sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Hau!!

Koiranperkele juoksee pitkin pihaa ja huutaa niin paljon kun kurkusta irtoaa.

Linnut, niille se huutaa ja mesoaa. Kun pihassa on kolme melkein loppuun kaluttua hirvenluuta ja nihkeä pizzanpuolikas niin kummasti ne muuttuvat kalleimmaksi aarteeksi kun niihin muut koskee. Niskavillat ja selkäpii on pystyssä kun se koettaa karkoittaa ryöstäjät hitoille täältä. Naurattaa oikeen kun se puuhaa täältä sisältä katselee.

Herkkupaloja ei voi siirtää yhteen kekoon, mitä mielestäni olisi helpompaa vahtia mutta ei se ei käy. Pitkin pihaa se sipsuttaa, tökkää kuonollaan jokaista makupalaa vuorollaan, pizzapalaa ehkä pidempään kuin muita. Toissapäiväiset luut olisi jo pitänyt keretä piilottamaan, mutta kun eilinen päivä meni volkkarissa uinuessa niin...

Koiruus on jännää katseltavaa silloin, kun se alkaa herkkupalojen piilottelun. Se ottaa aarteen varovasti suuhunsa ja mulkoilee ettei vaan ole ketään näköetäisyydellä ja lähtee kulkemaan ''muina miehinä'' pitkin pihaa. On kuin ei olisikaan ja sitten yht'äkkiä löytyy hyvä piilo ja sinne se herkkupala kaivetaan maan tai lumen sisään.

Jos et tarkkaan pane mieleen paikkaa mihin koira herkkunsa piilottaa, niin et sitä varmaan löydä, niin hyvin se tekee piilottelun lopputyön kirsullaan. Piilottaa täytyy myös saatu liian iso leipäpala, kokonainen grillimakkara tai ihan mikä vaan mikä on niin iso pala, ettei koira sitä raaski mupeltaa pienemmäksi ja niellä suolenmutkan käsittelyyn.

Viellä se huutaa tuossa niin kovaa, että on noustava katsomaan...'

Pikkulinnut saavat näemmä syödä rauhassa. Tikkoja, käpy-sellaisia, se jahtaa kun ne sitä kiusaavat: Toinen menee rasvamakkaraa nakuttamaan ja kun Milla lähtee sitä häätämään niin toinen on heti luun kipussa ja irroittelee siitä kiireellä mahdollisimman paljon vatsan täytettä, mahdollisimman isoina paloina. Hetkeksi jään tuota puuhaa katselemaan mutta sitten vilu ajaa meikäpapan sisälle. Vielä ikkunasta seuraan tapahtumia, on niitä metkaa katsella ja naurahdella. Sitä en vaan ymmärrä että miksi tikat ja närhet, harakoista ja variksista puhumattakaan, täytyy ajaa ruuan luota pois. Nälkä se on niilläkin, hitto!

Laitoin aamusta koneellisen pyykkiä tulemaan ja ripustelin ne naruille lauteitten päälle kuivumaan.
Viellä olisi aikomus pyyhkiä pintoja täällä sisätiloissa, jos intoa joskus iltapäivällä piisaisi moiseen hommaan. Muuta en aikonut tänään puuhailla, ei sitä jokapäivä tai viikko tarvitse olla niin tehokas. Hitostako sitä likaa tunkee jokaiseen paikkaan.

Moisistakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistä, jätäppä kommentti!!