keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Sadepäivänä.


Tänään täällä taas vietettiin englantilaisten kissojen päivää.

YLEareenassa ei enää kyseistä ohjelmaa katsottavana ole, joten kerron että sellaisena päivänä pysytään sisätiloissa ja mieluiten sängyssä, peittojen alla.

Kissat läksivät tietty aamulla pihaan, ainakin tarpeilleen käymään.
Pekka soitti ensimmäisenä ovikelloaan ja jätti mulle eteiseen linnun syötäväksi. Sisällä nostin kissan pöydälle ja kuivasin sen turkista enimmät vedet pyyheliinaan ja sitten koppasin Pekan kantoon ja köllähdin hetekalleni ja silittelin sen turkin kuivaksi.

Hetken kuluttua ovikelloaan soitteli Maisa. Hällä oli untuvia suupielissään, oli syönyt eteisestä mulle tuodun evään. Vain siipisulat oli lattialla jäljellä. Ne lakaisin sitten pihalle tuulen riepoteltavaksi.
Maisa sai samaisen kuivauskäsittelyn kuin Pekka sai.

Iltapäivästä oli sen verran sateesta taukoa että läksin naapurin lapsenlapsen seuraksi lenkille, kuusi kilometriä sujui häneltä helposti. Minua hieman kylmäsi, vaikka puin lähteissäni talvivaatteet ylleni. Tuulessa ja tuiskussa on kylmää istuksia pyörätuolin kyydissä.

Eläimetkin saivat taasen turkkinsa kosteiksi, tällä erää ne hoitelivat kuivauksen itsekseen.

Millalla on juoksut päällänsä, se ei turkkiaan jouda hoivaamaan.



Pekan sussulta on kiima ohitse, ehtii äijä viettää perheensä parissa aikaa.



Maisa taasen on ottanut oikein urakakseen jyrsijöiden listimisen.

Välillä elukat ikäänkuin taika-iskusta katoavat pihasta, tänään mulle selvisi ainakin kaksi reittiä, joihin kun sujahtaa niin pääsee pihasta mun näkemättä karkaamaan.

Ensimmäinen on joen ranta. Nyt kun sinne on heinää kasvanut niin sen taakse kun menee tassuttelemaan niin pääsee salaa pötkimään pakosalle.
Toinen pakoreitti on oja tien vierellä, sieltä löysin Millan menossa karkumatkalleen ja se "kuuli" mun "tänne" huudon vasta kun kutsuin sitä kovaäänisesti yleisimmällä koiran nimellä. 
Perkele, TÄNNE!!

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Tapahtumia.



Poika toi mun toisen auton tänne maalle. Alan tekemään wolkkarissa seuraavaa vaihetta, eli hion kaikki ruostuneet kohdat peltiin asti ja jos on pellissä reikä, niin hitsaan niihin kohtiin uutta peltiä, sitä jota yksi katsastusinsinööri ystävällisesti antoi, oli mielissään kun pääsi niistä eroon. Niin siksi tarvitsen toisen auton, ettei tarvitse välillä käydä korjattavalla autolla ajelemassa vaan että se saa rauhassa seistä remontoitavana.
Auton helmoja en ala kittailemaan, vaan laitan siihen(kin) ensin sinkkiä suihkepullosta, sitten muovista helmasuojaa, sellaista mikä tekee röpelöisen pinnan ja sitten maalin. Maalan auton ainakin ikkunoista alaspäin kokonaan, vaikka mulle ei auton ulkonäöllä ole sillälailla merkitystä, tärkeintä on että se on teknisesti kunnossa ja turvallinen.



Eilen Maisa kävi mua komentamassa muutaman kerran, ajattelin sen olevan nälissään, kunnes älysin nousta hetekaltani ja seurata sitä ulos. Se hykerteli mielissään kun huomasin sen tuoneen mulle välipalaksi yhden jyrsijän. Silittelin ja kehuin sitä, kunnes hetimiten Pekka tuli kulman takaa, suussaan aivan samankokoinen ja värinen jyrsijä, olivat kait yhdessä olleet saalistamassa.
Pekka tipautti jyrsijän mun jalkoihin, otti kehut ja silittelyt mielellään vastaan.
Sitten se katsoi mua ja näytti ajattelevat että; ai sä saitkin jo välipalaa Maisalta, mä syönkin tämän jyrsijän itse. Sitten se aloitti jyrsijän syönnin, luut vaar rouskahteli kun Pekka pisteli jyrsijän poskeensa niin, että vain paksusuoli jäi jäljelle.



Tänään kissat ovat keksineet tavan jolla saavat mut nostettua hetekaltani ainakin hetkeksi ylös.
Eilen oli suht tuuleton hetki päivässä, niinpä hitsailin peräkärryn taasen kasaan. Siihen tuli metallin väsymystä ja murtumia, kun viime syksynä kuskailin niitä valtavia kuormia niistä kahdesta kuolinpesästä. Raavin myös kaiken irtoavan maalin kärrystä pois ja tällä kertaa maalasin sen mattamustan väriseksi, kun muut vaihtoehdot olisivat olleet valkoinen, kirkkaan punainen tai kuparinen. Taidan maalata sen sitten uudelleen, kun volkkarinkin maalaan, ovat sitten saman värisiä, molemmat. Wolkkarin maalin joudun sekoittamaan itse, koska halutun laista ei ollut valmiina tarjolla.



Niin, niin siinä hommassa kykkiessä, ensin jakkaralla istuen ja sitten maassa, tuli tuo selänpaska aikalailla kipeäksi, niin makuuttaa mua. Nyt on jo niin lämmin että pidän molemmat ulko-ovet auki, vain ötökkä oviverhot ovat oviaukoissa, että nuo eläimet saavat aivan rauhassa rampata sisään-ulos, niin kissanperhanat yhä vain soittavat ovikelloaan ja tulevat sisälle vasta kun kädelläni teen oviverhoon kissan mittaisen aukon...
Papparaista on hyppyytettävä, että se pysyy kunnossa!!

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



tiistai 23. toukokuuta 2017

Kolari...


...vaan ei se paikkakunta.

Sain taas kuvat päinvastaiseen järjestykseen kuin halusin alkujaan, ehkä se on tämä järjestelmä mikä laittaa ne siihen järjestykseen kuin ne on kuvattu...


Ulkomaan matkaani ajatellen tilasin itselleni uuden, pikkuruisen kännykän. Se on luottokortin kokoinen ja sillä voi vain soittaa ja tekstailla. Noin halvan matkapuhelimen mahdollinen katoaminen ei sitten harmita.

Se taitaa se matka jäädä nyt kuitenkin tekemättä, kun saan hoivata ja vahdata tuota toipujaa. Nyt hän on jo sen verran hyvässä kunnossa että sain hänet siirrettyä tänne maalle. 



Tykkään kaadella erinäisiä pikkutarvikkeita maahan ja keräillä niitä sitten takaisin rasioihinsa. 
Olen mielestäni ollut viisas kun olen pikkutarvikkeet laittanut laatikkoon, etteivät ne vain kaadu ja levitä sisältöään pitkin pihaa.
Tällä haavaa kyseessä oli laatikollinen pultteja ja muttereita, sekä pari kukkurakourallista abikoliittimiä sekä vähäinen määrä työkaluja..



Sitten kun se laatikon laittaa tuohon työpukin päälle, niin siitä se on helppo perseellä pukata maahan.
Sen verran asia kiristi pääkoppaa, ettei päivän töistä tullut napsittua ainuttakaan kuvaa.

Purin autosta keulan ja samalla poistin loput viritelmät, jotka edellinen omistaja oli autoon tehnyt. Samalla siirsin lisävalot puskurin alapuolelta sen yläpuolelle, asensin etupuskurin sisään sellaisen äänimerkinantolaitteen, eli torven, jota töräyttäessä kuuluu pauhe naapurikylään saakka!!
Kokeillessa torvea ensimmäisen kerran, pomppasivat työtäni seuranneet kissat ja koira metrin (ainakin!!) ilmaan ja kaiuku vastasi kolme kertaa.

Sitten oli vuorossa valot etuoviin. Laitoin sellaiset 30cm pituiset ledvalonauhat etuoviin niin, että kun auton oven avaa, syttyy valo näyttäen taaksepäin oranssia valoa. Johtojen veto kohteeseen vaati paljon aikaa ja kekseliäisyyttä. En meinaan purkanut oviverhoiluja lainkaan, vaan ujutin johdot rautalankaa käyttäen ovien sisään.



Maisa...



...uudessa majassaan ja se on ottanut myös evään mukaansa.

Sitten se kolari. Kuvassa näkyy myös minä sekä kolarin toinen osapuoli.



Kädestäni pääsi täysin yllättäen irti ostoskärry ja se luisui peugeotin keulaan. Naarmut kyllä ymmärrän (valkoiset viivat tuossa noin kuvan keskellä), mutta en sitä että konepeltiin tuli myös lommo!!
Olen aina pitänyt ranskalaisia autoja surkeina ja nyt se tuli taasen todistettua että näin on.
Onneksi kotivakuutukseni korvaa vahingon, joudun vain pienimmän mahdollisen omavastuun maksamaan.


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!






tiistai 16. toukokuuta 2017

Päiviä.


Täällä on palattu arkeen.
Siirryin eilen eläinten kanssa maalle, toipilas siirretään tänne heti kun hänen kuntonsa antaa myöden.
Kissoilla alkoi hirttää valitus päälle. Vuoronperään kävivät ulko-ovella maukumassa ja HUTAMASSA että ulos pitää päästä, päästäkää meidät heti sinne!! Ne myös tiputtelivat kaikenlaista irtainta lattioille, kiukutellessaan.
Ei moista metakaa jaksettu kuunnella, siksi tämä järjestely, toipilaan pyynnöstä.

Muutama kuva, vaihteeksi:


Harskille (harjun laelle) on mukavaa körötellä sähkärillä...



...koska sieltä näkee kauas. 😃



Ämmät päivystävät alati.

Sitten siirtyminen maalla otettuihin.



Pekka soitti aamusella kissojen ovikelloa.



Sillä oli mulle lahja...



Mustarastas.
Eilen se toi mulle räksän, oikein pullean.



Kissahylly alkaa täyttyä...



...mutta aina on tilaa vielä yhdelle!!



Kissat viettävät aikaa entisellä digiboxihyllyllä.
Ennen, meinaan, oli telkkari kiinni yläkerran portaiden reisilankussa, 
siitä nuo vanhat ruuvinreijät ovat jäljellä, muistona.

Tein eilen roskakatoksen valmiiksi, kuvia en maltanut siitä värkkäilystä nappailla. Tänään, kunhan lämpötila nousee tarpeeksi korkealle, on tarkoitus maalata takaseinä huomaamattomaksi. Myös etuseinää ja montaa muuta paikkaa tarvitsee hiukan viimeistellä.

Myös uuden kaivon ympäryksen ehdin eilen muotoilla lopulliseen muotoon ja jaksoin myös noukkijalla hiljaksiin keräillä loput ryönät kottikärryn kyytiin. Nyt vain mullan hankintaan, sen levitys ja siementen kylvö, niin ympärys on siinä.

Torstaiksi on taas köröteltävä Lahteen. Wolkkari menee jarrusylintereiden vaihtoon pajalle, koska en itse enää muista kuinka jarrut ilmataan, muuten olisin tietty työn tehnyt itse. Jarrukengät kyllä sain ihme kyllä itse näillä vähäisillä käsivoimillani vaihdettua, helppo nakki!!


Mitäpä muuta tässä kuin...
Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!








perjantai 12. toukokuuta 2017

Elontie jatkuu.



Ensijärkytyksestä ollaan toivuttu ja nyt jatketaan elämää niillä resursseilla mitä meillä käytössä on.

Pakkomuutto kaupunkiin on jo tullut tehtyä, sähkärillä on mukavaa ajella pitkin kaupungin sileitä jalkakäytäviä. Sen vaan olen huomannut että olen liian laiska pakkaamaan sähkärin autoon ja sieltä ulos, noin niinkuin ihan vain vaihtelun vuoksi jossain muussa päivittäistavarakaupassa käyntiä varten.

Lahti on mäkistä seutua, alaspäin kyllä mäkiä pääsisi hyvinkin, mutta ylämäkeen tavallisella, lihasvoimalla liikkuvalla tuolilla ei mulla ole mahdollisuuksia kulkea, mutta kaupoissa on tasaiset lattiat ja niissä minunkin käsivoimilla tavallinen rullapalli liikkuu.
Sain tänään uuden penkin perseeni alle. Oikein on kuulkaas hiilikuidusta tehty käsikäyttöinen peli ja niin köykäinen että jopa omilla voimillani saan sen vaikka vain toista kättä käyttämällä auton kyytiin. Istuimeksi valitsin geelitäytteisen alustan. Siinä pylly kiittää istuinalustan kehittäjää.

Onhan niitä kauppojenkin auloissa lainattavia malleja ja niillä olenkin kelaamista testaillut mutta ne ovat painavia ja minulla menee kädet maitohapoille ja kahdesta-kolmesta kelausliikkeestä.
Hiilikuituvehje taasen kulkee todella kevyesti. Pelkillä kämmenpohjien painalluksella sen jo saa liikkeelle ja yhdellä kelausliikkeelä se kulkee viitisen-kymmenkunta metriä!!

Elukat eivät viellä ole vehkeeseen päässeet tutustumaan, säilytän sitä autossa, koska siellä on nyt tilaa, kun sähkärille on tallin nurkka saatu säilytykseen.

Kissoilla meni ensimmäinen viikko järkytyksestä toipumiseen. Nukkuivat kuin härskit sillit, kävivät vain syömässä ja tarpeillaan, muun ajan "hoitivat" toipujaa vieressä loikoilemalla.
Eilen ja tänään ovat jo keskenään tapelleet ja kun kaivoin komerosta heille lelukorin niin taas meni ilta riehuessa. Pekka mm. tappoi nukkensa niin hyvin, että se oli ilta-uutisten aikaan jo aivan märkä kuolasta.

Milla taasen, no sillä on hyvä olla siellä missä minä olen. Vaikka ollaan ½ vuotta oltu kaupungista poissa, niin silti se kiertää tutut lenkit kuin ei välillä oltaisi poissa olleetkaan.

Vanhat rutinit ovat palanneet. Kun köllähdän päiväpeitteeni päälle köllöttelemään, niin ämmät tulevat vakiopaikoileen: Milla jalkoja lämmittämään ja Maisa kiinni kylkeen.
Pekka tulee sänkyyni vain silloin kun tarvitsee palveluksiani: Harjaamista, rapsuttelua, lihasten hierontaa tai ihan vain silittelyä kaivatessaan. Paitani rintamuksen se kyllä muistaa kuolata kosteaksi hieronnan aikana.

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



perjantai 5. toukokuuta 2017

Kuinka sen nyt sanoisi.



Omaiseni sairastui yllättäen erittäin vakavasti, nyt voimavarani on suunnattava häneen.

Tästäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!