perjantai 12. toukokuuta 2017

Elontie jatkuu.



Ensijärkytyksestä ollaan toivuttu ja nyt jatketaan elämää niillä resursseilla mitä meillä käytössä on.

Pakkomuutto kaupunkiin on jo tullut tehtyä, sähkärillä on mukavaa ajella pitkin kaupungin sileitä jalkakäytäviä. Sen vaan olen huomannut että olen liian laiska pakkaamaan sähkärin autoon ja sieltä ulos, noin niinkuin ihan vain vaihtelun vuoksi jossain muussa päivittäistavarakaupassa käyntiä varten.

Lahti on mäkistä seutua, alaspäin kyllä mäkiä pääsisi hyvinkin, mutta ylämäkeen tavallisella, lihasvoimalla liikkuvalla tuolilla ei mulla ole mahdollisuuksia kulkea, mutta kaupoissa on tasaiset lattiat ja niissä minunkin käsivoimilla tavallinen rullapalli liikkuu.
Sain tänään uuden penkin perseeni alle. Oikein on kuulkaas hiilikuidusta tehty käsikäyttöinen peli ja niin köykäinen että jopa omilla voimillani saan sen vaikka vain toista kättä käyttämällä auton kyytiin. Istuimeksi valitsin geelitäytteisen alustan. Siinä pylly kiittää istuinalustan kehittäjää.

Onhan niitä kauppojenkin auloissa lainattavia malleja ja niillä olenkin kelaamista testaillut mutta ne ovat painavia ja minulla menee kädet maitohapoille ja kahdesta-kolmesta kelausliikkeestä.
Hiilikuituvehje taasen kulkee todella kevyesti. Pelkillä kämmenpohjien painalluksella sen jo saa liikkeelle ja yhdellä kelausliikkeelä se kulkee viitisen-kymmenkunta metriä!!

Elukat eivät viellä ole vehkeeseen päässeet tutustumaan, säilytän sitä autossa, koska siellä on nyt tilaa, kun sähkärille on tallin nurkka saatu säilytykseen.

Kissoilla meni ensimmäinen viikko järkytyksestä toipumiseen. Nukkuivat kuin härskit sillit, kävivät vain syömässä ja tarpeillaan, muun ajan "hoitivat" toipujaa vieressä loikoilemalla.
Eilen ja tänään ovat jo keskenään tapelleet ja kun kaivoin komerosta heille lelukorin niin taas meni ilta riehuessa. Pekka mm. tappoi nukkensa niin hyvin, että se oli ilta-uutisten aikaan jo aivan märkä kuolasta.

Milla taasen, no sillä on hyvä olla siellä missä minä olen. Vaikka ollaan ½ vuotta oltu kaupungista poissa, niin silti se kiertää tutut lenkit kuin ei välillä oltaisi poissa olleetkaan.

Vanhat rutinit ovat palanneet. Kun köllähdän päiväpeitteeni päälle köllöttelemään, niin ämmät tulevat vakiopaikoileen: Milla jalkoja lämmittämään ja Maisa kiinni kylkeen.
Pekka tulee sänkyyni vain silloin kun tarvitsee palveluksiani: Harjaamista, rapsuttelua, lihasten hierontaa tai ihan vain silittelyä kaivatessaan. Paitani rintamuksen se kyllä muistaa kuolata kosteaksi hieronnan aikana.

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!