sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Perunannostoloma.



Sellaisia oli viellä syksyisin, kun meikä alotteli koulutaivaltaan. Tosin, sillon koulua käytiin lauantaisinkin.

Tänään täällä oli perunannostotalkoot.

Talkoolaiset eivät vaan olleet aivan parhaimmasta päästä. Kissat katosivat kuin pieru saharaan, kun työryysyjä aloittelin ylleni kiskomaan. Milla sentään avitti työvälineiden haussa: Kottikärryt, ämpäri sekä pieni perunannostokuokka.

Homma meni niin, että Milla meni wolkkariin nukkumaan ja mun oli aloitettava urakka yksin. Vaimolta sain kyllä kannustavia huutoja, joten ei se auttanut kun aloittaa.

Keväällä meillä istutettiin hyvin itäneet perunat totutusta poikkeavasti, ämpäreihin. Etupäässä sellaisiin jotka eivät syystä tai toisesta pitäneet vettä ja sitten kun homma levisi käsistä, kävi lähes mikä ämpäri tahansa, pahimmoilleen ehjiin löydettyihin iskettiin pokaralla reikiä. Kielsin ankarasti parhaiden ämpärien käytön, sen myötä kasvupaikkoja kertyi 21 kappaletta.

Pohjalle kymmenisen senttiä ryönää, sitten multaa ja paskaa, sitten lisää multaa ja pinnalle tuhkaa ja sitten ne aseteltiin heinäseivässeinän vierelle omilleen.

Muistathan tämän kuvan. 

Perunannosto kävi niin, että asetin kottikärryn likelle kasvuämpäreitä, nostin ämpärin sisältöineen kottikärryn yläpuolelle ja kippasin ämpärin sisällön kärryyn.
Siitä sitten mullan seasta kuokalla niitä pottuloita kaivelin ja Vaimo karjui että onko siellä yhtään. Tölväisin että toistakymmentä, vaikka en tässä vaiheessa nähnyt kuin muutaman potun.

Ensimmäisestä ämpäristä tuli keltakuorista perunaa. Olin arvannut väärin nostettavaa ämpäriä valitessani, olisin halunnut rosamundaa.
No, ämpäristä löytyi 31 perunaa, hieman rupisia kun olin laittanut niille liikaa tuhkaa, mutta kumminkin, puolet kun keiteltiin ja syötiin, oli vatsanahkat tiukilla ja vielä jäi reilusti huomiseksi paistinperunoiksi!!


Ensi kevääksi on alettava nyt heti haalimaan ämpäreitä lisää. Tapaatte mut takuulla paikoissa jossa ämpäreitä jaetaan ilmaiseksi, tai myydään eurolla kappale. Hurja tavoite on saada hankituksi satakunta (siis ei se maakunta) ämpäriä kevääseen mennessä.

Homma alkaa todellakin taas levitä käsiin, niinkuin kaikki, tai ainakin useimmat hommat täällä. Kaupunkikodin kellariin mahtuu omaan kellarikomeroomme niukin naukin seitsemän 50 kiloista säkkiä perunaa.
Tarvitsee ilmeisesti alkaa tekemään kellaria tänne maalle...

Mutta. Vielä on pidettävä kahdetkymmenet perunannostotalkoot, ennenkuin koko sato on (näillä näkymin) nostettu sekä syöty.


Noistakin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





8 kommenttia:

  1. No nyt selvisi, miksi ihmiset jonottavat ämpäreitä. He ovat tietysti myös pottukasvatushommissa. Kyllä minunkin on kiireesti ryhdyttävä jonottamaan.

    VastaaPoista
  2. Oma kasvattamat perunat on todella hyviä! Meillä on myös kasvatettu perunoita ämpäreissä, ja risoissa saaveissa;-) Täksi kesäksi laitettiin maahan perunat, harmittaa että ne on kohta loppu!

    VastaaPoista
  3. Tuohan on tosi näppärä potun kasvatus systeemi. Ei tarvi pottupenkkiä mullata eikä rikkaruohoja kitkiä. Onnistusko pottujen kasvatus muovisesa mukeloitten ammeesa? Niitähän saa kirppareilta aika halavalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ämpäriviljely sopii hyvin selkävammaselle, kun ei kykene enää maasta pottuloita kaivelemaan. :D

      Poista
  4. Kuulostaapa hyvältä. Mutta vielä on monet talkoot edessä päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pidän talkoista. Varsinkin toisille tehtävistä. :)

      Poista

Kiva kun tulit tänne, jätä merkki käynnistäs!!