keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Eilen ja tänään.



Eilen sain tehtyä huipputyöpäivän...
...ja siksi tänään tuntuu kuin kädet irtoaisivat.

Tämä oli pakko heti maalata vihreäksi, kun ''kaikki'' pelästyvät että mitä Timolle on käynnyt kun on ambulanssi pihassa. Nyt sen nimi on mersu.


Lääkitys osuin kohdalleen ja oli mieleistä tekemistä. Riivin mersusta osia irti käyttääkseni niitä wolkkarissa. Teen sinne sellassen sähköjärjestelmän kuin matkailuautoissa on, eli kun ajetaan toimii yksi järjestelmä, kun ollaan paikoillaan eikä sähkövirtaa ole käytettävissä toimii toinen ja kolmas toimii silloin kun saadaan sähköä töpsöliin.


Juovuksissa otettu kuva ja siinä sanotaan selkeesti mitä olen tekemässä.
Koitan ottaa, kosken korvaa.


Kaikenlaista muutakin mersusta irroittelin, koska olen päättänyt että se leikkimökiksi ja mielikuvahurjasteluun hommattu vanha ambulanssi saa luvan poistua tästä pihasta. Ostaako sen joku ihminen vai autopurkaamo, sen näkee sitten.
''Pitäähän joka jätkällä olla ainakin yksi mersu pihassa'', mentaliteetti saa luvan loppua.

Viimeisimmässä kuntoutuksessa askarreltiin.


Pekan rotanpuremat kutiavat. Siksi Pekkis tulee muutaman kerran päivässä mun massun päälle rapsuteltavaksi ja siinä samalla, aamun ensimmäisellä kerralla hieron siltä myös lapaluitten ja niskan ympärillä olevat lihakset. Pekka kiittää kuolaamalla mun rinnuksen märäksi ja tietty hirveellä kehrämisellä. Sitä isointa haavaa Pekka tarjoaa rapsutettavaksi ja ihan vaan sormien päillä sitä rapsuttelen, etten vaan vahingossakaan raapaisisi rupea irti.



Tämä kuva viittaa eilen muualla käytyyn avioerokeskusteluun.


Maisa viihtyy poikani tuomassa korissa hyvin. Illalla nukkumaan mennessämme se koettaa pikaisesti nukuttaa minut ja kun se nukahtamisaika ei minulla vaan lyhene, niin se hakkaa ja paiskoo mua hännällään kiukkuisesti ja sitten hellyn ja sanon että ''mee vaan'' ja Maisa lähtee kehräten uusimpaan yksiöönsä.



Milla on piristynnyt. Eilen kun kävi yllätysvieraita niin se veti kylkimyyryä ympäri pihaa ja me muut saatiin hyvä mieli sitä katsellessa. Hymyt levisivät melkein korviin asti!!
Karvaa se taas irrottaa, eli sitä pohjavillaa ja näin lyhyen jutustelun aikana olen nyppinyt villaa irti koko kourallisen. Kuinkahan paljon sitä saisikaan irti jos ottaisin karstan ja sillä kiusaisin koiraa.
Karstaa käytän vai silloin kun alusvilla alkaa mennä takkuun, silloin Milla antaa vapaaehtosesti sitä käyttää kun itsellä on jo tukala olo.

Pekka taasen kirmaisee samantien paikalle kun vaan kuuleekin että karsta otetaan esiin. Sitä saisi aina vaan harjata karstalla, niin paljon se siitä tykkää...



Tämä peli jatkoi matkaa. Kun sain sähköpyörätuolin, niin en enää malttanut tällä ajella, tyhjän panttina se seisoi katoksessaan joten se sai lähteä etelämmäksi.
Lapsi joka sairastaa lihassurkastumistautia, ei kunnalta saannut liikuntapeliä joten luovuin tuosta ja se hymy olisi kannattanut kuvata!!



Heti aamusta havahduin että pakkasta on liki -20 astetta, lintujen täytyy saada enempi ruokaa. En eilisellä kaupparetkellä muistanut hankkia evästä siipiveikoille joten voitelin muutaman näkkileivänpalasen paksulti voilla, sitten sämpylä muruiksi, kissojen märkää ruokaa kolme pussillista ja vielä kourallinen vai kaksi niitä kissojen raksuja. Tarvitsee vaan nyt päivän mittaan seurata menekkiä, että tarvitseeko illaksi tehdä uusi satsi.


Tänään pidän englantilaisten kissojen päivän.
Korkeintaan käyn hakemassa ahkiolla pari kassillista polttopuita liiteristä.
Siellä ne jo valmiina odottavat, ei tarvitse kuin avata ovi, tarttua köyteen ja kiskaista.


(Netistä pöllitty kuva.)
Naurattaa noi papan jutut. Ihan perseestä!!


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoo sulle sinne!!