sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Säät.



Säät ja vuoden ajat.

Kuka tykkää mistäkin. Mulle kelpaavat kaikki, kunhan saan varustautua niihin omalla tavallani.
En inhoa mitään säätä tai vuodenaikaa. Joistain en vaan pidä, erityisemmin.

Talvi.
Talvesta en pidä silloin, kun täytyy olla ulkona liian huonoissa vetimissä. Silloin palelee ja kivut äityvät koviksi.
Kun ulkona on neljättäkymmentä astetta pakkasta ja heräät armottomaan paskahätään hikisenlämpimältä hetekalta ja vain jonkun ryysyn ehdit mukaan kiskaista kun menet sitä viikon suolenmutkissa muhinutta saviklönttiä itsestäsi irti pungertamaan, niin vaikka silloin otsalla kimmeltää tuskanhiki ponnistellessa kuin synnytyksessä, niin siinä koko kroppa jäätyy kun pihanperällä asiointi kestää vähintään puolisen tuntia ja paskaa tursuaa ulos ainakin puoli ämpärillistä, vain hieman liioitellen, koostumukseltaan kuin hyvää savi-uunilaastia, niin silloin ei kyllä täysin rinnoin tule talvesta nautittua.

En hiihdä, luistele, kelkkaile tai harrasta mitään muutakaan talvista urheilulajia, koska sain kakarana palella aivan tarpeeksi moisissa harrasteissa, tai oikeammin silloin kun oli harrastettu, vaatteet olivat märät, kotiin pitkä matka ja pakkanen paukutteli kepillään nahkaani punaiseksi.

On talvessa hyvääkin, tuoksu. Kirpeässä pakkasillassa savupiipuista tupsahteleva, palavien puiden mieto savun haju on yksi parhaimmista ja kuvitella voi kuinka tulisijan äärellä lämmitellään hymy, jollei nyt naamalla niin ainakin ajatuksissa.

Kevät.
Mukavaa on vetää kepillä ojia, auttaa vettä virtaamaan lätäköstä toiseen. Aamutuimaan tallata vesilätäkön päälle jäätynyt ohut jääkerros, kuunnella kuinka se helähtää palasiksi. Maan tuoksu silloin kun aurinko paistaa ja leskenlehdet punkevat ylös maasta huutamaan kevättä kaikille. Rumaa on toki ja auringon valo on kova, mutta siihen auttaa aurinkorillit ja ajattelu siitä, kuinka tuleva saa voimansa kuolleista. Kaikenlaista kaunista punkee maasta esiin, heiniä, kukkia nyt alkuunsa ja kaikenlaista muuta kevään myötä. Vanhaa ja kuollutta kerätään pensaiden alle, sekoitetaan kasvimaahan, risuja keräillään ja niitten tulessa paistetaan kevään ensimmäiset makkarat pihamaalla.

Kesä.
Meneehän se jos ei ole liian kuuma. Opin uimaan vasta 21-vuotiaana ja sen taidon olen jo unohtanut, kymmeniä vuosia sitten. Rannalla ollessamme makoilin yleensä varjossa tai jos olin vedessä palloleikkejä leikkimässä niin korkeintaan napaan asti vettä. Hukuin ja mut elvytettiin, se oli silloin 5-vuotiaana mökillä. Katosin laiturin alle. Kirkas valo, vastassa kolme valkoisiin pukeutunutta ja sanat; mene takaisin siitä, ei sinun aikasi ole vielä. Mukavaa, rauhaisaa, siestaa pullosta ja appelsiinimehua ranskanleivän kyytipojaksi, leivällä sentin paksuudelta oikeaa voita.
Nykyään makoilua kuistilla riippukeinussa, ihmisten kanssa seurustelua vaikka vuorokaudet ympäriinsä, aamuyöstä tai loppuillasta ruohikon leikkuuta helteen aikaan, jos se on päässyt jo aivan liian pitkäksi, kasvien kastelua jos on tarpeen, apiloiden, piharatamon ja sammalten kukintaa seuraten, nauttien kaikesta vapaana. Pientä puuhailua, mitä nyt huvittaa puuhastella.
Helteen jälkeiset ukkoset, niitä noustaan seuraamaan vaikka keskellä yötä, lapsetkin herätettiin moisesta nauttimaan!!

Syys.
Parasta. Omenapuut tuoksuvat, käydään keräämässä metsän antia ja tietenkin kasvimaan sato korjataan tarkoin talteen. Iltaisin taskulamppuhippaa, jännitystä kavereiden kanssa.
Nykyisin illanistujaisia kynttilöiden hämyssä, seurustelua, ihmisiin tutustumista ja kaupunkeihin rientävien mökkiläisten hyvästejä. Marjojen keruuta taas pakastimet täyteen, johonkin ne vaan kummasti katoavat talven aikana ja viimeistään huhtikuussa täytyy pakkasista popsia pois edellisvuoden sato. Valmistautumista talveen, polttopuuhommia, metsästystä.



Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



14 kommenttia:

  1. Mukavaa, rauhaisaa, siestaa pullosta ja appelsiinimehua ranskanleivän kyytipojaksi, leivällä sentin paksuudelta oikeaa voita...
    Mukavaa on vetää kepillä ojia, auttaa vettä virtaamaan lätäköstä toiseen. Aamutuimaan tallata vesilätäkön päälle jäätynyt ohut jääkerros, kuunnella kuinka se helähtää palasiksi. Maan tuoksu silloin kun aurinko paistaa ja leskenlehdet punkevat ylös maasta huutamaan kevättä kaikille...

    Hienosti kiteytetty. Tuolle se kevät ja kesä todellakin tuntuvat. Tuota Suomen kevättä onkin ikävä.
    Syksy on parasta aikaa, Talvi menee siinä välissä joten kuten, muitten vuodenaikojen voimilla...
    tosin muistan Suomen talvesta myös sen, miten seisoo keskellä metsää, kuuset huokuvat tummina ympärillä ja hiljaisuus saa ihmisen tuntemaan olonsa mitättömäksi. Myös se, kun kuuntelee miten lumihiutaleet satavat maahan.
    Onneksi pääsen pian pienelle lomalle sinne. Aurikoista kevättä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sulle.
      Jostain syystä tämän tarinan kommentit ovat tulleet hitaasti tai ei ollenkaan näkyville, nyt ne huomasin ja vastailen. :)

      Poista
  2. Mutta eikös vaan vuodet kulu nopeesti? Juuri juteltiin naapurin kans, että taas on kevät ja arvuuteltiin, josko nähdään vielä kesä ja syksykin; kauemmas ei enää uskallettu aatella. Peipposen kuulin laulavan pari päivää sitten ja satoja joutsenia on matkalla pohjoiseen kurkien ja hanhien saatossa. Vielä muutama kuukausi ja meri on sevverran jo lämmenny, et sinne uskaltaa mennä pulikoimaan. Että se vesi on suolaista tällaselle järvessä uimaan oppineelle!

    Eilen tuli rakeita taivaan täydeltä. Nyt paistaa aurinko ja ne ovat sulaneet. Lämmintä sunnuntaita teille kaikille.

    //Eija

    ps. tykkään talviurheilusta, kirjotin jopa pienen historiikin Paltsun kentästä Tampereella. Siihen sisälty osana jääjuhlat Paltsulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Männäviikolla tavattiin pitkäaikaisen kaverin kanssa ja tuumailtiin että vastahan tässä kakarana palloiltiin ja nyt jo tärisevinä pappoina onnutaan. ;D

      Poista
  3. Muuten, täällä on vähä fotoja täältä:

    https://www.flickr.com/photos/28942698@N00/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä teillä on siellä kaunista!!
      Ihanat koirat ja varsinkin kissa!!
      Kohta kattelen kuvias lisää.

      Poista
  4. Minäkin tykkään tehdä kepakolla ojia keväällä, niin, että tiet kuivuu. Katselen ympärilleni, että näkeekö joku.

    Kesällä on sellainen tuoksu mahtava, mikä tulee suurien mäntyjen rungoista tässä pihassa, pienen sateen jälkeen ja sauna lämpiää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon tehny niitä ojia ihan kakarasta!!

      Poista
  5. Elät niin askeettisesti, ettei ihme vaikka tympäsee normaali paskareissu. Minä en rupeaisi, hanki semmonen kemiallinen pytty niin ei aina pihanperälle lähteä, tätä iloa on tullut harrastettua lapsena ja nuoruudessa, ei ihme ettei monta kertaa viikossa vihtinyt istuntoa harrastaa. Kesällä tippuivat korrit eli inhoamani ja pelkäämäni sinikilkat niskaan ja talvella jäätyi perse ja pimeässä istuivat kaikki möröt rivissä, kun ei nähnyt missien kuvia:)

    Mut oikeasti piti puhua näistä vuodenajoista, eli kaikki passaavat jos on ilma on suht kiva, inhoan ylenpalttista tuulta ja sadetta varsinkin talvella, pieni pakkassää ja auer ah, kevät on ehdoton varsinkin huhti- toukokuu. Toisaalta maaliskuukin on ollut nyt ihana ellei oteta paria hetkellistä katastrofia huomioon.

    Olen ehkä talvi ihminen, jos on kunnon talvi, jos kesä on lämmin niin taidankin olla kesänlapsi, uin, teen ulkohommia, käyn terassilla ystävien kanssa ehkä kerran pari kesässä, hujautan pyörällä sinne tänne, valvon ihania kesäöitä, ihailen pääskyjen lentoa, kesäiltaa, hyttyset ei niin kiinnosta, mutta kaikki muu pörisevä kyllä. Juhannukseen asti on luxusta, heinäkuustakin olen oppinut tykkäämään, siihen on liittynyt paljon ikäviä asioita, jonka vuoksi se oli kuumuuden ja raskaan heinäajan takia pannassa pitkään. Oikeastaan kaikki käy, tiedän ettei ole huonoja ilmoja, on vain huonoja varusteita, mutta kyllä kaunis ilma ja kiva vesisadekin, joka ei kestä viikkotolkulla on ihan jees. Lumisade on kuitenkin kauneinta mitä tiedän. Tähdet ja kimallus päivien yllä:) Tulikohan tästä hieman pitkä. No olet sen ansainnut ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On meillä jo kolme vuotta ollu sisähuussi, toi oli menneestä muistelua. :DDD Eikä kommentti oo koskaan liian pitkä, niitä on mukavaa lueskella.

      Poista
  6. Olipas mukava hyvän mielen postaus :)

    VastaaPoista
  7. En löytänyt sun s-postiosoitetta enää vanhoista joten laitan kysymyksen tähän:

    Meille ollaan hankkimassa klapikonetta. Muistan, että sinä niistä joskus puhuit. Millainen sulla on? Ja jos viitsit, niin kerro millainen kannattaa hankkia. Meille tarvii olla 50 cm pitkille puille kun niitä menee leivinuuniin ja lämpökattilaan.

    Terkuin, se entinen lahtelainen

    VastaaPoista
  8. Ja tulee s-posti osoitteella:
    cara.vaanii@gmail.com

    VastaaPoista

Kiitos käynnistä, jätäppä kommentti!!