sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Sunnuntai.

Sunnuntailapsi viettää sunnuntaita.

Väsyttää. Sään vaihtelut tuovat taasen muassaan kivut eikä silloin saa oikein nukuttua, tai siis onhan peruskivut aina päällänsä mutta kun nämä säästä voimistuvat kivut ovat mulla hermokipuja niin jos ottaa tarpeeksi hermokipulääkettä niin lähteehän se kipu, mutta pääkoppa kolisee silloin niin pahasti että itsestä tulee oikeustoimikelvoton ja silloinhan voisi tehdä mitä vaan ja vetoaisi sitten siihen että olin niin pihalla kipulääkkeistä etten muista yhtikäs mitään, mistään, niin että voisitteko säädellä sitä ilmastoa silleen hiukkasen hitaammin siellä niin ehkä ei sitten niin paljon kipuilisi, mutta tällaistahan tämä sää on keväällä kun katselee meteorologien tekemiä karttoja niin lämpötilajanat ovat kuin sahanterä suurennettuna, niin kärsi kapinen koira sängyssäsi sitten ja nauti vaikka voisit heti vaikka oksentaa kun lääkkeistä tulee niin kamalan huonovoitiseksi, koeta tässä nyt sitten tasapainoilla!!

Noin, johan helpotti!😺

Kello on tätä aloitellessani 11 meillä ja sataa kauniisti lunta. Eläimet ovat jo kaksi reissua tehneet pihalle. Ensin aamulla vaan nopea pissimässäkäynti, sitten aamupalaa ja lämmittelyä kaminan äärellä ja sitten taas ulos. Jokainen eri aikaan, sisään ja ulos, että meikäpappa saa liikuntaa!! Tykkään makoilla täällä peränurkassa niin tulee päivän mittaan paljon liikuntaa. Välillä toimin uhkarohkeasti ja kipuan yläkertaan kissojen väliin pötköttämään. Vintillä on niin erilainen tunnelma verrattuna alakertaan.

Kaupassa asioidessa kaikki ostokset tulisi nostella yksitellen kärrystä kassahihnalle ja sitten kotona kaappeihin tmv. jotta käteni saisivat... kuntoutusta eli toimintaa. Välillä kyllä, myönnän, fuskaan ja nostan joitain pienempiä useamman kerralla. Ei sitä aina jaksa olla niin tarmokas ja reipas.

Laitoin eilen pimeän aikaan linnuille kunnon ruokaa: Rasvamakkaroissa kaikenlaista siementä. Siis ei mun makkaroissani.😛
Aamusella, auringon jo pilkistäessä metsän takaa, laitoin sinisen takin päälle ja kävin kuistilla ympärilleni katselemassa niin siellä ruokintapaikoilla kävi sellainen sirkutus ettei paremasta väliä.

Kävin potkimassa lunta maassa olevien herkkujen (omenaa, porkkanaa ja eläinten ruuanjämiä) päältä eivätkä pikkulinnut piitanneet musta vähääkään. Jos päälläni olisi ollut ruskea takki, niin siirtyisivät ainakin metrin verran sivummalle eivätkä mekastaisi tuollalailla kun ne mulle lausuivat kiitokset, mutta enhän minä muuta tehnyt kuin kuorin ja ripustin ruuan paikoilleen.
Siintä tulikin mieleeni kertoa, että se muovi olisi hyvä ottaa siitä rasvasiementangosta pois, koska jos linnut sen tökkivät seulaksi niin takuulla menee teräväreunaista muovinpaloja jonkun massuun ja siitä saattaa seurata hiippakunnan vaihto. Sama homma niissä verkoissa mitä niitten palleroisten päällä on. Ne pitää samantien kerätä pois kun tyhjenevät, olen omin silmin nähnyt kun lintu on kuristunut tuonlaiseen verkkoon.

Maisa veti aamusella mielettömän riehunnan. Purki vähän paineitaan kun ei ollut pikkuveli siinä kiusaamassa. Hauskaa on sen katsominen kun tyyppi ottaa vauhtia keittiössä, kurvaa tupaan niin että matot ruttaantuvat ja kynnet rapisevat lattiaan ja sitten saunalle ja siellä kolisevat ämpärit kun pitää pitkin seiniä ravata ja sitten vauhdilla, kahdella loikalla yläkerran rappusia ylös, muutama rinki siellä pitää pyörähdellä ja sitten taas vauhdilla raput alas ja lopuksi pomppu mun petiin silmät loistaen ja naama leveässä hymyssä!
On ilo saada moista silmiensä edustalle, ihan tässä itsekkin virkistyy. Pitäisköhän itse vetäistä samankaltainen riehu...

Milla tekee kolme kertaa päivässä tarkastuslaskennan. Reitin läpikäyminen vie 20-30 minuuttia aikaa ja välillä se saattaa kurtistaa otsanahkaansa piiloa tarkastaessaan ja jonkun pisteen saavutettuaan se nuuhkii tavallista tarkemmin ja hymyilee. Siellä muhii jotain oikein hyvää evästä, kunhan vaan ei käy niin kuin yksi kevät, että lumi sulikin nopsaan ja kymmenet herkut paljastuivat. Oli siinä hommaa syödä ja oksentaa sellainen määrä luita ja raatoja. No autoin minäkin, keräsin parhat luunpalat ja nostin ne puuhun ämpärin kokoiseen teräsverkkokatiskaan. Sieltä linnut käyvät vain sen rasvan nokkimassa suihinsa ja erityisesti ne tarvitsevat sitä rasvaa rankan talven päättyessä ja tietty koko talven ajan.

Pekka. Se on ottanut lunkisti. Muutaman kerran päivässä se käy reviirinsä läpi ja jos olen itse pihassa niin se esittää mulle temppujaan kuten puunlatvaan kiipeäminen sekunnissa, piruetteja myötä-, ja vastapäivään ja kuinka tapetaan olematon jyrsijä ilmassa tai kuinka leikitellään saaliilla, ennen kuin se mestataan. Jos jotain hommaa pihassa puuhastelen niin kaikkien elukoitten tarvitsee tulla paikalle tarkastamaan ja arvioimaan tekemääni työtä.
Sisällä Pekka pääosin makaa ruokapöydällä, siinä päässä missä kissojen on lupa olla eli lämpöpatterin päällä, lämpöä ottaen.

Tänäänkin vietän englantilaisten kissojen päivää, eli pysyn suurimman osan päivää sisätiloissa, nyt ei edes puita tarvitse hinata liiteristä sisälle, koska puulaatikko on kukkurallaan poltettavaa.

Näistä huolimatta, mukavaa talvipäivää sulle sinne!!