perjantai 23. kesäkuuta 2017

Kissojen juhannusjuhla.

(Tämän tarinan kirjoitin jo aikojen alussa.)



Kevääntulon juhlasta on jo kulunut sen verran aikaa, että on keskikesän juhlan aika. Juhlapäivä on kissoilla aina 24-päivä kesäkuuta, eli tasan ½ vuotta on aikaa jouluun, jolloin juhlitaan…niin mitä. Muistaako kukaan, oikeasti??
Kissojen maalismarkkinoista on piisannut puhuttavaa vaikka kuinka. On tuumailtu tapahtumia ja naureskeltu asioille. Muisteltu Mourukollien laulantaa, painiseuran kollien mahtavaa ottelua ja ennen kaikkea  Mäkisen Elsan hirvittävältä kuulostanutta karaokelaulantaa.

Nyt kumminkin on juhlan aika ja kaikilla lähiseudun kissoilla on muistissa ruokavastaavien lupaus maailmanmainetta  niittäneestä ruokalajista nimeltään grillattua hiirtä ja lintua kermakastikkeessa. Tähän aikaan vuodesta löytyy takuulla hiipumaan jätettyjä grillejä sekä kokonpohjia, joissa voi ruokaa laittaa vielä pitkälle seuraavaan päivään.

Ruokavastaavien pomona toimiva Maiskis-kissa on laittanut toimeksi. Parhaimmillaan hän tuo kolme jyrsijää kerrallaan ruokavarastona toimivaan entiseen huussiin. Kaksi siivekästä kerrallaan on tässä vaiheessa vuotta helppo rasti. Kirmaavathan linnut keskenään, kun häätävät muita siivekkäitään omalta reviiriltä. Siinä kun oikeaan saumaan Maiskis-kissa sattuu, niin saa kaksi mehevää paistia kerralla. Tänä vuonna kun on odotettavissa ennennäkemätön määrä vierailijoita, on myös rotat päätetty ottaa ruokavalioon. Niitä saa helposti napattua viljatilojen liepeiltä.

Pontikankeittäjien piilopiiri on kokenut karvaan menetyksen. Pontikkamestari nimeltään Gandalf Kankkunen jäi eräänä talvi-iltana tukkirekan alle ja liiskaantui siinä ohuemmaksi kuin pannukakku. Piilopiiriryhmän onkin täytynyt hajaantua ympäri pitäjää etsimään uutta pontikkamestaria. Kukaan ei vaan tunnu tietävän yhtään kissanviiksen väreenkään vertaa, mistä moinen mestari saattaisi löytyä. Kovasti on pihoilla ja pelloilla asiasta huudeltu, mutta ei vaan uutta, aromit tuntevaa pontikkamestaria tunnu löytyvän.

Päätettiin pitää hätäkokous asiasta. Onhan juhlajuoma yksi juhlien tärkeimmistä anneista ja sitä paitsi ainoa tapa saada piilopiirille tuohta pankkina toimivaan säästölippaaseen. Pidempään hiljaa ollut Mäenmutkan Juoppo-Eetwartti pyytää puheenvuoron. ”Kyllä minä tiedän kuinka pontikkamestari löydetään. Tarvitsen vain kassillisen viinaa, jolla mestari houkutellaan kolostaan”. Muut kokoustelijat jäävät suu auki ihmettelemään. Tuo juopporetku muka tietäisi niin tärkeän asian kuin pontikkamestarin löytöpaikan.

Pakon edessä toimeen kumminkin ryhdytään. Kassillinen viinaa annetaan kyynelsilmin Juoppo-Eetwartin matkaan. Viikonpäivät kuuluu mäenmutkan aikamiespoikien kämpän suunnalta ankaraa juopottelun ääntä. Tappelua, örvellystä ja muuta metakkaa. Pontikankeittäjien piilopiirin johtajaa ehdittiin jo alkaa vaatimaan irtisanoutumista, mutta päätettiin kumminkin jatkaa viikon loppuun odottelua. Jospa sittenkin.

Sillä välin kylän nuorimmat kissat on valjastettu kahteen tehtävään. Puolet sakista on laitettu vakoilemaan ympäri pitäjää, että missä mahdollisesti saattaisi olla paras juhlienpitopaikka. Vähintään kaksi mahdollista juhlintapaikkaa on löydettävä ja niiden vähimmäisvaatimuksena on, että paikan väen pitää täyttää seuraavat kriteerit: On joko kokko varattu poltettavaksi, tai sitten isompi grilli. Toinen vaatimus on se, että väen pitää olla sen verran juoppoja, että sammuvat aikaisessa vaiheessa vuorokautta. Nuorimmat kissat käyttävät lumojaan siellä missä pihassa poikkeava kissa otetaan vastaan. Siinä on hyvä sitten vakoilla paikkoja, kun talonväki syytää herkkuja niin ihanalle pikkukisulle.

Toisen ryhmän tehtävänä on raportoida juhlavastaavalle asioiden kulloinen tila. Eihän pihaan päässyt vakoilija voi yht’äkkiä poistua maisemista juhlavastaavalle raportoimaan. Sellainen saattaisi aiheuttaa epäilyksiä pihapiirissä käyskentelevien pitkäjalkojen, joita ihmisiksikin kutsutaan, joukossa.

Mourukollien sekakuoro on pitkin kevättä harjoitellut kuorolaulantaa. Mukaan on otettu olosuhteiden pakosta kuoron johtajaksi naaraskissa, nimeltään Rinkula-Rouvva. Kuoron pitkä-aikainen  kuoronjohtaja, oopperalaulaja Kolli-Kaskinen jäi toimesta eläkkeelle, täytettyään 80-vuotta. Rinkula-Rouvva on oiva kissa johtamaan kuoroa, muutamasta pienestä huonosta puolesta huolimatta. Rinkula-Rouvvalla on näet tapana ennen kuoroharjoituksia hieman juopotella. Siitä syystä hän meinaa usein unohtaa, että hänen pitäisi johtaa kuoroa, eikä kaikkein kovimpaa ja korkeimmalta laulaa.

Mäenmutkan Juoppo-Eetwartti on palaamassa  etsintämatkaltaan. Naama on turvonnut, oikeassa korvassa roikkuu pala repaleista korvanriekaletta  ja nenänpäässä on neljä pitkää raapimajälkeä. Perässään raahustaa kylän kanttori Wiski Wäkewäinen.
Pontikankeittäjien piilopiirin jäsenet ihmettelevät, että kanttoriko se on lähetetty tällä kertaa moittimaan aikapoikaveljesten ryyppäämistä ja riekkumista torpallaan. Juoppo-Eetwartti lysähtää maahan ja huokaisee syvään. Sen jälkeen hän sanoo: ”Oli siinä kuulkaas kovempi urakka kuin osasin arvatakkaan, mutta nyt on pontikankeittäjien piirimestari matkassa.” ”Koville otti, kun tuo reuhake ei viinan eikä houkuttelun voimalla suostunut mukaan lähtemään. Koko veljesporukan voimalla piti kanttoria kurittaa, ennen kuin hän matkaan lähti.”

Siis muka tuo meidän hiireltä näyttävä kanttorimmeko, ihmettelevät piilopiiriläiset.”
” Näimpä,” sanoo Juoppo-Eetwartti. Muut eivät usko korviaan ja meinaavat alkaa häätää kanttoria piilopaikkansa nurkilta muualle. ”Täältä ei kukaan ulkopuolinen ole hengissä lähtenyt,eikä lähde nytkään” jyrisee piilopiirin johtaja.
”Annetaampas kanttorin näyttää taitonsa”, tokaisee siihen Juoppo-Eetvartti. Näin tehdäänkin. Pontikankeittovehkeet ja rankki on jo valmiina, ja uusi mestarikokelas astuu keittomestarin paikalle.

Kylän narttukissat ovat pitkin talvea suunnitelleet ja valmistaneet kaikenmoista mukavaa keskikesän juhliin myytäväksi. Mäkisen vanhapiikakissa Elsa on saanut hilattua itseään kissojen arvo-asteikossa ylemmäs, yhdellä keksinnöllään ja yhdellä löydöllään: Elsa näet keksi, että talvisin saa ulkokissatkin hiukan enempi ravintoa, kun he puikahtavat salaa yöllä pihapiirinsä torppaan sisään siinä vaiheessa kun talon väki käy tarpeillaan pihanperällä ja siellä hiirenloukussa eli litskussa kenties olevan hiirulaisen nappaamalla saa lisää särvintä pöytään. Toinen, äskeistä parempi asia eli se keksintö: Elsa näet huomasi, että paikallisen osuuskaupan vintillä on varastoituna suuri laatikollinen litskuja. Hän otti yhden niistä suuhunsa, tarkoituksenaan kuljettaa se omaan majapaikkaansa ravintoa hankkimaan.

Asiassa oli vain yksi huono puoli. Litsku kun on metallista tehty, niin se jäätyi Elsan suuhun kiinni. Vaikka kuinka koitti hän sylkeä valuttamalla saada tuon viheliäisen kapineen suustaan irti, ei se irronnut. Mitä sitten tapahtui, se on nähtävissä Elsan naamasta. Pala kielestä puuttuu ja huulet repsottavat. Tästä kumminkin sikisi ajatus, että nyt juhannuksen korvilla käydään porukalla tyhjentämässä varasto litskuista ja näin kaikki saavat oman litskun käyttöön ja vielä jää muutama varallekin.

”HYI HEMMETTI MITÄ PASKAA”, karjaisee pontikkamestarikokelas. ”Ei ihme ettette ole koskaan pärjänneet pontikkakisassa, kun tällaisesta myrkkyliemestä olette pontikkanne tislanneet.” Samalla hän potkaisi koko rankkitynnyrin nurin. ”Nyt käytte hakemassa…sipi sipi sipi,” kuiskaa mestari kissojen korviin tarvittavat aines-osat. ”En olis kyllä uskonnu että pontikan teossa tarvitaan… ” ”NYT TURPA KIINNI ja hommiin”, karjaisee mestari, kaivaen samalla taskustaan sikarin, jonka laittaa saman tien palamaan.

Pontikkamestariksi muuttunut kanttori antautuu työhönsä antaamuksella. Hän nuuskii aineita mitä pataan laittaa porisemaan, sekoittaa padassa porisevia aineksia kuin taikasauvalla. Hän tuntuu vaipuneen transsiin, niin kovin hän keskittyy juhlajuoman valmistamiseen. Ihanat aromit nousee suoraan taivaalle ja pontikankeittäjien piilopiirin jäsenet katsovat haltioituneina pontikkamestarin toimintaa , joka on kuin erikoisen kaunista tanssia.

Päivä ennen juhlan alkua pidetään kokous, jossa tarkastetaan että kaikki sovitut asiat on hoidettu ja kunnossa. Nuuskimaan laitetut pikkukissat ovat tehneet vallan mainiota työtä. Juhlienpitopaikaksi valittiin Jorpakko niminen paikka. Siellä varmana saa juhlia viettää rauhassa, niin oli Jorpakon omat kissat pikkukissoille kertoneet, kun olivat vakoilun tarkoituksen arvanneet.

Ruokavarasto on pullollaan evästä ja pontikankeittäjien piilopiiri on toimittanut juhlapaikalle kerrassaan mahtavan makuista juhlajuomaa. Sitä oli nyt kaikille halukkaille tarjottu sormustimellinen, jotta koko kissa-klaani huomaisi kuinka hyvä uusi keittomestari on löydetty. Kanttori punastelee ja avaa suutaan jo kertoakseen olleensa pelkkä harrastelija, mutta pontikankeittäjien piilopiirin johtaja potkaisee häntä kipeästi jalkaan ja kanttorin suusta pääsee ilmoille vain kevyt maukaisu. ---


On juhlapäivä. Neitokissoja ilmaantuu paikalle ja monilla niistä on korvan taakse laitettu kaunis kukkanen. Keväällä kiimassa olleet nartut tuovat pienokaisensa näytille, mutta toimittavat ne kotiinsa hyvissä ajoin ennen juhlan alkua.
Juhla alkaa perinteikkäästi mourukollien sekakuoron esityksellä. Kappale on aivan ihana kesä-illan valssi. Yleisö on aivan haltioissaan.  Näin hyvin ei kuoro ole koskaan laulanut. Esityksen päätteeksi kaikki nousevat ylös taputtamaan ja samalla kulautetaan juhlajuomaa kitusiin ja vapaa ohjelma alkaa.

Osa nuorista kolleista mittelöi painin parissa. Tuttua nuorten puuhastelua. Kilpailussa on myös osio, jossa kusastaan mahdollisimman korkealle pihassa olevaan halkokasaan.
Vanhemmat kollit kisaavat tikkataulun äärellä. Tavoitteena on hypätä paikoiltaan korkealle ja saada hampaineen kiinni taulussa olevasta tikasta ja saada pudotettua tikka alas. Rasti on vaikea ja moni valittaakin tikan olevan aivan liian korkealla.  Kohta paikalle saapuu kylän kolli nimeltään Pomppujalka. Vain yksi hyppy ja tikka on napattu. Aplodit raikuvat ja ylpeänä voittaja katselee ympärilleen, että huomasiko nyt kaikki varmasti hänen hyppynsä. Palkinnoksi tikantiputtaja saa syödäkseen tuon tikan, joka tällä kertaa on käpytikka.

Neitokissat silmäilevät sillä silmällä paikalla olevia nuoria kolleja, hihittelevät ja tirskuvat. Vanhemmat narttukissat koittavat esittää, että he olisivat jotenkin tärkeitä, mutta arvokkuus heillä meinaa mennä, kun on niin hyvin viihdytty juhlajuoma-automaatin lähellä. Kissat ihmettelevät että kuinka tuo juoma-automaatti toimii. Sen vierelle kun käy selälleen, avaa suunsa, niin kerralla valahtaa suun täydeltä juhlajuomaa. Ihmeellistä.
Taika on siinä, että laatikon sisällä on mehupullo täynnä pontikkaa ja laatikon sisällä myös oleva Mauku-Kissa laskee letkua pitkin sopivan määrän juhlajuomaa halukkaan suuhun.

Hiirtä ja lintua kermakastikkeessa saa valtaisan suosion.  Ruokavastaavien pomo Maiskis-kissa on aivan haltioissaan. Hän hyrisee tyytyväisenä kun juhlaruoka maistuu. Ruoka tuoksuu taivaalliselta ja jono ruokapaikalle on katkeamaton. Jotkut ahneimmat santsaavat jo kolmatta kertaa, vaikka heillä on maha piukeana kuin vappu-pallo.

Yö saapuu, kissajoukko harvenee ja jäljelle jääneet  kokoontuvat hiipuvan kokon ääreen. Lauletaan muutama hartaampi kappale ja ollaan vaan. Katsellaan hiillosta ja nautitaan.


Näistäkin huolimatta, maukuvaa juhannusta sulle sinne!!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistä, jätäppä kommentti!!