keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Kisu eli koira.



Kisussa on paljon voimaa.

Kävin heti maanantaina hankkimassa Kisua varten vedonestovaljaat sekä kahdeksan metrin nauhalla varustetun, ison koiran taluttimen, eli kansankielellä flexin.

Kisu tykkää tehdä haloista haketta ja kurmottaa pehmoleluja.


Viikonloppuna karmaisi kuunnella kun toinen menee henki vinkuen eteenpäin, kunnes sitten älysin kiertää taluttimen etujalkojen kautta, niin hyvinhän se vauhti hiljeni, talutin vain jäi turhan lyhyeksi ja luiskahteli yhtenään pois jalkojen takaa.

Olin Millan kanssa tottunut kulkemaan niin, että laitoin flexin sähkärin eli mopon ohjaustankoon kiinni ja ajeltiin siinä sitten hitaasti tai kovaa, niin koira sai paljon liikkumatilaa.
Tätä toimintatapaa aloin myöskin opettamaan tuolle Hönölle, joksi Vaimo ihanuutta sanoo, ja todella nopeasti se meiningin omaksui.



Sika ensimmäisessä piilossaan.


Tässä on käynnissä sian teurastus.
Ensin Kisu repi sialta pään irti ja sitten suolisti sen.
Suolina oli keinokuituvanua.


Mentiin sitten yhtä pientä metsäautotietä hidasta kävelyvauhtia, koira edellä määräämässä vauhdin ja se kulkikin hyvin tiellä ja sen laitoja tutkiskellen ja nuuhkien.
Minä katselin sivulle metsään, että onko tullut hyviä sieniä poimitaviksi.
Ennenkaikkea koivun kääpäsieniä on nyt hakusessa, muiden puiden vastaavia on jo aivan tarpeeksi.

Yht'äkkiä havaitsin vasemman silmän syrjällä vilahtavan jotain valkeaa ja seuraava mitä tajusin oli se, että sähköpyörätuoli oli päälläni ja minä rähmälläni sen alla.
Kisu nuoli naamaani ja minä syljin suustani hiekkaa ja räkää sen naamalle.
Koiranperkele oli ilmeisesti sännännyt jonkun eläimen perään ja kiskaissut painavan mopon ja mut nurin.

Tavallaan oma virhe, kun katselin sivulle mutta...
Riittailin, että mihin kohtaan sattuu eniten. No eihän sitä heti tiedä kun adrenaliini jyllää. Kieputtelin itseni tielle, ähelsin mopon pyörilleen, pomppasin kyytiin ja koiralle komento "kotiin, kotiin."

Täysillä tultiin koko matka kotipihaan asti ja loppumatkasta alkoi jo tuntua kipuja. Menin samantien lääkelaukulle ja nappasin kipunappeja tarpeeksi. Sen päälle aloin odotella tulevia kipuja.

Pää, vasen puoli kolahtanut johonkin.
Vasen olkapää, kyynärpää sekä ranne.
Vasen polvi.
Oikea nilkka.

Siinä sitä makoilin pari tuntia leffaa katsellen, jotta ajatukset pysyivät muualla. Kun kipunapit alkoivat vaikuttaa, oli aika tutkia vammoja enemmän.

Pää, ei kummempaa.
Vasen olkapää, kyynärpää sekä ranne, sattuu vain liikuttaessa, eli ei sen kummempaa.
Vasen polvi. Uskaltaisiko jo vetäistä lahkeen sen yläpuolelle ja katsoa.
Verta se on ainakin vuotanut.
No... palkeenkieli repsottaa ja haava on saman kokoinen.
Sanoin Vaimolle, että "tuo sakset" ja ne saatuani leikkasin samoilla kivuilla nahanretaleen irti. Ei se takaisin kumminkaan kiinnittyisi, olisi vain haittana. Kaikenlaista isompaa ja pienempää naarmua on koko kinttu, polvesta alaspäin.

Oikea nilkka. Se on kipein.
Kevyesti varaten pystyy hyvin liikkumaan, mustelma on vajaan kämmenen kokoinen, viittaa siihen ettei lääkäriin ole tarvetta mennä sitä näyttämään.

Leffaa katsoessa tein jo päätöksen. Kisu eli koira menee palautukseen, ei se pysy mun voimilla komennossa.
Todella ihana, mahtava koira, mutta.

Palauttaessani koiran, tapasin siellä häkissä juuri tulleen pikkukoiran.
Se värisi innosta kun ujutin käden verkon läpi sitä silittääkseni ja rapsuttaakseni.
Papereita Kisun, eli oikeasti Ladyn, palauttamisesta tehdessäni ehdottivat, että ottaisin sen pienen koiran.

Nyt on sitten viikon verran aikaa miettiä.
Tunteet menevät vuoristorataa, olinhan silloin reilut 13 vuotta sitten ollut ottamassa nimenomaan pientä koiraa, sellaista Pekan kokoista.



Täällä tuulee kovaa. Eilisen ja tämän päivän aikana olen pihasta kerännyt jo kolme kärryllistä risuja sekä käpyjä ja luulen että kun menen pihaan seuraavan kerran, näyttää siltä ettei siellä ole tehty mitään.
Maisa ramppaa taas sisään-ulos parin minuutin välein. Soittaa ovikelloaan, vaikka ulko-ovet ovat raoillaan.
Pekka kävi syömässä ja puolisen tuntia kyljessäni roikkumassa, kunnes häipyi teille tuntemattomille.

Eilen kävi naapuri tässä, pohdimme vammojani ja totesimme niiden olevan vähäisiä. "Kun olet niin paljon itseäsi telonut, niin tiedät kyllä milloin mennä lääkäriin."
Siinäpä se.
Nyt tätä näpytellessäni, ei kipua tunnu kuin nilkassa, selvisin jälleen kerran säikähdyksellä.
Kiitos suojelusenkelilleni ja kaikille muillekin!!


Kaikkea hyvää sulle sinne!!







22 kommenttia:

  1. No huh, isoa kovaa olette menneet. Kurja juttu, ettei Kisusta ja sinusta ollutkaan kavereiksi :(
    Onneksi olet kuitenkin kunnossa ja Maisa ja Pekka antavat kissaterapiaa sulle - huolehtivat ja parantavat varmastikin niin fyysiset kuin henkiset vammat.
    Tiedät varmasti itsekin, milloin mennä lääkäriin.

    Mutta jospa siitä pienestä koirasta saisit itsellesi koirakaverin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti, se selviää ens viikolla. :)

      Poista
  2. Ompas siinä koiralla osuva nimi...Kisu..:)
    Tuo rähmälleen menosi oli kyllä ikävä juttu, mutta sen verran siinäkin huumoria piili, että oli pakko isännellekin tuo ääneen lukea..:)

    VastaaPoista
  3. Jestas mikä kolari! Onneksi olet kohtuullisessa kunnossa. Ja lääketieteelliset toimenpiteesi herättävät melkein hymyn :)

    Toivon, että uusi koira on rauhallisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumoria tarttee koettaa viljellä, muutenhan täällä olis tylsää. :)

      Poista
  4. Olipa onni, että taas kerran selvisit suhteellisen vähillä kolhuilla. tulin surulliseksi että Kisu joutui vaihtoon, toisaalta olihan se vähän hullua sitä ottaakaan - Kivaa tämä jälkiviisaus:) Kisu on ihana koira, toivotaan että hän pääsee hyvään kotiin. Pitäisköhän sun nilkka kuitenkin kuvauttaa, kipsi kesäksi olisi aika kiva juttu:) Toipumista ja halauksia Sinulle, Teille molemmille.

    P.s.Tuo palkeenkieli juttu oli ihan järkevä, olen joutunut tekemään monesti saman. Ja kun en toissakesänä koipeeni sitä tehnyt, johon tuli isohko haava ja kunnon palkeenkieli, niin erehdyin päivystykseen, jossa haavaan rutattiin 10 tikkiä. Eihän se ikinä parantunut, eikä iho tarttunut läskiin, joten lekuri repi auki koko paskan ja siinä sitä sitten paranneltiin elokuulta marraskuulle. Hopea onneksi auttaa kaikkeen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hopea ja kupari ja suola ja tuhka ja... ;D
      Luonnosta saa lääkkeet tavallisimpiin juttuihin.

      Poista
  5. Selvisit melkein säikähdyksellä. Kurjaa vaan Kisulle...

    Koskapa päätin olla hankimatta enää koiraa, lupasin auttaa napurin koiran kanssa lähinnä viemällä sitä ulos lenkille. Mutta, mutta; kaveri on niin voimakas ja energiaa täynnä. Niinpä eräänä päivänä vetäisi minut nokilleni ja loukkasin toisen polven nivelsiteet. Nyt vasta yhdeksän kuukauden jälkeen voin kävellä normaalisti.
    Lenkit koiran kanssa jäivät siihen, ikävä kyllä.

    Kisun kohtaloa surren Eija ja katti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä uskon että Kisulle löytyy hyvä koti, mun voimat vaan on vähentynny niin paljon, ettei se pysynny mun käsissä.
      Se on aivan tajuttoman mahtava tyyppi, noin niinku koiraks. Melkein yhtä hyvä ku Milla. :DDD

      Harmillista että satutit ittes, toivottavasti polveen ei tullu pysyvää vammaa. :)

      Poista
    2. Tämä naapurin koira on todella ihana! Olen vaan jo liian vanha nuorien, energisten ja isojen koirien taluttajiksi. Ei ole helppoa saada jarruja päälle kun 45-kilonen yhtäkkiä vetäsee ja on liukasta vielä. Omistajilla on valtava tontti Ossin juosta vapaana eli saa kyllä liikuntaa. Tapaan usein Ossia kumminkin ja joskus tehdään pikkulenkkejä. Ja vika oli kyllä ihan omani; en syytä Ossia yhtään. Luulin vaan olevani vielä nuori ja vetreä.
      No tää mun polveni ei ole mitään sun touhujesi kanssa. Nyt se on kyllä parempi vaikkakin pitää olla varovainen koko ajan. Sitä se tekee kun tulee vanhaks. Pitäis vaan mennä ulos pikkukoiruuksien kanssa ;). Tai tyytyä kissaansa, joka kulkee ihan ite sinne ja tänne ilman mua.

      Paranemisia täältä helteiseltä saarelta toivoo Eija ja katti.

      Poista
    3. Joo, polven kanssa kannattaa olla oikeesti varovainen, koska kun se on kerran hajonnu, niin se hajoo helpommin uudelleen.

      Ei kipuja ja vaivoja voi vertailla, jokanen tuntee ne omalla tavallaan, on vaan aina jostain revittävä se elämän ilo, pitää hyvää mieltä yllä. :)

      Poista
  6. Olihan taas varjelusta matkasa ettei käyny huonommin. Toivotaan että pikku koirasta tullee hyvä kaveri eikä vauhtihirmu jotta pysyt mopon kans tiellä.

    VastaaPoista
  7. Voi Timo kun aloin lukemaan sun juttuja heti ennen kun luin mitä tapahtui olin jo varma että koiraa aja sut ojaan tai metsään ja kuinka ollakaan … pari rivi lukemista ja tämä tapahtui Olen niin pahoillani sun puolestasi ja itku tuli silmään kun luin että palautit sen Kisun . mutta eipäs voi tehä mitään , täytyy pärjätä eläimen kanssa, tai sitten ottaa vastaavaa kokoinen juuri kun niin teitkin . Juu paranemista sinulle , Nilkka on niin vakavaa asia … kun tiedän omasta puolesta . laita kiinni ideaalisiteellä .. ja yöksi voltarenia . Miten peruna .? minulla on kasvanut jo varsia lähes metrin verran ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Na-ta.
      Täällä perunan varret ovat puoli metrisiä. Yöt ovat olleet kylmiä, eivät ole niin hyvin suojassa kuin sulla pervekkeella.
      Mukavaa jatkoa teille sinne!!

      Poista
    2. Miten su terveys ? Onko nilkka vieläkin kipeä ?

      Poista
    3. Ei oo enää mikään paikka kipeenä. :)

      Poista
  8. Noh...nyt kohti uusia seikkailuja.

    VastaaPoista
  9. Looks like you have a very busy dog!

    VastaaPoista

Kiva kun tulit tänne, jätä merkki käynnistäs!!