perjantai 23. kesäkuuta 2017

Kissojen juhannusjuhla.

(Tämän tarinan kirjoitin jo aikojen alussa.)



Kevääntulon juhlasta on jo kulunut sen verran aikaa, että on keskikesän juhlan aika. Juhlapäivä on kissoilla aina 24-päivä kesäkuuta, eli tasan ½ vuotta on aikaa jouluun, jolloin juhlitaan…niin mitä. Muistaako kukaan, oikeasti??
Kissojen maalismarkkinoista on piisannut puhuttavaa vaikka kuinka. On tuumailtu tapahtumia ja naureskeltu asioille. Muisteltu Mourukollien laulantaa, painiseuran kollien mahtavaa ottelua ja ennen kaikkea  Mäkisen Elsan hirvittävältä kuulostanutta karaokelaulantaa.

Nyt kumminkin on juhlan aika ja kaikilla lähiseudun kissoilla on muistissa ruokavastaavien lupaus maailmanmainetta  niittäneestä ruokalajista nimeltään grillattua hiirtä ja lintua kermakastikkeessa. Tähän aikaan vuodesta löytyy takuulla hiipumaan jätettyjä grillejä sekä kokonpohjia, joissa voi ruokaa laittaa vielä pitkälle seuraavaan päivään.

Ruokavastaavien pomona toimiva Maiskis-kissa on laittanut toimeksi. Parhaimmillaan hän tuo kolme jyrsijää kerrallaan ruokavarastona toimivaan entiseen huussiin. Kaksi siivekästä kerrallaan on tässä vaiheessa vuotta helppo rasti. Kirmaavathan linnut keskenään, kun häätävät muita siivekkäitään omalta reviiriltä. Siinä kun oikeaan saumaan Maiskis-kissa sattuu, niin saa kaksi mehevää paistia kerralla. Tänä vuonna kun on odotettavissa ennennäkemätön määrä vierailijoita, on myös rotat päätetty ottaa ruokavalioon. Niitä saa helposti napattua viljatilojen liepeiltä.

Pontikankeittäjien piilopiiri on kokenut karvaan menetyksen. Pontikkamestari nimeltään Gandalf Kankkunen jäi eräänä talvi-iltana tukkirekan alle ja liiskaantui siinä ohuemmaksi kuin pannukakku. Piilopiiriryhmän onkin täytynyt hajaantua ympäri pitäjää etsimään uutta pontikkamestaria. Kukaan ei vaan tunnu tietävän yhtään kissanviiksen väreenkään vertaa, mistä moinen mestari saattaisi löytyä. Kovasti on pihoilla ja pelloilla asiasta huudeltu, mutta ei vaan uutta, aromit tuntevaa pontikkamestaria tunnu löytyvän.

Päätettiin pitää hätäkokous asiasta. Onhan juhlajuoma yksi juhlien tärkeimmistä anneista ja sitä paitsi ainoa tapa saada piilopiirille tuohta pankkina toimivaan säästölippaaseen. Pidempään hiljaa ollut Mäenmutkan Juoppo-Eetwartti pyytää puheenvuoron. ”Kyllä minä tiedän kuinka pontikkamestari löydetään. Tarvitsen vain kassillisen viinaa, jolla mestari houkutellaan kolostaan”. Muut kokoustelijat jäävät suu auki ihmettelemään. Tuo juopporetku muka tietäisi niin tärkeän asian kuin pontikkamestarin löytöpaikan.

Pakon edessä toimeen kumminkin ryhdytään. Kassillinen viinaa annetaan kyynelsilmin Juoppo-Eetwartin matkaan. Viikonpäivät kuuluu mäenmutkan aikamiespoikien kämpän suunnalta ankaraa juopottelun ääntä. Tappelua, örvellystä ja muuta metakkaa. Pontikankeittäjien piilopiirin johtajaa ehdittiin jo alkaa vaatimaan irtisanoutumista, mutta päätettiin kumminkin jatkaa viikon loppuun odottelua. Jospa sittenkin.

Sillä välin kylän nuorimmat kissat on valjastettu kahteen tehtävään. Puolet sakista on laitettu vakoilemaan ympäri pitäjää, että missä mahdollisesti saattaisi olla paras juhlienpitopaikka. Vähintään kaksi mahdollista juhlintapaikkaa on löydettävä ja niiden vähimmäisvaatimuksena on, että paikan väen pitää täyttää seuraavat kriteerit: On joko kokko varattu poltettavaksi, tai sitten isompi grilli. Toinen vaatimus on se, että väen pitää olla sen verran juoppoja, että sammuvat aikaisessa vaiheessa vuorokautta. Nuorimmat kissat käyttävät lumojaan siellä missä pihassa poikkeava kissa otetaan vastaan. Siinä on hyvä sitten vakoilla paikkoja, kun talonväki syytää herkkuja niin ihanalle pikkukisulle.

Toisen ryhmän tehtävänä on raportoida juhlavastaavalle asioiden kulloinen tila. Eihän pihaan päässyt vakoilija voi yht’äkkiä poistua maisemista juhlavastaavalle raportoimaan. Sellainen saattaisi aiheuttaa epäilyksiä pihapiirissä käyskentelevien pitkäjalkojen, joita ihmisiksikin kutsutaan, joukossa.

Mourukollien sekakuoro on pitkin kevättä harjoitellut kuorolaulantaa. Mukaan on otettu olosuhteiden pakosta kuoron johtajaksi naaraskissa, nimeltään Rinkula-Rouvva. Kuoron pitkä-aikainen  kuoronjohtaja, oopperalaulaja Kolli-Kaskinen jäi toimesta eläkkeelle, täytettyään 80-vuotta. Rinkula-Rouvva on oiva kissa johtamaan kuoroa, muutamasta pienestä huonosta puolesta huolimatta. Rinkula-Rouvvalla on näet tapana ennen kuoroharjoituksia hieman juopotella. Siitä syystä hän meinaa usein unohtaa, että hänen pitäisi johtaa kuoroa, eikä kaikkein kovimpaa ja korkeimmalta laulaa.

Mäenmutkan Juoppo-Eetwartti on palaamassa  etsintämatkaltaan. Naama on turvonnut, oikeassa korvassa roikkuu pala repaleista korvanriekaletta  ja nenänpäässä on neljä pitkää raapimajälkeä. Perässään raahustaa kylän kanttori Wiski Wäkewäinen.
Pontikankeittäjien piilopiirin jäsenet ihmettelevät, että kanttoriko se on lähetetty tällä kertaa moittimaan aikapoikaveljesten ryyppäämistä ja riekkumista torpallaan. Juoppo-Eetwartti lysähtää maahan ja huokaisee syvään. Sen jälkeen hän sanoo: ”Oli siinä kuulkaas kovempi urakka kuin osasin arvatakkaan, mutta nyt on pontikankeittäjien piirimestari matkassa.” ”Koville otti, kun tuo reuhake ei viinan eikä houkuttelun voimalla suostunut mukaan lähtemään. Koko veljesporukan voimalla piti kanttoria kurittaa, ennen kuin hän matkaan lähti.”

Siis muka tuo meidän hiireltä näyttävä kanttorimmeko, ihmettelevät piilopiiriläiset.”
” Näimpä,” sanoo Juoppo-Eetwartti. Muut eivät usko korviaan ja meinaavat alkaa häätää kanttoria piilopaikkansa nurkilta muualle. ”Täältä ei kukaan ulkopuolinen ole hengissä lähtenyt,eikä lähde nytkään” jyrisee piilopiirin johtaja.
”Annetaampas kanttorin näyttää taitonsa”, tokaisee siihen Juoppo-Eetvartti. Näin tehdäänkin. Pontikankeittovehkeet ja rankki on jo valmiina, ja uusi mestarikokelas astuu keittomestarin paikalle.

Kylän narttukissat ovat pitkin talvea suunnitelleet ja valmistaneet kaikenmoista mukavaa keskikesän juhliin myytäväksi. Mäkisen vanhapiikakissa Elsa on saanut hilattua itseään kissojen arvo-asteikossa ylemmäs, yhdellä keksinnöllään ja yhdellä löydöllään: Elsa näet keksi, että talvisin saa ulkokissatkin hiukan enempi ravintoa, kun he puikahtavat salaa yöllä pihapiirinsä torppaan sisään siinä vaiheessa kun talon väki käy tarpeillaan pihanperällä ja siellä hiirenloukussa eli litskussa kenties olevan hiirulaisen nappaamalla saa lisää särvintä pöytään. Toinen, äskeistä parempi asia eli se keksintö: Elsa näet huomasi, että paikallisen osuuskaupan vintillä on varastoituna suuri laatikollinen litskuja. Hän otti yhden niistä suuhunsa, tarkoituksenaan kuljettaa se omaan majapaikkaansa ravintoa hankkimaan.

Asiassa oli vain yksi huono puoli. Litsku kun on metallista tehty, niin se jäätyi Elsan suuhun kiinni. Vaikka kuinka koitti hän sylkeä valuttamalla saada tuon viheliäisen kapineen suustaan irti, ei se irronnut. Mitä sitten tapahtui, se on nähtävissä Elsan naamasta. Pala kielestä puuttuu ja huulet repsottavat. Tästä kumminkin sikisi ajatus, että nyt juhannuksen korvilla käydään porukalla tyhjentämässä varasto litskuista ja näin kaikki saavat oman litskun käyttöön ja vielä jää muutama varallekin.

”HYI HEMMETTI MITÄ PASKAA”, karjaisee pontikkamestarikokelas. ”Ei ihme ettette ole koskaan pärjänneet pontikkakisassa, kun tällaisesta myrkkyliemestä olette pontikkanne tislanneet.” Samalla hän potkaisi koko rankkitynnyrin nurin. ”Nyt käytte hakemassa…sipi sipi sipi,” kuiskaa mestari kissojen korviin tarvittavat aines-osat. ”En olis kyllä uskonnu että pontikan teossa tarvitaan… ” ”NYT TURPA KIINNI ja hommiin”, karjaisee mestari, kaivaen samalla taskustaan sikarin, jonka laittaa saman tien palamaan.

Pontikkamestariksi muuttunut kanttori antautuu työhönsä antaamuksella. Hän nuuskii aineita mitä pataan laittaa porisemaan, sekoittaa padassa porisevia aineksia kuin taikasauvalla. Hän tuntuu vaipuneen transsiin, niin kovin hän keskittyy juhlajuoman valmistamiseen. Ihanat aromit nousee suoraan taivaalle ja pontikankeittäjien piilopiirin jäsenet katsovat haltioituneina pontikkamestarin toimintaa , joka on kuin erikoisen kaunista tanssia.

Päivä ennen juhlan alkua pidetään kokous, jossa tarkastetaan että kaikki sovitut asiat on hoidettu ja kunnossa. Nuuskimaan laitetut pikkukissat ovat tehneet vallan mainiota työtä. Juhlienpitopaikaksi valittiin Jorpakko niminen paikka. Siellä varmana saa juhlia viettää rauhassa, niin oli Jorpakon omat kissat pikkukissoille kertoneet, kun olivat vakoilun tarkoituksen arvanneet.

Ruokavarasto on pullollaan evästä ja pontikankeittäjien piilopiiri on toimittanut juhlapaikalle kerrassaan mahtavan makuista juhlajuomaa. Sitä oli nyt kaikille halukkaille tarjottu sormustimellinen, jotta koko kissa-klaani huomaisi kuinka hyvä uusi keittomestari on löydetty. Kanttori punastelee ja avaa suutaan jo kertoakseen olleensa pelkkä harrastelija, mutta pontikankeittäjien piilopiirin johtaja potkaisee häntä kipeästi jalkaan ja kanttorin suusta pääsee ilmoille vain kevyt maukaisu. ---


On juhlapäivä. Neitokissoja ilmaantuu paikalle ja monilla niistä on korvan taakse laitettu kaunis kukkanen. Keväällä kiimassa olleet nartut tuovat pienokaisensa näytille, mutta toimittavat ne kotiinsa hyvissä ajoin ennen juhlan alkua.
Juhla alkaa perinteikkäästi mourukollien sekakuoron esityksellä. Kappale on aivan ihana kesä-illan valssi. Yleisö on aivan haltioissaan.  Näin hyvin ei kuoro ole koskaan laulanut. Esityksen päätteeksi kaikki nousevat ylös taputtamaan ja samalla kulautetaan juhlajuomaa kitusiin ja vapaa ohjelma alkaa.

Osa nuorista kolleista mittelöi painin parissa. Tuttua nuorten puuhastelua. Kilpailussa on myös osio, jossa kusastaan mahdollisimman korkealle pihassa olevaan halkokasaan.
Vanhemmat kollit kisaavat tikkataulun äärellä. Tavoitteena on hypätä paikoiltaan korkealle ja saada hampaineen kiinni taulussa olevasta tikasta ja saada pudotettua tikka alas. Rasti on vaikea ja moni valittaakin tikan olevan aivan liian korkealla.  Kohta paikalle saapuu kylän kolli nimeltään Pomppujalka. Vain yksi hyppy ja tikka on napattu. Aplodit raikuvat ja ylpeänä voittaja katselee ympärilleen, että huomasiko nyt kaikki varmasti hänen hyppynsä. Palkinnoksi tikantiputtaja saa syödäkseen tuon tikan, joka tällä kertaa on käpytikka.

Neitokissat silmäilevät sillä silmällä paikalla olevia nuoria kolleja, hihittelevät ja tirskuvat. Vanhemmat narttukissat koittavat esittää, että he olisivat jotenkin tärkeitä, mutta arvokkuus heillä meinaa mennä, kun on niin hyvin viihdytty juhlajuoma-automaatin lähellä. Kissat ihmettelevät että kuinka tuo juoma-automaatti toimii. Sen vierelle kun käy selälleen, avaa suunsa, niin kerralla valahtaa suun täydeltä juhlajuomaa. Ihmeellistä.
Taika on siinä, että laatikon sisällä on mehupullo täynnä pontikkaa ja laatikon sisällä myös oleva Mauku-Kissa laskee letkua pitkin sopivan määrän juhlajuomaa halukkaan suuhun.

Hiirtä ja lintua kermakastikkeessa saa valtaisan suosion.  Ruokavastaavien pomo Maiskis-kissa on aivan haltioissaan. Hän hyrisee tyytyväisenä kun juhlaruoka maistuu. Ruoka tuoksuu taivaalliselta ja jono ruokapaikalle on katkeamaton. Jotkut ahneimmat santsaavat jo kolmatta kertaa, vaikka heillä on maha piukeana kuin vappu-pallo.

Yö saapuu, kissajoukko harvenee ja jäljelle jääneet  kokoontuvat hiipuvan kokon ääreen. Lauletaan muutama hartaampi kappale ja ollaan vaan. Katsellaan hiillosta ja nautitaan.


Näistäkin huolimatta, maukuvaa juhannusta sulle sinne!!





Juu, Hannus.


Halusin mennä naimisiin, jouluaattona.

Papille se ei käynyt. Hän oli kovin tuohtunut, kun asuimme susiparina aivan julkisesti. Hän hätisteli meidät avioliittoon mitä pikimmin. Meillä tapahtumat kävivät nopeasti, niinkuin silloin käy kun jotain laitettiin tapahtumaan.

Tuo Vaimo änkesi väkisin mun matkaan kapakasta, viikko ennen joulua, eikä ole vieläkään älynnyt lähteä takaisin kotiinsa. Kävi vaan hakemassa kaksi laatikollista kasseja ja kenkiä sekä kassillisen vaatteita kotoaan ja muutti mun luo.

Tavattin siis viikko ennen joulua ja jo samana jouluna vietettiin joulu hänen perheensä luona. Vajaa kuukausi sen jälkeen läksimme kultasepälle hankkimaan mulle kultaisia korvarenkaita, mutta kun tultiin kaupasta ulos, niin mulla ei ollut kultaisia korvarenkaita korvalehdessä, vaan mut oli "huijattu" kihloihin.

Kun sitten naimisiin ei päässyt jouluaattona niin saatiin sitten mennä tasan ½vuotta aikaisemmin ja sinä vuonna se päivä sattui oleaan juhannusaatto. Vaikka juhannusaatto vaeltelee eri vuosina eri aikoihin, niin hääpäiväämme on juhlittu aina juhannusaattona.

Niin tehdään tänäänkin, kolmannenkymmenennenneljännen (34) kerran.

Oikein mukavaa juhannusaattoa sullekin sinne!!






keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Yö.



Kerron sulle minkä lainen on kipupäivä, tai kipuyö, ettei tarvitse olla kateellinen että pappa on "päässyt" jo 45-vuotiaana TK-eläkkeelle.

Kivut vaeltavat yön mittaan eri kohtiin vartaloa. Kipuyö viime yönä oli kivuiltaan seuraavanlainen.
Jalkapohjat, joku tuikkii jalkapohjiin teräviä neuloja satamäärin ja kun ne on saatu paikoilleen, alkaa niiden vääntely eri asentoihin. On siinä annettu jollekin tylsä homma. Varpaita ja niiden kynsiä kiskotaan pihdeillä irti aina uudelleen ja uudelleen. Lisämausteen antaa tunne, että ikäänkuin kävelisi lasin sirujen päällä, samalla kun joku leikkelee varpaiden välissä olevaa lihaa kantapäihin päin.

Pohkeissa ja reisissä on jääkylmiä sekä tulikuumia sukkapuikkoja tungettuna lihaksistoon niin paljon kuin niihin vaan on saatu mahtumaan. Samaan aikaan lihaksia polttaa ja jäätää. Peffaa ja selkää polttaa kuin niiden alle olisi laitettu kuumana hehkuvat hellan levyt. Vatsaa joku on innostunut puukottamaan eikä mukaan ole tietenkään tullut se terävämpi puukko vaan tylsällä se lihaa nihraa. Ei ole ainakaan työttömyyttä noiden kipujen tekijöillä, koska niin paljon väkeä tarvitaan tuon tuskan saamiseksi että hyvä kun joukkoon mahtuu.

Kädet ranteista sormenpäihin, niiden luut on murskattu lekalla lyömällä. Sen päälle kämmenet on upotettu ämpäreihin missä on järkyttävän kylmää vettä ja se kylmyys ja kipu vaan lisääntyy. Ranteista olkapäihin olevat kivut on aiheutettu samoin kuin jaloissa reisien ja pohkeiden.

Pääkoppa, siinä on tietty ensimmäisenä se vanne ympärillä kahteen suuntaan ja tuntuu kuin niitä alati vain kiristettäisiin. Suussa hampaita särkee kuin hermoihin porattaisiin hammaslääkärissä. Kipu vaihtelee hampaista toisiin, joku niitä siellä säätelee.

Noiden lisäksi on tietty otettu vanha, hyväksi koettu temppu kehiin, eli ei suolaa haavoihin vaan suolavettä, että kirvelee enempi. Sattuu niin paljon ettei voi sekuntiakaan olla paikoillaan, vaan lakkaamatta on väänneltävä kehoa, sormia, käsiä, varpaita, jalkoja sekä päätä eri asentoihin.
Paljoa ei nukuttua saa.

Auts.



Tuon laista oli jokapäiväinen eloni kymmenen vuotta sitten ja viime yö. Pääsy kipupolin asiakkaaksi toi pikkuhiljaa elämänhalun takaisin, kun ajan kanssa lääkäri kehitti mulle sopivan kipulääkeseoksen.
Nyt näiden kanssa jo pärjää, enää harvakseltaan kipupäiviä ja öitä tulee. Nyt juuri enää joku tökkii silloin tällöin puukolla milloin mihinkin kohtaan elimistöä, eli tulee tuikkailukipua, mikä pysäyttää takuulla ja saa ähkäisemään AUH, tjsp. Toipumiseen menee taas päiviä tai enempi.
Olen mä edellisi/essä elämi/ässä ollut aika paska tyyppi, koska moinen riesa on kestettäväkseni langetettu.
Tämä elämä täytyy elellä toisille hyvää tekien.

P.S. Maisa hoiti mua koko yön!!


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





maanantai 19. kesäkuuta 2017

Nyt aamulla.


Pekkaa alkoi kakattaa 04:10.
Se ilmaisi sen pieremällä mun pään vieressä ja vasta sitten tassuttelemalla ja leipomalla mun päällä. Pakkohan se haisuli oli ulos päästää, varsinkin kun se alkoi ulko-ovella raakkumaan niin kovasti että oli vaara jotta Vaimo heräisi.

Hän heräsi viideltä ja päästi "lahopään" ja Maisan ulos.
05:10 hän tuli ja herätti mut: Milla tappaa supia tuolla. No, ei muuta kuin vaatteet ryysyt niskaan ja pihalle. Siellä se haukkui kun viimeisessä hädässä joen penkalla ja supi oli jo puoliksi vedessä. Kiinnitin Millan huomion ja siinä samassa supi ui joen toiselle puolen.
Milla piti ottaa samantien sisälle, se kävi niin kovilla kierroksilla että meni reilu tunti ennenkuin se rauhoittui ja kävi unille.

Maisa kaipaa tänään hellyyttä. Se pyörii pitkin sänkyä ja tulee aina välillä mun käden ulettuville ja rapsututtaa tai silityttää itseään. Välillämse ottaa torkut jalkovälissä tai kyljen tuntumassa ja sitten taas kierros alkaa alusta.

Eilen myöhään illalla teroitin viellä pyynnöstä keskikokoisen viikatteen. Sillä tuo Vaimo käy aina välillä muutaman heilautuksen niittämässä kokkopaikalla. Hän sen pikkuruisen alueen haluaa niittää, koska on "aina" sen tehnyt.

Mun urakkana on tänään imeytyskaivon tyhjennys. Se tietää sitä että on kaivettava jostain happinaamari naaman päälle. Tulee sitten meikänkin naamasta siedettävän näköinen.


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Vkl.


Lauantain ja puolet sunnuntaista rassasin mopoa.

Mökkituttujen pojan mopoa, joka täytyy saada kuntoon heinäkuuksi kun poika saanee mopokortin. Vehje oli toiminut viellä syksyllä moitteetta, mutta nyt mopo teki tenän. Näissä uusissa mopoissa on paljon sellaista mitä en ole nähnytkään, joten homma oli oppia niin mulle kuin sille pojallekin. Laitoin pojan tekemään, alkuun näytin ja olin vieressä kattelemassa ja neuvomassa. Netistä etsittiin tietoa kymmenisen kertaa.

Mopo toimii todella hyvin, kunnes ei. Yht'äkkiä vehje vaan sammuu, eikä se meinannut käynnistyä millään. Purettiin puoli mopoa, avattiin ja putsattiin kaikki johtoliitokset ja korjattiin ne kaksi katkennutta johtoa. Tarkastettiin kipinä ja bensan kulku pyttyyn saakka ja ties vaikka mitä muuta.

Ulkonäön muokkaus taisi olla tärkeintä, ainakin ne saivat pojan naaman loistamaan. Oli selvästi melissään kun sai ja osasi itse ropata mopoaan.

Millalle homma oli kamalan suuri urakka. Sen piti näet herkeämättä vahtia mitä tehtiin ja mitä tapahtui. Välillä se tosin veteli mahtavia kuorsauksia naama kiinni sen hetkisessä työmaassa, kun silmät eivät vaan millään enää pysyneet auki. Kissat kävivät useamman kerran päivässä neuvomassa meitä, mutta kun meistä kumpikaan ei osannut niin hyvin kissakielen teknistä sanastoa, niin meni neuvot hukkaan.

Iltapäivällä tänään sain kuulla että mopoon oli tankattu syksyistä bensaa ja vika olikin sitten siinä. Mutta saipas poika kipinän rassaamiseen. Sanoin että tänne voit tulla mopoasi rassaamaan, kun siltä tuntuu.

Rassailun jälkeen aloitin nurmikon katkonnan. Hitto kuinka mukavaa onkaan leikata tuolla isolla vehkeellä nurtsia lyhyemmäksi. Kun ennen, mitä tässä olisi nurmikkoa, ehkä parisen tuhatta neliöä, leikkaamiseen kului aikaa nelisen tuntia, niin nyt koko paksa on hoidettu puolessa tunnissa ja kun leikkuuterät ovat timmissä kunnossa niin jälkikin on erinomaista. Tuolla leikkurilla on helppo toimia, vaikka ei nyt jalat/kädet niin kamalan hyvin toimisikaan. "Pahin" homma siinä on ratin kääntäminen. Siihen tarvitsee kyllä urakkanuppi hankkia.

Kissoja joudumme taasen huijaamaan. Eihän pahukset meinaa iltaisin enää rauhoittua, vaikka kuulevat mun iltanappihälytyksen. Se on merkkinä paitsi mulle iltanappien ottoon, niin myös siihen että sen jälkeen ovet aukeavat kissoille vain sisään tuloon. Meillä on alusta asti ollut tässä talossa todella hyvät pimennysverhot ja ne kiskon ikkunoiden eteen, niin eläimetkin rauhoittuvat nukkumaan.
Tosin Pekan mahanahkan tiukkuus on joka ilta koetettava, koska jos Pekan massu ei ole pullollaan, niin kellään ei ole kivaa, siitä Pekka kyllä pitää huolen.

Lopuksi viellä, että kissat kyllä tuovat jo hyvään tahtiin jyrsijöitä meille syötäväksi lahjaksi. Maisa tuo ja jättää, Pekka ottaa kiitokset vastaan ja sen jälkeen popsii tuomansa hyvällä mielelellä suihinsa. Pieree sitten illalla sisätiloissa nukkuessaan todella myrkynkatkuisia pieruja että aivan naurattaa tukehduttaa.

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kielto.



En ole koskaan hyväksynyt ihmisten samaan muottiin änkemisestä.

Olen varsin paljon taistellut moista vastaan, aivan tarkoituksella hätyytellen, provosoiden.
Mua itseä käytetään hyväksi monasti, kun joku asia on pielessä ja se pitää saada hoidettua kuntoon. Vähän sama kuin kaikkien pitäisi olla 170cm pitkä ja 71 kiloisia, kaljuja, nahkatakkia käyttäviä viiksekkäitä & kurttuisia papparaisia. Tai sitten teiniahdistusta potevia, pelleksi meikattuja ritsapimppejä.

Mulla on korkea verensokeri, parhainmillaan 38:ssa kieppunu sokeriarvo. Helvetilliseen akkojen pyöritykseen olen joutunut, eikä niitä saa hätistettyä kimpustaan sellaisilla otteilla kun "tavallisia" naisia karistellessa on tottunnu.

Olen sanonut olevani kiitollinen kun ovat mun kunnosta huolissaan, mutta kiitos, olkoon tämä nyt tässä. Kuolet, koettavat pelotella, mutta minä siihen että kaikki meistä kuolevat joskus, mitä sitä itseään kiusaamaan.
Arvot eivät laske, vaikka pitäisin viikon ajan pelkkää kasvisruualla elelemistä, eli jätin jopa lauantaisen saunamakkaran grillaamisen, valehtelen, koiralle käristin kaksi makkaran kieppiä, pois ja namut olivat vain niitä joita DB hoitaja hyväksyi.

Otan kiltisti nimetyt lääkkeet ja piikittänyt olen vaadituilla yksiköillä. Näin toimien saan sokerin laskemaan kympin kieppeille eikä lääkäri tästä ollut huolissaan vaan sanoi että mennään nyt näillä. Silti DB-hoito soitti kolmen päivän päästä, kuritti aikansa mua ja nosti yksikköjä. Yhdelle käy ja toiselle taasen ei.

Kun on aikansa pantannut sokeria ja sitten kun piehtaroi siinä, niin tulee todella huono olo. Ihan sama kun ruuassa. Kun olet tietyn ajan syömättä makkaraa tai metukkaa niin ne alkavat maistua kamalalta. Ihan totta, olen sen omalla suullani maistellut!!

Niin että minkä ihmeen takia kaikkien ihmisten sokeri pitäisi olla alle viisi!!??
Tyydyn omaani, täyskymppiin. Antakaa mun jo olla rauhassa!!
(Soittelevat mulle tiuhaan ja kun en ole vastannut puheluun niin olen valehdellut olleeni paskomassa tai että puhelin jäi aamusella laittamatta pöksyn taskuun.)  *Viheltelee*


Tuostakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



torstai 15. kesäkuuta 2017

Mikä on parempaa...



...jälkiruokaa kuin paahdettu pullasiivu oikealla voilla ja mansikkahillolla!!

No, on niitä paljon muitakin, tämä nyt vain sattui osumaan makuhermoihin tälläerää. 😀

Mikä on sun lempijälkiruoka??



Mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!







keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

(Pon)tikka.



On ne jo hiukkasen liian kesyjä, tikatkin.

Siinä se syödä mutustaa koiran luusta rasvaa...



...ja tuntuu maistuvan hyvälle.




Se lähti pois kun kuuli Millan lähtevän ulos...

Tästäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Eilen.


Eilen aamusta naapuri tuli ja sanoi että nyt istutetaan kurkkujen taimet.

Minun työksi riitti ruohonleikkurilla ajelu, muuhun uurastukseen en olisi kyennyt.
Päässäni mustuu ponnistaessa, noustessa ja muuten vaan, se on sitä kun tuli siellä rankametsässä huhkittua, tuolla ne rangat makaavat samassa paikassa kuin ne laskin. Onhan tässä viellä aikaa ne sirkkelöidä, kunhan saan siihen toimeen pätevän henkilön kaverikseni. Siis pitelemään sieltä rangan toisesta päästä kiinni. Itse haluan ne kyllä pätkiä.

Kurkut tuli istutettua ja harsolla peiteltyä, kiitokseksi kävin leikkaamassa naapurin nurmikon. Tuolla isolla koneella ei siihen kulu aikaa kuin muutama minuutti, kymmenen korkeintaan. Kun he itse sen leikkaavat kuluu aikaa parisen tuntia. Naapuri kun myös tarvitsi tuoretta kasvisilppua kurkkujen lämmikkeeksi. Kurkut istutettiin saaveihin ja puulaatikoihin, niitä saa sitten tarpeen mukaan siirreltyä paikasta toiseen eli viileämpään tai lämpimämpään paikkaan, kumpaa sitä nyt milloinkin on tarve.

Kävin Millan kanssa ajelulla. Matkalla sorakuopalle kävimme yhden metsäautotien katsomassa läpi, ei siellä mitään ihmeellistä ollut. Siitä sitten satakunta metriä ja tulimme hiekkakuopalle. Laskin Millan vapaaksi ja köröttelin itse pitkin ja poikin, katselemassa onko kerättäviä kiviä ja mistä kohtaa löytäisin savensekaista hiekkaa. Paluumatkalla Maisa tuli vastaan ja maukui siihen malliin että;"miunut jätitte matkasta, miutä tämä tällainen touhu on??" Huuteli viellä kotia kohti körötellessämme että; "oottakaaa".

Siirsimme Vaimon kanssa viimeksi laavun polttorinkiä 10-15cm loitommas ja nyt tarvitsen hiekkaa kiveyksen uusittaviin kohtiin. Tuonlaisessa paikassa ei kelpaa kovettumaton tai kiviä sisältävä hiekka. On mulla tietty seula hiekkaa varten, mutta kuka sitä nyt jaksaa heiluttaa, kun heiluttaja on kipeytynyt eikä itsellä ole käsissä tarvittavaa voimaa.

Milla istuu liikkuessamme enimmät ajat pyörätuolin kyydissä. Ei se jaksa enää innostua edes supikoirien tuoksusta, ellei jälki ole aivan tuore ja silloinkin painelee vain muutaman kymmenen metriä ja sitten huilaa.

Olimme toissaviikolla keräämässä hakkuualueelta koivun tuohta. Milla saa siellä olla "vapaana", eli sillä on valjaat päällä ja niistä roikkuu flexi jarruttajana. Ei se jaksanut kuin hädin tuskin perässäni kulkea, kun mullahan on tuo liikkumavauhti niin hurjaa. 😂

Kaksi kassillista sain kerättyä ja tiukaksi poljettua. Liikuin ehkä muutaman aarin alueella, kun se oli sellaista risukkoa etteivät muut kerääjät olleet siellä viitsineet käydä. Mulle piisasi kolme mestaa, niin hyvin siellä oli moto käsitellyt tukkeja, että ei tarvinnut paljoa muuta kuin noukkijalla kerätä ja välillä taasen istualtaan, kun jalat väsyivät. Käyn viellä ainakin kaksi kassia keräilemässä, kunhan tokeennun.

Kun mulla kaikkialle, paitsi oikeaan käteen, koskee, tiedän sään vaihtuvan. Nyt kun mua kaikkialle koskee, tiedän tehneeni aivan liikaa askareita. Eilisestä aamupäivästä olen vain makoillut hetekallani. Lukenut kirjan, katsellut sarjoja sekä leffoja koneelta, vähän syönyt ja juonut ja juorutellut Vaimon kanssa.
Samoissa merkeissä mennee tämä ja huominen, mutta tiistaina on päästävä liikkeelle. Silloin mulla on hammastarkastus. Siis sellainen ihan oikea, hammaslääkärissä tehtävä, eikä meidän vessassa, kuten useimmiten on ollut tapana tarkastuttaa.

Noistakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



tiistai 6. kesäkuuta 2017

Puuhailua.


Kyllä on ruma peräkärry mustana...

Olen taas tehnyt vastoin määräyksiä.
Kun sain taasen naapurin metsän harvennukselta rankametsähomman, niin sitä tulee tehtyä työtä enempi kuin oikeasti pystyisi.
Saan työn tehtyä ainoastaan ottamalla suurimman sallitun määrän kipulääkkeitä, sitten toipumiseen meneekin viikko tai kaksi. Istuen maassa mä työskentelen, yhden kuorman tekemiseen menee koko päiva...

Onneksi eläimet toimivat tarkastajina.



Pekka on tarkka tarkastaja puu-, ja rakennustöissä. 
Se ei päästä yhtään sutta lävitse.




Pinon päälle vaan tarkastamaan, tämä lasti on hyväksytty, 
vaikka se oli kyllä laittoman pitkä.



Viellä edellinen kasa kärryn sivussa täytyy tarkastaa.



Milla jaksaa olla rankametsällä mukana, kunhan saa nukkua autossa. 😊





Kissoille toin inhottavan tuntuisen kumikäärmeen. Sitä on niiden mukavaa välillä tappaa ja riepottaa. Edelliset käärmeet olivat jo aivan riekaleina, tapettu satoja kertoja.



No ei se kasa kummoselta näytä kun se on tuossa pihassa pätkimistä odottamassa. Seuraavalla kerralla kyllä maksan apumiehen tuohon homman tekemään



Parin metri päässä edellisestä on rannasta raivattua puutavaraa ja päällä sellaista tavaraa mitä sirklaan jo valmiiksi tulevaa rakennsta varten. Jos ensi vuonna sitten rakentelisi, tai vaikka jo talvella.


Rannasta kaadetun puuston oksat silppuan hakkeeksi, sitä on hyvä laittaa merjapensaiden alle, rikkakasveja torjumaan. Yleensä laitan ensin märkää sanomalehteä sinne alle, mutta kun nyt lähipäivinä annan puille ja pusikoille tuhkaa, jota olen kerännyt talvella polttamista puista, niin en sanomalehtiä laittanut. Mun marjapensaat kasvavat metsässä ja antavat todella hyviä satoja vuodesta toiseen. Nyt jo 21. vuosi menossa


Huomenna on tarkoitus mennä aamupäiväksi viellä rankametsään.
(HAH, tuskin jaksan!! Tiedän nyt jo että rankametsäily on tässä.)


Valtava kasa näyttää ämpärilliseltä, kun tuossa ei ole mitään sellaista mihin sitä voisi verrata.
Kyllä siinä on traktorin lavallinen multaa, vaikka ei ihan heti uskoisi. 😉



Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!



lauantai 3. kesäkuuta 2017

Lahessa...



                            ...eli Lahdessa, se näytti eilen tältä:

Ihan mukavan kokoinen mustelma!!



Nyt käsi on alkuperäisen värinen vain tuolla kuvan oikeassa yläkulmassa!!

Tuon laiseen kuntoon menee iho, 
kun veren valuttamiseksi tuikattu neula ei osu kohdilleen, 
näin ainakin oletan.

Osaa olla pannahinen vielä arkakin, mutta onneksi ei kipeä. 
Kaiken lisäksi olen lihonut.
Painoa on kokonaiset 73 kiloa.


Tuostakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!