maanantai 6. marraskuuta 2017

Yö.



Viime yön vietin helvetissä.
Oli taasen se kipu-yö. Ennen oli aina kipupäivä mutta jonkun takia se on nyt muuttunut yöhön.
Iltakahdeksalta se aloitteli. Otin niin paljon helpotusta kun on lupa ottaa ja painuin pyöriskelemään hetekalleni. Hetekalla on tavallisesti mukavaa köllötellä, mutta kipuyönä se ei paljoa lohduta.

Pari kertaa kävin yöllä hönkäisemässä ilokaasua, että edes pienet torkut sain otettua. Kipuhelvetti kun vie puhdin täysin pois ja osittain parilta seuraavalta päivältä. Onneksi on kaapissa kirjoja sekä leffoja mielen virkistykseksi.

Seitsemältä aamulla otin taasen puoli kourallista kivun lievitystä ja laskin kissat pihalle. Koirakin kävi tarpeillaan sinä aikana kun itse kävin aamupissillä ja lääkelaukulla. Sen ajan aina tuuletan kotia.

Yhdeksän aikaan alkoi ovikello soida. Sisään tuli Maisa. Märkä kuin olisi uitettu. Ihan piti pienen kissan itseään ravistella, että saisi enimmät vedet irti karvoituksestaan.
Noudin liinavaatekaapista pienen keittiöpyyhkeen, Maisa kun pelkää isoa froteista pyyhettä, ja kuivasin alustavasti kissan sillä.

Sitten ovikelloa soitti Pekka. Se oli puolikuiva, mutta tassut aivan savessa. Toisin kuin Maisalla.
Missä lie Suuri Päällikkö Kapteeni Mustavarvas aikaansa vietänyt. Kuivasin sitten Pekan turkkia ja annoin kastuneille reilusti ruokaa. Pekka aloitti syönnin heti, Maisa kävi haistamassa ruokaa ja poistui sitten turkkiaan huoltamaan.

Sitten sytyttelin tulet kaminaan, että kissat pääsevät sen loisteeseen turkkajaan kuivaamaan.
Pekan lopetettua maidon litkimisen meni Maisa syömään. Siinä missä Pekka hotkii ruokansa, ottaa Maisa nököhampaillaan pienen pieniä paloja ruokaa kerrallaan suuhunsa ja selkeästi nauttii kun saa hitaasti syödä.

Nyt kaikki eläimet kuorsaavat. Milla metrin päässä musta, Maisa pahvilaatikossaan kaminan edessä lämpöisessä ja Pekka omalla ikkunalaudallaan, ei siis sillä Maisan mini-ikkunalaudalla.

Mulla alkaa pikkuhiljaa kipu pudota tuonne viitosen vaiheille, eli ihan siedettävälle tasolle. Taidan koettaa nukahtaa hetkiseksi.


Edellisistä huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!





16 kommenttia:

  1. IKäviä tuollaiset kipuyöt...yön pitkinä tunteina kipukin varmasti tuntuu pahemmalta...ainakin murehdittavat asiat tuntuvat, asiat jotka aamulla ovat tosi pieniä, eivätkä lainkaan murehdittavia. Kokemuksesta tuon tiedän..:)
    Hyvää tätä päivää!

    VastaaPoista
  2. Onpa raskaan kuuloista tuo kipukohtaus, en ole itse sellaista kohdannut enkä osaa ehkä kuvitellakaan, miltä tuntuu. Toivottavasti olosi kohenee pikkuhiljaa tai ainakin että saisit nukuttua ja levättyä. Kyllä on kuitenkin kissoista ja koirasta iloa ja hyötyäkin, kun pakottavat hiukan toimittelemaan asioita ja tulevat sitten uniseuraksi. Parempaa vointia sinulle toivotan!

    VastaaPoista
  3. Hannele ja Eija.
    Kyllä tämä jo tästä, tuttua hommaa. :)

    Aamulla tuntu valitusvirsi hyvältä idealta, mutta ei enää näin illalla. :D

    VastaaPoista
  4. Ihan karmeaa tuollainen kipu. Onneksi sulla on nuo kivunlievittäjät eli lemmikit, jotka vievät huomiota kivusta pois, kun kaipaavat hoitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä ne lemmikit tuovat iloa päiviin.

      Poista
  5. Eläimet vaistoavat kyllä jos on kipua tai murhetta. Lohduttavat läsnäolollaan. Märkäkin mirri :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne sellassia.
      Vaimo aina sanoo, että taas Maisa hoitaa pappaa... :D

      Poista
  6. Kovasti jaksamisia sulle! Ei vitosenkaan kipu varmaan hääviä ole.

    Ps. muistatko sellaisen blogin kunn "Iisin hirnuntaa"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iisin pojan haastattelu oli meijän lehdessä. Siinä hän kertoi, että isä on jo huonossa kunnossa. Tuli surullinen olo. Se oli mukava blogi.

      Poista
    2. Voi, voi, se oli elämäni toinen blogi jota aloin seuraamaan.

      Poista
    3. Kirjotappa mulle enempi tohon mun s-postiosotteeseen. :)

      Poista
  7. Joo, mut mikä sun osoite on? Oon niin blondi, etten löydä sitä :)

    VastaaPoista

Kiva kun tulit tänne, jätä merkki käynnistäs!!