keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Lahdessa.

Ollaan koko porukka nyt Lahdessa.

Kaveria pitää viedä nyt sen verran tiheästi kuntoutukseen ja lekurin pakeille, ettei kannata maalta tänne, 35 kilometrin päähän, yhtenään ajella. Itsellänikin on käyntejä nyt näinä päivinä, että siinä sivussa ne hoituu muutkin kuskailut.

Kissat tietty alkuunsa aivan innoissaan kun on ollut alfanaarasta ikävä, mutta jo ensimmäisenä iltana alkoi Maisa näyttämään mieltään, kun meni pesuhuoneen mattoa kurttaamaan siihen malliin, että kohta pissaan tähän, sittenhän tiedätte mitä mieltä olen kaupungissaolosta.
Eilen Vaimo kaapi kepakolla pianon alustaa ja löysi sieltä paljon kissojen lempileluja. Aivan hulluinna leikkivät käärmeenpätkillä ja suussa inhottavilta tuntuvilla hiirillä. Hauska oli niitä katsella.

No, huomenna lähden sitten jo takaisin maalle, koska sitten voin tehdä päiväkäyntejä tai yhden yön kipaisuja tänne kaupunkiin.

Rappujen nousu kyllä mut viellä joku päivä tappaa. Ollaan koetettu että mun tarvitsisi vaan kerren-kaksi nousta ne viheliäiset 32 rappua maanrajasta tähän kaupunkikodin sisäovelle. Vaimo vie koiraa tarpeilleen kahdesti päivässä mun avuksi.
On uskomatonta kuinka sitä vanhetessa tulee kaikkea vaivaa. Kun on 20 15vuotta juossut raput helposti ylös niin nyt ei meinaa selvitä niistä millään. Eilen illansuussa ei jalat enää kantaneet kuin puolet rapuista, loput tuli kavuttua mitenkuten.

Tänään on välipäivä.
Mieli tekisi käydä autopurkaamossa wolkkariin herkkuja hakemassa ja sen päälle körötellä sähkärillä tuohon ydinkeskustaan kauppatorille sekä kauppakeskuksiin käymään.
Saas kokea pääsenkö!! (En. Kumpaankaan.)


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





10 kommenttia:

  1. Voi kun saisitte asunnon alempaa! Eikö kukaan edes haluais vaihtaa?

    Toteat, että vanhetessa tulee kaikenlaista vaivaa. Itsekin olen sen todennut ja nyt kun olen jäänyt eläkkeelle juoksen lekurilla. Kaikkee kivaa sunnittelee, mut kun roppa ei aina pysty kaikkee toteuttaan.

    Sitä joko antaa periksi tai sitten ei. Ja muistelee sitten nuoruuttaan sohvalla istuen ja lumista metsää tuijottaen. Kattikin on niin mukavuudenhalunen aina talvisin (niinku se nyt olis katin vika).

    Toivottavasti se asunto löytyy.

    //Eija&katti


    VastaaPoista
  2. Ei nyt liity varsinaisesti tähän postaukseen, mutta huomasin äskön ekaa kertaa ton tekstin: "Blogi minusta ja ympärilläni tapahtuvista asioista, jota kukaan ei kehtaa myöntää lukevansa." Ja repesin ihan totaalisesti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, määkin oon usein lukenu ton ja ihmetelly itseeni, kun oon kehunu tätä bloggia, et on kiva kissoineen ja Milloineen. Mut yks kysymys mullon ollu kielenpäässä joka kerta tänne piipahtaessani ja aina olen sen unohtanu, mut nyt kysyn:

      Miks osotteessa on puliukko?!

      //Eija ja katti

      Poista
    2. No kun kaikki pappa sanaan pohjautuvat nimet oli jo varattu niin silloin alkoi vituttamaan ja päätin kokeilla puliukkoa. Entinen blogini kun oli partapappa.

      Poista
  3. Pittää muistaa rukkoilla teille uutta asuntua. Isähän on luvannu pittää lapsistaan huolen, näkkee ja tietää että nykyseen asuntoon on liijan vaikia kulukia. Joten eiköhän pommiteta yläkertaa. siu siu :) Ettei kisulla vaan ois jonkulainen kaupunkiasuntofobia ku sillaitte alakaa mieltään osottammaan. *wirn*

    VastaaPoista
  4. olen yrittänyt myös kerrankin päivässä mennä rappusia ylös yläkertaan ja vaikea se tosiaan on mutta sisulla vaan ponnistelen .. kun säikähdin sitä että äitini Virossa ei päässyt ambulanssi autoon rappusia alas menee ja kutsuttu K komando , sitä nostelemaan , on ylipainoinen kyllä . ja ymmärrän kun ensiapu likkat ei jaksanut. nyt siis harjoitelen sen varalta ettei mua tarvitse nosturilla nosta ikkunasta ylös kun tarvii mennä joskus sairalaan tai ambulanssiin ... kyllä täällä on vahvat ja komeat pojat nostelemassa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kun äidillesi kävi noin huonosti, mutta mukava kun kommentoit. :)

      Poista

Kiva kun tulit tänne, jätä merkki käynnistäs!!