kun tyhjenevät, olen omin silmin nähnyt kun lintu on kuristunut tuonlaiseen verkkoon.

Maisa veti aamusella mielettömän riehunnan. Purki vähän paineitaan kun ei ollut pikkuveli siinä kiusaamassa. Hauskaa on sen katsominen kun tyyppi ottaa vauhtia keittiössä, kurvaa tupaan niin että matot ruttaantuvat ja kynnet rapisevat lattiaan ja sitten saunalle ja siellä kolisevat ämpärit kun pitää pitkin seiniä ravata ja sitten vauhdilla, kahdella loikalla yläkerran rappusia ylös, muutama rinki siellä pitää pyörähdellä ja sitten taas vauhdilla raput alas ja lopuksi pomppu mun petiin silmät loistaen ja naama leveässä hymyssä!
On ilo saada moista silmiensä edustalle, ihan tässä itsekkin virkistyy. Pitäisköhän itse vetäistä samankaltainen riehu...

Milla tekee kolme kertaa päivässä tarkastuslaskennan. Reitin läpikäyminen vie 20-30 minuuttia aikaa ja välillä se saattaa kurtistaa otsanahkaansa piiloa tarkastaessaan ja jonkun pisteen saavutettuaan se nuuhkii tavallista tarkemmin ja hymyilee. Siellä muhii jotain oikein hyvää evästä, kunhan vaan ei käy niin kuin yksi kevät, että lumi sulikin nopsaan ja kymmenet herkut paljastuivat. Oli siinä hommaa syödä ja oksentaa sellainen määrä luita ja raatoja. No autoin minäkin, keräsin parhat luunpalat ja nostin ne puuhun ämpärin kokoiseen teräsverkkokatiskaan. Sieltä linnut käyvät vain sen rasvan nokkimassa suihinsa ja erityisesti ne tarvitsevat sitä rasvaa rankan talven päättyessä ja tietty koko talven ajan.

Pekka. Se on ottanut lunkisti. Muutaman kerran päivässä se käy reviirinsä läpi ja jos olen itse pihassa niin se esittää mulle temppujaan kuten puunlatvaan kiipeäminen sekunnissa, piruetteja myötä-, ja vastapäivään ja kuinka tapetaan olematon jyrsijä ilmassa tai kuinka leikitellään saaliilla, ennen kuin se mestataan. Jos jotain hommaa pihassa puuhastelen niin kaikkien elukoitten tarvitsee tulla paikalle tarkastamaan ja arvioimaan tekemääni työtä.
Sisällä Pekka pääosin makaa ruokapöydällä, siinä päässä missä kissojen on lupa olla eli lämpöpatterin päällä, lämpöä ottaen.

Tänäänkin vietän englantilaisten kissojen päivää, eli pysyn suurimman osan päivää sisätiloissa, nyt ei edes puita tarvitse hinata liiteristä sisälle, koska puulaatikko on kukkurallaan poltettavaa.

Näistä huolimatta, mukavaa talvipäivää sulle sinne!!



torstai 23. helmikuuta 2017

Salpausselän kilpailut...



...eikä kiinnosta (enää) pätkääkään.

Olin vuosia vapaa-ehtoisena ja kun verottaja alkoi talkooväen vaatetuksesta vaatia veroa niin se piisasi mulle.

Aamuherätykseen on tullut muutos. Kun ennen kissat alottivat herätellä mua viiden-kuuden maissa niin nyt herättely alkaa puoli seitsemän jälkeen ja hyvin varovasti. Vieläkin Maisa antaa lattialta pikkuveljelleen neuvoja kuinka toimia, välillä käy itse näyttämässä Pekalle että tästä nyt kävelet ja painavana ja Pekka noudattaa pienen isosiskonsa käskyjä.
6:50 Pekka sitten tulee sänkyyn mun pääkopan vierelle ja naukaisee mun korvaan.
Siis yleensä Pekka heti herättyään raakkuu kuin varis koittaessaan naukua.


Vaihteen vuoksi kissat ovat syöneet aamupalaa. Maisa tulee aina ensimmäisenä sisälle aamutoimiltaan ja murunen kerrallaan se mussuttaa ruokaa sisuksiina. Maisahan syö ja juo todella hitaasti.
Kun sitten kissojen ovikello seuraavan kerran soi, sipsuttelee Maisa keittiön pöydän alle nuolemaan huuliaan ja viiksiään. Pekka tulee ja hyvittelee mua ja sitten syö kaikki loput ruuat.


Ovat kissat nyt selkeästi löytäneet hyvät jyrsijäbaaripaikat. Iltaisin tulevat mahanahkat piukalla sisään ja ovat kuin omistaisivat maailman. Hyvä on olla kun mahanahka valittaa kireyttään.


Tänään aamusella Milla kierteli ulkona tavallista pidempää lenkkiä. Kuulin sitten keittiöstä jotain outoa rapinaa ja nousin katsoakseni että kuka siellä noin rapistelee.
Pekkahan se siellä. Kuivaruokakaapin ovea se oli saanut sen verran auki, että sai maissihiutalepussia kiskottua ulos sen verran, että sai sitä rapisuttelemalla mun huomion.
Katsahti siinä sitten mua silmiin ja näytti katseeltaan että tuolta ylähyllyltä

Kuivattua kanaa oli mielitekona haukata ja yhden laatan sille sitten taittelin ja "revin" sille syötäväksi.
Milla kun sitten aikanaan ryntäsi sisälle niin näytti naamallaan että täällä on kissat saaneet jotain parempaa ruokaa, missäs mun osani on??

Nyt ovat kaikki elukat löytäneet sopivat nukkumapaikat ja aamulla taasen tavataan.

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!



keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Eilen ja tänään.



Eilen sain tehtyä huipputyöpäivän...
...ja siksi tänään tuntuu kuin kädet irtoaisivat.

Tämä oli pakko heti maalata vihreäksi, kun ''kaikki'' pelästyvät että mitä Timolle on käynnyt kun on ambulanssi pihassa. Nyt sen nimi on mersu.


Lääkitys osuin kohdalleen ja oli mieleistä tekemistä. Riivin mersusta osia irti käyttääkseni niitä wolkkarissa. Teen sinne sellassen sähköjärjestelmän kuin matkailuautoissa on, eli kun ajetaan toimii yksi järjestelmä, kun ollaan paikoillaan eikä sähkövirtaa ole käytettävissä toimii toinen ja kolmas toimii silloin kun saadaan sähköä töpsöliin.


Juovuksissa otettu kuva ja siinä sanotaan selkeesti mitä olen tekemässä.
Koitan ottaa, kosken korvaa.


Kaikenlaista muutakin mersusta irroittelin, koska olen päättänyt että se leikkimökiksi ja mielikuvahurjasteluun hommattu vanha ambulanssi saa luvan poistua tästä pihasta. Ostaako sen joku ihminen vai autopurkaamo, sen näkee sitten.
''Pitäähän joka jätkällä olla ainakin yksi mersu pihassa'', mentaliteetti saa luvan loppua.

Viimeisimmässä kuntoutuksessa askarreltiin.


Pekan rotanpuremat kutiavat. Siksi Pekkis tulee muutaman kerran päivässä mun massun päälle rapsuteltavaksi ja siinä samalla, aamun ensimmäisellä kerralla hieron siltä myös lapaluitten ja niskan ympärillä olevat lihakset. Pekka kiittää kuolaamalla mun rinnuksen märäksi ja tietty hirveellä kehrämisellä. Sitä isointa haavaa Pekka tarjoaa rapsutettavaksi ja ihan vaan sormien päillä sitä rapsuttelen, etten vaan vahingossakaan raapaisisi rupea irti.



Tämä kuva viittaa eilen muualla käytyyn avioerokeskusteluun.


Maisa viihtyy poikani tuomassa korissa hyvin. Illalla nukkumaan mennessämme se koettaa pikaisesti nukuttaa minut ja kun se nukahtamisaika ei minulla vaan lyhene, niin se hakkaa ja paiskoo mua hännällään kiukkuisesti ja sitten hellyn ja sanon että ''mee vaan'' ja Maisa lähtee kehräten uusimpaan yksiöönsä.



Milla on piristynnyt. Eilen kun kävi yllätysvieraita niin se veti kylkimyyryä ympäri pihaa ja me muut saatiin hyvä mieli sitä katsellessa. Hymyt levisivät melkein korviin asti!!
Karvaa se taas irrottaa, eli sitä pohjavillaa ja näin lyhyen jutustelun aikana olen nyppinyt villaa irti koko kourallisen. Kuinkahan paljon sitä saisikaan irti jos ottaisin karstan ja sillä kiusaisin koiraa.
Karstaa käytän vai silloin kun alusvilla alkaa mennä takkuun, silloin Milla antaa vapaaehtosesti sitä käyttää kun itsellä on jo tukala olo.

Pekka taasen kirmaisee samantien paikalle kun vaan kuuleekin että karsta otetaan esiin. Sitä saisi aina vaan harjata karstalla, niin paljon se siitä tykkää...



Tämä peli jatkoi matkaa. Kun sain sähköpyörätuolin, niin en enää malttanut tällä ajella, tyhjän panttina se seisoi katoksessaan joten se sai lähteä etelämmäksi.
Lapsi joka sairastaa lihassurkastumistautia, ei kunnalta saannut liikuntapeliä joten luovuin tuosta ja se hymy olisi kannattanut kuvata!!



Heti aamusta havahduin että pakkasta on liki -20 astetta, lintujen täytyy saada enempi ruokaa. En eilisellä kaupparetkellä muistanut hankkia evästä siipiveikoille joten voitelin muutaman näkkileivänpalasen paksulti voilla, sitten sämpylä muruiksi, kissojen märkää ruokaa kolme pussillista ja vielä kourallinen vai kaksi niitä kissojen raksuja. Tarvitsee vaan nyt päivän mittaan seurata menekkiä, että tarvitseeko illaksi tehdä uusi satsi.


Tänään pidän englantilaisten kissojen päivän.
Korkeintaan käyn hakemassa ahkiolla pari kassillista polttopuita liiteristä.
Siellä ne jo valmiina odottavat, ei tarvitse kuin avata ovi, tarttua köyteen ja kiskaista.


(Netistä pöllitty kuva.)
Naurattaa noi papan jutut. Ihan perseestä!!


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!











sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Hau!!

Koiranperkele juoksee pitkin pihaa ja huutaa niin paljon kun kurkusta irtoaa.

Linnut, niille se huutaa ja mesoaa. Kun pihassa on kolme melkein loppuun kaluttua hirvenluuta ja nihkeä pizzanpuolikas niin kummasti ne muuttuvat kalleimmaksi aarteeksi kun niihin muut koskee. Niskavillat ja selkäpii on pystyssä kun se koettaa karkoittaa ryöstäjät hitoille täältä. Naurattaa oikeen kun se puuhaa täältä sisältä katselee.

Herkkupaloja ei voi siirtää yhteen kekoon, mitä mielestäni olisi helpompaa vahtia mutta ei se ei käy. Pitkin pihaa se sipsuttaa, tökkää kuonollaan jokaista makupalaa vuorollaan, pizzapalaa ehkä pidempään kuin muita. Toissapäiväiset luut olisi jo pitänyt keretä piilottamaan, mutta kun eilinen päivä meni volkkarissa uinuessa niin...

Koiruus on jännää katseltavaa silloin, kun se alkaa herkkupalojen piilottelun. Se ottaa aarteen varovasti suuhunsa ja mulkoilee ettei vaan ole ketään näköetäisyydellä ja lähtee kulkemaan ''muina miehinä'' pitkin pihaa. On kuin ei olisikaan ja sitten yht'äkkiä löytyy hyvä piilo ja sinne se herkkupala kaivetaan maan tai lumen sisään.

Jos et tarkkaan pane mieleen paikkaa mihin koira herkkunsa piilottaa, niin et sitä varmaan löydä, niin hyvin se tekee piilottelun lopputyön kirsullaan. Piilottaa täytyy myös saatu liian iso leipäpala, kokonainen grillimakkara tai ihan mikä vaan mikä on niin iso pala, ettei koira sitä raaski mupeltaa pienemmäksi ja niellä suolenmutkan käsittelyyn.

Viellä se huutaa tuossa niin kovaa, että on noustava katsomaan...'

Pikkulinnut saavat näemmä syödä rauhassa. Tikkoja, käpy-sellaisia, se jahtaa kun ne sitä kiusaavat: Toinen menee rasvamakkaraa nakuttamaan ja kun Milla lähtee sitä häätämään niin toinen on heti luun kipussa ja irroittelee siitä kiireellä mahdollisimman paljon vatsan täytettä, mahdollisimman isoina paloina. Hetkeksi jään tuota puuhaa katselemaan mutta sitten vilu ajaa meikäpapan sisälle. Vielä ikkunasta seuraan tapahtumia, on niitä metkaa katsella ja naurahdella. Sitä en vaan ymmärrä että miksi tikat ja närhet, harakoista ja variksista puhumattakaan, täytyy ajaa ruuan luota pois. Nälkä se on niilläkin, hitto!

Laitoin aamusta koneellisen pyykkiä tulemaan ja ripustelin ne naruille lauteitten päälle kuivumaan.
Viellä olisi aikomus pyyhkiä pintoja täällä sisätiloissa, jos intoa joskus iltapäivällä piisaisi moiseen hommaan. Muuta en aikonut tänään puuhailla, ei sitä jokapäivä tai viikko tarvitse olla niin tehokas. Hitostako sitä likaa tunkee jokaiseen paikkaan.

Moisistakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!

lauantai 18. helmikuuta 2017

Elukoista.


Elukoiden sängyssä tapahtuu.

Tässä ne on väärinpäin ikäjärjestyksessä-
M:ät hoitavat Pekkaa, parka kun ei paljoa pääse liikkeelle.



Milla se on kaikista vanhin, 12 vuotta jo, 
vai oliko se sittenkin 13, en muista, 
enkä viitsi alkaa etsimään moista tietoa.



Maisa, meidän vääpeli. Se sai pojalta ja E:ltä niiden kissan korin
ja on ollut siitä niin mielissään ettei nukkunut mun kanssa neljään yöhön.



Selvisi se Pekan valittelun syykin nyt tässä aamupäivällä, kun sitä aloittelin rapsuttelemaan.
Äijä on tapellut rotan kanssa ja saanut aika pahan haavan keskelle rintaa siihen rintalastan kohdalle. Onneksi en ollutkaan sen kivun aiheuttama. Päästään löytyi viellä lisäksi kolme venttiä...


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!






perjantai 17. helmikuuta 2017

torstai 16. helmikuuta 2017

Hys, kissa nukkuu!!

Otsikko on sisäpiirivitsi.

Pekkaa sattuu.

Aamutuimaan kaikki oli kunnossa, ehkä. Pekka läksi tavallisesti ulos, mut herätettyään, takaisin tuli ihan normaalisti, pesi itseään pöydän kannella ja kävi siihen nukkumaan. 
Hetki sitten kävin sitä silittämässä ja kissa aristeli oikeaa etutassuaan. Koetin sitä tutkia, mutta niin kovaa ääneen se huusi, etten jatkanut enempää. Tutkin sen paremmin muutaman tunnin kuluttua.

Aamulla heti kuuden jälkeen Pekka kynsi mua, unen ja valveen rajalla olijaa, tavattoman poikkeavasti. Pisti kaikilla kynsillään ja niin kovaa ja syvälle kasvoihin että jopa mut sai pelästymään ja siitä seurasi sen lainen puolustusheijaste, että huitasin niin kovin Pekkaa että se lensi tuohon  parisenkymmenen sentin päässä olevaan televisioon niin että kopsahti. Ajattelin pään kopsahtaneen, koska oli niin ontto ääni.




Olen hämmentynyt reaktiostani. En ole koskaan lyönyt ketään, (kahta poikkeusta lukuunottamatta ja ne kaksi lyöntiä olen lyönyt puolustautuakseni kun minua on hakkaamalla hakattu ja kummallakin kerralla hakkaaminen loppui siihen paikkaan) tarkoituksenani olla satuttamatta pahemmin ja vaikka olenkin erittäin ärtyisä jos mut herätetään kesken unien koskemalla mua johonkin, niin tyynnyn sekunneissa enkä käy kenenkään kimppuun.

Kun nyt vertaan jälkiä kasvoissani siihen että missä Pekka on ollut silloin kun hän mua raapi, niin ennemminkin olisi ollut vasen puoli minkä olettaisi oikeakätisen kissan satuttaneen, ellei se pirulainen sitten raapaissut vasurilla mutta kun jälki lähtee vasemmalta korvan juurelta ja päättyy poskelle, niin ei sitä jälkeä saa tehtyä vasurilla ja muistan huitaisseeni vasemmalla kädellä kissan huit'hemmettiin niin voi se olla että minä tuon sain aikaan kun tarkemmin ajattelee tapahtumaa, että kun vasemmalla kädellä huitasee niin  lyönti osuu kissan oikeaan kyynärään, mitä se aristelee.

No nyt se jo varaa oikealle etutassullekin, ettei mitään vakavampaa sattunut. Tutkin Pekan nyt uudelleen.
Kyynärpää sillä hiukan aristaa kun sitä tutkii ja vertaa vasempaan. Kaikki luut ja nivel on kunnossa. Huh, onneksi ei käynyt pahemmin!!

Kannattaa muistaa että herättää mut nimellä, eikä koskemalla.😀

Tuostakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!







keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Laulattaja.

Täällä oli eilen illalla oikeen kammottava laulukuoro.

En tiedä mitä kissat olivat päivänmittaan syöneet, mutta veikkaan myyriä koska tulivat kotiiin joen yli naapurin pelloilta eikä iltaruokaan päinkään katsottu. Menivät suoraan juomaan ja itseään pesemään. Millalle annoin päänsä kokoisen läjän hirvi-eläimen luita, se kaasuuntuu hyvin koiran suolen mutkissa.
Samat iltaruuat olivat viellä aamulla koskemattomina, saivat sitten linnut lisää syödäkseen kun niille nelijalkaisten ruuat vein.

Mua eivät linnut ole pelänneet aikoihin, pikkulinnut saattavat istuksia samalla oksalla mihin rasva-siemenseosmakkarat vien ja muutkin antimet. Säilytän rasvamakkaroita pakkasessa, niin on helpompi se muovikuori riipasta pois, eikä valuva rasva sottaa paikkoja.

NIIN mutta siitä kuorostahan mun piti kertoa.
Itse söin Oululaisen jälkiuunileipää ja viellä kermajäätelöä jälkiruuaksi. Hyvin täytyy valmistautua kuorolaulantaan, ettei kovin pahasti jää lemmikeistään jälkeen.
Esilaulajana toimivat Milla ja Pekka, tai ainakin Milla koska se kaasutteli niin että pauke ja pärinä vaan kuului ja kammotava löyhkä levisi koko kämppään. Maisan maha muljahteli suht tasaiseen tahtiin eikä ollut epäilystäkään siitä kuka kolmesta milloinkin antoi hanurinsa soida.

Ehkä puolen tunnin päästä aloitti oma maha mourimisen ja hetkessä laulettiin porukassa että; antaa perseen laulaa vaan. (Dave Lindholmin laulua mukaellen, hänellä soittimena oli laulussaan kitara).




Joskus aikojen alussa meillä oli kissa joka pieraistessaan ''pelästyi'' ja pomppasi metrin korkeudelle ilmaan. Sai sitä katsellessa nauraa aivan tarpeeksi ja illan mittaan tuli naurettua niin että vatsalihakset olivat hellinä.

Tässä vaiheessa Vaimo aina sanoo, että kun pappa ei keksi mistä kirjoittaa niin se aloittaa pissa-kakkajuttuja tarinoimaan.
No, mitäpä sitä ei lukijakuntaansa viihdyttääkseen tekisi!!

Oikea ruoka ei ole taaskaan maullaan. Mulla on varastoruokaa yleensä kolmen vko;n tarpeiksi ja nyt on viellä ''äitien tekemää'' kuun loppuun asti. Jotenkin vaan tökkivät. No tietysti taasen kun on useammin ollut Vaimon ruuissa niin niiden ruokien jälkeen ei maistu kuin raa'at kasvikset.

Mieli on pirteä kun aurinko paistelee, vaan eipä minkäänmoiset ilmat multa iloa vie. Toivottavasti ei sinultakaan!!


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!



Duetto.

Tästäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!

tiistai 14. helmikuuta 2017

Helmikuun kolmantena...

...hehkutin että yhtä mun videopätkää oli kattottu toista tuhatta kertaa, kun yleensä kattomiskertoja on keskimäärin 50 kipaletta, huonointa leffapätkää on käynny vaan kolme tyyppiä kattomassa.

Siksi ihmettelin että mitä hittoa tuo kookle tyrkyttää mulle mainoksia. Edellisessä plokissani oli mainoksia mutta tuskin se siihen liittyi koska se blogi on jo bittiavaruudessa.

Eilen tuli sitten taasen s-postiin ilmotus että yhtä videotani on joku käynnyt kommentoimassa. Samalla silmiini osui videon näyttämiskerrat.




Käy kattoos kuinka kissa tappaa käärmeen, niin saat samalla katsottua näyttämiskerrat. :D
Enhän itseäni ylistä vaan kissaa!!

Saa jakaa.

Tästäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!



maanantai 13. helmikuuta 2017

Kuvia muuten vaan.

...vartioivat valtiastaan joka istuu oven takana tyhjän päällä...



Naamat tännepäin...nyt!



Ei kun tänne!!



Ei sitten, olkoot, pääsette ulos.



Syömähommissa.



Kissat jonottavat, mutta mitä??



HAH, et arvannutkaan.



Vaikka selän takana on samaa ruokaa aina, 
maistuu se paremmalta kun sen saa ''varastaa.''



...linnut, nyt lentäkää suihimme...



Naapuri ei löytänyt minua.
Etsi sitten kissoja ja huomasi niiden vartioivan...


Joskus kauan sitten töissä...


Melkoisen hyvänkokoinen juoma-astia.



Mun luo...


Kun lähtee hommiin, kannattaa valita valkoinen paita päälle.


Kuvausryhmän äänittäjänä parisen  vuotta.
100 000 kilsaa työautolla/vuosi.


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!






sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Rauhassa.

Korven rauhassa on mukavaa vietellä aikaansa.

Näihin aikoihin vuodesta alkavat mökkiläiset soitella ja kyselevät kuinka on heidän mökkinsä talvehtinut ja että onko rosvoja käynnyt.

Tulevat seuraavana viikonloppuna mökkejänsä tarkastamaan, vaikka se on turhaa, mutta heille erittäin tärkeää. Käyvät kotimatkalla tässä luonani, kuuntelen suunnitelmia ja mitä on talven aikana tapahtunut kaupungissa.
Kyselevät kuinka olen talven voinut ja että enkö pelkää olla yksin täällä korvessa, pimeässä ja kirkollekin matkaa 12½ kilometriä ja katuvaloihin reilut seitsemän.

Vastaan että vaarallisinta mitä täällä on olen minä. Taivaankannella päättävät mitä täällä minulle tapahtuu. Hyvä mun on olla, pienempi IsoHerra on mun syömmessäin.

Muassaan tuovat mulle pullon viinaa tahi ruokatarpeita. Ruokaostoksilla tarvitsee kevään edistyessä käydä yhä harvemmin, kun olen oman kuntoni takia kävellyt heidän mökkiensä ohitse ja samalla katsonut johtaako mökille jälkiä ja jos johtaa niin käyn tarkastamassa paikat ja tarvittaessa soitan mökkiläisen paikalle.

Tuonlaiset vierailut ovat tähän aikaan vuodesta ihan mukavia, kunhan niitä tulee yksi-kaksi kertaa korkeintaan viikossa. Parhaiden kanssa vieteään aikaa useampi tunti, toiset vain piipahtavat paikalla ja sen päälle lähtevät kiireesti mökkikaipuuta helpottamaan.

Kun tulee aika jolloin pihapuuhiin pääsee jo paremmin niin silloin sitä huomaa olleensa pidenpään poissa sivistyksestä. Metsittyneensä.
Tulee tunne että hittojakos tänne tulette rauhaani rikkomaan, olisitte vaan pysyneet kaupungeissanne.
Meiltä ei näy mökkiläisten pihoihin koska ovat 1-2 kilometrin päässä, tosin yksi on rajanaapurina mutta välillämme on tarpeeksi metsää peittämässä näköalaa.

Kuukaudessa siihen taas tottuu, että ihmisiä näkee useita päivittäin kun talvella niitä ei näe edes viikoittain. Sitä huomaa oikein kaivanneensa keskustelukaveria ja auttamispuuhia, joita teen voimieni mukaan. Kohta niihin hommiin taas päässee. Täytynee kohta alkaa korjaamaan mökkiläisten tuomia laitteita, niitä on konevanan pöydät turvoksissa.

Näistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!





perjantai 10. helmikuuta 2017

Apukuski ja kissat.

Milla tykkää autoilla. 
Usein se jää autoon päivystämään kun lähden hankinnoille 
tai kun tullaan kotipihaan.
Se saattaa tuntitolkulla majailla autossa ja kun olen tuota volkkaria laitellut niin aina se nukkuu takapenkillä ja välillä se käy tarkastamassa että hommat hoituvat kunnolla. Meillä kun ei tingitä musta kuin hukasta.



Apukuski pilkkii...



En nukkunnu en, lepuutin vaan hetken silmiäni.
Kuka uskoo.


 Kissat käyvät vaan pikaisesti pihalla tarpeillaan näillä pakkasilla.
Niiden äiti kun opetti ettei sisähuussia käytetä kuin hätätapauksessa
eli vaan silloin kun ulos ei pääse tarpeitaan tekemään.

Pihalta kun tulee niin on ky-ly-mä!!

Lämmittelijät pimeässä kuvattuna...



...ja valot päällä...


...ja toisesta kuvakulmasta katsottuna.


Pekka ei mahdu kunnolla Maisan yksiössä makoilemaan eikä nyt satu olemaan toista yksiötä paikalla, niin olen nostannut tuohon kaminan eteen tuonlaisen lasten tuolin. Itse siinä istuen saan lisättyä puita tulipesään ilman että selkä rasittuu.

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!







torstai 9. helmikuuta 2017

Pakkasessa.



Pidän/en pidä pakkasesta.

Pakkasella on mukavaa ulkoilla, nauttia ilman kirpeydestä, olla möllötellä ja seurailla eläinkuntaa.
Varasin jo alkuviikosta paljon rasvaa tihkuvia syötäviä,
linnuille ja hyvin on tarjoilut maittaneet. Närhet onnekseni popsivat kaiken ruuan mitkä kissat ovat jättäneet koiralle ja koira jättänyt syömättä. Myös minun syömättömät ne popsii innolla. Ruoka ei vaan nyt ole oikein maullaan. Kaikki maistuu...kamalalle.

Milla-koira on kovin nirso syomään. Tuttavat ja kaverit ovat sanoneet että Milla on nyt todella hyvän näköinen, kun on alkanut syömään kissojen ruokien jämät. Kyllä sen huomaa, neljän kilon lisäyksen keskikokoisessa koirassa, varsinkin kun Millan normaalipaino on vain 15 kiloa. Jos toinen ei syö, niin en kyllä ala sitä syöttämään, mitä jouduimme neidin elontien ensimmäisenä vuotena tekemään, enkä myöskään ala tunkemaan ruokaa sen perseeseen. Milla oli takanisillä imetysaikana eli kaikkein parhaat edellykset hyvään elämään se on saanut.

Milla kyllä kertoo mitä haluaa illalla syödä. Kuivaa ruokaa ja raikasta vettä meillä on aina tarjolla eläimille. Tänään se tuli taas kiinni kaminaan, kun sinne illan puusatsia iltapäivällä latasin eli grillattua makkaraa tarvitsee paistella Millalle tämän kirjoituksen jälkeen. (Käristelinkin tässä välissä, ennen iltaseitsemää.)

Kissat eivät ole koskeneetkaan aamuruokaansa, vaikka eivät kyllä ole näillä pakkasilla käyneet ulkona kuin tarpeillaan, eiväkät lainkaan hiiribaarissa. Eivät tule kuin käymään massuni päällä, koska tulee niin paljon kipunoita ja räpsyjä, eli staattinen sähkö napsahtelee ikävästi turkiksen kautta kissaparkojen nahkaan.

Tylsyyttään kissanperkeleet ovat poistelleet tappalemalla keskenään, kiusaamalla koiraa, riehuneet matot ruttuun, tiputelleet kaiken mihin ylttävät, "nukkumalla" mun vaatekaaapissani ja samalla ''ihan vahingossa'' ovat tulleet tiputeleeksi puolet vaatekomeron sisällyksestä lattialle.

Se miksi en pidä pakkasesta johtuu vammastani.
Moiset, tänään -22 asteen pakkanen laittaa hermostoni koville, tai siis ehkä selvemmin sanottuna poden pakkasilla helv... hyvin kovaa hermosärkyä. Monet kipupotilaat tuntevat samoin.

Koko hermosto on hälyytystilassa, se meinaa sitä että tuntuu kuin olisin sisältä tulessa. Tuon päälle tulee yllättäviä pistokipuja, eli tujauttaa niinkuin iskettäisiin kerralla parisataa tulikuumaa tai jääkylmää piikkiä/neulaa/sukkapuikkoa/hiilihankoa tmv. läpi lihaksiston hermojen ja se tietää sitä että heilun tässä pedilläni kuin se kuuluista sätkynukke.
Kipu vie kaiken. Mitään et voi tehdä tai no voi mutta se ei ole helppoa. Otan juomalasista kiinni kaksin käsin ja alan kallistaa sitä huulilleni. Samalla iskee pistokipu ja juoma, onneksi yleensä vesi, lentää päälleni tai jonkun muun päälle, pöydän/tuolin/lattian/eläimen... tavarat putoilevat reilusti useammin kuin normipäivänä, silloinkin muutaman kymmenen kertaa päivän mittaan.
Pilli ja lusikka, siinä aterimeni tämän kaltaisina päivinä.

On vaan hautauduttava sisälle ja olla tekemättä mitään. Onneksi on YLEareena, hyviä kirjoja ja liikkuvaa kuvaa. Niitä katselen kun tämän kirjoittaminen alkaa sattua liikaa.



Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



sunnuntai 5. helmikuuta 2017

perjantai 3. helmikuuta 2017

Ikinä ennen...

...ei oo mun mitää videoo kattottu yli viittäkytä kertaa.

Aamusella kun menin youtubeen katselemaan että olisiko siellä sopivaa katseltavaa tähän aamutunnelmaan, niin kauhukseni huomasin yhden videopätkäni olevan heti siinä etusivulla ja sitä on ihmiset käyneet toista tuhatta kertaa katsomassa!!

Omasta mielestä lähes kaikki mun Partapappa-nimimerkillä julkaisemani videopätkät ovat aivan surkeita, tai ainakin huonoja.

No, tämä jäi jäljelle siitä viimisen päälle tehdystä pihasaunasta, joka paloi maantasalle.


Lisäsin puita kiukaan pesään kello 20 illalla ja saunominen loppui 21 aikaan, Viellä puolilta öin tarkastettiin että kaikki on saunalla kunnossa.
Aamulla kun ½8 aikaan herättiin, oli sauna palanut ja valtavat hiillokset oli vain jäljellä.


Tältä se näytti talon kulmalta katsottuna.



Laavun polttorinki on ainoa joka on viellä käytössä.



Voi paska!!

Kuvan alakulmassa näkyvä hiillos oli ½ metriä paksu. Kun en itse saannut hiilloksia sammumaan, soitin 112:n ja pyysin lähettämään sammuttajat paikalle, mutta lisäsin viellä että älkää nyt sentään pillit päällä tulko, muuten naapurit huomaa ja tulevat äimistelemään sekä töllistelemään.


Palokunta tuli sammuttamaan hiillokset.



En älynnyt ottaa kuvia itse sammutustilanteesta.


Tästäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Reilu 1½...


...kilometriä kävin elukoitten kanssa käppäilemässä.
Reilu 1½ kuullostaa paremmalta kuin vähän vajaa 2km. 😂

Aikaa meni rapiat tunti ja matkalla neljällä hörpyllä kietasin huiviini ½ litraa itse tehtyä mustaviinimarjamehua ja hyvää oli.

Elukat kulkivat tapansa mukaan välillä jaloissa, välillä takana ja toisinaan taas edellä.



Milla edellä. 
Ollaan pisintä suoraa urakastamme kotia kohti kulkemassa.



Maisa ehti juuri laittaa piiloon pörröhäntänsä.



Millalla on jo kiire päästä omaan pihaan, hirven luita syömään.



On sillä meno päällä, näyttävät kissat tuumivan.



Ei edes kuvan suurennos piisaa, että saisi menijästä selvää,
mutta Milla se siellä mennä sipsuttelee kotipihaa kohti.


Välillä kun tulee ihmisiä autolla vastaan tai takaapäin, niin pysähtyvät kohdalleni ja naureskelevat että kuinka ihmeessä sä saat kissat ja koiran mukanasi noin hyvin kulkemaan ja viellä kun auto tulee niin koira tulee heti sun luokse ja kissat pomppivat ojaan...

Mielellään ne tuolle reissulle lähtevät, kissat, kun tietävät että ihan tien laidalta saa jyrsijöitä massun täytteeksi ja kesällä vielä käärmeitä, useinmiten kyitä, joista kissat tuppaavat eniten pitävän, siis lihan mausta, kun välillä oikein kinastelevat saaliista että kuka sen saa syödä ja joskus sitten jättävät saaliinsa tielle kuin mitättömän hyttysen ja minullehan ne sen silloin jättävät ja minä nostan kohdalle osuessani kärmeksen muurahaisille appeeksi. 
Kiire tulee silloin muurahaisille peitellä kyy ja saada se syvemmälle "piiloon" vastaisuuden varalle.

Pekka pomppasi yhdessä kohtaa tien laidalta umpihankeen ja nousi sieltä metsämyyrä suussaan ja Millahan ryntäsi osille samantein mutta Pekan ei tarvinnut kuin vähän toista tassuaan nostaa kynnet esillä, niin koiruus oli ihan niin kuin että; "juu en mä mitään ollut tulossa ryöväämään sulta, ihan vain tulin lähempää katsomaan saalistasi ja onnittelemaan..." 

Maisa jos olisi ollut kyseessä niin se olisi heti antanut saaliinsa kelle vain joka sen haluaisi, niin syvällä sillä on pahnan pohjimmaisen käyttäytyminen.