tiistai 23. toukokuuta 2017

Kolari...


...vaan ei se paikkakunta.

Sain taas kuvat päinvastaiseen järjestykseen kuin halusin alkujaan, ehkä se on tämä järjestelmä mikä laittaa ne siihen järjestykseen kuin ne on kuvattu...


Ulkomaan matkaani ajatellen tilasin itselleni uuden, pikkuruisen kännykän. Se on luottokortin kokoinen ja sillä voi vain soittaa ja tekstailla. Noin halvan matkapuhelimen mahdollinen katoaminen ei sitten harmita.

Se taitaa se matka jäädä nyt kuitenkin tekemättä, kun saan hoivata ja vahdata tuota toipujaa. Nyt hän on jo sen verran hyvässä kunnossa että sain hänet siirrettyä tänne maalle. 



Tykkään kaadella erinäisiä pikkutarvikkeita maahan ja keräillä niitä sitten takaisin rasioihinsa. 
Olen mielestäni ollut viisas kun olen pikkutarvikkeet laittanut laatikkoon, etteivät ne vain kaadu ja levitä sisältöään pitkin pihaa.
Tällä haavaa kyseessä oli laatikollinen pultteja ja muttereita, sekä pari kukkurakourallista abikoliittimiä sekä vähäinen määrä työkaluja..



Sitten kun se laatikon laittaa tuohon työpukin päälle, niin siitä se on helppo perseellä pukata maahan.
Sen verran asia kiristi pääkoppaa, ettei päivän töistä tullut napsittua ainuttakaan kuvaa.

Purin autosta keulan ja samalla poistin loput viritelmät, jotka edellinen omistaja oli autoon tehnyt. Samalla siirsin lisävalot puskurin alapuolelta sen yläpuolelle, asensin etupuskurin sisään sellaisen äänimerkinantolaitteen, eli torven, jota töräyttäessä kuuluu pauhe naapurikylään saakka!!
Kokeillessa torvea ensimmäisen kerran, pomppasivat työtäni seuranneet kissat ja koira metrin (ainakin!!) ilmaan ja kaiuku vastasi kolme kertaa.

Sitten oli vuorossa valot etuoviin. Laitoin sellaiset 30cm pituiset ledvalonauhat etuoviin niin, että kun auton oven avaa, syttyy valo näyttäen taaksepäin oranssia valoa. Johtojen veto kohteeseen vaati paljon aikaa ja kekseliäisyyttä. En meinaan purkanut oviverhoiluja lainkaan, vaan ujutin johdot rautalankaa käyttäen ovien sisään.



Maisa...



...uudessa majassaan ja se on ottanut myös evään mukaansa.

Sitten se kolari. Kuvassa näkyy myös minä sekä kolarin toinen osapuoli.



Kädestäni pääsi täysin yllättäen irti ostoskärry ja se luisui peugeotin keulaan. Naarmut kyllä ymmärrän (valkoiset viivat tuossa noin kuvan keskellä), mutta en sitä että konepeltiin tuli myös lommo!!
Olen aina pitänyt ranskalaisia autoja surkeina ja nyt se tuli taasen todistettua että näin on.
Onneksi kotivakuutukseni korvaa vahingon, joudun vain pienimmän mahdollisen omavastuun maksamaan.


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!






4 kommenttia:

  1. Onneksi ei käynyt pahemmin! Ihanaa että teillä ollaan toipumaan päin;-))

    VastaaPoista
  2. Niin, että sitten piti kolaroidakkin....hmmmm...

    VastaaPoista
  3. No kaikenlaista haaveria sitä pittääki sattua, onneksi ei käyny pahemmasti. Jaa, että ihan hyvikses purkkeja kaatelet...:) * eppäilen* Vaan ulukomaan matkaa varten...mihis kauvas sitä oikeen ollaan menosa??

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista!!
    Ane:Joo, toivuttu on, mutta taitaa jäähä vaan kotikuntoseks.
    Onneli:Toi oli muutenkin typerä päivä. :D
    Maru;Eurooppaa oli tarkotus lähtee kiertään, mutta se jää nyt. Just äsken kannoin tarvikelaatikot vinttiin säilöön...

    VastaaPoista

Kiitos käynnistä, jätäppä kommentti!!