sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Vkl.


Lauantain ja puolet sunnuntaista rassasin mopoa.

Mökkituttujen pojan mopoa, joka täytyy saada kuntoon heinäkuuksi kun poika saanee mopokortin. Vehje oli toiminut viellä syksyllä moitteetta, mutta nyt mopo teki tenän. Näissä uusissa mopoissa on paljon sellaista mitä en ole nähnytkään, joten homma oli oppia niin mulle kuin sille pojallekin. Laitoin pojan tekemään, alkuun näytin ja olin vieressä kattelemassa ja neuvomassa. Netistä etsittiin tietoa kymmenisen kertaa.

Mopo toimii todella hyvin, kunnes ei. Yht'äkkiä vehje vaan sammuu, eikä se meinannut käynnistyä millään. Purettiin puoli mopoa, avattiin ja putsattiin kaikki johtoliitokset ja korjattiin ne kaksi katkennutta johtoa. Tarkastettiin kipinä ja bensan kulku pyttyyn saakka ja ties vaikka mitä muuta.

Ulkonäön muokkaus taisi olla tärkeintä, ainakin ne saivat pojan naaman loistamaan. Oli selvästi melissään kun sai ja osasi itse ropata mopoaan.

Millalle homma oli kamalan suuri urakka. Sen piti näet herkeämättä vahtia mitä tehtiin ja mitä tapahtui. Välillä se tosin veteli mahtavia kuorsauksia naama kiinni sen hetkisessä työmaassa, kun silmät eivät vaan millään enää pysyneet auki. Kissat kävivät useamman kerran päivässä neuvomassa meitä, mutta kun meistä kumpikaan ei osannut niin hyvin kissakielen teknistä sanastoa, niin meni neuvot hukkaan.

Iltapäivällä tänään sain kuulla että mopoon oli tankattu syksyistä bensaa ja vika olikin sitten siinä. Mutta saipas poika kipinän rassaamiseen. Sanoin että tänne voit tulla mopoasi rassaamaan, kun siltä tuntuu.

Rassailun jälkeen aloitin nurmikon katkonnan. Hitto kuinka mukavaa onkaan leikata tuolla isolla vehkeellä nurtsia lyhyemmäksi. Kun ennen, mitä tässä olisi nurmikkoa, ehkä parisen tuhatta neliöä, leikkaamiseen kului aikaa nelisen tuntia, niin nyt koko paksa on hoidettu puolessa tunnissa ja kun leikkuuterät ovat timmissä kunnossa niin jälkikin on erinomaista. Tuolla leikkurilla on helppo toimia, vaikka ei nyt jalat/kädet niin kamalan hyvin toimisikaan. "Pahin" homma siinä on ratin kääntäminen. Siihen tarvitsee kyllä urakkanuppi hankkia.

Kissoja joudumme taasen huijaamaan. Eihän pahukset meinaa iltaisin enää rauhoittua, vaikka kuulevat mun iltanappihälytyksen. Se on merkkinä paitsi mulle iltanappien ottoon, niin myös siihen että sen jälkeen ovet aukeavat kissoille vain sisään tuloon. Meillä on alusta asti ollut tässä talossa todella hyvät pimennysverhot ja ne kiskon ikkunoiden eteen, niin eläimetkin rauhoittuvat nukkumaan.
Tosin Pekan mahanahkan tiukkuus on joka ilta koetettava, koska jos Pekan massu ei ole pullollaan, niin kellään ei ole kivaa, siitä Pekka kyllä pitää huolen.

Lopuksi viellä, että kissat kyllä tuovat jo hyvään tahtiin jyrsijöitä meille syötäväksi lahjaksi. Maisa tuo ja jättää, Pekka ottaa kiitokset vastaan ja sen jälkeen popsii tuomansa hyvällä mielelellä suihinsa. Pieree sitten illalla sisätiloissa nukkuessaan todella myrkynkatkuisia pieruja että aivan naurattaa tukehduttaa.

Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!