lauantai 4. maaliskuuta 2017

Arkea.

Täällä on vain tavallista arkea.

Tänään kissat halusivat ulos jo viidestä asti, herättääkseen mut ne kävelivät painavana päälläni, puskivat ja kutittelivat viiksillänsä naamaani, leipoivat tyynyä korvani juuressa ja marisivat kuin vanhat saranat. Kuudelta sitten luovutin, nousin ja laskin elukat pihalle.

Itse kipittelin takaisin sängyn lämpöön, "tuumailemaan" asioita. Heräsin seitsemältä kun puhelin kilkatti aamunappeja ottamaan.
Aamutoimien jälkeen alkoi elukoita tulemaan sisälle, jokainen tietty eri aikaan, aamupalaa nauttimaan. Sen päälle Milla kävi petiinsä nukkumaan, kissat ottivat keittiön lämpöpatterin päällä lämpöä ja minä söin omenan poikkeuksellisesti jo aamulla, kuorineen kaikkineen.

Oikealla eläinten sänky.




Nyt köllöttelen hetekallani, kipunappien vaikutusta odotellen.
Tämä hetekka on tehty Lahdessa, 40-luvulla ja on edelleen lähes uutta vastaavassa kunnossa. Ei kitise eikä natise, eivätkä jouset ole notkollaan, ainut minkä olen tästä joutunut korjaamaan on tuo hetekan alla oleva osa, josta saa toisen sängyn, niin sen osan pyörien akselit uusin tuossa äskettäin. Kyllä ennenvanhaan osattiin tehdä kestäviä huonekaluja. Luultavasti tämä kestää viellä muutamia sukupolvia, ellei sitten perilliset vinttaa tätä hitoille, kun viskaan lusikkani nurkkaan.

Tänään on tarkoitus viettää taas muutama tunti wolkkarin kimpussa jatkaen siitä mihin eilen jäin. Mukavaa pikkupuuhaa piisaa, kun omistaa 24 vuotiaan auton. Siitä alkaa kumi ja muoviosat kovettua niin että niissä sitä piisaa puuhaamista, mutta miksikä ei puuhailisi kun on tarkoitus saada käyttää autoa 20-30 vuotta. Minä kun en pidä ajoneuvon vaihtamisesta yhtään.

Maanantaina on tarkoitus taas vierailla autopurkaamossa, haen sieltä ainakin sisälokasuojat ja muuta pientä sälää tuoreemmista wolkkareista. Kaikkea ei kannata tehdä itse, mutta nykyautoista käytöstä poistuneet kuraläpät tein eilen valmiiksi.

Olen hoitanut taloutemme ruokaostokset 35 vuotta, enkä tarvitse kauppalappua. Eilen hain ruokaa kahdeksi viikoksi, en enään viitsi käydä ruokien takia kirkolla kovin usein. Vuosia säilyvää ruokaa mulla on kolmeksi viikoksi, niitä tarvitsee ajan mittaan käyttää ja hankkia uutta tilalle.



Pikkumies kysyi multa toissaviikolla että, pappa, miks sä käyt aina (ruoka)kaupassa. Vastasin, että kun käyn itse kaupassa, saan syödäkseni sellaista ruokaa mikä suussani maistuu hyvältä.
Vielä pikkumies kertoi syöneensä koulussa elämänsä ensimmäistä kertaa keitettyä parsakaalia. Minä siihen että aivan hirveän makuista se on keitettynä, vaikka raakana se on herkkua.
Meinasin oksentaa, sanoi pikkumies.


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!



5 kommenttia:

  1. Lasten suusta kuulee totuuden;-) Toivottavasti lääkket auttoivat. Onneksi siellä on tehokkaita hoitajia seurana. Viikonloppuja!

    VastaaPoista
  2. Huomasin tossa ylimmäisessä Milla-kuvassa sellasen erikoispöydän. Käytätkö sitä, kun luet sängyssä? Onko se kätevä?
    Muuten, Milla on tosi kaunis. Kuten ovat kissatkin.

    //Eija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä pöytä on sellanen kun sairaaloissa on kun potilas syö sängyssä. Mulla tää on kallistettu siten, että saan läppärin tähän laitettua, on meinaan tosi kätevä!!

      Poista
  3. Jes lapset tietävät kyllä, kiva lueskella kuulumisia, mtn muuta ikävää ei ole kuin ne kivut, mutta niillähän Sinä et mässäile:) Koiruus oli niin symppis...

    VastaaPoista

Kiitos käynnistä, jätäppä kommentti!!