keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Sadepäivänä.


Tänään täällä taas vietettiin englantilaisten kissojen päivää.

YLEareenassa ei enää kyseistä ohjelmaa katsottavana ole, joten kerron että sellaisena päivänä pysytään sisätiloissa ja mieluiten sängyssä, peittojen alla.

Kissat läksivät tietty aamulla pihaan, ainakin tarpeilleen käymään.
Pekka soitti ensimmäisenä ovikelloaan ja jätti mulle eteiseen linnun syötäväksi. Sisällä nostin kissan pöydälle ja kuivasin sen turkista enimmät vedet pyyheliinaan ja sitten koppasin Pekan kantoon ja köllähdin hetekalleni ja silittelin sen turkin kuivaksi.

Hetken kuluttua ovikelloaan soitteli Maisa. Hällä oli untuvia suupielissään, oli syönyt eteisestä mulle tuodun evään. Vain siipisulat oli lattialla jäljellä. Ne lakaisin sitten pihalle tuulen riepoteltavaksi.
Maisa sai samaisen kuivauskäsittelyn kuin Pekka sai.

Iltapäivästä oli sen verran sateesta taukoa että läksin naapurin lapsenlapsen seuraksi lenkille, kuusi kilometriä sujui häneltä helposti. Minua hieman kylmäsi, vaikka puin lähteissäni talvivaatteet ylleni. Tuulessa ja tuiskussa on kylmää istuksia pyörätuolin kyydissä.

Eläimetkin saivat taasen turkkinsa kosteiksi, tällä erää ne hoitelivat kuivauksen itsekseen.

Millalla on juoksut päällänsä, se ei turkkiaan jouda hoivaamaan.



Pekan sussulta on kiima ohitse, ehtii äijä viettää perheensä parissa aikaa.



Maisa taasen on ottanut oikein urakakseen jyrsijöiden listimisen.

Välillä elukat ikäänkuin taika-iskusta katoavat pihasta, tänään mulle selvisi ainakin kaksi reittiä, joihin kun sujahtaa niin pääsee pihasta mun näkemättä karkaamaan.

Ensimmäinen on joen ranta. Nyt kun sinne on heinää kasvanut niin sen taakse kun menee tassuttelemaan niin pääsee salaa pötkimään pakosalle.
Toinen pakoreitti on oja tien vierellä, sieltä löysin Millan menossa karkumatkalleen ja se "kuuli" mun "tänne" huudon vasta kun kutsuin sitä kovaäänisesti yleisimmällä koiran nimellä. 
Perkele, TÄNNE!!

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



15 kommenttia:

  1. Ihanat elukat <3
    Meilläkin on rakkailla lapsella monta nimeä; Hel***tin Helmi Saa***na ja Vinku Per***le ja heti uskovat ;)

    VastaaPoista
  2. Mua naurattaa toi ovikellon soitto!
    Voi kun kurjaa et siellon noinkin kylmää...

    /Eija

    VastaaPoista
  3. Siis aivan ihania teidän eläinväki. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää.Ha haaaa....Millainen se kissojen ovikello on? Mun pojat ei sellaista tarvitse, kun nykyään ovat sisäkissoja. Maalla asumisen aikana toimi ikkunaan tassulla rummuttaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://puliukko.blogspot.fi/2016/10/ovikello-kissoille.html

      Poista
  4. Jeee!!!! Nerokasta ja niin yksinkertainen ratkaisu.

    VastaaPoista
  5. Mut miksei Millalla oo omaa ovikelloo :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milla osaa aukkua itensä sisään, kissat ei. :DDD

      Poista
  6. Tuttu kutsuhuuto, Minulla oli Rölli, Likka, Mosku ja kaikki sukunimeltä Perkele. Joskus ukko sanoi että kai se kennelikin on muutettava samalle nimelle:)

    VastaaPoista

Kiitos käynnistä, jätäppä kommentti!!