keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Maaseutumatka.



Koetan aina välillä päästä pois totutuista ympyröistä ja tehdä muutaman tunnin maaseutumatkan.

Kaikki alkaa jo aamusta. Täytyy kuullostella heti herättyään että millä tuulella ruho on, sattuuko paljon vai enemmän, millaisen nappikokteilin sitä nappaisi että kykenisi neljän tunnin rankkaan rupeamaan niin, ettei nuppi olisi kovin pahasti pihalla.

Tänään mua kehoitettiin ottamaan sähkäri mukaan ja niin teinkin, vaikka en viellä aivan sinut ole tuon pyörätuolirampin kanssa. Tarkastin wolkkarin että polttimot toimii, pissapojassa on vettä, renkaissa ilmaa ja mitä kaikkea sitä auton kiertäessä tulee katseltua. Kissat sisälle ja koira kyytiin, portilta peruutus takaisin pihaan, rautaromua ja muuta käskettyä kyytiin ja kohti jäteasemaa.

Siellä olikin ystävällinen sielu paikalla auttamassa ja kiitoksella selvisin.
Siispä matkaan hepo, hoi. Köröteltiin Tuulokseen asti. Meinasin ensin että ajelen Hämeenlinnaan, mutta järki sanoi ettei yksin niin pitkälle ja hyvä olikin etten mennyt, niin kuin sain lopussa matkaa huomata.
Siispä Tuulokseen ja siellä tuulonen nimiseen kauppakeskukseen.

Sähkäri luiskaa pitkin pihalle ja kaupoille. Mukavaa on mennä kun voi kiertää koko  kauppakeskittymän jos niin huvittaa. Musti ja mirri, kirjakauppa, toktokmanni, ss-kauppa, kirppari ja lopuksi syömään. Kerran vain vein välillä hankintoja autoon, kun ei ollut Vaimo mukana. Löysin tarvitsemani ja tulevaa tarvettakin varten ja jotkut viellä hyvin alennuksin.

Kerran kävin autossa makoilemassa, kun jalkaparat puutuivat jo istuessanikin. Niin kai oli tarkoitus, etten kaikkialla päässyt käymään mitä olin suunnitellut että käyn, jos kykenen.
Mukavaa on kuunnella ihmisten kertomuksia mitä he olivat ajatelleet kun olivat katselleet Millaa, se kun istuu polleana kuskin paikalla, ellei nuku.
Yllättävän moni tuli kauppakeskuksessakin kanssani juttusille ja moni myöskin tervehti ja minä takaisin, vaikka en aina moikkaajaa mielestäni ehkä tuntenutkaan.

Lammilla olin ajatellut pistäytyä paluumatkalla, mutta sinne en kyllä mennyt. Hyvä kun jaksoin "omassa" kaupassa käydä ruokaostoksilla ja suukkoja jakelemassa naisille. Ostin meinaan kuusi kipaletta suukkoja, mutta ne eivät olleetkaan mun suun mukaisia, joten jakelin ne naisille joita kaupassa tapasin.

Kotimatkalla kaupasta (12km) alkoi jo perse pyöriä penkissä, kun paikkoja jo kolotteli riittävästi. Kissat kiukkusivat että missä sitä näin kauan on oltu, mutta leppyivät kuitenkin tuliaisista, kanasta.

Loppupäivän vietän selälläni ja mielestäni ansaitusti, lepäile sinäkin jos vaan voit!

Kaikesta huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!