sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Hernerokkaa...


...mutta tällä kertaa sumun muodossa.

Tihein sumu tällä erää tänä vuonna idän suunnalla.
Minä yletyn Terijoensalavan alimpaan oksaan.



Pohjoiseen kun katsoo niin näyttää melkein yhtä tiheältä.
Kyllä maanviljeliöitä nyt v*tuttaa, kun ei kannata noin
märkään satoa lähteä puimaan ja sitten kuivattamaan.



Kaivon ympärystä olen kaunistellut pikkuhiljaa.



Nyt jo aamullakin täytyy poltella puita lämpimikseni.



Perusvarustus: Polttopuulaatikko, kissojen pahvilaatikko ja pölkky.



Vasemmanpuoleinen kissa näyttää heti iloisemmalta, 
kun on saanut kaverin.



Nyt on niin raskas ilma, että Milla vaan makaa ja haisee nukkuu.

Milla haisee pahalta vain silloin kun se on syönyt naapurista saamiaan juustoja tai pitkin maita ja mantuja piilottamiaan rustoluita. Silloin se pieree niin hirvittävän kamalia pieruja että silmät kirvelee ja tukka lähtee läikittäin, 
kuten mun päälaesta sen voi huomata.

Milla on myös siitä erikoinen koira, ettei sitä ole sen pitkän (12v) elämän aikana tarvinnut pestä kuin kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli kun se kesähelteellä meni pyörimään biojäteroska-auton liruttamassa, kamalalta haisevassa nesteessä ja toinen kerta oli kun se kieriskeli maantielle lasketussa sianpaskalietteessä, YÄKK!!

Maisaa tai Pekkaa mun ei ole tarvinnut pestä koskaan, niinkuin joutui persialaiset kissat pesemään ainakin kaksi kertaa vuodessa ja se olikin sitten koko päivän urakka. Ensin harjasit ne karstalla, sitten pesit ja huuhtelit, sitten kuivasit pyyhkeellä, harjasit, laitoit häkkiin ja lämpöpuhaltimen puhaltamaan kissan suuntaan. Sitten sama toiselle ja kolmannelle kissalle ja sitten ensimmäinen olikin jo valmis harjaukseen karstalla. 
Perse niiltä piti pestä lähes päivittäin, koska paska tarttui niiden 15cm pitkiin perskarvoihin. Se pesu hoitui samalla tavalla kuin vauvan pylly pestään.

Johan tuli tarinaa yhden yliviivatun sanan vuoksi.

Enimmillään mulla on ollut yhdeksän kissaa, silloin niitä oli kolme aikuista ja kuusi poikasta. Aikuisia kissoja mulla on ollut enimmillään neljä kipaletta. Täällä kuva niistä.
Nyt on vain nuo kaksi tappajaa, steriloituja kumpikin, paitsi että kollin sterilointia sanotaan kastroimiseksi...

Kovasti tykkäävät toisistaan ja koko muusta laumastaan, ihmiset ja koiruus mukaan luettuina
Hauskaa on, kun jonain iltana kun lähden pihan kiertämään ja siinä samalla kerään noukkijalla risuja, käpyjä sekä muuta ryönää, niin kaikki kolme elukkaa seuraa mua ja siinä samalla elwistelevät taidoillaan ja tempuillaan, kuten vaanivat toisiaan, pyrähtelevät juoksuun ja sitten jyrkkä käännös ja kiipeäminen puun latvaan saakka ja toinen kissa perässä, tai sitten kun viskaan risun pätkän tai kävyn heinikkoon ja sen perään täytyy rientää ja kilpailla siitä, kuka saavuttaa saaliin ensimmäisenä. 

Koko kierroksen ne kulkevat mukana ja jos tien vierellä ollessamme tiellä sattuu joku kulkemaan jalan, niin tervehtivät kyllä, kaikki kolme ja minä.

Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!











4 kommenttia:

  1. Huh, miten paljon hommaa lemmikkien kanssa. Tässä jo vallan hikeä pukkaa, eikä sentään tarvinnut muuta tehdä kuin lukea.

    VastaaPoista
  2. Tuommonen utunen sumukeli on omallalaillaan kaunis, vaikkakin perin ärsyttävä ku joka paikka on kostijan nihkeetä.

    VastaaPoista

Kiva kun tulit tänne, jätä merkki käynnistäs!!