perjantai 31. maaliskuuta 2017

Tavallinen ja huono päiväni.


Tänään, eli eilen.

Herään viiden ja seitsemän välillä.
Kännykkä alkaa hälyttämään seitsemältä,silloin viimeistään nousen ja lasken eläimet pihalle.
Itse käyn aamutoimiin ja sen päälle laitan eläimille aamuruuat lautasille. Meillä kissat syövät aina ensin ja sitten vasta koira. Se tietty popsii heti kaiken mikä kissoilta on jäänyt ja sitten se käy haistamassa oman ruokansa, kääntyy pois ja menee petiinsä nukkumaan.



Minä tunnustelen oloani, että joutuuko sitä ottamaan enempi kipujenpoistajia vai pärjäisikö normiannostuksella. Jos nappaan liian vähän, puuhastelemaan pääsee myöhemmin. Nappaan siis nappisasin suuhuni ja kulautan ne alas mustikkakeitolla. Päälle viellä kolpakollinen vettä ja takaisin petiin, lääkkeiden vaikutusta odottelemaan. Tässä kohtaa soitan Vaimolle aamusoiton ja sen päälle koneen kimppuun. Yleensä luen blogeja tai tuijjottelen areenasta ohjelmia, paitsi jos on hyvä kirja kesken niin silloin luen sitä.

Yhdeksältä pääsen hyvänä päivänä ylös. Ensin siivoan sisällä pedit, sitten pöydän ja muut tasot. Vähintään jokatoinen päivä imuroin.
Sitten pihavaatteet päälle ja eläinten kanssa ulos. Käpsehdin ensin pihaa ympäri saadakseni tuntumaa olostani ja sitä, että mitä sitä alkaisi puuhastelemaan.

Ohjelmassa oli tänään myrskyn sotkujen siivoilua. Ensin kaikki tuulen lennättämät irtotavarat keruuseen. Löytyy ämpäreitä, risuja, puiden oksia ja kaikenlaista ryönää. Kerään oksat ja risut noukkijalla kärryyn ja sen täytyttyä käyn tuhjentämässä kärryn monttuun, vanhaan joen uomaan. Se on parinkymmenen vuoden aikana niellyt valtavat määrät oksia, lahonnutta puuta ja ryönää.

Hetken huokaisen, juon vissyä ja lasken sisälle haluavat elukat sisään.



Itse menen konevajaan, on taas hankkeita meneillään ja osaa niistä pääsee tekemään vasta kun tuuli tyyntyy ja osaa vasta sitten kun lämpöasteita on +10 tai enempi.
Nyt on teon alla pistehitsauskone. Sillä liitetään sähkön avulla metalliosia toisiinsa. Moinen hisauskone maksaa satoja euroja, ei mulla sellaiseen ole varoja.

Kotelon ja sähköosia saan kaverini mulle tuomasta rikki menneestä invertteristä eli muuntimesta. Itse koneen sydämen saan pois viskatusta mikroaaltouunista. Tähän mennessä koneeseen ei ole mennyt euroakaan ja kaikki tarvitsemani osat olen haalinut varastoistani tai tehnyt itse.



13:30 alkaa puhelimeni taas rallattaa, on aika mennä tauolle ja iltapäivänappeja napsimaan. Kissat saavat taasen märkää ruokaa, ellei niillä ole vatsanahat saalistuksesta piukkana.  Itse syön aamupalan, jotain vahvaa ruokaa jolla jaksan loppupäivän puuhailla.

Huilaan tunnin tai kaksi, ohjelma on sama kuin heti aamusta eli lukemista tai ohjelmien katsomista.
Sitten taasen puuhastelemaan. Katson listaltani mitä töitä on tarjolla ja jos mikään niistä ei miellytä, lähden elukoitten kanssa ulkoilemaan.


Matkan pituus riippuu kunnostani joskus pääsemme kaksikin kilometriä kulkemaan.
Pihaan päästyämme lasken eläimet sisälle ja painun itse puuhastelemaan. Vaimo soittaa työstään kotiuduttuaan, vaihdetaan päivän kuulumiset ja jatketaan hommia.

Tänään jatkoin koneen tekoa ja väsähdin totaalisesti puoli kuudelta.

Loppupäivä menikin taas koneella, parit soitot Vaimon kanssa ja iltatoimille. 19:30 otan iltanapit, syön punaisen omenan, pesen hampaat, avaan sänkyni ja pujahdan lakanoihin. Luen tai katson koneelta jotain rauhallista ja sitten kun yläluomet alkavat kohdata alaluomet, sammutan koneen ja valot, luen iltarukouksen, käännyn oikealle kyljelle ja nukahdan.



Huonona päivänä kituuttelen sisällä, kiroan kun eläimet ramppaavat sisään <-> ulos, luen kirjaa, roilaan netissä ja katselen ohjelmia yle areenasta tai sitten katselen dvd-leffoja. Niitä onkin kertynyt ajan mittaan useita satoja. Kyllä sieltä aina jotain katseltavaa löytyy. Soittelen Vaimon kanssa ja illansuussa otan iltanapit, koetan pujahtaa takaisin lakanoihin, sillä tuossa välissä kissat ovat vallanneet sänkyni ja sitten käännyn oikealle kyljelle ja odotan nukahtamista, suunnittelen kaikenlaista.


Noistakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!





torstai 23. maaliskuuta 2017

Sähkökirves.


Mä pidän paljon polttopuiden tekemisestä.

Pidän puun kaatamisesta ja karsimisesta, mutta en metrihaloiksi pätkimisestä koska se käy kovasti kipeetä mun selkäparkaani ja olenkin saanut siihen hommaan apua milloin keneltäkin nuoremmasta polvesta. Metrihalot kiepsautan helposti just mulle tehtyyn sahaustelineeseen, siitä sitten niitä noin 33cm pitkiä pölkkyjä kuskaan kottikärryillä liiterin edustalle.

Tämä mun selkäydinvammani tekee sitä, ettei ole puristusvoimaa enään käsissä kirvestä pitelemään. Laskin juuri että kun noista kahdesta tyhjentämästäni kuolinpesästä missä kului koko viime kesä, niin tuli kirveitä niin mulla on nyt sitten niitä 12 kipaletta + viellä tuo sähkökirves.


Tässä ei ole koneen mittojen yli mitään liikkuvaa osaa, se luo turvallisuutta.
Myös se, että laitteen käynnistämiseen tarvitaan molemmat kädet.
Tähän on myös teline jos haluaa suorin jaloin työskennellä,
mutta se ei ole meillä käytössä.
Tällä on niin mukavaa halkoa pölkystä klapeja ettei malta kunnon taukojakaan pitää. Sitten kun on viellä toinenkin polttopuuhullu taloudessa niin homma menee sillälailla että toinen halkoo ja toinen pinoaa, tietyin väliajoin vaihdamme paikkoja.

Olen tehnyt polttopuita kaikenmaailman vehkeillä, yhden halkomakoneen ehdin tehdä itsekin, kun ei löytynyt sellaista sähkökirvestä mikä olisi ollut mun tarpeiden mukainen. No, se itse tehty on ollut vuosittain käytössä äidilläni likimain kaksikymmentä vuotta.



Jos halkaistava pölli on turhan lyhyt, käytän kuvassa näkyvää välikapulaa.
Tärkeää on varmistaa se, ettei pölli pääse putoamaan maahan.
Tässä koneessa kourun muodostaa molemmilla sivuilla olevat nuo mustat osat.

Jokainen hankkii tietenkin itselleen sopivan vehkeen missä hinta/laatusuhde sopii itselle. Mulla oli kaksi vaatimusta. Ensimmäisenä oli turvallisuus ja toisena riittävä työntövoima. Alle viiden tonnin työntövoimaaa omaavaa konetta ei kannata edes harkita, vaikka parilla sadalla €urolla niitä saa halppiskaupoista. Koska tällainen kone hankitaan käyttöön loppuiäksi, niin kannattaa panostaa laatuun. Jo seitsemän tonnin työntövoima piisaa hyvin todella oksaisen pöllin halkaisemiseen.

Halkaistavan pöllin ympärysmitta ei ole este, kun on hyvä kone käytössä. Itse pyörittelen pöllit tekemääni ramppia pitkin hollille ja yhtä nappia painamalla ja toisella kädellä vivun painallus ja pölli halkeaa. Pisin koneeseen sopiva pölkky on 70cm pitkä.
Tuossa on mukana myös ristikkoterä, se on oikein hyvä jos on kaadettu nuorempaa, ohuempaa puuta.

Sitten kun klapit on pinottu siististi niin kyllä siintä iloa irtoaa!!

Tuostakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!








sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Säät.



Säät ja vuoden ajat.

Kuka tykkää mistäkin. Mulle kelpaavat kaikki, kunhan saan varustautua niihin omalla tavallani.
En inhoa mitään säätä tai vuodenaikaa. Joistain en vaan pidä, erityisemmin.

Talvi.
Talvesta en pidä silloin, kun täytyy olla ulkona liian huonoissa vetimissä. Silloin palelee ja kivut äityvät koviksi.
Kun ulkona on neljättäkymmentä astetta pakkasta ja heräät armottomaan paskahätään hikisenlämpimältä hetekalta ja vain jonkun ryysyn ehdit mukaan kiskaista kun menet sitä viikon suolenmutkissa muhinutta saviklönttiä itsestäsi irti pungertamaan, niin vaikka silloin otsalla kimmeltää tuskanhiki ponnistellessa kuin synnytyksessä, niin siinä koko kroppa jäätyy kun pihanperällä asiointi kestää vähintään puolisen tuntia ja paskaa tursuaa ulos ainakin puoli ämpärillistä, vain hieman liioitellen, koostumukseltaan kuin hyvää savi-uunilaastia, niin silloin ei kyllä täysin rinnoin tule talvesta nautittua.

En hiihdä, luistele, kelkkaile tai harrasta mitään muutakaan talvista urheilulajia, koska sain kakarana palella aivan tarpeeksi moisissa harrasteissa, tai oikeammin silloin kun oli harrastettu, vaatteet olivat märät, kotiin pitkä matka ja pakkanen paukutteli kepillään nahkaani punaiseksi.

On talvessa hyvääkin, tuoksu. Kirpeässä pakkasillassa savupiipuista tupsahteleva, palavien puiden mieto savun haju on yksi parhaimmista ja kuvitella voi kuinka tulisijan äärellä lämmitellään hymy, jollei nyt naamalla niin ainakin ajatuksissa.

Kevät.
Mukavaa on vetää kepillä ojia, auttaa vettä virtaamaan lätäköstä toiseen. Aamutuimaan tallata vesilätäkön päälle jäätynyt ohut jääkerros, kuunnella kuinka se helähtää palasiksi. Maan tuoksu silloin kun aurinko paistaa ja leskenlehdet punkevat ylös maasta huutamaan kevättä kaikille. Rumaa on toki ja auringon valo on kova, mutta siihen auttaa aurinkorillit ja ajattelu siitä, kuinka tuleva saa voimansa kuolleista. Kaikenlaista kaunista punkee maasta esiin, heiniä, kukkia nyt alkuunsa ja kaikenlaista muuta kevään myötä. Vanhaa ja kuollutta kerätään pensaiden alle, sekoitetaan kasvimaahan, risuja keräillään ja niitten tulessa paistetaan kevään ensimmäiset makkarat pihamaalla.

Kesä.
Meneehän se jos ei ole liian kuuma. Opin uimaan vasta 21-vuotiaana ja sen taidon olen jo unohtanut, kymmeniä vuosia sitten. Rannalla ollessamme makoilin yleensä varjossa tai jos olin vedessä palloleikkejä leikkimässä niin korkeintaan napaan asti vettä. Hukuin ja mut elvytettiin, se oli silloin 5-vuotiaana mökillä. Katosin laiturin alle. Kirkas valo, vastassa kolme valkoisiin pukeutunutta ja sanat; mene takaisin siitä, ei sinun aikasi ole vielä. Mukavaa, rauhaisaa, siestaa pullosta ja appelsiinimehua ranskanleivän kyytipojaksi, leivällä sentin paksuudelta oikeaa voita.
Nykyään makoilua kuistilla riippukeinussa, ihmisten kanssa seurustelua vaikka vuorokaudet ympäriinsä, aamuyöstä tai loppuillasta ruohikon leikkuuta helteen aikaan, jos se on päässyt jo aivan liian pitkäksi, kasvien kastelua jos on tarpeen, apiloiden, piharatamon ja sammalten kukintaa seuraten, nauttien kaikesta vapaana. Pientä puuhailua, mitä nyt huvittaa puuhastella.
Helteen jälkeiset ukkoset, niitä noustaan seuraamaan vaikka keskellä yötä, lapsetkin herätettiin moisesta nauttimaan!!

Syys.
Parasta. Omenapuut tuoksuvat, käydään keräämässä metsän antia ja tietenkin kasvimaan sato korjataan tarkoin talteen. Iltaisin taskulamppuhippaa, jännitystä kavereiden kanssa.
Nykyisin illanistujaisia kynttilöiden hämyssä, seurustelua, ihmisiin tutustumista ja kaupunkeihin rientävien mökkiläisten hyvästejä. Marjojen keruuta taas pakastimet täyteen, johonkin ne vaan kummasti katoavat talven aikana ja viimeistään huhtikuussa täytyy pakkasista popsia pois edellisvuoden sato. Valmistautumista talveen, polttopuuhommia, metsästystä.



Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



perjantai 17. maaliskuuta 2017

Kuvia uteliaille.

Pekka kyttää lintuja.



Eläinten sisäänsoittokello,
kaulassaan Maisalle pieneksi jäänyt kaulapanta.



Että varotettu on!!



Ovi.



Pähkinänsärkijä.
(ei ooppera)



Kukat kissan perseessä.



Kissa...




...toinen.




Wolkkariin menevä teos.




"Omaa tuotantoa."



Willikissat Viipurista.



Kissoja Tallinnasta.



Aina kun vilkaisen peiliin,
niin vastaan katsoo joku vanha äijjänkäppänä!!



Onko näitä...

...tullut kuvattua...

...hieman liikaa.

Riskopallo.



Pesuhuoneessa.



Sama paikka.



Saunassa tälläerää asustavat tontut.



Vessan...



...valoshow...



...ja peilikaapin alla asuvat enkelit.



Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!




torstai 16. maaliskuuta 2017

Tuoli pyörillä, kiitos!!



Kyllä mua taasen harmittaa ja syy on tässä:


Siis kuvittelevatko ihmiset viellä tällä vuosisadalla että jos ihminen on pyörätuolissa niin hänen ketaransa eivät mahdollisesti toimi lainkaan. Kuka voi olla niin tyhmä. Onhan siinä sitten tietty heitäkin jotka ovat kokonaan halvaantuneet, mutta on myös paljon ihmisiä jotka liikkuvat pyörätuolilla kun jalat eivät kertakaikkiaan kanna, jos on useampia askeleita otettavana. ...kele.

Mulla on sähkömoottoreilla varustettu tuoli missä on pyörät alla. Kykenen hyvänä päivänä kävelemään pitkin pihaa, tosin hissuksiin ja taukoja pidellen. Multa saattaa mennä jalat alta seuraavalla askeleella ja siksi liikun esim. kauppakeskuksissa sähkärilläni.
Olen myöskin opetettu laittamaan jalat lukkoon, että pääsen edes suojatieltä autojen alta pois, jos ne jalat kertakaikkiaan lyövät stopin päälle.

Sisällä kävelen, pääosin. On mulla viellä sellaisiakin päiviä jolloin konttaan tai ryömin johonkin päästäkseni eli vessaan ja keittiöön. Mulla on huonekaluja mistä voin ottaa tarpeen tullen tukea, käppäilykeppejä siellä täällä (yhteensä 12kpl), kyynärsauvat joka sängyn alla, eteisessä ja autossa. Apuvälinelainaamosta saan yhdet kutakin, loput on kustannettava itse.
Autossa on vähintään kaksi käppäilykeppiä ja kyynärsauvat. Keppejä en saa enää käyttää, (käytän kuitenkin salaa 😋 ) koska olkapäät on menneet paskaksi, koska karsastin pyörätuolia, kuten niin monet muutkin ja aivan turhaan. Voi kun olisin tajunnut ja uskonut vuosia aikaisemmin ottaa vehkeen käyttöön.

Aivan mielettömän vaikeaa oli mennä kävelykepin kanssa ihmisten ilmoille. Tuntui että kaikki töllöttävät ja mielissään haukkuisivat papparaiseksi, siis silloin neljävitosena. Kahdella kepillä liikkuminen oli tuttua, olinhan jo nuoresta asti telonut koipeni useasta kohtaa ja silloin tutustunut kepakoihin.

Tuli sitten aika myöntää pyörätuolin tarve. Kävin päivällä hiljaiseen aikaan marketissa kelailemassa, kokeilemassa ja testaamassa. Ihmiset olivat yllättävän ystävällisiä eikä kukaan nauranut.
Siellä huomasin sen, ettei mun käsivoimat enää piisaa kelailuun. Jo muutama kelaus pamautti kädet hapoille ja sitten piti taasen huilata.

Keskussairaalassa oltiin ystävällisiä, todettiin heti ettei tavallista pyörätuolia kannata edes harkita, sähkäri sen olla pitää. Kysyivät millaisen haluan, ensimmäiseksi sähkäriksi en saisi uutta ja hyvä niin, olen tuon nykyisen törmäillyt "tuusan paskaksi" jo monet kerrat ja sitten aina välillä korjailen sen kuntoon, vaikka fyssari kielsi tekemästä mitään korjauksia tai muutoksia sähkärille mutta minäkö myöntäisin että kolaroin aikas usein.


Tällanen on mun inva-auto ja sähkäri, juuri sellaisen sain minkä halusin.



Niin, että toisinaan ihmiset nousevat pyörätuoleistaan jaloilleen, 
ei siinä ole mitään ihmeellistä.








keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Maaseutumatka.



Koetan aina välillä päästä pois totutuista ympyröistä ja tehdä muutaman tunnin maaseutumatkan.

Kaikki alkaa jo aamusta. Täytyy kuullostella heti herättyään että millä tuulella ruho on, sattuuko paljon vai enemmän, millaisen nappikokteilin sitä nappaisi että kykenisi neljän tunnin rankkaan rupeamaan niin, ettei nuppi olisi kovin pahasti pihalla.

Tänään mua kehoitettiin ottamaan sähkäri mukaan ja niin teinkin, vaikka en viellä aivan sinut ole tuon pyörätuolirampin kanssa. Tarkastin wolkkarin että polttimot toimii, pissapojassa on vettä, renkaissa ilmaa ja mitä kaikkea sitä auton kiertäessä tulee katseltua. Kissat sisälle ja koira kyytiin, portilta peruutus takaisin pihaan, rautaromua ja muuta käskettyä kyytiin ja kohti jäteasemaa.

Siellä olikin ystävällinen sielu paikalla auttamassa ja kiitoksella selvisin.
Siispä matkaan hepo, hoi. Köröteltiin Tuulokseen asti. Meinasin ensin että ajelen Hämeenlinnaan, mutta järki sanoi ettei yksin niin pitkälle ja hyvä olikin etten mennyt, niin kuin sain lopussa matkaa huomata.
Siispä Tuulokseen ja siellä tuulonen nimiseen kauppakeskukseen.

Sähkäri luiskaa pitkin pihalle ja kaupoille. Mukavaa on mennä kun voi kiertää koko  kauppakeskittymän jos niin huvittaa. Musti ja mirri, kirjakauppa, toktokmanni, ss-kauppa, kirppari ja lopuksi syömään. Kerran vain vein välillä hankintoja autoon, kun ei ollut Vaimo mukana. Löysin tarvitsemani ja tulevaa tarvettakin varten ja jotkut viellä hyvin alennuksin.

Kerran kävin autossa makoilemassa, kun jalkaparat puutuivat jo istuessanikin. Niin kai oli tarkoitus, etten kaikkialla päässyt käymään mitä olin suunnitellut että käyn, jos kykenen.
Mukavaa on kuunnella ihmisten kertomuksia mitä he olivat ajatelleet kun olivat katselleet Millaa, se kun istuu polleana kuskin paikalla, ellei nuku.
Yllättävän moni tuli kauppakeskuksessakin kanssani juttusille ja moni myöskin tervehti ja minä takaisin, vaikka en aina moikkaajaa mielestäni ehkä tuntenutkaan.

Lammilla olin ajatellut pistäytyä paluumatkalla, mutta sinne en kyllä mennyt. Hyvä kun jaksoin "omassa" kaupassa käydä ruokaostoksilla ja suukkoja jakelemassa naisille. Ostin meinaan kuusi kipaletta suukkoja, mutta ne eivät olleetkaan mun suun mukaisia, joten jakelin ne naisille joita kaupassa tapasin.

Kotimatkalla kaupasta (12km) alkoi jo perse pyöriä penkissä, kun paikkoja jo kolotteli riittävästi. Kissat kiukkusivat että missä sitä näin kauan on oltu, mutta leppyivät kuitenkin tuliaisista, kanasta.

Loppupäivän vietän selälläni ja mielestäni ansaitusti, lepäile sinäkin jos vaan voit!

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



torstai 9. maaliskuuta 2017

Eilen ja tänään.

Tiistaina köröttelin Lahteen.

Tarvitsi olla keksiviikkona jo aamutuimaan kaupungin sairaalassa, en olisi täältä maalta niin aikaiseksi ehtinyt.
Käynnin jälkeen tein hankintoja, kaikenlaista wolkkariin, kirpputoreilta ja kierrätyksestä sisustusta, kuluneiden tai rikkimenneiden osien tilalle uusia Wolkkarin myyntipisteestä sekä autopurkaamoilta ja tietenkin sitten täältä pieneltä kirkolta apteekki-, ja ruokatarvikkeita.
Oman kylän kauppoja täytyy tukea, vaikka siellä hinnat tuppaavat olemaan aavistuksen kalliimpia, muuten kaikki palvelut loppuvat, eikä ole mukavaa hellesäällä kesken juopottelun ajella kolmeakymmentä kilometriä isolle kirkolle, kun kurkunkostukkeet saa lähikaupasta.

Kun wolkkariin tarvitsen jonkun osan, niin otan siitä kuvan puhelimeen. Se toimii samalla kauppalistana ja on myyjälle heti näyttää mitä olisi tarpeen.
Tuosta autosta on takapään lasit tummennettu kalvolla niin, ettei peruutuspeilistä eikä mahdollisesta lisäpeilistä takaikkunan ulkopuolella ole hyötyä joten jouduin hankkimaan peruutuskameran taakse nähdäkseni, etten peruuttele kenenkään päälle tai mitään päin. Tänään se sitten vihdoin tuli postin myötä ja pääsinkin sen jo testaamaan täällä sisätiloissa, että mille korkeudelle ja mihin mitkäkin osat tulisi suunnilleen laittaa ja viellä sain mittailtua lisäkaapeleiden pituudet.

Lisäksi toi posti mukanaan ladattavan taskulampun, jonka voi ladata verkkosähköllä tai auton tupakin sytyttimestä. Siinä on muassa mm. turvavyöleikkuri ja pari muutakin mukavaa juttua.
Viellä on tulematta se kamera siihen tuulilasin taakse, mikä kuvaa tiellä olleet tapahtumat. Liikennekamerahan se nimi on ja jos nyt käy niin huonosti että joudun sinne ulkomaille lähtemään, niin on hankittava viellä jostain uusi navigaattori, tuohon iänikuisen vanhaan kun päivitykset maksavat melkein uuden koneen verran. Kaikki hankinnat teen ja tein kotimaisista verkkokaupoista, tarvitsee pitää Suomi liikkeellä ja työllistettynä.

Tulihan tuhlattua!

Autopurkaamon omistaja ärjyi mulle että mitä sä täällä ramppaat harvase viikko, ei meille ole tullut lisää pakettivolkkareita. Kerroin sitten hälle että kun ei mulla ole mikään kovin suuri eläke, niin en voi kaikkea tarvittavaa hankkia kerralla, vaan tilipäivän jälkeen voin vasta ostaa lisää tarvittavia osia.
Miestä selvästi hävetti, antoi mulle sitten ne kolme muoviosaa mitkä olin tällä kertaa tarpeeseen irroitellut vanhoista volkkareista, ilmaiseksi.

Kissat tapansa mukaan riehuivat ensimmäisen puolituntisen pihalla, kun ajoin auton suoraan ulko-ovelle ja avasin kisuille ovet. Ainakin kymmenkunta kertaa niidet tarvitsi rampata sisään-ulos ja koira tietty samaa hommaa kissojen innostuttamana. Tuliaiset kissat ehtivät syömään vasta sitten, kun ovesta pääsi enää sisäänpäin. Meillä se aika on talvella ½8 maissa.

Olen päättänyt jo tässä vaiheessa kevättä vähentää netissä roikkumista. Kuuden-kymmenen tunnin/päivä netissä notkumisen sijaan annoin itselleni luvan olla netissä aamulla tunnin ja illalla tunnin. Saan aikaan paljon enemmän näissä sisä-, auto- ja pihahommissa!

Nyt tosin olen jo niin väsynyt että nautiskelen kissojeni ja koirani kanssa yhden DVD-elokuvan.


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Pöytä.



Niitä on monenlaisia joista esittelen yhden käytössäni olevan.

Tältä se näyttää, papparaisen toimisto.
Muistilappuja on reilusti, yhdessä oivalluksia, toisessa pakolliset hommat johonkin tiettyyn aikaan tai paikkaan ja kolmannessa hankinnat joilla ei ole erityistä hoppua.



Kuva hiukkasen sivummalta, että T-I-Miehet osaavat tehdä vastaavan itse.
Tämä on kyllä kaupungin apuvälinelainaamosta, mutta tämä taso oli 
aivan liian pieni, joten irroitin sen ja tein isomman tilalle.
Tätä saa nostettua sekä laskettua ja kallistettua tämän saa kumpaakin suuntaan noin 90 astetta.


Tästäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!






lauantai 4. maaliskuuta 2017

Arkea.

Täällä on vain tavallista arkea.

Tänään kissat halusivat ulos jo viidestä asti, herättääkseen mut ne kävelivät painavana päälläni, puskivat ja kutittelivat viiksillänsä naamaani, leipoivat tyynyä korvani juuressa ja marisivat kuin vanhat saranat. Kuudelta sitten luovutin, nousin ja laskin elukat pihalle.

Itse kipittelin takaisin sängyn lämpöön, "tuumailemaan" asioita. Heräsin seitsemältä kun puhelin kilkatti aamunappeja ottamaan.
Aamutoimien jälkeen alkoi elukoita tulemaan sisälle, jokainen tietty eri aikaan, aamupalaa nauttimaan. Sen päälle Milla kävi petiinsä nukkumaan, kissat ottivat keittiön lämpöpatterin päällä lämpöä ja minä söin omenan poikkeuksellisesti jo aamulla, kuorineen kaikkineen.

Oikealla eläinten sänky.




Nyt köllöttelen hetekallani, kipunappien vaikutusta odotellen.
Tämä hetekka on tehty Lahdessa, 40-luvulla ja on edelleen lähes uutta vastaavassa kunnossa. Ei kitise eikä natise, eivätkä jouset ole notkollaan, ainut minkä olen tästä joutunut korjaamaan on tuo hetekan alla oleva osa, josta saa toisen sängyn, niin sen osan pyörien akselit uusin tuossa äskettäin. Kyllä ennenvanhaan osattiin tehdä kestäviä huonekaluja. Luultavasti tämä kestää viellä muutamia sukupolvia, ellei sitten perilliset vinttaa tätä hitoille, kun viskaan lusikkani nurkkaan.

Tänään on tarkoitus viettää taas muutama tunti wolkkarin kimpussa jatkaen siitä mihin eilen jäin. Mukavaa pikkupuuhaa piisaa, kun omistaa 24 vuotiaan auton. Siitä alkaa kumi ja muoviosat kovettua niin että niissä sitä piisaa puuhaamista, mutta miksikä ei puuhailisi kun on tarkoitus saada käyttää autoa 20-30 vuotta. Minä kun en pidä ajoneuvon vaihtamisesta yhtään.

Maanantaina on tarkoitus taas vierailla autopurkaamossa, haen sieltä ainakin sisälokasuojat ja muuta pientä sälää tuoreemmista wolkkareista. Kaikkea ei kannata tehdä itse, mutta nykyautoista käytöstä poistuneet kuraläpät tein eilen valmiiksi.

Olen hoitanut taloutemme ruokaostokset 35 vuotta, enkä tarvitse kauppalappua. Eilen hain ruokaa kahdeksi viikoksi, en enään viitsi käydä ruokien takia kirkolla kovin usein. Vuosia säilyvää ruokaa mulla on kolmeksi viikoksi, niitä tarvitsee ajan mittaan käyttää ja hankkia uutta tilalle.



Pikkumies kysyi multa toissaviikolla että, pappa, miks sä käyt aina (ruoka)kaupassa. Vastasin, että kun käyn itse kaupassa, saan syödäkseni sellaista ruokaa mikä suussani maistuu hyvältä.
Vielä pikkumies kertoi syöneensä koulussa elämänsä ensimmäistä kertaa keitettyä parsakaalia. Minä siihen että aivan hirveän makuista se on keitettynä, vaikka raakana se on herkkua.
Meinasin oksentaa, sanoi pikkumies.


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!



keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Pekka.


Suuri Päällikkö Kapteeni Mustavarvas tarkkailee ympäristöään.

J-kaapin päällinen on hyvä paikka kytätä ja tiirailla, varsinkin kun siinä voi salaa vahtia mitä keittiössä tapahtuu ja jos j-kaapin ovi vaikka sattuisi aukeamaan, niin sitä voisi koettaa maukua niin anovasti, että pappa antaisi muutaman siivun kinkkua ja antaahan pappa.

Taas se pappa kuvaa, en katso kameraan, en.
Jos vaikka salaa maistaisi pienen palan donitsia.



Hohhoijjaa...
Donitsien vieressä on uusin hankintani kirpputorilta. Emalinen teepannu jonka alustalla voi pitää tuikkukynttilää toti teevettä lämmittämässä.




Voi räkä, melkein katsoin kameraan, kamalaa...
Löysin vihdon paikan jossa noita esineitä tehdään. Olen saanut hankittua pari emalitaulua, joissa on todella persoonalliset kissaveljekset kuvattuna. Myöskin emalisen peltimukin olen hankkinut.



Noin, lähdeppäs pappa jo sänkysi makoilemaan niin saan tiirailla rauhassa...
Emalimuki näkyy tuon harmaan kissan perseen takana.
Tarkoituksena on lähteä keväällä testaamaan wolkkaria ja sinne haalimaani varusteita, sekä käymään elämäni ensimmäisellä ulkomaanmatkalla, Räävelissä.

Tästäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!