keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Yö.



Kerron sulle minkä lainen on kipupäivä, tai kipuyö, ettei tarvitse olla kateellinen että pappa on "päässyt" jo 45-vuotiaana TK-eläkkeelle.

Kivut vaeltavat yön mittaan eri kohtiin vartaloa. Kipuyö viime yönä oli kivuiltaan seuraavanlainen.
Jalkapohjat, joku tuikkii jalkapohjiin teräviä neuloja satamäärin ja kun ne on saatu paikoilleen, alkaa niiden vääntely eri asentoihin. On siinä annettu jollekin tylsä homma. Varpaita ja niiden kynsiä kiskotaan pihdeillä irti aina uudelleen ja uudelleen. Lisämausteen antaa tunne, että ikäänkuin kävelisi lasin sirujen päällä, samalla kun joku leikkelee varpaiden välissä olevaa lihaa kantapäihin päin.

Pohkeissa ja reisissä on jääkylmiä sekä tulikuumia sukkapuikkoja tungettuna lihaksistoon niin paljon kuin niihin vaan on saatu mahtumaan. Samaan aikaan lihaksia polttaa ja jäätää. Peffaa ja selkää polttaa kuin niiden alle olisi laitettu kuumana hehkuvat hellan levyt. Vatsaa joku on innostunut puukottamaan eikä mukaan ole tietenkään tullut se terävämpi puukko vaan tylsällä se lihaa nihraa. Ei ole ainakaan työttömyyttä noiden kipujen tekijöillä, koska niin paljon väkeä tarvitaan tuon tuskan saamiseksi että hyvä kun joukkoon mahtuu.

Kädet ranteista sormenpäihin, niiden luut on murskattu lekalla lyömällä. Sen päälle kämmenet on upotettu ämpäreihin missä on järkyttävän kylmää vettä ja se kylmyys ja kipu vaan lisääntyy. Ranteista olkapäihin olevat kivut on aiheutettu samoin kuin jaloissa reisien ja pohkeiden.

Pääkoppa, siinä on tietty ensimmäisenä se vanne ympärillä kahteen suuntaan ja tuntuu kuin niitä alati vain kiristettäisiin. Suussa hampaita särkee kuin hermoihin porattaisiin hammaslääkärissä. Kipu vaihtelee hampaista toisiin, joku niitä siellä säätelee.

Noiden lisäksi on tietty otettu vanha, hyväksi koettu temppu kehiin, eli ei suolaa haavoihin vaan suolavettä, että kirvelee enempi. Sattuu niin paljon ettei voi sekuntiakaan olla paikoillaan, vaan lakkaamatta on väänneltävä kehoa, sormia, käsiä, varpaita, jalkoja sekä päätä eri asentoihin.
Paljoa ei nukuttua saa.

Auts.



Tuon laista oli jokapäiväinen eloni kymmenen vuotta sitten ja viime yö. Pääsy kipupolin asiakkaaksi toi pikkuhiljaa elämänhalun takaisin, kun ajan kanssa lääkäri kehitti mulle sopivan kipulääkeseoksen.
Nyt näiden kanssa jo pärjää, enää harvakseltaan kipupäiviä ja öitä tulee. Nyt juuri enää joku tökkii silloin tällöin puukolla milloin mihinkin kohtaan elimistöä, eli tulee tuikkailukipua, mikä pysäyttää takuulla ja saa ähkäisemään AUH, tjsp. Toipumiseen menee taas päiviä tai enempi.
Olen mä edellisi/essä elämi/ässä ollut aika paska tyyppi, koska moinen riesa on kestettäväkseni langetettu.
Tämä elämä täytyy elellä toisille hyvää tekien.

P.S. Maisa hoiti mua koko yön!!


Näistäkin huolimatta, mukavaa päivänjatkoa sulle sinne!!